Varasta Pomolta

Riemu on opetellu hienon uuen tavan. Oon mää ennenki huomannu yrityksiä, mutta viime viikolla kuukausien harjottelu ilimeisesti alako tuottaa tulosta. Tajusin asian yhtenä aamuna ku unenpöpperössä olin lähössä kaverin kans aamulenkille. Kokkeilin namitaskua ja tyhyjähän se oli. Täytin sen ja lähin käveleen.

Kävellessä ja ihhaillessa kaunista lumista pakkasmaisemaa mulla alako raksuttaa. Määhän olin viimeks edellisenä aamuna täyttäny taskuni nameilla. Sopivan viattoman olosena syyllinen jolkotteli jostain taas mun vierelle namia pyytämään. Jepjep. Riemu on ruennu taskuvarkaaks.

Mää en oo varma, että oonko mää unohtanu vetskarin auki, vai onko se tyyppi senki avannu, ennen herkkuhetkee. Onneks takki on ehjä kumminki. Aina joskus oon ihimetelly, että miks se tiputtellee meijän kenkiä kenkätelineestä, mutta tyhymähän mää oon ollu. Se vaan raivaa ne tieltään, jotta saa etutassut siihen telineelle, että ylettää paremmin taskuille.

Oonhan mää muutaman kerran herran puuhasta yllättäny, ku on kuulunu niin ihimeellistä puuhastelua etteisestä. Mutta nyt se vasta on onnistunu taskujen täydellisessä tyhyjäyksessä pari kertaa. Minkäs sille mahtaa, ku kortisooni aiheuttaa jatkuvaa näläkää ja pientä puuhasteluaki on mukava harrastaa. Voi tuota Pientä Pinseripoikaa taas.

- Emäntä