On Siis Kesä

Tulleekohan elämässä missään vaiheessa semmosta hetkee, että tuntuis, että nytpä mulla onkin niin hyvin aikaa, että voin reenata ja harrastaa just niin paljo ku haluan? Ei taija olla näköpiirissä. Kesä on joo tulossa ja haaveet ja aatokset oli korkeet niin kisaamisen ku reenaamisenki suhteen, mutta pah. Kaikki illat täyttyy vaan jotenki niin, että reenailut jää. On tenttiä ja pihan laittoo ja muita harrastuksia ja nyt pitäis graduaki alakaa kirjotteleen. Mutta ihan itteeni saan syyttää esimerkiksi siitä, ettei toinenkaan mun tälle kevväälle asettamista agilitytavotteista totteutunu.

Eli eipä me Rallin kanssa aloteta kisaamista ainakaan sillon 13.6. ku olin kovasti uhonnu. Kepit on jämähtäny semmoseen vaiheeseen, että turha mennä. Keinu sentään mentiin maanantaina ekaa kertaa ikinä kokonaisena esteenä hihnassa. Ja Ralli teki sitä vieläpä aika innokkaasti, hyvällä draivilla. Ehkä me vielä sekin este saadaan hankaluuksien jäläkeen haltuun, mutta ei näillä näytöillä kannata vielä lähtee virallisiin pilaamaan tähän asti tehtyä työtä. Ja onhan toki muutki kontaktit vielä toooosi virhealttiita. Reeniä pikkuhilijaa kasvavalla häiriöllä tarttis touhuta ja paaaaaljon paljon muuta. Tosin meillä nyt ei todella oo mitään ajatuksia, että kaiken pitää olla niin ja niin täydellistä, ennen ku voi mennä kisaamaan, mutta kai silti olis esteet ainaki pääpiirteissään hyvä osata.

Oon tässä parilla viime viikolla taas laiskuuestani masentuneena pohdiskellu, että miksiköhän sitä pittää harrastaa, ku aina tullee harmi? Ehkäpä silläki on oma ossuutensa, että vaihettiin kesäkauelle siirtyessä ryhmiä ja nyt mää taijan meijän ryhmästä olla ainua, jolla ei oo mittään sen suurempia kunnianhimoja agilityn suhteen. Ei kai minikoiran, ja vieläpä russelin ottaneella voikaan olla? Saati sitte pinserin... Meille varmaan sopivampi olis jonku sortin harrasteryhmä niin ei ottais niin päähän oma saamattomuus ja ajanpuute reenaamisen suhteen.

Sekin on pistäny harmittaan, että Rallin pomputus ei kyllä ainakaan vähenemään päin oo ollu viime aikoina. Siis eihän se sellasta oo ku talvella enää ollu fysioterapian alotuksen jäläkeen, mutta eipä se siittä kohenekkaan. Kai mää oottelin jotaki ihimeparantumista tai lihasten kehittymistä niin, että se vähenis. No niin kauan ku se ei vaikuta haittaavan koiran elämää niin olokoon. Ehkä mulla oli ollu haaveissa, että josko Ralliakin voisi joskus hamassa tulevaisuuessa käyttää jalostukseen, mutta toi pomputus taitaa vesittää ne aatokset.

Lisäksi mulle on aiheuttanu harmaita hiuksia ja itsesyytöksiä se, että Rallilla on edelleenki jonku sortin eroahistus. Montako koiraa sitä pittää ottaa, että ossaa opettaa sen yksinolon? Mulla alako täyspäiväset työt viime viikolla. Sitä ennen olin muutaman viikon vähä enempi kotona ja se aiheutti heti sen, että ku tulin ja menin kummallisiin aikoihin, niin tyynynpäällisten vetoketjujen kanssa oli askarreltu ja muutenki huuhailty ympäri kämppää. No päivät on nyt menny ok, vaikka ne taas yhtäkkiä pitkiä molemmille koirille onki. Mutta yhtenä iltana jouvuttiin vielä illallaki käymään asioilla ja taashan täällä oli yks tyynynpäällinen saanu osansa ja kenkiä oli viety pitkin taloo, ku kodinhoitohuoneen portti oli jääny auki. En oikeen tiiä mitä pittäis tehä, mutta ehottelin jo Marjalle, että jos Roni tulis meille pariks viikoks hoitoon ja opettaan noille rauhassa olemista. Roni on niin lunki kaveri, että se vois hyvinki vähä sirtää siittä noihin touhoihin. Riemuki, joka jo mun mielestä yksikseen oli rauhallisesti ja hyvin, on nyt Rallin provosoimana yltyny täällä hätäileen ja oonpa joskus taas yllättäny sen ulvomastaki. Ei kiva.

