Keskiviikkona oli se SUURI päivä, kun mun pikkunen alotti kisauransa. Töitten jäläkeen suunnattiin auton nokka kohti Luopioisia. Sain siskon matkakaveriksi ja ketyksi ja kuvaamaan mukaan. Eikähän toki Ralli ollu ainoo kisaamaan päässy, vaan Riemuki otti ossaa elämänsä toisiin virallissiin. Edellisistä on sattuneista syistä vierähtäny jo jokunen vuosi...
Auton mittari näytti varjossaki kolomekymmentä, eli keli oli aikas lämpönen. Mutta kissaamaan vaan piti päästä. Tuomari Johanna Wüthrich oli armollisesti suunnitellu lyhyehköt radat ja rimatki oli alimmalla mahollisella. Tuo jäläkimmäinen seikka oli oikeen mukava yllätys varsinki Riemua ja sen aiempia edesottamuksia aatellen. Tokihan se niistä viisvitosistaki alitte pääsis, mutta ehkä se ei niin heleposti tuu mieleen.
Ekana oli agirata. Ralli lähti luokkansa viijentenä ja luulin kyllä, että nollia oli tullu usiampia. Rata oli kuitenki ykkösen rataksiki aika heleppo. No ei muutaku matkaan. Vähä eppäilin, että jaksaako se Ralli ees juosta, mutta ihan hyvinhän tuo köpötteli. Ei kai ihan parasta vauhtia, mutta kumminki. Ainuat vähä jännemmät kohat ratalla oli keppeille meno ja keinu. Keppien alussa mua meinas hirvittää, mutta sinnehän se sujahti oikiaan välliin. Keinulla ehin kans kattoo, että nytkö se hyppää pois, mutta hyvin seki meni. Sitte loppusuora ja maalissa. En kovin uskaltanu tuuletella, kun Ralli ei puomilla kyllä pyssänny kontaktille niin en voinu olla 100 -prosenttisen varma virheettömyyesta. Mutta se selevis pian, niinku seki, että voitettiin koko rata.
Riemun kans yritin vaan lähtiä tekemään rattaa hyvillä mielin ja kannustavana. Tiesin, että kepeillemeno on se Riemun kompastuskohta monesti. Siihenhän se tavallaan kaatuki. Olin muuten mielestäni niin tarkkana koko ajan ottamassa sitä mukkaani, mutta ennen keppejä olevalla hypyllä taisin jo aatella liikaa sitä kepeillemenoo. Siitähän se Rimpula sitte kaarratti ohi. No ite kepit ja loppurata meniki sitte virheittä. Eli harmillinen vitska, mutta Riemuksi tietenki aika huippusuoritus!
Toisella ratalla, joka oli hyppäri, oli vähä kinkkisempi keppeillevienti. Tein niitä ennen kökön valssin. Ralli kyllä löysi oikian välin, mutta keskeytti sitte toisen kepin jäläkeen, ku olin vissiin sen mielestä niin kummallisessa paikassa. Muuten rata meni mukavan jouhevasti ja vitosellaki oltiin kummiski kolomansia. Se on vaan se juttu, että pittää osata valita pikkukisat, niin vitosellaki pääsee vielä pokkaamaan palakintoja! Tämän ratan kohalla kamera teki tenän kesken ratan, joten tojistusaineistoo siittä ei oo.
Riemun kans yritin lähtiä vielä tarkempana hyppärille. Se meinas kuitenki tulla jo toisesta hypystä ohi, mutta sen vielä sain pelastettua. Siittä lähtiki vielä ihan kiva vauhti päälle. Mutta keppeillähän se sitte tössähti. Riemu ryntäs toiseen välliin, ja ku sieltä sain sen poimittua niin päätti lähtiä katteleen maisemia. Hetkeksi onneks vaan ja sitte mentiin kepit toiseksviimeseen välliin asti hyvin, mutta vika keppi jäi välliin. En viittiny sitä ennää korjata ja ennen tokavikkaa putkee Riemu bongaski vielä siskon ja kävi vähä morjestaan ja näyttään ittiään kameralle vähä lähempää. PerusRiemu pääs siis valloilleen.
Mutta kaikenkaikkiaanhan kisat meni aivan mainiosti. Mittään erityisiä ootuksia en ollu viritelly. Menin vaan kattoon mitä tapahtuu. Ja Ralli nyt tietysti oli aivan mahtava, mutta eipä se Pieni Pinseripoikakkaan ihan huono ollu. Kai tässä tyytyväinen saa olla. Rallin kans kisataan seuraavan kerran Kokkolassa kahen viikon päästä. Riemun kissaamisista ei tiä kukkaan... Katotaan, jos joskus vielä innostus.
Pakko sanoo vielä, että ihan kummosesti mua ei kyllä jännittäny. Ralli on jo reeneissä ja epiksissä osottanu taitonsa ja hermonsa niin, että lähin aika luottavaisin mielin. Riemuun luotin myös, mutta se luotto ei välttämättä ollu niin positiivinen juttu. Nimittäin luotin siihen, että kyllä se ainakin vähän pinseriksi sen homman heittää. Kyllähän se nyt tietysti vähän vipinää sukkiin pisti, mutta pääasiassa vaan ootin kisoja innolla. Juhannuski tuntu ihan turhalta siinä välissä, ku oli ilmot teheny. Mutta ihan hyvää se teki tietysti pari päivää pitää lomaa ja syyä ja makkoilla tässä vaiheessa kessää. Riemu ja Ralli lomaili sen aikaa Rico-papan luona ja mukavaa tuntu olleen niilläki.
Uusia kisoja ootellessa!
perjantai 28. kesäkuuta 2013
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Ylpeä Sydän
Viikonloppu vierähti Kirkkonummella agilityn SM-kisoissa. Tällä kertaa omat koirat jäi suosiolla kotio, kun kisa-alueelle ei saanu viiä vaanku kisaamaan menossa tai ratalta tulossa olevat koirat. Katkerana pojjaat jäi kotia perjantaina, ku mut haettiin. Reissu oli taas kerran oikeen mukava, mitä nyt perjantai-illan tuli vettä taivaantäyeltä eikä sunnuntainakaan kuivin jalloin säästytty. Järjestelyissä olis edelleenki ollu vähä parantamisen varraa. Mutta eipä nyt rueta tässä avvautuun, eiköhän sitä tehty ihan tarpeeksi jo paikan päällä. Ehkä siksi meijän pikkusesta joukkueesta KAKSI koiraa joutu doping-testeihin. ;)
Perjantaina lämmittelykissoissa Reino näytti, mikä se oikeestaan on miehiään. Hyppyratalla kolmas sija tommosen kokosissa kissoissa on aikas kova juttu. Eikä Reinikaisen hyvät suoritukset siihen jääny. Lauantain joukkuekisassa Reiska napautti mukavan nopian nollan ankkuriossuuella ja oli sitä myötä omalta osaltansa tärkiässä osassa lopputuloksen kannalta. Nimittäin ehkä en lähteissäni olis uskonu, että se on nimenommaan meijän maksijoukkue, joka parhaiten pärjää. Minikoiran ohojaajana täytyy vähä valitellen myöntää, että kyllähän se kisa nimittäin kovin siellä makseissa taitaa olla. Ja mikä se lopputulos sitte oli? No NELJÄS/71! Kyllä meitä, ja varsinki koiran ohojaajaa, lauantaina ensin vähä harmitti, kun meijän kolomantena menny koira teki muuten aivan mahtavan ratan, mutta yhen aivan älyttömän epätavallisen kiellon tai, ku juoksi kahen putken välliin. Kolmossija ois ainaki ollu meijän iliman sitä. Mutta täytyyhän tähänki tulokseen ehottoman tyytyväinen ja ylypiä olla. Me ollaan kummiski aikas pikkanen seura, mutta luvalla sanuen myös aika kova, ku nopat naksahtaa kohilleen!
Medi- ja minijoukkueetki teki hyvää tulosta sikäli, että saatiin kaikille joukkueille tulos. Minit petras viime vuojesta pari sijjaa ja olivat 22/61. Medijoukkueen loppusijotus oli 34/67. Medeissä meillä oli kaks lainakoiraa, kun tänä vuonna ei omia saatu tarpeeksi. Kolomen joukkueen tuloksenteko on ilimeisen kova juttu, nimittäin seuramestaruuksissa, joita nyt ei varsinaisesti ilimeisesti ennää ees julukasta, me oltiin toisia. Mainion tulosvarmaa sakkia siis. On kyllä edelleenki hienua olla mukana näin tehokkaassa porukassa, vaikkaki sitte vaan siellä kenneltyttöilemässä ja videokameran takana!
