Isänmaan Toivo

Mun pikkunen isänmaantoivoin täyttää tännään kaks vuotta. Eli kai se nyt täytyy jo aikuiseksi sitte laskia. Sniif.

Synttärisankariin iski viime sunnuntaina kennelyskä. Sunnuntai-ilta, yö ja maanantai oli ihan kamalaa köhimistä. Ei siinä tullu oikein nukkumisesta eikä kirjottamiseen keskittymisestäkään mittään. Satunnaisesti köhii vieläki, mutta eiköhän tästäki selevitty. Toivottavasti vastasuuen varalle tästä sais jonkulaisen immuniteetin. Ainaki nyt lauman ne jäsenet, jotka sairasti kennelyskän nelijä vuotta sitte nimittäin säästy tauilta.

Jos ny ylleensäkkään sairauesta näin voi sanua, niin tulihan tämä ihan sopivassa kohtaa kuitenki. Joulu on tulossa ja allekirjottanneen täytys käyttää kaikki liikenevä aika (niinku nyt tämäki) kirjottamiseen. Yhet kisat jäi välistä ja sitä myötä tuli sinetti sille, että varovainen tavote kolomosiin noususta tämän vuojen puolella jäi saavuttamatta. Mitä mää tossa joskus taas sannoinkaan näitten tavotteitten asettamisesta? Mun kohalla ne tuntuu varmistavan aina sen, että niin ei ainakaan tapahu. :)

No nyt tosiaan levähellään ja toivottavasti joulun tienoolla keritään vähä rentoutuun ja jo pikkusen päästään reenaamaanki. Synttäripäivästään sankari nauttii sohovatyynyjen alle kaivautumalla ja possunkorvaa natustaen. Päivemmällä varmaan poiketaan isäpappalassa vähä ulukoilemassa kavereitten kans. Oikeen mukavaa itsenäisyyspäivää siis kaikille!