Uskomaton Viikonloppu

Eilisen agilitysaavutuksista onnellisena ajeltiin päivällä naapurikylille tokokokkeeseen. Sannoinki, että meillä on tän viikonlopun onnistumiset kyllä kasassa, mutta niin vaan russelipoika pääs yllättämmään toistamiseen saman viikonlopun aikana. Mutta alotetaans ihan alusta.

Ennen lähtöö mietin, että miksihän sitä pittää laittaa ittensä kaikenlaisiin paikkoihin, joita sitte joutuu jännittämmään. Agilityä en juurikaan ennää jännitä, mutta tää toko oliki ihan eri juttu. En ollu koskaan ite ees käyny kattomassa virallista koetta, saati sitte osallistunu. Ihan niinku arvelin, hermostuksissani suttasin uutukaisen kisakirjan, tottahan toki...

Kerittiin kattomaan muutama AVO-luokan suoritus ja vähä rauhottuun ennen koetta. Hermostuskerroin nousi taas, ku tuli aika lampsia kehhään. Möllikisojen tappaan voisin käyä koettä läpi suoritusjärjestyksessä. Liikkeitä ei ehkä vähän yllättäin suoritettu lomakkeen järjestyksessä, mutta eipä se onneks meitä haitannu. Parempi vaan, ku seuraamiset ei ollu peräkkäin.

1. Luoksepäästävyys, 10: Ralli istu sivulla siihen asti, ku tuomari oli metrin päässä. Sitte piti mennä tervehtiin ja kiehnään. Tästä "karkaamisesta" ei kuitenkaan rokotettu, kun kaveri oli niin sosiaalisella tavalla liikenteessä.

2. Paikalla makaaminen, 10: Jännitin viikolla tehtyjen reenien perusteella, että menneekö se maahan käskystä ku muut sanoo samaan aikaan. Tai että käykö joku iso vierustoveri sen päälle kesken kaiken, niinku konkarit mua pelotteli. Alokasluokassa oli kymmenen osallistujaa, joista me oltiin viidensiä eli ensimmäisen ryhmän viimesiä. Saatiin paikkamakuussa olla ihan reunassa. Ralli makas rauhallisesti. Katteli kyllä maisemia ja näki jossain mun takaviistossa jotaki ilimeisen mielenkiintosta. Mutta ei muistaakseni liikkunu mitenkään, jos ei pään liikuttelua lasketa. Ei haistellu eikä mittään. Meijän ryhymässä oli onneksi muutenki tosi rauhallinen paikkamakkuu.

Mutta voi hitto, että se 2 minuuttia tuntu pitkältä! Sydän hakkas kyllä aika kovvaa. Enpä muista millon ois vastaava jyskytys ollu päällänsä. Takasinpaluussa yritin viestittää äänettömästi Rallille, että pysy nyt makkuullas. Ja ei sillä kyllä ollu aikomustakaan nousta ennen käskyä. En tiiä, ehkä pelasin vähä tai sitte olin vaan hias, mutta sannoin käskyn vähä myöhemmin ku muut. Siittä ei onneks rokotettu. Jotenki vaan meinasin jäätyä ja jäin muista jäläkeen siinä käskynannossa. Hieno ja rauhallinen paikkamakuu siis, mutta vähäsen vinoon meni makuulle.

3. Seuraaminen kytkettynä, 9: Olin ihan varma, että saahaan seuraamisista jotain seiskaa korkeintaan. Se ku oli aika onnetonta tossa puoltoista viikkoo sitte. Sain meijän tokovalkku Siniltä ohjeet tehä ennen koetta ihan vaan motivaatiota ja lyhyttä pätkää ja mitä ilimeisimmin se toimi. Seuraaminen oli mun makkuun aikas hienoo Rallilta! Parantamistakin tietysti löytyy, mutta kyllä se kokkeessa meni ihan yli mun ootusten. Kontakti pysy hyvin ja paikkakin kohtuullisesti.



4. Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10: Tää oli seuruun ohella se liike, jota vähä eppäilin. Maahanmeno on Rallilla niin vahavana, että tarjoo sitä vieläki meleko ussein, ku ei aivan malta kuunnella, että mitä se emäntä höpisee. Mutta nyt oli kuulolla ilimeisen täyellisesti, koskapa kymppi napsahti. Teki ihan vastustamattoman palijo mieli kääntyä poiskävellessä kattoon, että jäikö se seisoon, mutta sain just ja just piättäyvyttyä. Ja siellähän se pieni tökötti. Ja maltto olla ihan paikallaan ku kävelin takas ja oottaa liki-käskyä. Jes.



5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 10: Tääki onnistu ilimeisen napakasti ja hyvin, koska aika monta ysiä näin, vaikka mun mielestä oli ollu tosi hyvä suoritus. Teki toki tässäki vähä mieli kääntyä kattoon ja varmistaan, mutta ei läheskään niin voimakkaasti ku seisomisessa. Taas rauhallinen ootus, että tulin viereen ja käskyllä hyvin liki. Taisin jo ihan vähä huokasta.



6. Seuraaminen taluttimetta, 9: Mun mielestä tässä seuruussa oli ihan huomattavastikki enempi sanottavvaa ku kytkettynä seuruussa, joten vähä ihimettelin tota sammaa numeroo. Juoksussa lähti irtoon palijo enempi ku hihnassa. Ja käännökset mää tein ite aika tahamiasti ja normaalia hittaammasti, joten ne ei niin tiiviitä ollu, mitä vois. Mutta edelleenki, yli ootusten ehottomasti.



7. Estehyppy, 10: Jänskintä tässä varmaan oli se, ku seuruun jäläkeen piti lähestyä hyppyä ihan suoraan monta monta metriä. Että eihän se nyt karkaa sinne. Mutta ei karannu. Lähti hyvin käskystä eikä jääny ihan hyppyyn kiinni. Ku kävelin luokse niin kyllä etujalat vähä liikku, mutta rokotusta ei saatu siittä. Hyvin ootti taas seisoen liki-käskyä, vaikka välillä se on haastavaa ollu.



8. Luoksetulo, 8: Enpä olis ennen koetta millään uskonu, että meijän heikoin liike on yks meijän reeneissä ja möllitokkoissa vahavimmaksi osottautunu liike. Tätä liikettä ennen Rallia meinas kuitenki jo rueta hermostuttaa, että eikö tässä pirulauta mittään palakkaa saa, ku näin hyvin tekkee. Haukahti muutaman kerran, mutta asettu kuitenki taas perusasentoon. Vähä eppäilin, että se mennee maahan mun istu-käskyllä, joka siis on mulla jäämiskäskynä. On teheny sitä viime päivinä muutaman kerran, ku se maahanmeno tosiaanki on niin mieluista ja sitä on taijettu vahavistaa liikaa muihin verrattuna. Huomasin, että sannoin sen käskyn jotenki kauheen varovasti ja eppäilin, että pyssyyköhän se siellä. Pysy vähä liianki hyvin. Ekalla liki-käskyllä nytkähti seisomaan, mutta sitte iski epävarmuus pienellä, että niin saikohan täältä tulla. No ei muuta ku äkkiä uus käsky niin johan se lähti tulemaan. Reipas vauhti ja kohtuullinen perusasento. Huh!

Jo vain oli hymy herkässä! Sen verran matikkapää kuitenki kerto, että pakkohan tuosta on ykköstulos tulla. Loppujen lopulta pisteitä kerty mukavat 188. Mutta eipä siinä vielä kaikki. Ralli, mun pätevä pikku russelini meni ohi kaikista bortsuista ja muistaki issoista tokokoirista ja voitti koko luokan! Ihan uskomaton suoritus. Vaikuttais olevan kaverilla aika hyvät hermot, ku ei uus paikka, ylleisö, koirat, palakkaamattomuus eikä liikkurikkaan vaikuttanu keskittymiseen pahemmin. Pikemminki ne tuntu lissäävän sitä.

Ylleisesti jos miettii niin perusasennot ei varmaankaa ollu ihan viimesen päälle. Vaikka en niitä kyllä kovin tarkasti ees kerinny seuraamaan. Seuraamisreeniä tarttee muistaa tehä palijo. Ja tietysti vahavistaa ja vahavistaa kaikkia nyt onnistuneitaki liikkeitä. Alokasluokkaan tuskin mennään toiste eli AVO:n liikkeitä sais rueta tekemään. Vaikka tulihan seki tietty mieleen, että ku tuo nuin tuntuu jännittävän ittiä, niin tähänhän sitä ois hyvä jättää. Mutta ei taija kuitenkaan malttaa. Ja kyllä se jännitys onneksi laantu aikas reilusti paikkamakkuun jäläkeen. Ainaki oman muistikuvan mukkaan olin kohtuullisen normaalisti noissa muissa liikkeissä, vaikka tokihan vähä jalat tutisi.