Sunnuntaina yksilöissä finaaliin pääsi meijän seuran koirista vaan Reiska. Hyppyratan jäläkeen Reino oli viijestoista. Finaalirataki meni mainiosti, mutta yks kielto sieltä tuli. Reino oli niin kuulolla ja kilttinä, että nauratti ylleisöä jäämällä kontakteille oottelemaan oikeen kunnollista vappautuskäskyä. Hassu kaveri. Lopputuloksissa Reino ohojaajineen oli 26/59(221). Eli Rico-pappa saa vielä ainaki vuojen pittää parasta meijän perheen yksilösijjaa (24. vuonna 2011) ja joukkuesijjaa myös (3. vuonna 2009). Jotenki musta vaan tuntuu, että ei ne montaa vuotta tuu pitämään. Sen verran vahvat evväät tuntuu tuolla Reinikaisella ja kartturillaan olevan...
Jos ny joku sana omistaki koirista on sanottava, niin ilimotin molemmat eilen virallisiin ens viikon keskiviikoksi. Apua! Riemu on välläytelly oikeen mukavia agilityotteita niissä harvoissa reeneissä, joita oon sen kans teheny. Ja viime viikon Musti ja Mirri Cupissa meni kans mainiosti, mutta unohti keppien suoritustavan. Kaverit tuntuki olevan ihimeissään, että mitäs Riemulle on tapahtunu. Eipä kai muuta, ku että alakaa vaikutukset näkyä siitä alakutalaven nipsauksesta. Hyvä niin. Nyt jääki jälelle vaan kysymys, että miksi en kastroinu sitä jo aiemmin...
Ralli taas on päässy oikeen loistamaan (omistajan silimissä) epiksissä. Käytiin naapuriseuran kissoissa pari viikkoo sitte. Siellä oli tarkotus osallistua möllirattaan, mutta kappas, siinä ei ollukkaan kontakteja ja niitähän me just mentiin sinne reenaamaan. No ei auttanu ku vaihtaa suunnitelma ja mennä avoimen radalle. Eikä se hullumpi juttu ollukkaan, vaikka vähä hullunrohkiasti lähin tekemään keppejä ja keinua ratalla niitten harjotusmäärään nähen. Ekalla ratalla tuli vissiinki keppeillä jotaki ja oisko joku kieltoki tullu, mutta tokalla tyyppi vetäs nollan! Itellä meinas vähä into lähtiä käsistä ja taisin hötkyillä kontakteilla ja päästinpä karkaamaan lähöstäki Mutta kontaktit otti kuitenki karkaamatta 3/4. Ehkä se oli sen arvosta sikäli, että saatiin oikeen kunnollinen onnistumisentunne, vaikka ripitystä kiirehtimisestäni sainki. Palakintopallille me ei kuitenkaan päästy, koska heillä oli siellä semmonen sääntö, että koska kisaavat ei voi sijottua mölliratalla niin myöskään sitte möllit ei voi sijottua kisaavien ratalla... No Rico-pappa sentään pokkas kolomannen palakinnon hauskanpitokympillänsä ja siittä sai poekansaki osansa.
No oman seuran epiksissä napastiin mölliratalla toisella kierroksella nolla. Kontaktit meni oikeen mainiosti ja lähössäki yritin vähä kiusata. Ja se nolla riittiki sitte voittoon. Kaippa näillä evväillä uskaltaa virallisiin lähtiä kokkeilemmaan. Saa sitte nähä, mitä se tuottaa. No ainaki kisakokemusta!
Perjantaina lämmittelykissoissa Reino näytti, mikä se oikeestaan on miehiään. Hyppyratalla kolmas sija tommosen kokosissa kissoissa on aikas kova juttu. Eikä Reinikaisen hyvät suoritukset siihen jääny. Lauantain joukkuekisassa Reiska napautti mukavan nopian nollan ankkuriossuuella ja oli sitä myötä omalta osaltansa tärkiässä osassa lopputuloksen kannalta. Nimittäin ehkä en lähteissäni olis uskonu, että se on nimenommaan meijän maksijoukkue, joka parhaiten pärjää. Minikoiran ohojaajana täytyy vähä valitellen myöntää, että kyllähän se kisa nimittäin kovin siellä makseissa taitaa olla. Ja mikä se lopputulos sitte oli? No NELJÄS/71! Kyllä meitä, ja varsinki koiran ohojaajaa, lauantaina ensin vähä harmitti, kun meijän kolomantena menny koira teki muuten aivan mahtavan ratan, mutta yhen aivan älyttömän epätavallisen kiellon tai, ku juoksi kahen putken välliin. Kolmossija ois ainaki ollu meijän iliman sitä. Mutta täytyyhän tähänki tulokseen ehottoman tyytyväinen ja ylypiä olla. Me ollaan kummiski aikas pikkanen seura, mutta luvalla sanuen myös aika kova, ku nopat naksahtaa kohilleen!
Medi- ja minijoukkueetki teki hyvää tulosta sikäli, että saatiin kaikille joukkueille tulos. Minit petras viime vuojesta pari sijjaa ja olivat 22/61. Medijoukkueen loppusijotus oli 34/67. Medeissä meillä oli kaks lainakoiraa, kun tänä vuonna ei omia saatu tarpeeksi. Kolomen joukkueen tuloksenteko on ilimeisen kova juttu, nimittäin seuramestaruuksissa, joita nyt ei varsinaisesti ilimeisesti ennää ees julukasta, me oltiin toisia. Mainion tulosvarmaa sakkia siis. On kyllä edelleenki hienua olla mukana näin tehokkaassa porukassa, vaikkaki sitte vaan siellä kenneltyttöilemässä ja videokameran takana!
Sunnuntaina yksilöissä finaaliin pääsi meijän seuran koirista vaan Reiska. Hyppyratan jäläkeen Reino oli viijestoista. Finaalirataki meni mainiosti, mutta yks kielto sieltä tuli. Reino oli niin kuulolla ja kilttinä, että nauratti ylleisöä jäämällä kontakteille oottelemaan oikeen kunnollista vappautuskäskyä. Hassu kaveri. Lopputuloksissa Reino ohojaajineen oli 26/59(221). Eli Rico-pappa saa vielä ainaki vuojen pittää parasta meijän perheen yksilösijjaa (24. vuonna 2011) ja joukkuesijjaa myös (3. vuonna 2009). Jotenki musta vaan tuntuu, että ei ne montaa vuotta tuu pitämään. Sen verran vahvat evväät tuntuu tuolla Reinikaisella ja kartturillaan olevan...
Jos ny joku sana omistaki koirista on sanottava, niin ilimotin molemmat eilen virallisiin ens viikon keskiviikoksi. Apua! Riemu on välläytelly oikeen mukavia agilityotteita niissä harvoissa reeneissä, joita oon sen kans teheny. Ja viime viikon Musti ja Mirri Cupissa meni kans mainiosti, mutta unohti keppien suoritustavan. Kaverit tuntuki olevan ihimeissään, että mitäs Riemulle on tapahtunu. Eipä kai muuta, ku että alakaa vaikutukset näkyä siitä alakutalaven nipsauksesta. Hyvä niin. Nyt jääki jälelle vaan kysymys, että miksi en kastroinu sitä jo aiemmin...
Ralli taas on päässy oikeen loistamaan (omistajan silimissä) epiksissä. Käytiin naapuriseuran kissoissa pari viikkoo sitte. Siellä oli tarkotus osallistua möllirattaan, mutta kappas, siinä ei ollukkaan kontakteja ja niitähän me just mentiin sinne reenaamaan. No ei auttanu ku vaihtaa suunnitelma ja mennä avoimen radalle. Eikä se hullumpi juttu ollukkaan, vaikka vähä hullunrohkiasti lähin tekemään keppejä ja keinua ratalla niitten harjotusmäärään nähen. Ekalla ratalla tuli vissiinki keppeillä jotaki ja oisko joku kieltoki tullu, mutta tokalla tyyppi vetäs nollan! Itellä meinas vähä into lähtiä käsistä ja taisin hötkyillä kontakteilla ja päästinpä karkaamaan lähöstäki Mutta kontaktit otti kuitenki karkaamatta 3/4. Ehkä se oli sen arvosta sikäli, että saatiin oikeen kunnollinen onnistumisentunne, vaikka ripitystä kiirehtimisestäni sainki. Palakintopallille me ei kuitenkaan päästy, koska heillä oli siellä semmonen sääntö, että koska kisaavat ei voi sijottua mölliratalla niin myöskään sitte möllit ei voi sijottua kisaavien ratalla... No Rico-pappa sentään pokkas kolomannen palakinnon hauskanpitokympillänsä ja siittä sai poekansaki osansa.
No oman seuran epiksissä napastiin mölliratalla toisella kierroksella nolla. Kontaktit meni oikeen mainiosti ja lähössäki yritin vähä kiusata. Ja se nolla riittiki sitte voittoon. Kaippa näillä evväillä uskaltaa virallisiin lähtiä kokkeilemmaan. Saa sitte nähä, mitä se tuottaa. No ainaki kisakokemusta!
