Lasten Mehuhetki

Oli kyllä sunnuntaina semmonen päivä, että unetti illalla! Nuo emännät järkkäs semmosen Rico-papan sukupiknikin. Mukavan moni sinne pääsi paikalle. Tutustuin siskopuoleen ja velipuoliin ja oman täyssiskon kanssa pääsin taas temuammaan.

Ohojelmassa oli agilityä, älypelejä, ruokaa (ihimisille vaan, aika sikamaista) ja vähä näyttelyhipistelyä. Mun ois muka pitäny aluksi näyttää muille mallia agilitystä, mutta ei mua huvittanu, ku paikalla oli niin palijo tyttöjä ja kaikkia muuta kivvaa. No Rico-isukki hois sen homman sitte. Pääsipähän pappa köpöttelleen suvun silimien alla.

Eikait siitä sen kummempaa, ku kuvasaldoo kommentteineen vaan. Emäntä tuossa kyllä harmitteli, että liian vähä tuli kuvia räpsittyä. Se oli koko ajan suuna päänä jonku kans kälättämässä nii ihimekkös tuo. Isännän se ois pitäny olla mukana kuvvailemassa, mutta se oli taas omilla reissuillaan.

Rico-pappa otti vieraita vastaan. Naisväkiä innokkaammin ku poikiansa luonnollisesti.

Ricon äitiliini eli meitsin mumski Ally saapu paikalle kunniavieraana. Terhakan olonen kolometoistavuotias. Pisti poikia kurriin ja nuhteeseen meleko topakasti.

Mun Tara-äippä pääs kans paikalle ja emäntä yritti ottaa siittä luolavaliokuvvaa lehtiä varten. Äiskä ei kauheen suopee meille penikoille ollu, mutta johan se hommansa on hoitanukki meijän huolehtimisen osalta.

Taika-siskon (Multakirsun Taran Taika) kans päästiin vähä irrottelleenki reenausten jäläkeen. Leikki suju niinku pentulaatikossa vallan. Ja pienet tanssausharjotuksetki meni siinä sivussa.

Mun siskopuoli Chili (Multakirsun Lumikirsikka) muitten muassa sano pari valittua sannaa vääränrotusille kuokkavieraille (Roni & Reino).

Suvun virallinen komistus velipuoleni Urho (Multakirsun Lumipyry).

Toinen velipuoleni Jeppe.

- Omasta mielestään suvun komistus

Taitaa Tulla Kesä

Heipparallaa! Meitsillä onki melekonen reissuviikko takana. Viime keskiviikkona pääsin parin russelikamun kanssa kettuluolille. Taikka no mulle sitä kettua yritettiin näytellä vaan semmosesta "telkkarista". Mää en siittä niin kauhiasti innostunu. En pelänny, mutta ei se nyt niin kiinnostavakkaan ollu. Pari kertaa mää sille usahin, että ooppa siinä, ku se mulle jotaki jutteli. Muut räksytti minkä kerkis sille. Mää vähä ihimettelin sitä touhua, ku niitä vielä kehuttiin siittä haukkumisesta.

Se oli palijo siistimpää, ku pääsin katteleen, ku kaveri sujahti semmoseen luolastoon. Siellä ei näkyny mittään kettua, mutta tokihan mää sen haistin, että siellä se repolainen kyyhöttää. Siinä mää meinasin jo vähä lämmitäkki, ku seurailin putken ulukopuolelta kaverin ja ketun ääntelyä ja liikkumista. Emäntä meinas, että mennään toisenki kerran tässä, jos kelit sallii. Että katotaan sitte.

Viikonloppuna pääsin Ronin ja isäpapan kans Tikkakoskelle agilityn SM-kissoihin. Se oli toisaalta jännä reissu, ku pääs ratan varrelta katteleen toisten kohnotusta kentällä. Mutta toisaalta vähä tylsääki oli, ku aika palijo joutu olleen siinä taloautosaki. Se se oliki kummallinen kapine. Melekonen meteli siittä lähti ja sitte me nukuttiinki siinä sisällä. Sain nukkua isäpapan kans emännän sängyssä!

Isukki vetäs perjantaina ihan mukavan nollaratan. Lauantain joukkueratalla sitä ei oikeen kiinnostanu, niin Ronin emäntä vähä soimas sitä siittä. Sunnuntain yksilöissä se sitte pisteliki taas ommaa parastansa, mutta se ei riittäny kovassa kisassa ku jonnekki päälle 70 sijalle. Osallistujiaki toki oli yli 200. Nolla siis, mutta yliaikaa. Ronsku taas hoiti hommansa toisin päin. Sikkaili perjantaina ja meni ihan ok lauantaina. Yksilöihin se ei osallistunukkaan. Seuran saldo kissoista oli ihan tyydyttävä, ku kaikki joukkueet sai tuloksen. Yksilöissä nyt ei kauhiasti sitte juhulittu.