Syyskuun alussa meillä on oman seuran möllitoko. Siellä varmaan meen testaamaan AVO:n liikkeitten mallin. Onhan niistä nyt toki se tiiossa, että nouto on aivan alakutekijöissään taas, ku Rallia on ruennu se kapula ällöttään. Ja luoksetulon pyssäytystä on ehkä reenattu kokonaista kolome kertaa tähän mennessä. No seuraamista täytyy tietenki hioo kans. Muut luultavasti sais ihan kohtuuella koekuntoon. Ehkä kevväällä sitte, jos nyt talaviaikaan ei kokkeissa oo tillaa. Tai ens kesänä. Tai joskus.

Että tämmönen once in a lifetime viikonloppu meillä. Näillä sitä leijuuki varmaan seuraavaan pettymykseen saakka. Koska kyllähän se tottuus vaan se on, että ei tämmöstä onnistumisten rypästä kovin ussein pääse tapahtuun. Vaan on mulla aikas mahtava harrastuskaveri etten sanos!

PS. Sannille kiitos kokkeen kuvvaamisesta!

Tuossapa vielä kuvat pojjiista ja heijän viikonlopun saalistaan:

Kerran Elämässä

Huhhuh. Tännään oli kyllä varmasti semmonen päivä agilityssä, ettei ihan heti toistu. Oltiin molempien poikain kanssa Lempäälässä kisoissa. Rallilla kolome starttia ja Riemulla kaks. En viittiny Rimppanaa hyppärille ilmottaa, kun se hyppynolla jo on. Sainpahan ite ja Riemuki vähä hengähtää suoritusten välillä.

Aamun ensimmäinen agilityrata ei palijoo luppaillu. Rallilla on alakanu ilimeisesti kissoissa nousta tuo kierroslukumittari ihan tosissaan. Kauhee haukkuminen ootellessa ja ratallaki vissiin. Ensimmäinen moka tuli jo keppeillä. Meille on näköjään kaikkeista vaikein mennä keppeille, joille tullaan ihan suoraan. Ohi meni että viuh vaan. Kauhia kiire oli pienellä koirapojalla etteenpäin niin ei siinä ihan kaikkia esteitä kerkiä huomaamaan. Ja tosiaan, sitä kierrosta oli vähä verissä. Seuraavaksi napsahti puomi. No siihen nopia pallautus, hylsy ja jatkettiin rattaa. Vielä onnistuttiin aallaki ottaan kurinpallautusta kontaktilla. Seuraavassa rattaantutustumisessa tuomari käyttiki meitä "varottavana esimerkkinä". Että sillai sai kuulemma treenata ku se russeli ja vielä jatkaa, jos ei uusinu koko estettä eikä jääny jumittaan. Mietin sitä kyllä jo puomin kontaktilla, mutta jatkoin kylymästi, ku siittä ei tutustumisessa mittään mainittu.

Riemulla oli taas haahumeininki ekalla ratalla. Bongas aan jo pitkältä ja yritti sinne. Sen seurauksena kolomantena ollu este väärään suuntaan. Pittuuella piti tehä takanaleikkaus ja sen seurauksena pinseri lähti maata kiertävälle ratalle tsekkaamaan ratatyöntekijät ja kentänlaijan puskat. Ku sain sen sieltä kalasteltua takas ratalle niin loppu meniki mukavasti.

Toisena oli hyppyrata. Siinä oli meille parempi keppeille vienti, ku ei menty suoralta ja kerkisin sinne vähä sörkkimään välliin. Siittä selevittiin, mutta pian jääty ohojaaja. Valssasin ennen suoraa putkee ja niinpä olin auttamattomasti myöhässä sen jäläkeisessä kuviossa. Täytyy myöntää, että koska olin ihan muualla, ku olin suunnitellu olevani, ku koira tullee putkesta, niin hetkeks aikaa hukku koko rata mielestä... Meinas majava kurkata. No onneksi ykkösissä ei pienestä esteen eessä pyörähyksestä saanu virhettä ja niinpä matka jatku nollalla maaliin.