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Naksahuksia
Tai ainakin jonku sortin nyrjähyksiä täällä on ollu ilimassa. Ihan positiivisia tällä errää kumminki! Rallilla naksahti keppien kans joku uus vaihe päälle. Se on teheny paljo niitä niin, että on yks ohjuri alussa ja yks lopussa. Ilman niitä meno on aina hijastunu ja menny epävarmaks. No nyt maanantaina päätin vaan, että kokkeillaas välillä niin päin, että aluks tehään "palijailla keppeillä". Ja mitäsmitäs, Rallihan pisteli menemään niin mainiosti, että se taitaa olla paipai ohjurit! Tehtiin myös putken ja hypyn kautta ja molempia puolia ja hyvin löyty oikia väli. Pätevä tyyppi. Tännään ennen reenienvetovuoroo ja vähä jäläkeenki tehtiin samaa ja taas meni mainiosti. Tännään ei tullu vaanku oikeita suorituksia, ku eilen oli aluks pari harhaanmenooki. Jes!
Oon yllättäny itteni tokoilemasta tässä viime viikkoina yllättävän monesti. No siis, eipä nyt edelleenkään mitään kovin syvällisiä reenejä saati kovin ussein, mutta enemmän ku talavella kuitenki. Ja aika yllättäin Riemu on riemastuttanu mua otteillaan. Rupesin sheippaamaan molemmille metallikapulaa tässä joku aika sitte. Ihan muutaman harkkakerran jäläkeen Riemu pittää jo huomattavasti paremmin kapulaa ja ottaa sen innossaan suuhunsa. Ralli vaan käyttää suutansa kapulalla ja kokkeilee, josko sillä irtois naksut ja namit. Sitä selkeesti ällöttää. Enpä kyllä olis uskonu, että Riemu voi olla nuin innossaan metallikapulasta ja Ralli taas vierastaa.
Ihan tavallisen nouvon osalta homma taitaa olla sama. Tein ekaa kertaa varmaan kahteen tai kolmeen vuoteen Riemun kans vauhtinoutoo. Ja siis se meijän kokkeilu sillon aikanaan ei päättyny hyvin. Mutta annas olla, kaverihan käy suorastaan kuumana noutamiseen! No okei tännään, ku oltiin tuolla "maalimalla" reenaamassa, niin en saanu sitä kiinnostuun käjessäni olevasta kapulasta, mutta heitetyn kapulan hakuun se lähti aika hienosti. Ja mikä parasta, se pittää kapulaa täpäkästi suussaan ihan siihen asti, että se pääsee palkallensa. Sivulle tuleminen kapulan kans onki sitte oma juttunsa, mutta eipä sitä oo vielä koskaan ennen tätä päivää yritettykään. Ja se kapulan käsittely ei Riemulla oo aina ihan kaunista, mutta tässä vauhtinouvossa sillä ei kerkee tulla semmosta hetkee, että se jäis vaan mälväämään sitä suussansa.
Rallin kans vauhtinouto onnistu taas vähä aikaa ihan hyvin. Mutta se pakkopulla tuli sillä heti mieleen, ku yritin, että se pittäis kapulaa vähä pitemmälle takasitullessaan suussansa saati tulis sivulle. Se on kyllä hassu kaveri. Sillä on näitä yllättäviä pehmeyksiä, mutta sitte toisaalta esim. keinulla se on pelkonsa voittanu jo aika hyvin. Täytynee vaan jatkaa sitä "kapula on maaliman hienoin juttu" treeniä iliman mitään kummempia yrityksiä...
Huomenna olis tarkotus mennä Rallin kans vähä outoon paikkaan reenaamaan. Nimittäin Nokialle epiksiin. Rico-pappaki päässee mukkaan köpötteleen, ku se ei ookkaan nyt hetkeen ollu agilityn kans tekemisissä. Saapa nähä, mitä uus paikka ja kisafiilis tuo tullessaan!
Oon yllättäny itteni tokoilemasta tässä viime viikkoina yllättävän monesti. No siis, eipä nyt edelleenkään mitään kovin syvällisiä reenejä saati kovin ussein, mutta enemmän ku talavella kuitenki. Ja aika yllättäin Riemu on riemastuttanu mua otteillaan. Rupesin sheippaamaan molemmille metallikapulaa tässä joku aika sitte. Ihan muutaman harkkakerran jäläkeen Riemu pittää jo huomattavasti paremmin kapulaa ja ottaa sen innossaan suuhunsa. Ralli vaan käyttää suutansa kapulalla ja kokkeilee, josko sillä irtois naksut ja namit. Sitä selkeesti ällöttää. Enpä kyllä olis uskonu, että Riemu voi olla nuin innossaan metallikapulasta ja Ralli taas vierastaa.
Ihan tavallisen nouvon osalta homma taitaa olla sama. Tein ekaa kertaa varmaan kahteen tai kolmeen vuoteen Riemun kans vauhtinoutoo. Ja siis se meijän kokkeilu sillon aikanaan ei päättyny hyvin. Mutta annas olla, kaverihan käy suorastaan kuumana noutamiseen! No okei tännään, ku oltiin tuolla "maalimalla" reenaamassa, niin en saanu sitä kiinnostuun käjessäni olevasta kapulasta, mutta heitetyn kapulan hakuun se lähti aika hienosti. Ja mikä parasta, se pittää kapulaa täpäkästi suussaan ihan siihen asti, että se pääsee palkallensa. Sivulle tuleminen kapulan kans onki sitte oma juttunsa, mutta eipä sitä oo vielä koskaan ennen tätä päivää yritettykään. Ja se kapulan käsittely ei Riemulla oo aina ihan kaunista, mutta tässä vauhtinouvossa sillä ei kerkee tulla semmosta hetkee, että se jäis vaan mälväämään sitä suussansa.
Rallin kans vauhtinouto onnistu taas vähä aikaa ihan hyvin. Mutta se pakkopulla tuli sillä heti mieleen, ku yritin, että se pittäis kapulaa vähä pitemmälle takasitullessaan suussansa saati tulis sivulle. Se on kyllä hassu kaveri. Sillä on näitä yllättäviä pehmeyksiä, mutta sitte toisaalta esim. keinulla se on pelkonsa voittanu jo aika hyvin. Täytynee vaan jatkaa sitä "kapula on maaliman hienoin juttu" treeniä iliman mitään kummempia yrityksiä...
Huomenna olis tarkotus mennä Rallin kans vähä outoon paikkaan reenaamaan. Nimittäin Nokialle epiksiin. Rico-pappaki päässee mukkaan köpötteleen, ku se ei ookkaan nyt hetkeen ollu agilityn kans tekemisissä. Saapa nähä, mitä uus paikka ja kisafiilis tuo tullessaan!
torstai 30. toukokuuta 2013
On Siis Kesä
Tulleekohan elämässä missään vaiheessa semmosta hetkee, että tuntuis, että nytpä mulla onkin niin hyvin aikaa, että voin reenata ja harrastaa just niin paljo ku haluan? Ei taija olla näköpiirissä. Kesä on joo tulossa ja haaveet ja aatokset oli korkeet niin kisaamisen ku reenaamisenki suhteen, mutta pah. Kaikki illat täyttyy vaan jotenki niin, että reenailut jää. On tenttiä ja pihan laittoo ja muita harrastuksia ja nyt pitäis graduaki alakaa kirjotteleen. Mutta ihan itteeni saan syyttää esimerkiksi siitä, ettei toinenkaan mun tälle kevväälle asettamista agilitytavotteista totteutunu.
Eli eipä me Rallin kanssa aloteta kisaamista ainakaan sillon 13.6. ku olin kovasti uhonnu. Kepit on jämähtäny semmoseen vaiheeseen, että turha mennä. Keinu sentään mentiin maanantaina ekaa kertaa ikinä kokonaisena esteenä hihnassa. Ja Ralli teki sitä vieläpä aika innokkaasti, hyvällä draivilla. Ehkä me vielä sekin este saadaan hankaluuksien jäläkeen haltuun, mutta ei näillä näytöillä kannata vielä lähtee virallisiin pilaamaan tähän asti tehtyä työtä. Ja onhan toki muutki kontaktit vielä toooosi virhealttiita. Reeniä pikkuhilijaa kasvavalla häiriöllä tarttis touhuta ja paaaaaljon paljon muuta. Tosin meillä nyt ei todella oo mitään ajatuksia, että kaiken pitää olla niin ja niin täydellistä, ennen ku voi mennä kisaamaan, mutta kai silti olis esteet ainaki pääpiirteissään hyvä osata.
Oon tässä parilla viime viikolla taas laiskuuestani masentuneena pohdiskellu, että miksiköhän sitä pittää harrastaa, ku aina tullee harmi? Ehkäpä silläki on oma ossuutensa, että vaihettiin kesäkauelle siirtyessä ryhmiä ja nyt mää taijan meijän ryhmästä olla ainua, jolla ei oo mittään sen suurempia kunnianhimoja agilityn suhteen. Ei kai minikoiran, ja vieläpä russelin ottaneella voikaan olla? Saati sitte pinserin... Meille varmaan sopivampi olis jonku sortin harrasteryhmä niin ei ottais niin päähän oma saamattomuus ja ajanpuute reenaamisen suhteen.
