Ylpeä Sydän

Viikonloppu vierähti Kirkkonummella agilityn SM-kisoissa. Tällä kertaa omat koirat jäi suosiolla kotio, kun kisa-alueelle ei saanu viiä vaanku kisaamaan menossa tai ratalta tulossa olevat koirat. Katkerana pojjaat jäi kotia perjantaina, ku mut haettiin. Reissu oli taas kerran oikeen mukava, mitä nyt perjantai-illan tuli vettä taivaantäyeltä eikä sunnuntainakaan kuivin jalloin säästytty. Järjestelyissä olis edelleenki ollu vähä parantamisen varraa. Mutta eipä nyt rueta tässä avvautuun, eiköhän sitä tehty ihan tarpeeksi jo paikan päällä. Ehkä siksi meijän pikkusesta joukkueesta KAKSI koiraa joutu doping-testeihin. ;)

Perjantaina lämmittelykissoissa Reino näytti, mikä se oikeestaan on miehiään. Hyppyratalla kolmas sija tommosen kokosissa kissoissa on aikas kova juttu. Eikä Reinikaisen hyvät suoritukset siihen jääny. Lauantain joukkuekisassa Reiska napautti mukavan nopian nollan ankkuriossuuella ja oli sitä myötä omalta osaltansa tärkiässä osassa lopputuloksen kannalta. Nimittäin ehkä en lähteissäni olis uskonu, että se on nimenommaan meijän maksijoukkue, joka parhaiten pärjää. Minikoiran ohojaajana täytyy vähä valitellen myöntää, että kyllähän se kisa nimittäin kovin siellä makseissa taitaa olla. Ja mikä se lopputulos sitte oli? No NELJÄS/71! Kyllä meitä, ja varsinki koiran ohojaajaa, lauantaina ensin vähä harmitti, kun meijän kolomantena menny koira teki muuten aivan mahtavan ratan, mutta yhen aivan älyttömän epätavallisen kiellon tai, ku juoksi kahen putken välliin. Kolmossija ois ainaki ollu meijän iliman sitä. Mutta täytyyhän tähänki tulokseen ehottoman tyytyväinen ja ylypiä olla. Me ollaan kummiski aikas pikkanen seura, mutta luvalla sanuen myös aika kova, ku nopat naksahtaa kohilleen!

Medi- ja minijoukkueetki teki hyvää tulosta sikäli, että saatiin kaikille joukkueille tulos. Minit petras viime vuojesta pari sijjaa ja olivat 22/61. Medijoukkueen loppusijotus oli 34/67. Medeissä meillä oli kaks lainakoiraa, kun tänä vuonna ei omia saatu tarpeeksi. Kolomen joukkueen tuloksenteko on ilimeisen kova juttu, nimittäin seuramestaruuksissa, joita nyt ei varsinaisesti ilimeisesti ennää ees julukasta, me oltiin toisia. Mainion tulosvarmaa sakkia siis. On kyllä edelleenki hienua olla mukana näin tehokkaassa porukassa, vaikkaki sitte vaan siellä kenneltyttöilemässä ja videokameran takana!

Sunnuntaina yksilöissä finaaliin pääsi meijän seuran koirista vaan Reiska. Hyppyratan jäläkeen Reino oli viijestoista. Finaalirataki meni mainiosti, mutta yks kielto sieltä tuli. Reino oli niin kuulolla ja kilttinä, että nauratti ylleisöä jäämällä kontakteille oottelemaan oikeen kunnollista vappautuskäskyä. Hassu kaveri. Lopputuloksissa Reino ohojaajineen oli 26/59(221). Eli Rico-pappa saa vielä ainaki vuojen pittää parasta meijän perheen yksilösijjaa (24. vuonna 2011) ja joukkuesijjaa myös (3. vuonna 2009). Jotenki musta vaan tuntuu, että ei ne montaa vuotta tuu pitämään. Sen verran vahvat evväät tuntuu tuolla Reinikaisella ja kartturillaan olevan...

Jos ny joku sana omistaki koirista on sanottava, niin ilimotin molemmat eilen virallisiin ens viikon keskiviikoksi. Apua! Riemu on välläytelly oikeen mukavia agilityotteita niissä harvoissa reeneissä, joita oon sen kans teheny. Ja viime viikon Musti ja Mirri Cupissa meni kans mainiosti, mutta unohti keppien suoritustavan. Kaverit tuntuki olevan ihimeissään, että mitäs Riemulle on tapahtunu. Eipä kai muuta, ku että alakaa vaikutukset näkyä siitä alakutalaven nipsauksesta. Hyvä niin. Nyt jääki jälelle vaan kysymys, että miksi en kastroinu sitä jo aiemmin...

Ralli taas on päässy oikeen loistamaan (omistajan silimissä) epiksissä. Käytiin naapuriseuran kissoissa pari viikkoo sitte. Siellä oli tarkotus osallistua möllirattaan, mutta kappas, siinä ei ollukkaan kontakteja ja niitähän me just mentiin sinne reenaamaan. No ei auttanu ku vaihtaa suunnitelma ja mennä avoimen radalle. Eikä se hullumpi juttu ollukkaan, vaikka vähä hullunrohkiasti lähin tekemään keppejä ja keinua ratalla niitten harjotusmäärään nähen. Ekalla ratalla tuli vissiinki keppeillä jotaki ja oisko joku kieltoki tullu, mutta tokalla tyyppi vetäs nollan! Itellä meinas vähä into lähtiä käsistä ja taisin hötkyillä kontakteilla ja päästinpä karkaamaan lähöstäki Mutta kontaktit otti kuitenki karkaamatta 3/4. Ehkä se oli sen arvosta sikäli, että saatiin oikeen kunnollinen onnistumisentunne, vaikka ripitystä kiirehtimisestäni sainki. Palakintopallille me ei kuitenkaan päästy, koska heillä oli siellä semmonen sääntö, että koska kisaavat ei voi sijottua mölliratalla niin myöskään sitte möllit ei voi sijottua kisaavien ratalla... No Rico-pappa sentään pokkas kolomannen palakinnon hauskanpitokympillänsä ja siittä sai poekansaki osansa.

No oman seuran epiksissä napastiin mölliratalla toisella kierroksella nolla. Kontaktit meni oikeen mainiosti ja lähössäki yritin vähä kiusata. Ja se nolla riittiki sitte voittoon. Kaippa näillä evväillä uskaltaa virallisiin lähtiä kokkeilemmaan. Saa sitte nähä, mitä se tuottaa. No ainaki kisakokemusta!