Ne meinaa nuo kierrokset aiheuttaa semmosta vauhin lissääntymistä, että alan olla ihimeissään. Varsinki, ku se tapahtuu nuin yhtäkkiä ja kissoissa. Mutta en valita, en! Ralli siis otti voiton tuolta ratalta ja mun makkuun etenemäki oli pyörähyksistä huolimatta aika mukava. Muistaakseni jotaki 4,5 m/s paikkeilla. Eihän sillä ny kuuhun olla menossa, mutta näköjään tää persjalakanen emäntö jäätyy melekolailla tuossa kyytissä.

Riemu ei siis hyppärillä hyppiny, joten seuraavaks oli taas vuorossa agirata Rallin kans. Rata oli mukava ja taas keppeille vienti oli meille helepompi. Sieltä ei sitte kyllä loppujenviimeksi kuitenkaan se virhe kaukana ollu. Ehkä joku siittä kökkimisestä ois voinu sakottaakki, en tiiä. Muutama käännös veny kans. Ja ne kontaktit... Jos ensimmäisen ratan jäläkeen mietin, että kyllä nyt tarttee kamalaa kurinpallautusta ja jotaki epiksiä ja kisafiilistä koiralle noihin kontakteihin niin toisen jäläkeen totesin, että se taitaa olla ohojaaja, joka sitä tarttee... Mihinkään ei ois ollu kiire, mutta mutta. Aalla nyt vielä kai jokseenki vaadin ja vappautin, mutta kolomanneksi viimesenä olleella puomilla en tiiä teinkö mittään. Ihimeellistä, miten se kisafiilis vaan tarttuu, vaikka ei sinne nyt niin tosissaan ajattele menevänsä. Mua niiiin harmitti jäähyttelylenkillä ja sätin ittiäni, että mikä siinäki nyt sitte oli, ettei voinu ottaa kunnolla sitä. Ei se nimittäin siittä varmaan olis kiinni jääny; Ralli voitti tuonki ratan, jolla ei kyllä nollia tullu ku kaks.

Rallikaiselle siis tuplanollavoitto ja koulujen alun kunniaksi siirto kakkosluokalle. Katotaan nyt, ahanehittaanko heti ens lauantaille ensimmäiset kakkoset, ku olis lähellä kisat. Mutta en tiiä oliko silti isompi paukku se, että Riemu, tuo aamuinen haahuilijapinseri vetäs myös tuolta agiratalta nollan. Ja mikä hulluinta, Riemu myös voitti luokkansa! Riemulla veny ja paukku samat kohat ku Rallilla ja puomin alastulo oli kyllä siinä hilikulla. Että tämmönen historiallinen tapahtumaki vielä piti sattua. Saa nyt nähä, millekkä me Pienen Pinseripojan kanssa ruetaan, ku "pikkuveli" kumminki nousi jo kakkosiin. Määhän olin aatellu, että käyään nyt senki kans nää muutamat ja ei sen kummempaa. Mutta ku eihän se nyt sitte ennää tarttis ku sen yhen nollan...

Notta jo vain oli mainio päivä. Tällä errää renkaat ei tuottanu ongemia Rallille, niitä oli joka ratalla. Mittään muuta tojistusaineistoo tästä huikiasta tapahtumasta ei oo, ku merkinnät kisakirjoissa. Ei ollu videokuvvaajaa mukana, enkä tosin siellä paikanpäällä ennää muistanu koko kameraa. Ratat nyt ei ollu mittään maaliman kauneimpia, mutta Saviojan Annelta saatiin kyllä kiitosta molempien kans. Rallin rattaa kiitteli hienoksi ja Riemusta sano, ettei hetkeen oo niin hyvvää pinseriagilityä nähäny. Oli pakko hänelle mainita, että et sitten nähäny meijän aamurattaa... Mutta kyllä hymy oli herkässä. Ei meinannu palakinnot mahtua mun pikkuruiseen koirankoppiin. Onhan mulla kaks aika hienua koiranpoikaa! :)

Esittelijä

Ralli oli tännään esittelemässä rotuansa ja kasvattajaansa Linnainmaan Mustissa ja Mirrissä. Eipä siellä suurta ylleisömäärää ollu. Päivän anti oliki tavata Rallin Alli-mummo ja Taika-sisko sekä heiän ihimiset. Oli mukava iltapäivä siis. Ralli pääs vähä reenaamaan paikkamakuuta häiriössä ja vähä aikamme kuluksi muutenki koitettiin temppuilla ja tokoilla. Mutta vaan vähä.