Sekin on pistäny harmittaan, että Rallin pomputus ei kyllä ainakaan vähenemään päin oo ollu viime aikoina. Siis eihän se sellasta oo ku talvella enää ollu fysioterapian alotuksen jäläkeen, mutta eipä se siittä kohenekkaan. Kai mää oottelin jotaki ihimeparantumista tai lihasten kehittymistä niin, että se vähenis. No niin kauan ku se ei vaikuta haittaavan koiran elämää niin olokoon. Ehkä mulla oli ollu haaveissa, että josko Ralliakin voisi joskus hamassa tulevaisuuessa käyttää jalostukseen, mutta toi pomputus taitaa vesittää ne aatokset.
Lisäksi mulle on aiheuttanu harmaita hiuksia ja itsesyytöksiä se, että Rallilla on edelleenki jonku sortin eroahistus. Montako koiraa sitä pittää ottaa, että ossaa opettaa sen yksinolon? Mulla alako täyspäiväset työt viime viikolla. Sitä ennen olin muutaman viikon vähä enempi kotona ja se aiheutti heti sen, että ku tulin ja menin kummallisiin aikoihin, niin tyynynpäällisten vetoketjujen kanssa oli askarreltu ja muutenki huuhailty ympäri kämppää. No päivät on nyt menny ok, vaikka ne taas yhtäkkiä pitkiä molemmille koirille onki. Mutta yhtenä iltana jouvuttiin vielä illallaki käymään asioilla ja taashan täällä oli yks tyynynpäällinen saanu osansa ja kenkiä oli viety pitkin taloo, ku kodinhoitohuoneen portti oli jääny auki. En oikeen tiiä mitä pittäis tehä, mutta ehottelin jo Marjalle, että jos Roni tulis meille pariks viikoks hoitoon ja opettaan noille rauhassa olemista. Roni on niin lunki kaveri, että se vois hyvinki vähä sirtää siittä noihin touhoihin. Riemuki, joka jo mun mielestä yksikseen oli rauhallisesti ja hyvin, on nyt Rallin provosoimana yltyny täällä hätäileen ja oonpa joskus taas yllättäny sen ulvomastaki. Ei kiva.
Ei kai siinä auta ku jatkaa harjotuksia ja olla tyytyväinen siihen, että näinki ohuella panostuksella Ralli ossaa kuitenki joitaki asioita jo ihan kohtuullisesti. Ja noin ihan ylleensä ottaenhan se on vaan niin mahtava tehopakkaus. Ku vaan saatas toi yksinolo mukavammaksi kaikkien kannalta. Mutta taijanpa jättää tavotteijen asettelut tästä etiäppäin muille ja yritän keskittyä olemaan hyvillä mielin tämmönen ei-vakavastiotettava satunnaisharrastelija. Ainakin niin kauan ku aika ja omat rahkeet on näin kortilla.
Eli eipä me Rallin kanssa aloteta kisaamista ainakaan sillon 13.6. ku olin kovasti uhonnu. Kepit on jämähtäny semmoseen vaiheeseen, että turha mennä. Keinu sentään mentiin maanantaina ekaa kertaa ikinä kokonaisena esteenä hihnassa. Ja Ralli teki sitä vieläpä aika innokkaasti, hyvällä draivilla. Ehkä me vielä sekin este saadaan hankaluuksien jäläkeen haltuun, mutta ei näillä näytöillä kannata vielä lähtee virallisiin pilaamaan tähän asti tehtyä työtä. Ja onhan toki muutki kontaktit vielä toooosi virhealttiita. Reeniä pikkuhilijaa kasvavalla häiriöllä tarttis touhuta ja paaaaaljon paljon muuta. Tosin meillä nyt ei todella oo mitään ajatuksia, että kaiken pitää olla niin ja niin täydellistä, ennen ku voi mennä kisaamaan, mutta kai silti olis esteet ainaki pääpiirteissään hyvä osata.
Oon tässä parilla viime viikolla taas laiskuuestani masentuneena pohdiskellu, että miksiköhän sitä pittää harrastaa, ku aina tullee harmi? Ehkäpä silläki on oma ossuutensa, että vaihettiin kesäkauelle siirtyessä ryhmiä ja nyt mää taijan meijän ryhmästä olla ainua, jolla ei oo mittään sen suurempia kunnianhimoja agilityn suhteen. Ei kai minikoiran, ja vieläpä russelin ottaneella voikaan olla? Saati sitte pinserin... Meille varmaan sopivampi olis jonku sortin harrasteryhmä niin ei ottais niin päähän oma saamattomuus ja ajanpuute reenaamisen suhteen.
Sekin on pistäny harmittaan, että Rallin pomputus ei kyllä ainakaan vähenemään päin oo ollu viime aikoina. Siis eihän se sellasta oo ku talvella enää ollu fysioterapian alotuksen jäläkeen, mutta eipä se siittä kohenekkaan. Kai mää oottelin jotaki ihimeparantumista tai lihasten kehittymistä niin, että se vähenis. No niin kauan ku se ei vaikuta haittaavan koiran elämää niin olokoon. Ehkä mulla oli ollu haaveissa, että josko Ralliakin voisi joskus hamassa tulevaisuuessa käyttää jalostukseen, mutta toi pomputus taitaa vesittää ne aatokset.
Lisäksi mulle on aiheuttanu harmaita hiuksia ja itsesyytöksiä se, että Rallilla on edelleenki jonku sortin eroahistus. Montako koiraa sitä pittää ottaa, että ossaa opettaa sen yksinolon? Mulla alako täyspäiväset työt viime viikolla. Sitä ennen olin muutaman viikon vähä enempi kotona ja se aiheutti heti sen, että ku tulin ja menin kummallisiin aikoihin, niin tyynynpäällisten vetoketjujen kanssa oli askarreltu ja muutenki huuhailty ympäri kämppää. No päivät on nyt menny ok, vaikka ne taas yhtäkkiä pitkiä molemmille koirille onki. Mutta yhtenä iltana jouvuttiin vielä illallaki käymään asioilla ja taashan täällä oli yks tyynynpäällinen saanu osansa ja kenkiä oli viety pitkin taloo, ku kodinhoitohuoneen portti oli jääny auki. En oikeen tiiä mitä pittäis tehä, mutta ehottelin jo Marjalle, että jos Roni tulis meille pariks viikoks hoitoon ja opettaan noille rauhassa olemista. Roni on niin lunki kaveri, että se vois hyvinki vähä sirtää siittä noihin touhoihin. Riemuki, joka jo mun mielestä yksikseen oli rauhallisesti ja hyvin, on nyt Rallin provosoimana yltyny täällä hätäileen ja oonpa joskus taas yllättäny sen ulvomastaki. Ei kiva.
Ei kai siinä auta ku jatkaa harjotuksia ja olla tyytyväinen siihen, että näinki ohuella panostuksella Ralli ossaa kuitenki joitaki asioita jo ihan kohtuullisesti. Ja noin ihan ylleensä ottaenhan se on vaan niin mahtava tehopakkaus. Ku vaan saatas toi yksinolo mukavammaksi kaikkien kannalta. Mutta taijanpa jättää tavotteijen asettelut tästä etiäppäin muille ja yritän keskittyä olemaan hyvillä mielin tämmönen ei-vakavastiotettava satunnaisharrastelija. Ainakin niin kauan ku aika ja omat rahkeet on näin kortilla.
lauantai 4. toukokuuta 2013
Leijat
...ne on ku leijailee. Eli pierut. Pessimistit pysykööt maan pinnalla. Näin sujuvasti päästiin haisevalla kielikuvalla jutun juurelle. Kuten arvata saattaa, kaikki ei oo edenny ihan yhtä ruususeen tahtiin sitten viime kirjottaman. Ei tässä nyt mittään normaalia elämää kummallisempaa oo tapahtunu, mutta pieniä pettymyksiä ja kapuloita rattaisiin. Perussettiä siis.
CASE Kääntyminen:
Tais olla ihan ihmerata se Elinan koulutusrata, kun siinä ei mitään ollu pitkäksi meneviä kohtia. Sittemmin oon teheny kääntymisestä lähinnä ongelmiin liittyviä huomioita. Elikkä semmoset kohdat, joissa pittää kääntyä ihan oikeesti tiukasti on ongelma, mikä on tietysti ihan luonnollista. Semmosia kohtia on esim. kohat, johon tullaan lujaa vaikka putkesta ja jatketaan takasinpäin tai melekeen. Tajusin vappureeneissä ProCaniksella, että Ralli ei vielä osaa reagoida siihen, että käännyn edes osittain sitä kohti. Eli mm. valssit, vastakäännökset ja jaakotus kusee. Sitten ehkä vähän yllättäen taas pyöritys, jota on tehty ehkä viis kertaa, toimikin tämmösessä kohassa aika hienosti. Toinen ylleensä toimiva on niisto. Mun liikkeen rytmin muutoksiin Ralli ei ihan vielä myöskään reagoi toivotulla tavalla. Että kääntelyreenit jatkukoot.