Roni ja Rico olis ollu jatkuvasti menossa uimaan. Mää en sinne vetteen niin hinkunu. Ja emäntä kehtas vielä nostaa mut valjaista n. 50 cm rannasta vetteen. Mutta kyllä se homma mua kuitenki vähäsen kiinnosti.

Nyt toi Riemu mulle jottain toitottaa, että me päästään juhannushoitoon isäpapan työ. Noi emännät ja isännät kuulemma lähtee jonnekki pitemmälle reissulle, johon otetaan vaan karvapääpallerot mukkaan. Epistä sanon minä. Mutta kai sitä Ricolassaki pärjää. Hyvät juhannukset siis!

- Ralli








Rico-pappa näyttää mallia kontaktien suoritukseen


Mua ei palijo ressannu

Mies Eikä Poika Enää

Ei oo varmaan eka kerta ku sanon, mutta aika menee ihan hirvittävän nopiasti. Ralli-pötkylä täytti keskiviikkona jo puoli vuotta! Synttäreitä vietettiin seuran möllitokokissoissa, joissa Riemu pääsi tokoileen pitkästä aikaa muuallaki ku keittiössä. Kisattiin alossa, vaikka mölliinhän me nyt kuuluttu oltais. Tässäpä tulosta ja sepostusta:

1. Luoksepäästävyys 10: Vähän Riemu kyllä väisti tuomaria sekä kehääntulotarkissa että varsinaisessa luoksepäästävyyessä, mutta ilonen ja ystävällinenhän se silti aina on.

2. Paikalla makaaminen 0: Joo, saipahan heti alakuun hävetä, ettei ollu tajunnu jättäytyä mölliin. Minuutin Rimpukka makkoili ihan mallikkaasti. Katteli vähä kisakumppaneitaan, mutta oli muuten rauhallinen. Vähä minnuutin jäläkeen alako sääskien syönti niin inhottaa, että piti ensin pompata ylös. Siittä sain sen käskyllä vielä maahan, mutta puolentoista minnuutin kohalla se nousi ja otti muutamia askelia mua kohti. Kävin pallauttaan sen maahan ja sittepä homma oliki jo ohi. Eihän tää tietenkää mikkään yllätys ollu ja vielä ne perhanan sääsket ku nakersi Pienen Pinseripojan herkkää hipiää niin ihan vorse majöörhän se nyt sitte oli.

3. Seuraaminen kytkettynä 8½: Alakuun haahuilua ja edellisiltä tippuneitten naminpalasten paikannusta. Sitte mää pijin hihnaa vähä liian tiukalla eli ohojailun makua. Perusasennot jäi kans tekemättä pyssäyksissä, mutta muuten ihan jees.

4. Sauraaminen taluttimetta 9½: Jottain pientä haahuilua kai tässäki oli, mutta nyt tuli perusasennot hyvin ja etten sanos aika mallikasta seuraamista ajottain. Hyvä Rimpukka!

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: Mää en oikeestaan ees muista, mitä tässä tapahtu, kun muistaakseni se meni ihan ok. Oiskohan se jääny liikkeen alussa jottain haisteleen tms. Mutta parasta oli se, että Riemu nousi perusasentoon vasta käskystä. Siihen se ylleensä pomppaa heti, ku viereen kerkiän. Nykyjään ei oikeestaan sivulle nousemista reenatakkaan, vaan vappautan aina suoraan maasta, ku tuun takas vierelle.

6. Luoksetulo 8½: Että tämäki piti nähä. Ilimeisesti ne sääsket söi niin kovvaa tai jotaki, mutta Riemu karkas istumasta. Pysähty kumminki ku käskin, mutta seisoon. Ite luoksetulo oliki Riemumaisen riemuisa, vauhdikas ja näyttävä ja siks saatiin armosta ees tuon verran pisteitä.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8½: Tässä Rimpula ei uskonu ensimmäistä käskyä vaan jouvuin antaan toisen aika tiukan komennuksen, mutta sitte napottiki ku tatti paikallaan. Ja tässäkin mulle ilua tuotti se, että perusasentoon läsähti vasta käskystä.

8. Estehyppy 8½: Tähän saatiin kans ihan uutta ulottuvuutta. Hyppyyn Riemu lähti hyvin ja seisahtu, mutta ku lähin sitä kohti niin liikku mua päin. Ja sitte sivulle käskystä päättiki hypätä esteen takasi! Se on kyllä just tuommonen höpsykkä, että voi keksiä ihan mitä vaan.