Viikolla iski epätoivo, nimittäin Rallin seuraaminen on valahtanu ku lehemän häntä. Ei kestä palakkaamattomuutta ei. No saatiin meijän tokokoutsilta ohojeet tehä vaan huippukivaa ja askel kerrallaan pitenevää seuraamista nyt viikko, että jos siittä kokkeesta jotenki selevittäis. Saapa nähä, miten meijän käy... Muuten on onnistunu liikkeet reeneissä aika mukavasti ja oon erityisesti nyt vahavistanu sitä, että Ralli malttaa oottaa ja kuunnella liki-käskyä, ku meen sen viereen paikkamakuussa ja jäävissä.

Onpa viikkoon mahtunu vähä ikävämpiäki aatoksia. Huomasin nimittäin, että alakuviikosta Ralli ei pomputtanu oikeestaan juuri ollenkaan. Viime viikkohan vietettiin vappaana ulukoillen ja palijo uijen. Tiistaina ja keskiviikkona reenailtiin vähä agilityä, niin johan torstaina taas pompotti jonku verran. Oli sopivasti fysioterapeutille aika torstaina ja selekälihakset oli rennot ja hyvän oloset. Mutta kyllä tää nyt aika selekee sanoma mulle on: agility aiheuttaa, taikka ainaki pahentaa pomputusta. Enpäs oikeen tiiä, mitä päätöstä tästä pittäis tehä. Taikka no tietenki joku vois sanua, että agility toppiin ja heti. Mutta kai mää yritän vähä testailla, että oliko tää nyt sattuma vai just niin selekeetä, ku miltä se vaikutti.

Suurin osa kai on kuitenki sitä mieltä, ettei pomputus koiraan satu ja se on niin ylleistä ja plaaplaa. Mutta ei se myöskään oo normaali tapa liikkua, eikä se erityisen mukavaltakaan näytä. Vitsi kun tietäis. Ku toi pieni ossais sanua.

No tässäpä kumminki loput mökkireissukuvat. Ehkä me muutetaan Rallin kans sinne erakoiksi, eikä tehä muuta ku juostaan vappaana pihalla ja uijaan aina ku sää sallii.

Reinua kiusattiin.

Päivän puuhista puhki.

Meijän Top Model ja uuet valijaat.

Rallin uuet valijaat.



Niin ja Lucahan on saanu uuen perheenjäsenen. Saanko esitellä: Raider alias Pukama.

Liikkuvaa Kuvaa

Tässäpä kaks videoo meidän Kokkolan ekskursiolta, joka siis ei ihan toiveitten mukkaan menny juniorin osalta. Pappa köpötteli tuloksen kaikilta rattoilta ja sunnuntaina siis vieläpä tuplanollan. Tässä on tuo tupliksen a-osa eli agilityrata. Kyllä se tuo oma, ja toki koiranki meno näyttää videolla hittaalta, vaikka siellä ratalla kuvittellee ihan liikkuvansa!



Rallin kanssa parhaat ratat oli eka ja viimenen eli perjantain agirata ja sunnuntain hyppäri. Muut meni enemmän tai vähemmän tunaroinniksi. Tuosta hyppäristä tässä tojistusaineistoo. Melko venyväistä on välillä ja emäntä sais vähä rivakammin opetella liikuttelemaan läskejään etiäppäin. Perhanan kepit. Muuten mukava rata.

Kuumalle Hiekalle

Sitä ei heti uskois, että kun ajaa kymmenen kilometriä pahaa soratietä keskellä Kainuun mettää niin voi saapua 200 metriä leveelle hiekkarannalle. No näin kuitenki kävi viime torstaina. Päivästä biitsillä nautiskeli niin koirat ku omistajatkin. Ei ketään muuta lähimaillakaan, jos ei lasketa paria juttuseuraa kaipaavaa kylänmiestä skoottereillansa. Reissun lopuksi vietettiin vielä eväshetki, josta karvakaveritkin pääsi osille.