CASE Takaakierto:
Ralli on tullu isukkiinsa siinä, että takaakierto on kyllä niin vahvana pienessä russelikaalissa, ku vaan voi olla. Ja siitäpä seuraava reenin aihe. Nimittäin välistävetoihin ja sen sorttisiin tuleminen. Kaveri lähtee kyllä tulemaan oikeelle puolelle, mutta heti ku käännyn päästämään esteelle, tyyppi on ku silakkana jo livahtanu takas esteen taakse. Ehkä viimeaikoina on myös ollu niin paljo päällejuoksuja eikä niinkään välistä vetämistä, että noi kaks muuta on jääny Rallilla päälle.
CASE Oma rohkeus:
Sain Markolta ProCaniksella saksalaisella kommentin, että tarttis vaan rueta rohkeesti vaikeuttaan noita ohojauksia. Rallillakin rupee jonkuverran olemaan vauhtia niin ei oikeen kerkeis enää jäämään varmisteleen. Näin esimerkiksi saksalaisessa. Pitäis vaan liikkua rohkeesti eteenpäin ja palkalla vahvistaa sitä esteen suorittamista, jos ei muuten onnistu. Sama tietenki pätee muihinki ohjauksiin, mutta tuli tossa kohtaa esille.
CASE Keinu:
Mitä lie kohtalon ivaa taas. Määhän oon ihan julukisesti täällä asettanu meille tavotteen, että korkattais kisaura kesäkuun puolessa välissä. Ja oon mää siihen ihan suhtkoht uskonukkin pienestä keinukysymysmerkistä huolimatta. Mutta taispahan jäähä tää(kin) tavote saavuttamatta. Siirrettiin viime viikolla esteitä pihalle niin eiköhän vaan huomattu, että keinusta alakaa hitsaukset rakkoileen. Eli nou keinu, ennenku sille on saatu korjaustoimet tehtyä. Tuskin tapahtuu ihan parissa päivässä... Niinpä se näyttää siltä, että päästään virallisia kisoja kokkeileen ehkä joskus heinäkuun puolella ku siinähän tullee sitte jokku isot kisat Kirkkonummella ja juhannukset ja muut tielle. Noh. Ehkä me selevitään.
CASE Pompotus:
Ralli on nyt käyny pari kertaa parin viikon vällein fysioterapiassa ja vesikävelyssä. Pompotus on helepottanu sitten talaven ihan huomattavan palijon eikä siitä aiheutuvaa/sen aiheuttavvaa jumiakaan juuri oo käsittelyissä ollu. Tuskin sitä kuitenkaan koskaan kokonaan pois saa, mutta yritettään hoijoilla ja lihaksia kehittämällä saaha se pysymään joissaki rajjoissa. Tähän liittyy sitte äskösessä kohassa hienovarasesti viitattu toinen meleko varmasti saavuttamatta jäävä tavote. Taisin nimittäin joskus uhota, että johan me ny Rallin kanssa näyttelyistä vielä SA:kin hommataan. Mutta eipä siellä oo pomputtavalla kaverilla asiaa tuommosiin laatuluokituksiin. Noh. Ehkä me selevitään tästäki, koska jo meijän ohuehkoksi jääny näyttelyura oli ihan yli mun villeinten arvausten. Tosin pakkohan meijän vielä joskus on näyttelyyn yrittää mennä vähintään sitä hoota hakemaan. Jos nimittäin vielä joistaki tavotteista yrittäs pittää kiinni... :)
CASE Rico:
Taisin jossain vaiheessa (varmaan tuplanollahuuman jäläkimainingeissa) haaveilla, että Ricon kanssa koitettais vielä hommata nollia SM-kissoihin. Luppaavan alun jäläkeen meijän tulostaso on laskenu ku se kuuluisa lehemän häntä. Ongelmia on aiheuttanu lähinnä se, että Rico on ruennu aristelleen keinua ja aata. Kaippa nuo rupiaa papalla ottaan jo niveliin, ku vauhtia on kuitenki vielä ihan kiitettävästi. Tuo aristelu on kyllä johtanu välittömmään kontaktien vähentämiseen ja mietin jo viime kissoissa, että joko se olis Rico-papan aika jättäytyä agirattoilta eläkkeelle. Intoo on kuitenki enemmän ku pienessä kylässä, joten ei me nyt ihan täysin hyllylle vielä joueta. Aattelin, että jos muutamat kisat käyään niin saan minä harjotusta kolomosten rattoista ja papparainen pääsee hoitaan veriään. Sitte, jos poekansa joskus pääsee kolomosiin ja isukki on vielä vedossa, niin hyppyratoja voijaan käyä köpöttelemässä.
CASE Riemu:
Määhän olin jo ihan, että nyt Riemu kissoihin ja äkkiä, kun se on hallilla hömpsötelly niin mukavasti agilityä pitkästä aikaa. Tuo namipiilo on motivoinu sitä ihan uusiin sfääreihin. Mutta kas. Ilimeisesti hallin häiriötaso oli niin pieni, että heti pihalle päästyä hommat alako lipsuun. Taikka no, ei se nyt ihan semmosta hoomoilua oo, ku joskus aikana ennen nipsausta. Mutta mielenkiinto agilityä kohtaan oli kyllä aika masentavan pieni. Teki pyytäessä, mutta draivia ei ollu nimeksikkään. Noh. Katotaan ny mitä kesä tuo tullessaan.
Ei muuta ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;) No ehkä mun pittää lopuksi taas vähä kehuakki. Tenttiinlukemista pakkoillessa nimittäin tullee mieleen aina kaikenlaista tarpeellista. Niinpä tännään rupesin mm. opettaan noille molemmille uusia temppuja. Ralli kaipaa ehottomasti enemmän sheippausharkkoja. Se rupiaa käymään turhan noppeesti kierroksilla ja komentaan mua haukkumalla. Mutta lopettaakin kyllä rähinänsä, kuhan keksii rueta yrittään jotaki.
Riemu taas yllätti mut aktiivisuuellaan. Sille rupesin uutena opettaan tassun laittamista mun jalan päälle. Laitoin namin jalan alle ja johan rupes tapahtuun. Muistaakseni jo toisella naksauksella pääsin palakkaamaan täysin oikeesta suorituksesta eli läppäs mua tassullaan varpaille. Mää aina aliarvioin Riemua ja sen kekseliäisyyttä. Pittäis vaan reenailla enemmän näitä kotihömpöttelyjä, kun niihin silläkin riittää keskittymiskykyä melekeen rajattomasti!
CASE Kääntyminen:
Tais olla ihan ihmerata se Elinan koulutusrata, kun siinä ei mitään ollu pitkäksi meneviä kohtia. Sittemmin oon teheny kääntymisestä lähinnä ongelmiin liittyviä huomioita. Elikkä semmoset kohdat, joissa pittää kääntyä ihan oikeesti tiukasti on ongelma, mikä on tietysti ihan luonnollista. Semmosia kohtia on esim. kohat, johon tullaan lujaa vaikka putkesta ja jatketaan takasinpäin tai melekeen. Tajusin vappureeneissä ProCaniksella, että Ralli ei vielä osaa reagoida siihen, että käännyn edes osittain sitä kohti. Eli mm. valssit, vastakäännökset ja jaakotus kusee. Sitten ehkä vähän yllättäen taas pyöritys, jota on tehty ehkä viis kertaa, toimikin tämmösessä kohassa aika hienosti. Toinen ylleensä toimiva on niisto. Mun liikkeen rytmin muutoksiin Ralli ei ihan vielä myöskään reagoi toivotulla tavalla. Että kääntelyreenit jatkukoot.
CASE Takaakierto:
Ralli on tullu isukkiinsa siinä, että takaakierto on kyllä niin vahvana pienessä russelikaalissa, ku vaan voi olla. Ja siitäpä seuraava reenin aihe. Nimittäin välistävetoihin ja sen sorttisiin tuleminen. Kaveri lähtee kyllä tulemaan oikeelle puolelle, mutta heti ku käännyn päästämään esteelle, tyyppi on ku silakkana jo livahtanu takas esteen taakse. Ehkä viimeaikoina on myös ollu niin paljo päällejuoksuja eikä niinkään välistä vetämistä, että noi kaks muuta on jääny Rallilla päälle.
CASE Oma rohkeus:
Sain Markolta ProCaniksella saksalaisella kommentin, että tarttis vaan rueta rohkeesti vaikeuttaan noita ohojauksia. Rallillakin rupee jonkuverran olemaan vauhtia niin ei oikeen kerkeis enää jäämään varmisteleen. Näin esimerkiksi saksalaisessa. Pitäis vaan liikkua rohkeesti eteenpäin ja palkalla vahvistaa sitä esteen suorittamista, jos ei muuten onnistu. Sama tietenki pätee muihinki ohjauksiin, mutta tuli tossa kohtaa esille.