9. Kokonaisvaikutus 10: Riemu teki hommia ommaan iloseen ja pilsnerimäiseen tyyliinsa häntä pystyssä. Ja ihan yllättyny olin, että teki niinki hyvin mun kanssa töitä eikä heittäny ees yhtään kunniakierrosta kentällä! Ehkä katsojia oli liian vähä kunnon shoun vetämistä ajatellen sen mielestä.

Kokonaisuutena yllätyin taas, että pystyyhän se jotenki toimimaan, vaikka nakki ei oo nenässä vaanku liikkeitten välillä. Pittäis vaan saaha ittiä niskasta ja reenailla sen kanssa joskus josaki muuallaki ku keittiössä. Niin kai sitä vois jotaki aikaanki saaha. Ikä alakaa vissiin tehä tehtävänsä ja kyllä se suihkepannan käyttö siihen karkailemisseen on herätelly Riemua tässä vuojen aikana ihan noin ylipäänsäkki kuuntelemmaan mun sanomisia herkemmin.

Ralli fiksuili ja treenas kisahälinässä mm. kontaktilla nokkimista, seuraamista, kapulan pitämistä ja vauhtinoutoo ja paikallaan istumista, makkaamista ja seisomista. Sen keskittymiskyky on kyllä ihan ommaa luokkaansa. Se on vaan niiiiiin SUPERIHANA puolvuotias! Nyt tosin ku trimmailin sitä kesätukkaan, niin siittähän kuoriutu ihan Ricon näkönen aikainen russeli. Mihin mun vauva katos?

- Emäntä


Keskeneräinen kesäkampaus




Kännykkäkameraan tallentunut aikuinen russeliherra

Mä Tahdon Töihin Virastoon

Meillä on täällä alakanu niin tylysät ajat että. Emäntäki meni oikeen päivätöihin kesäks virastoon ja nyt ne kulukee isännän kans samoja kyytejä. Ja sehän tietenki tietää meille ihan luvattoman pitkiä päiviä yksin. Tai siis kaksin. Kyllä vähä ottaa päähän katella ikkunasta pihalle nättejä kelejä ja auringonpaistetta ja ootella niitä hyväkkäitä kotia.

Ralli alakaa olla jo melekonen kiusankappale. Se yrittää isotella meikäläiselle minkä kerkiää. Yöllä ja illalla se jopa yrittää komentaa mua, ku jos mää vaan vähäsen ommaan tappaani hönttäsen pitkin kämppää jotaki vaatien. Se oli kipiänäki alakuviikosta. Oksensi yhen yön ja emäntä valavo ja siivos. Mutta toi emäntä sai kyllä mun nuoruuessa niin monet löysät mahat hoitaa, että se meni nopiasti ohi se tauti. Taikka se mikkään tauti ollu. Tuohan imuroi maasta kaiken mitä se löytää. Mitä se lie taas tienpielestä nassuttanu sunnuntain lenkillä.

Se hyvä puoli tuossa Rallissa on, että emäntä raahaa sitä kaikkiin reeneihin ja mää saan viettää laatuaikaa isännän kansa sohovalla jne. Nyt ne on alottanu tokokurssin. Ralli-parka joutuu piteleen jotaki puukalikkaa suussa melekeen aina ennenku se saa ruokansa. Taikka ihan oikeen se sille on. Mutta mää en kyllä suostuis tuommoseen hommaan.

Eipä tässä nyt oikeen irtua enämpi juttua. Kai mää lähen houkuttelleen emäntää iltapissalenkille tai keittiötokoileen. Kesää!

- Riemu

Pedot

Se oli Rallin ensimmäinen kosketus ketun kans lähempänä ku koskaan. Oltiin ulukoilemassa Ricolassa ja aattelin sitte, että poiketaanpa pikkasen metässä. Eihän keritty kovinkaan kauas kotipihasta ku näin ketun jolokottelemassa muutaman kymmenen metrin päässä meistä. Ei sillä tuntunu olevan mihinkään kiire, vaikka kai musta kolomen koiran kans jonku verran meteliä lähtee. Olin just huuellu Ralliaki, kun meinas unohtua pihalle haaveileen.

Riemu oli ainut, joka varmasti sen vainus. Se meni etummaisena ja nappas hajun maasta tai ilimasta. Kauhia pörhistely ja röhähtely päälle ja suunta sinne, mihin kettu hävis. Onneks se nykyään uskoo mua, niin eipä se pitkälle kerinny pötkiä. Ricosta en oo ihan varma, että haistoko se sen vai köpöttelikö se muuten vaan just sinne, missä sen ketun näin. Se ku köpöttelee metässä aina saman näkösenä.