Kuvia tuli räpsittyä aikas reilusti, joten tässäpä niitä nyt aimo läjä.

Lomat On Loppu

Mutta nyt on valokuvia pitkästä aikaa ihan omiksi tarpeiksi. Ei se lomien lusiminen kylläkään allekirjottanneen osalta palijoo vaatinu. Mullahan päiviä on tänä kesänä kokonaista kaheksan, joista nelijä viettelin viime viikolla yhteen mennoon. Lähettiin porukalla mökkeileen. Tarkotuksena oli tehä tehokkaasti ei mittään. Ja aika hyvin siinä onnistuttiinki.

Ralli pääs ekaa kertaa mökille ja oli aivan tohkeissaan. Koirat sai touhottaa pitkät päivät pihalla. Ja mikä parasta, uimaan pääs päivittäin omasta rannasta! Rallista on tullu ihan mahoton vesihirmu. Sitä saa ihan komentaa pois vetestä ja vahtia, ettei mee ominaan uiskentelemaan.

Ralli koki mökkireissulla myös herätyksen. Tais löytää itestään Suuren Saalistajan. Yhen uimareissun jäläkeen tultiin rannasta mökin pihalle ja eiköhän siellä taapertanu oravanpoikanen. Roni sen eka huomas, mutta sen nyt ei tee pahhaa kärpäsellekkään. Enpä tajunnu telijetä Rallia saman tein sisälle niin eiköhän tuo pian jo ottanu vainun ja kohta kuulu Osku-raukan huutoo ulukorakennuksen takkaa. Ilimeisesti Ralli vaan säilytteli Oskua, nimittäin pieni pörröhäntä vilahti mun silimien alta lautakassaan. Huusin ku syötävä Rallille, että et koske siihen. Ja jokseenki se totteliki. Riemuhan hokas homman tietenki kans, mutta sain koirat komennettua pois.

Ees pallo ei nyt kiinnostanu Rallia tarpeeksi, vaan sisälle se piti laittaa hetkeksi. Jonku ajan päästä jo keskitty leikkimiseenki pihalla taas, mutta heti jos tylsistytti, lähti vihikoirana ettimään elukoitten jäläkiä. Illemmalla yritti vielä napata sisiliskon saunan kivijalasta. Voi huokaus. Onhan se hienoo, että riistavietti on tallella pienessä Russelissa, mutta nyt mua hirvittää, että se karkaa multa jonku elukan perrään joskus ja jää sille tielleen...

Riemu sen sijjaan oli aika kiltisti. Kyllähän sitä kamalasti innostaa omille tutkimusreissuille lähtö piha-alueen ulukopuolelle, mutta suurimman osan ajasta nautti auringossa tai varjossa makkoillen ja innostupa välillä juoksemaan muitten kanssa. Eikä ollu kaukana, ettei Pieni Pinseripoika äityny uimasillekkin, kun piti toisia komentaa, ja vielä ku oma isäntä kahalas rannassa. Ihimeitten aika ei oo ohi siis.

Ensimmäinen satsi lomakuvia on tässä. Näitä riittää vielä muutamaan tulevaanki tekstiin!


Ai niin. Ilimotin Rallin tokokokeeseenki. Se olis ens viikon viikonloppuna... Hui! Tarttis varmaan vähä vielä reenailla ennen ja sitte vaan toivoo parasta, ku kaks enskertalaista menee töppäileen.

Liikaa kisoja, liian vähän reeniä

Mitä sitä sanotaankaan siittä ahneuesta ja sen lopusta? Ensimmäisten kisojen onnistumishuumassa ilimotin pojjaat viime viikon tiistaiksi Tampereelle kisoihin. Rallin kanssahan oli jo aiemmin ilmottauvuttu Kokkolaan. Sanotaanko näin, että varmaankin olis ennemmin kannattanu ottaa viime tiistaina reeniä ku kisat. Siis Rallin kans.