CASE Keinu:
Mitä lie kohtalon ivaa taas. Määhän oon ihan julukisesti täällä asettanu meille tavotteen, että korkattais kisaura kesäkuun puolessa välissä. Ja oon mää siihen ihan suhtkoht uskonukkin pienestä keinukysymysmerkistä huolimatta. Mutta taispahan jäähä tää(kin) tavote saavuttamatta. Siirrettiin viime viikolla esteitä pihalle niin eiköhän vaan huomattu, että keinusta alakaa hitsaukset rakkoileen. Eli nou keinu, ennenku sille on saatu korjaustoimet tehtyä. Tuskin tapahtuu ihan parissa päivässä... Niinpä se näyttää siltä, että päästään virallisia kisoja kokkeileen ehkä joskus heinäkuun puolella ku siinähän tullee sitte jokku isot kisat Kirkkonummella ja juhannukset ja muut tielle. Noh. Ehkä me selevitään.
CASE Pompotus:
Ralli on nyt käyny pari kertaa parin viikon vällein fysioterapiassa ja vesikävelyssä. Pompotus on helepottanu sitten talaven ihan huomattavan palijon eikä siitä aiheutuvaa/sen aiheuttavvaa jumiakaan juuri oo käsittelyissä ollu. Tuskin sitä kuitenkaan koskaan kokonaan pois saa, mutta yritettään hoijoilla ja lihaksia kehittämällä saaha se pysymään joissaki rajjoissa. Tähän liittyy sitte äskösessä kohassa hienovarasesti viitattu toinen meleko varmasti saavuttamatta jäävä tavote. Taisin nimittäin joskus uhota, että johan me ny Rallin kanssa näyttelyistä vielä SA:kin hommataan. Mutta eipä siellä oo pomputtavalla kaverilla asiaa tuommosiin laatuluokituksiin. Noh. Ehkä me selevitään tästäki, koska jo meijän ohuehkoksi jääny näyttelyura oli ihan yli mun villeinten arvausten. Tosin pakkohan meijän vielä joskus on näyttelyyn yrittää mennä vähintään sitä hoota hakemaan. Jos nimittäin vielä joistaki tavotteista yrittäs pittää kiinni... :)
CASE Rico:
Taisin jossain vaiheessa (varmaan tuplanollahuuman jäläkimainingeissa) haaveilla, että Ricon kanssa koitettais vielä hommata nollia SM-kissoihin. Luppaavan alun jäläkeen meijän tulostaso on laskenu ku se kuuluisa lehemän häntä. Ongelmia on aiheuttanu lähinnä se, että Rico on ruennu aristelleen keinua ja aata. Kaippa nuo rupiaa papalla ottaan jo niveliin, ku vauhtia on kuitenki vielä ihan kiitettävästi. Tuo aristelu on kyllä johtanu välittömmään kontaktien vähentämiseen ja mietin jo viime kissoissa, että joko se olis Rico-papan aika jättäytyä agirattoilta eläkkeelle. Intoo on kuitenki enemmän ku pienessä kylässä, joten ei me nyt ihan täysin hyllylle vielä joueta. Aattelin, että jos muutamat kisat käyään niin saan minä harjotusta kolomosten rattoista ja papparainen pääsee hoitaan veriään. Sitte, jos poekansa joskus pääsee kolomosiin ja isukki on vielä vedossa, niin hyppyratoja voijaan käyä köpöttelemässä.
CASE Riemu:
Määhän olin jo ihan, että nyt Riemu kissoihin ja äkkiä, kun se on hallilla hömpsötelly niin mukavasti agilityä pitkästä aikaa. Tuo namipiilo on motivoinu sitä ihan uusiin sfääreihin. Mutta kas. Ilimeisesti hallin häiriötaso oli niin pieni, että heti pihalle päästyä hommat alako lipsuun. Taikka no, ei se nyt ihan semmosta hoomoilua oo, ku joskus aikana ennen nipsausta. Mutta mielenkiinto agilityä kohtaan oli kyllä aika masentavan pieni. Teki pyytäessä, mutta draivia ei ollu nimeksikkään. Noh. Katotaan ny mitä kesä tuo tullessaan.
Ei muuta ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;) No ehkä mun pittää lopuksi taas vähä kehuakki. Tenttiinlukemista pakkoillessa nimittäin tullee mieleen aina kaikenlaista tarpeellista. Niinpä tännään rupesin mm. opettaan noille molemmille uusia temppuja. Ralli kaipaa ehottomasti enemmän sheippausharkkoja. Se rupiaa käymään turhan noppeesti kierroksilla ja komentaan mua haukkumalla. Mutta lopettaakin kyllä rähinänsä, kuhan keksii rueta yrittään jotaki.
Riemu taas yllätti mut aktiivisuuellaan. Sille rupesin uutena opettaan tassun laittamista mun jalan päälle. Laitoin namin jalan alle ja johan rupes tapahtuun. Muistaakseni jo toisella naksauksella pääsin palakkaamaan täysin oikeesta suorituksesta eli läppäs mua tassullaan varpaille. Mää aina aliarvioin Riemua ja sen kekseliäisyyttä. Pittäis vaan reenailla enemmän näitä kotihömpöttelyjä, kun niihin silläkin riittää keskittymiskykyä melekeen rajattomasti!
torstai 25. huhtikuuta 2013
Reeniä Ja Rentoutusta
Viime viikko oli meijän normiviikkoon nähen aika aktiivinen. Maanantaina reenattiin omissa reeneissä. Ralli oli aika loistava! Se käänty ja sillä oli vauhtia. Mistäköhän se nyt on sen kääntymisen taijon hokassu? Siitä että mää oon puhunu, että pittäis opettaa se kääntymään? No ei nyt vielä parane tuuletella, koska totta kai on semmosia kohtia, missä menee pitkäksi, ku ois mukavampi vaan juosta, mutta nyt rata oli meille sopiva.
Keskiviikkona päästiin meijän Beethooffenia tuuraamaan ProCanikselle. Tällä kertaa me ei menty vaan näyttään kaikkia, mitä me ei osata niinku on ollu tapana tässä alakuvuojesta. Ralli oli tällä kertaa ihan huippupätevä! Niistot oli Markon sanoin siistejä ja onnistu myös persjätön kera. Päällejuoksuissahan Ralli on jo ihan mestari. Se taitaa olla sen lempiohjaus, ku ei tartte juur kääntyy, ku juoksee vaan täysiä. Ainut ongelma tuli kepeillä, jossa oli ohjurit alussa ja lopussa. Keskellä iski epätietosuus. On tehty niin paljo reeniä niin, että se pallo on siellä eessä niin usko loppu, ku se ei siellä ollukkaan. Sitte ku pallo ilimesty näkökenttään, ei ollu ennää mittään ongelmia. Kotihallissa kepit on kyllä onnistunu myös iliman etupalakkaa, mutta täytyy vaan reenata ja reenata. Etenki loppupäässä Ralli tarttee vielä ne ohjurit tueksi, ku lelu alakaa vetämään, mutta oikeen välin hakee jo tosi hyvin ilimanki, ku oon Ricolan kepeillä kokeillu.
Viikon päätti iiiihana aktiivipäivä. Aamulla päästiin taas Elinan valavovan silimän alle. Ja Ralli oli aivan mainio. Rata oli meille ilimeisesti sopiva. Päästiin se ihan loppuun asti, ku ei ollu mitään suuria hinkkaamista vaativia kohtia. Niinpä ehittiin vielä yrittää nollaaki lopuksi, mutta siinä vaiheessa oli jo ohojaaja ja koiraki sen verran puhki, että ei se sitten ihan virheittä ennää menny. Päivän antina oli tuplasylykkäri. Kun vaan sais itelleen taottua päähän sen, että antaa sille koiralle tillaa siinä sylkkärissä niin, että se kerkiää kääntyä jo ennen ku se hyppää. Ja mites se meni... Että ohjaa sitä käännöstä, älä estettä! Niin ja kontaktin ota-käskyn häiriöitä täytys rueta reenaan olohuoneessa.
Aamureeneistä kiiruhettiin kesärenkaitten vaihtoon anoppilaan. Siellä käytiin Rallin ja Riemun kanssa lenkillä. Pikkusen oli pojilla vauhtia, ku pääsivät irti semmosella pehmeellä peltotiellä. Eipä oo hetkeen pojjat ihan niin lujjaa juossu. Ralli pysyy aika hyvin Riemun vauhissa, mutta jää toki sit, ku Riemu laittaa vinttarivaihteen päälle. Tai on sillä siinäki mukana pysymisseen keinot; se ottaa Riemun valijaasta kiinni ja "liitää" vierellä.