Ralli-pieni ei kerinny tajuta mittään, ku on niin kiltti, että käänty heti takas, ku käskin. Että en tiiä mitä sitte jos se ois jälelle asti kerinny, mutta en halunnu kokkeilla... Noh, tulipahan taas muistutus siittä, että siellä oikiasti liikkuu sitä villiä porukkaa, ja että kyllä ne varmaan usiammin näkkee meijät ku me niitä. Ja hyvin on vielä sekkaan sovittu.

- Emäntä

Sitä Saa Mitä Tilaa

Se on sitte kesäloma! Mun tappauksessa se kylläki kestää kokonaista nelijä päivää, mutta kuitenki. Ens maanantaina alkaa työharjottelu, jossa varmaanki vierähtää kesä siihen asti, ku taas koulu alakaa. Mutta sehän on ihan juhulaa, ku kaikki illat on vappaat lukemisesta! Ehkä sitä vois vähä ryhistäytyä noitten tyyppien kans reenaamisessa. Ja ommellakkin ois kiva... Niin ja lukia jotaki muuta ku tenttikirjoja. No, jotta nyt ei ihan lommailuksi menis niin tarttee mun taas juhannuksen jäläkeen alottaa, että saan käytyä yhessä kesätentisä.

Pukkihyppelyä?

Viime viikonlopun piti mennä näyttelytunnelmissa. Lauantaina lähettiin karvapäitten eli Ronin ja Reinon kans keltasia nauhoja metästään Harjavaltaan. Se reissu oli kyllä sikäli onnistunu, että se saatiin mitä haettiin ja vähä enemmänki. Näin jäläkeenpäin on tietenki hyvä sanua, mutta mää kyllä arvasin tän lopputuloksen. Elikkä Reinikainen sai sieltä sen tarvittavan hoon, mutta Ronipa repäs ja nappas eehoon! Mää sain kunnian roikkua narujen päissä kehässä, niin se tuomarisetä sano, että Roni ois voinu saaha erinki, mutta ku sillä on niin vaaliat silimät. Että se siittä rotansyötistä sitte.

No sunnuntaina meijän piti lähtiä noitten omien poikain kans mätsäriin. Rallinki piti päästä oikeen ekan kerran kehhään harijottelleen ja Riemun muistuttelemaan, että miten siellä pitikää käyttäytyä. No aamulla sitte laittauvuin matkaan ja pakkasin kauheen määrän tavaraa autoon. Perräytin pari metriä ja semmonen metakka kävi, että naisellisempiki nainen tajus, että nyt ei parane enempää. Mun pienestä punasesta oli jousi nasahtanu yön aikana. Olin just edellisenä iltana käyny pitkän reissun Turussa ongelmitta. No ei muuta ku hölömistynneen näköset pojjaat ulos autosta ja tavarat takas sisälle. No, tulipahan sitte ainaki luettua VÄHÄ enemmän maanantain ja tiistain tentteihin...

Kyllä mää tuon häntäni vielä kesytän!

Jälestäjä?

Ei, vaan märehtijä.

Täytyy yrittää mätsäriin päästä, jos ois lähistöllä sopivaan aikaan lähiaikoina. Nuo tarttis molemmat vähä ihimisten ilimoille pääsyä ja Rallin kans ois kiva kokkeilla, että tulleeko se panniikki ouolla pöyällä ja outojen kopeloitavana. Se on kyllä tällä hetkellä just niin honkkelin näkönen, että tuskin siittä mittään näyttelytähtöstä tullee. Mutta enpä mä sitä olettanukkaan, ku Ricon jäläkeläisen halusin. Mutta söpö se on. Ja pää on musta ihan maaliman nätein. Riemun kans ois tarkotus yrittää kesämmällä taas virallissiinki näyttelyihin, jos meijän elämä iliman kortisoonia saa jatkoaikaa. Että muistuttelut ei ois sillekkään ollenkaan pahasta.

Rallin kans on reenailtu sitte edellisen postin lähinnä keittiötokoo. Perusasennon löytymistä oon yrittäny parantaa ja namia siittä vähitellen häivyttää. Samoten liikkeestä seisomista ja kestoo seisomiseen. Kesän haasteeksi asetan itelleni, että tokon ja agilityn lisäksi opettaisin nuille jotaki temppuja. Kun vaan aivoissa välähtelis, että minkälaisia ja sitte vielä, että miten ne opetettaan...

- Emäntä

Outoon Valoon

Lissää kevväisiä kuvia vaan. Eipä muuta.

Leiki mun kaa!

Annas ny se lelu vaan takas.

Mu(l)takirsu ja sen poeka.