Jostain syystä Ralli rupes toissa viikolla kauheesti epäröimään kepeillä. Oikeen välin haku rupes haparoimaan ja se jätti useempaan otteeseen kepit kesken. Lisäksi Ralli hyppäs huonosti renkaalle muutama viikko sitte. En nähny mitä tapahtu, kuulin vaan renkaan kolinan. Mihinkähän se oli taas unohtunu se "kato sitä koiraa"-ohje? Suoritettiin sillon kyllä rengasta usiampaan kertaan vielä uuestaan ja se meni ihan hyvin.

No tiistain kisoissa sitte meijän eka rata oli sen verran kamala, että ei itku ollu kaukana. Ensin tuli kielto keppeillä. Sitte Ralli kieltäyty kokonaan menemään rengasta. No sain se lopulta tulemaan sen väärään suuntaan. Rupes jo hirvittään, että pian tuomari käskee meijät pihalle, mutta halusin kumminki renkaan saaha suoritettua. Näitten lisäksi vielä tuli yks esteen ohi juoksu ja kielto aalta. Loppu putkitus lujaa ja pihalle häpiään.

Onneksi sentään hyppyrata meni jo mukavasti, muuten oisin varmaan perunu koko Kokkolan reissun. Kepitki onnistu, mutta Ralli bongas yhen ylimääräsen putken ratalla. Se on ollu viime aikoina niin kiltti ja kuuliainen, että enpähän tajunnu siinä kohtaa olla tarpeeksi varovainen ja valssi venähti "kohtalokkain" seurauksin.

Riemu oli Tampereella mukana kans. Ekalla ratalla se vallan riehaantu. Ilimeisesti se kummallinen kumimatto oli sille mieluinen alusta. Heti alussa oli semmonen kohta, jossa eppäilin sen juoksevan aalle. Sain sen tulemaan sieltä pois, mutta kaveri bongaski matkalta yhen numerojärjestyksestä poikkiavan esteen ja päätti irrota itekseen sille. Mutta hauskaa sillä oli. Ja eipähän mittään.

Hyppyratalla jouvuttiin ootteleen lähössä iät ja ajat, ku ajanottolaitetta sääjettiin, mutta ei tuo onneksi lopputulosta haitannu. Riemu nimittäin nassautti nollan! Jäätiinhän me ajassa melekeen 10 sekuntia kärkipään bortsuille, mutta rata oli kyllä ihan sujuva. Ei mitään Riemun parasta vauhtia, mutta mukavaa keskittymistä. Mainio Pieni Pinseripoika! Enpä olis ihan heti uskonu, että nyt ne on Rallin kans tassoissa yhellä ykkösten nollalla per kirsu.

Kokkolaan lähettii perjantaina aamusta. Perjantain kisa meni ihan mukavasti ja ei se nolla taas palijosta ollu kiinni. No Ralli kielti taas aalla. En tiiä onko se joskus juossu liian kovvaa aalle, ku se sitä vähä aristaa vai mikä on, ku rakenne on kuitenki terveeksi tojettu ja fysioterapeutillakkaan ei oo mittään ihimeellisiä jumeja ollu koko kevväänä. Perjantain kolomosissa harrastettiin pieniä vaihtokauppoja ja mää menin Reinon kans. No eihän siittä mittään tullu. Suutari pysyköön lestissänsä tai ainaki pikkukoiran ohojaaja pienissä koirissa.

Lauantai oliki sitte aika synkkä päivä koko porukan tulostasossa. Hyllyjä tuli vino pino. Rallin ratat oli niin kamalia, että päätin jo ettei sunnuntaina jäähä ootteleen meijän kisoja. Kepit ei onnistunu ollenkaan, kieltoja tuli aalta ja renkaan suorittaminen oli taas ihan mahotonta. Yheltä ratalta lähin keppien kans tanistamisen jäläkeen menemään ku niin ketutti. Mutta ittiään kai siinä saa syyttää. Rallilla on kummiski niin vasta napsahtanu noitten keppienki kans esmes, että ei sitä ruttiinia vaan oo. Lissää etupalkkareenejä vaan ku tuppaa ratalla rueta kattomaan mua ja siihenhän se viimestään tyssää. Ja erilaisia renkaita tarttis päästä reenaamaan.