Iltasella saatiin ystäviä kyllään ja etenkin heiän pieni ihmisenalku oli Rallille mieluista seuraa. Toki myös aikuisten rapsutukset oli tervetullutta, mutta kyllä se pikkutyttö vei lopulta voiton. Ja tuntu tyttökin tykkäävän Rallista. Oli kai niin sopivan kokonen koirakaveri ja naamastaki saa vähä selevää, ku ei oo niin tumma ku muilla tytön näkemillä koirilla. Ralli oli pikkusen mielestä niin mainio, että innostu oikeen nauramaan ääneen tuolle pienelle tehotyypille.
Päivän päätteeksi vielä pikkujuoksut Ricolassa ja ah, kyllä ramasi ja oli tyytyväisiä koiria tässä talossa! Maanantaina reenattiin taas omissa reeneissä Elinan rataa. Nyt ei ollu ihan niin hyvä päivä vaan se sunnuntaina onnistunu tuplis rupes tökkiin. Keinu on kumminki nytkähtäny pikkusen etteenpäin ja kepit tosiaan on Rallille mieluisat ja onnistuu jo yhdellä ohjuriparilla, joista toinen on alussa ja toinen lopussa.
Tiistai oliki taaperoitten lihashuoltopäivä. Käytiin Nekalassa Kirsin luona. Rico-pappa oli pikkusen jäykkä selästä, mutta pehmeni helposti. Saatiin edelleen "siunaus" jatkaa agilityn reenausta ja kisaamistaki. Kirsi sano, että ei se oo ihime, että sen kanssa haluaa harrastaa. Ricolla teetettiin pieniä koirakuntosaliharjotuksia ja sehän oli ihan intona. No niinhän se on, aina valmiina toimintaan! Motivoinnin miettimiseen ei tartte sen kanssa käyttää aikaa. Ja onneksi tuo tekemisen draivi tuntuu siirtyneen poikaanki.
Papan matkailme:
Ralli oli myös hyvässä kunnossa tiukanki reenirupiaman jäläkeen. Vesikävely suju jo ihan hyvin, vaikka se vähän tylsää Rallin mielestä onki. Mielenkiintosempaa olis esimerkiksi pyyvystää niitä sen maton laitojen ruuvinkantoja tai tutkia muuten sitä laitosta. Namien voimalla reilu kymmenen minuuttia kumminki taas saatiin taaperrettua.
Ehkä se on tuo aurinko, mutta tuntuu jotenki, että viime viikolla ainaki kaikki onnistu ihan yli ootusten Rallin kanssa. Ralli oli ihan loistava! Ehkäpä se on tuo mun tähtisuggestio, jota oon Rallille tähtipantojen, -valijaitten ja -takkien muovossa tarjoillu ihan pikkupennusta asti, ku alakaa tehä tulosta. Riemun kastraatioki tuntuu alakavan vaikuttaa ja pelekästään positiivisesti. Se on jo palijo lepposampi ja etenki helepommin motivoitavissa. Pari viikkoo sitte se oli mulla mukana reeneissä, ja siinä ku reenien jäläkeen kerräilin tavaroitani, niin siinähän tuo istua tökötti vieressä, että vieläkö tehtäis jottain? Ennen vanahaan se olis kyllä haihatellu menemään pitkin hallia, varsinki ku siellä oli ollu edellisenä päivänä mätsäri.
Jospa me jo ens viikolla tipahettaan täältä tähtitaivailta, että ei ihan vallan rueta hyvänolontunteessa asustelleen. Se ei tämmöselle peruspessimistille sovi yhtään! No ainakaan se keinu ei millään valamistu ennen kisaikkää niin josko vaikka sitä ruppeis suremaan ettei posket tuu kippeeksi tästä hymmyilyttämisestä. ;)
PS. Laadukkaita kuvia puhelimesta...
Keskiviikkona päästiin meijän Beethooffenia tuuraamaan ProCanikselle. Tällä kertaa me ei menty vaan näyttään kaikkia, mitä me ei osata niinku on ollu tapana tässä alakuvuojesta. Ralli oli tällä kertaa ihan huippupätevä! Niistot oli Markon sanoin siistejä ja onnistu myös persjätön kera. Päällejuoksuissahan Ralli on jo ihan mestari. Se taitaa olla sen lempiohjaus, ku ei tartte juur kääntyy, ku juoksee vaan täysiä. Ainut ongelma tuli kepeillä, jossa oli ohjurit alussa ja lopussa. Keskellä iski epätietosuus. On tehty niin paljo reeniä niin, että se pallo on siellä eessä niin usko loppu, ku se ei siellä ollukkaan. Sitte ku pallo ilimesty näkökenttään, ei ollu ennää mittään ongelmia. Kotihallissa kepit on kyllä onnistunu myös iliman etupalakkaa, mutta täytyy vaan reenata ja reenata. Etenki loppupäässä Ralli tarttee vielä ne ohjurit tueksi, ku lelu alakaa vetämään, mutta oikeen välin hakee jo tosi hyvin ilimanki, ku oon Ricolan kepeillä kokeillu.
Viikon päätti iiiihana aktiivipäivä. Aamulla päästiin taas Elinan valavovan silimän alle. Ja Ralli oli aivan mainio. Rata oli meille ilimeisesti sopiva. Päästiin se ihan loppuun asti, ku ei ollu mitään suuria hinkkaamista vaativia kohtia. Niinpä ehittiin vielä yrittää nollaaki lopuksi, mutta siinä vaiheessa oli jo ohojaaja ja koiraki sen verran puhki, että ei se sitten ihan virheittä ennää menny. Päivän antina oli tuplasylykkäri. Kun vaan sais itelleen taottua päähän sen, että antaa sille koiralle tillaa siinä sylkkärissä niin, että se kerkiää kääntyä jo ennen ku se hyppää. Ja mites se meni... Että ohjaa sitä käännöstä, älä estettä! Niin ja kontaktin ota-käskyn häiriöitä täytys rueta reenaan olohuoneessa.
Aamureeneistä kiiruhettiin kesärenkaitten vaihtoon anoppilaan. Siellä käytiin Rallin ja Riemun kanssa lenkillä. Pikkusen oli pojilla vauhtia, ku pääsivät irti semmosella pehmeellä peltotiellä. Eipä oo hetkeen pojjat ihan niin lujjaa juossu. Ralli pysyy aika hyvin Riemun vauhissa, mutta jää toki sit, ku Riemu laittaa vinttarivaihteen päälle. Tai on sillä siinäki mukana pysymisseen keinot; se ottaa Riemun valijaasta kiinni ja "liitää" vierellä.
Iltasella saatiin ystäviä kyllään ja etenkin heiän pieni ihmisenalku oli Rallille mieluista seuraa. Toki myös aikuisten rapsutukset oli tervetullutta, mutta kyllä se pikkutyttö vei lopulta voiton. Ja tuntu tyttökin tykkäävän Rallista. Oli kai niin sopivan kokonen koirakaveri ja naamastaki saa vähä selevää, ku ei oo niin tumma ku muilla tytön näkemillä koirilla. Ralli oli pikkusen mielestä niin mainio, että innostu oikeen nauramaan ääneen tuolle pienelle tehotyypille.
Päivän päätteeksi vielä pikkujuoksut Ricolassa ja ah, kyllä ramasi ja oli tyytyväisiä koiria tässä talossa! Maanantaina reenattiin taas omissa reeneissä Elinan rataa. Nyt ei ollu ihan niin hyvä päivä vaan se sunnuntaina onnistunu tuplis rupes tökkiin. Keinu on kumminki nytkähtäny pikkusen etteenpäin ja kepit tosiaan on Rallille mieluisat ja onnistuu jo yhdellä ohjuriparilla, joista toinen on alussa ja toinen lopussa.
Tiistai oliki taaperoitten lihashuoltopäivä. Käytiin Nekalassa Kirsin luona. Rico-pappa oli pikkusen jäykkä selästä, mutta pehmeni helposti. Saatiin edelleen "siunaus" jatkaa agilityn reenausta ja kisaamistaki. Kirsi sano, että ei se oo ihime, että sen kanssa haluaa harrastaa. Ricolla teetettiin pieniä koirakuntosaliharjotuksia ja sehän oli ihan intona. No niinhän se on, aina valmiina toimintaan! Motivoinnin miettimiseen ei tartte sen kanssa käyttää aikaa. Ja onneksi tuo tekemisen draivi tuntuu siirtyneen poikaanki.
Papan matkailme:
Ralli oli myös hyvässä kunnossa tiukanki reenirupiaman jäläkeen. Vesikävely suju jo ihan hyvin, vaikka se vähän tylsää Rallin mielestä onki. Mielenkiintosempaa olis esimerkiksi pyyvystää niitä sen maton laitojen ruuvinkantoja tai tutkia muuten sitä laitosta. Namien voimalla reilu kymmenen minuuttia kumminki taas saatiin taaperrettua.
Ehkä se on tuo aurinko, mutta tuntuu jotenki, että viime viikolla ainaki kaikki onnistu ihan yli ootusten Rallin kanssa. Ralli oli ihan loistava! Ehkäpä se on tuo mun tähtisuggestio, jota oon Rallille tähtipantojen, -valijaitten ja -takkien muovossa tarjoillu ihan pikkupennusta asti, ku alakaa tehä tulosta. Riemun kastraatioki tuntuu alakavan vaikuttaa ja pelekästään positiivisesti. Se on jo palijo lepposampi ja etenki helepommin motivoitavissa. Pari viikkoo sitte se oli mulla mukana reeneissä, ja siinä ku reenien jäläkeen kerräilin tavaroitani, niin siinähän tuo istua tökötti vieressä, että vieläkö tehtäis jottain? Ennen vanahaan se olis kyllä haihatellu menemään pitkin hallia, varsinki ku siellä oli ollu edellisenä päivänä mätsäri.
Jospa me jo ens viikolla tipahettaan täältä tähtitaivailta, että ei ihan vallan rueta hyvänolontunteessa asustelleen. Se ei tämmöselle peruspessimistille sovi yhtään! No ainakaan se keinu ei millään valamistu ennen kisaikkää niin josko vaikka sitä ruppeis suremaan ettei posket tuu kippeeksi tästä hymmyilyttämisestä. ;)
PS. Laadukkaita kuvia puhelimesta...
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Jalat Tukevasti Ilmassa
Muutama kuva puhelimen muistista. Kyllä vaan vanaha ontuva eeriksoni oli kova peli kameranaki tähän iipuhelimmeen verrattuna...
Pinseriunia:
Kävin ystävien kanssa laivalla viime viikonloppuna. Ralli oli sitä mieltä, että mää tuun mukkaan:
Lumet on alakanu sullaa hirviää vauhtia ja Ricolassa se tarkottaa unohtuneitten lelujen löytymistä sieltä täältä. Ralli löysi eilen yhen, joka olis ihan väkisin pitäny saaha käyttöön. Tuloksena kuvasarja russelin kevyehköstä takapäästä tai tojiste siittä, että tässäkään asiassa Ralli ei ossaa käyttää takajalakojaan. Ne vaan "roikkuu tarpeettomina ilimassa". Hyvät naurut siittä ainaki sai, mutta ois tarttenu tajuta ottaa videoo.
Rallin fysioterapiasta sen verran, että ei ollu vesijumppa aivan russelin mieleen. No kilttinä ja soppeutuvaisena kaverina seki onnistu kyllä ja meni oikeen mukavasti loppua kohti. Rallia lahajottiin ihanilla Ziwipeak-nammeilla ja niihin hurahtaneena Ralli rupes katteleen juoksumaton veen alla olevia ruuvinkantojaki nameiksi. Siinä meinas keskittyminen ite tehtävään herpaantua, ku piti yrittää ruuvinkantanameja pyyvystellä. Hienosti tyyppi ossaa puhaltaa ulospäin, ku nokkansa veen alle laittaa, mutta hupsu pieni ukkeli nuin muuten!
Ennen vesijumppaa Ralli pääs vähä jumppaamaan tasapainotyynyllä ja hierottavaks. Yllättäin tällä errää ei sitten ollukkaan vasemmalla puolella mittään. Oikeella oli ihan pieni jumi ja semmonen samanlainen "hytkytyskohta" joka viimeks löyty vasemmalta nikamavälistä, oli nyt oikeella puolella, mutta lievempänä. Oikee takanen oliki nyt alakanu pomppia vasemman ohella, mutta nuin ylleensä pomputus on hoitojen jäläkeen alakanu vähentyyn sitte talavisista "lukemista". Meillä on nyt viijen kerran vesijumppa/fysioterapiasarja ja kotonaki yritettään vähä jumppailla lihaksia tasapainoon. Semmonen tasapainotyyny olis tosi hyövyllinen Rallille, jonka pomputus SAATTAA johtua löysähköistä nikamavälleistä, joien lihaksia treenaamalla tilanne vois helepottua. Mutta onpahan vaan aika arvokas peli opiskelijan kukkarolle...
Mitä raha-asioihin tullee, niin tajusin viime viikolla, ku ostin Riemulle yhen viikon ruokatarpeet, että mulla mennee sen raakaruokiin lähemmäs satanen kuussa! Muistan, ku joskus raakaruokintaa mainostettiin kaiken muun hyvän lisäksi halavempana versiona, mutta kyllä mää aika huippulaatusta kuivaruokaa saisin ostaa, että tuo sama summa menis kuussa. No okei. Jos ostasin laatikoittain lihat ja tekisin ite esim. kasvissoseet ym. niin varmasti pääsisin halavemmalla. Muttaku pakastetilat on rajalliset ja haluan kumminki syöttää monipuolisesti eri lihoja niin se laatikkokauppa ei oikeen onnistu. En tiiä uskallanko ees, mutta ehkä pittäis joku kerta laskee, että palijoko mulla ylleensäkki mennee keskimäärin koiriin kuussa. Ku laskee koulutukset ja ruuat ja elläinlääkärit ym. niin ihan helekatistihan se on. Mutta omapa on valintani. Ehkä mää ostan sitte itelle vähä halavempaa ruokaa ja vähemmän vaatteita sun muuta. Taikka sitte mää vaan valitan, ku rahat on jatkuvasti kaikki.
Pinseriunia:
Kävin ystävien kanssa laivalla viime viikonloppuna. Ralli oli sitä mieltä, että mää tuun mukkaan:
Lumet on alakanu sullaa hirviää vauhtia ja Ricolassa se tarkottaa unohtuneitten lelujen löytymistä sieltä täältä. Ralli löysi eilen yhen, joka olis ihan väkisin pitäny saaha käyttöön. Tuloksena kuvasarja russelin kevyehköstä takapäästä tai tojiste siittä, että tässäkään asiassa Ralli ei ossaa käyttää takajalakojaan. Ne vaan "roikkuu tarpeettomina ilimassa". Hyvät naurut siittä ainaki sai, mutta ois tarttenu tajuta ottaa videoo.
Rallin fysioterapiasta sen verran, että ei ollu vesijumppa aivan russelin mieleen. No kilttinä ja soppeutuvaisena kaverina seki onnistu kyllä ja meni oikeen mukavasti loppua kohti. Rallia lahajottiin ihanilla Ziwipeak-nammeilla ja niihin hurahtaneena Ralli rupes katteleen juoksumaton veen alla olevia ruuvinkantojaki nameiksi. Siinä meinas keskittyminen ite tehtävään herpaantua, ku piti yrittää ruuvinkantanameja pyyvystellä. Hienosti tyyppi ossaa puhaltaa ulospäin, ku nokkansa veen alle laittaa, mutta hupsu pieni ukkeli nuin muuten!
Ennen vesijumppaa Ralli pääs vähä jumppaamaan tasapainotyynyllä ja hierottavaks. Yllättäin tällä errää ei sitten ollukkaan vasemmalla puolella mittään. Oikeella oli ihan pieni jumi ja semmonen samanlainen "hytkytyskohta" joka viimeks löyty vasemmalta nikamavälistä, oli nyt oikeella puolella, mutta lievempänä. Oikee takanen oliki nyt alakanu pomppia vasemman ohella, mutta nuin ylleensä pomputus on hoitojen jäläkeen alakanu vähentyyn sitte talavisista "lukemista". Meillä on nyt viijen kerran vesijumppa/fysioterapiasarja ja kotonaki yritettään vähä jumppailla lihaksia tasapainoon. Semmonen tasapainotyyny olis tosi hyövyllinen Rallille, jonka pomputus SAATTAA johtua löysähköistä nikamavälleistä, joien lihaksia treenaamalla tilanne vois helepottua. Mutta onpahan vaan aika arvokas peli opiskelijan kukkarolle...
Mitä raha-asioihin tullee, niin tajusin viime viikolla, ku ostin Riemulle yhen viikon ruokatarpeet, että mulla mennee sen raakaruokiin lähemmäs satanen kuussa! Muistan, ku joskus raakaruokintaa mainostettiin kaiken muun hyvän lisäksi halavempana versiona, mutta kyllä mää aika huippulaatusta kuivaruokaa saisin ostaa, että tuo sama summa menis kuussa. No okei. Jos ostasin laatikoittain lihat ja tekisin ite esim. kasvissoseet ym. niin varmasti pääsisin halavemmalla. Muttaku pakastetilat on rajalliset ja haluan kumminki syöttää monipuolisesti eri lihoja niin se laatikkokauppa ei oikeen onnistu. En tiiä uskallanko ees, mutta ehkä pittäis joku kerta laskee, että palijoko mulla ylleensäkki mennee keskimäärin koiriin kuussa. Ku laskee koulutukset ja ruuat ja elläinlääkärit ym. niin ihan helekatistihan se on. Mutta omapa on valintani. Ehkä mää ostan sitte itelle vähä halavempaa ruokaa ja vähemmän vaatteita sun muuta. Taikka sitte mää vaan valitan, ku rahat on jatkuvasti kaikki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)