No sunnuntaina matkakaverit sitte kumminki painosti, että kyllähän sitä nyt jäähään kissaamaan, ku kerran on tänne asti tultu. Ekalta ratalta Ralli sai kympin, yllätysyllätys keppeiltä ja renkaalta. Ne oli molemmat loppusuoralla ja ennen keppejä piti valssata. No Ralli juoksi väärään välliin. En tietenkään päässy niillä irtoomaan yhtään ja sen verran vauhtia tolla jo on, etten kerinny renkaalle ohojaamaan niin ohihan se siittä tuli. Mutta kunnollisella ohojauksella sitte suorittu kumminki. Viimesellä ratalla, joka oli hyppäri päätin kokkeilla oikeen kunnon voimakasta ohojausta keppeille. Ja se tuotti sikäli tulosta, että sain Rallin oikeeseen välliin, vaikka se oli selekiästi menossa seuraavaan. Mun yrityksistä huolimatta se pääs lopettaan kepit kesken ja siittä vitonen. Loppurata renkaineen kaikkineen mainiota menoo.

Nurmikkokenttä ilimeisesti oli Rallille mieluinen, koskapa vauhti tuntu vaan kiihtyvän loppua kohti. Ihan toiveitten mukanenhan tuo reissu ei Rallin osalta tietenkään ollu, mutta kai tässä on vaan mentävä itteensä. Ralli meni hetken kesäkuun alussa niin vakkuuttavasti, että siihen jo kerkes tottumaan. Se tais multa unehtua, että se on junnu kuitenki vielä, eikä sen estevarmuus voi olla kovin vankkaa varsinkaan uusissa paikoissa ja erilaisilla esteillä.

Ainaki tiietään mihin tehoreenit kohistetaan: keppeihin ja renkaaseen. Valopilikkujaki oli: kontaktit meni ihan kivasti, etenki aa. Ite niillä vähä hötkyilin ja pelekäänpä pahon, että saan sitä sitte tässä lähiviikkoina taas pallautella ruotuun. Keinu on sujunu ihan mukavasti, vähän hittaasti toki vielä. Kaikista eniten meitä hijastaa puomi, johon Rallin suurin jännitys kontakteilla tällä hetkellä kohistuu. Se muistuttaa niin palijo keinua, että se vaan oottaa, että millon se lähtee alta. Siinä mennee vielä monta monituista ylimäärästä sekuntia. Täytynee ottaa jotain innostusreenejä ja myös vahavistaa lissää sitä pysähtymispaikkaa. Mutta valopilikuista vielä vois mainita, että Ralli kyllä tullee jo aika kivasti ohojauksiin ja hakkee esteitä, mitä niitä nyt ykkösen rattoilla tarttee hakiakkaan.

Rico-pappa pääsi kanssa mielenvirkistysmatkalle mukkaan. Perjantaina se teki vaihtariohojaajan kans tuloksen 15. Lauantaina tahkottiin kaks kohtuu isoo virhepistetulosta, mutta tuloksia kuitenki. Sunnuntaina pappa oli ihan tulessa: tehtiin tuplanolla! Agiratalla sijotus oli kuues n. 40 koirasta. Hyppyratalla sija tais olla 12 ja aika meinas tehä tiukkaa, vaikka siellä ratalla ei mittään ihimeellistä tapahtunukkaan ja mun mielestä Rico eteni aika mukavasti. Ne on vaan niin tiukkoja jo ne ajat. Mutta siis papalle aivan loistava viikonloppu. Askel on vissiin jo sen verran lyhentyny, ettei kontaktivirheitäkkään tuu. Enkä ennää ees yritä kontakteilla mittään vaan juoksutan vaan. Kaippa se alakaa papalla eläkepäivät olla liki. Tähänhän ois tietenki ihan sopiva lopettaakki. Tuli nimittäin kisakirjassaki kolomas aukiama täyteen sopivasti. Mutta en kyllä halua mittään lyyä lukkoon. Katotaan miten kunto kestää ja saatetaan käyä joitaki lähiseuvun kisoja vielä. Ainaki kaverilla tuntuu vielä olevan kivvaa ratalla.

Jostaki syystä ei tuu kameraa käytettyä ennää ollenkaan. Videot pittäis olla kaikistaki viikonlopun rattoista. Ehkäpä niistä joku päätyy tänne jossaki vaiheessa, ku saan niitä itelleni. Siihen asti tylsä tekstivuodatus jatkukoon.