Ei kai siinä auta ku jatkaa harjotuksia ja olla tyytyväinen siihen, että näinki ohuella panostuksella Ralli ossaa kuitenki joitaki asioita jo ihan kohtuullisesti. Ja noin ihan ylleensä ottaenhan se on vaan niin mahtava tehopakkaus. Ku vaan saatas toi yksinolo mukavammaksi kaikkien kannalta. Mutta taijanpa jättää tavotteijen asettelut tästä etiäppäin muille ja yritän keskittyä olemaan hyvillä mielin tämmönen ei-vakavastiotettava satunnaisharrastelija. Ainakin niin kauan ku aika ja omat rahkeet on näin kortilla.

Leijat

...ne on ku leijailee. Eli pierut. Pessimistit pysykööt maan pinnalla. Näin sujuvasti päästiin haisevalla kielikuvalla jutun juurelle. Kuten arvata saattaa, kaikki ei oo edenny ihan yhtä ruususeen tahtiin sitten viime kirjottaman. Ei tässä nyt mittään normaalia elämää kummallisempaa oo tapahtunu, mutta pieniä pettymyksiä ja kapuloita rattaisiin. Perussettiä siis.

CASE Kääntyminen:
Tais olla ihan ihmerata se Elinan koulutusrata, kun siinä ei mitään ollu pitkäksi meneviä kohtia. Sittemmin oon teheny kääntymisestä lähinnä ongelmiin liittyviä huomioita. Elikkä semmoset kohdat, joissa pittää kääntyä ihan oikeesti tiukasti on ongelma, mikä on tietysti ihan luonnollista. Semmosia kohtia on esim. kohat, johon tullaan lujaa vaikka putkesta ja jatketaan takasinpäin tai melekeen. Tajusin vappureeneissä ProCaniksella, että Ralli ei vielä osaa reagoida siihen, että käännyn edes osittain sitä kohti. Eli mm. valssit, vastakäännökset ja jaakotus kusee. Sitten ehkä vähän yllättäen taas pyöritys, jota on tehty ehkä viis kertaa, toimikin tämmösessä kohassa aika hienosti. Toinen ylleensä toimiva on niisto. Mun liikkeen rytmin muutoksiin Ralli ei ihan vielä myöskään reagoi toivotulla tavalla. Että kääntelyreenit jatkukoot.

CASE Takaakierto:
Ralli on tullu isukkiinsa siinä, että takaakierto on kyllä niin vahvana pienessä russelikaalissa, ku vaan voi olla. Ja siitäpä seuraava reenin aihe. Nimittäin välistävetoihin ja sen sorttisiin tuleminen. Kaveri lähtee kyllä tulemaan oikeelle puolelle, mutta heti ku käännyn päästämään esteelle, tyyppi on ku silakkana jo livahtanu takas esteen taakse. Ehkä viimeaikoina on myös ollu niin paljo päällejuoksuja eikä niinkään välistä vetämistä, että noi kaks muuta on jääny Rallilla päälle.

CASE Oma rohkeus:
Sain Markolta ProCaniksella saksalaisella kommentin, että tarttis vaan rueta rohkeesti vaikeuttaan noita ohojauksia. Rallillakin rupee jonkuverran olemaan vauhtia niin ei oikeen kerkeis enää jäämään varmisteleen. Näin esimerkiksi saksalaisessa. Pitäis vaan liikkua rohkeesti eteenpäin ja palkalla vahvistaa sitä esteen suorittamista, jos ei muuten onnistu. Sama tietenki pätee muihinki ohjauksiin, mutta tuli tossa kohtaa esille.

CASE Keinu:
Mitä lie kohtalon ivaa taas. Määhän oon ihan julukisesti täällä asettanu meille tavotteen, että korkattais kisaura kesäkuun puolessa välissä. Ja oon mää siihen ihan suhtkoht uskonukkin pienestä keinukysymysmerkistä huolimatta. Mutta taispahan jäähä tää(kin) tavote saavuttamatta. Siirrettiin viime viikolla esteitä pihalle niin eiköhän vaan huomattu, että keinusta alakaa hitsaukset rakkoileen. Eli nou keinu, ennenku sille on saatu korjaustoimet tehtyä. Tuskin tapahtuu ihan parissa päivässä... Niinpä se näyttää siltä, että päästään virallisia kisoja kokkeileen ehkä joskus heinäkuun puolella ku siinähän tullee sitte jokku isot kisat Kirkkonummella ja juhannukset ja muut tielle. Noh. Ehkä me selevitään.

CASE Pompotus:
Ralli on nyt käyny pari kertaa parin viikon vällein fysioterapiassa ja vesikävelyssä. Pompotus on helepottanu sitten talaven ihan huomattavan palijon eikä siitä aiheutuvaa/sen aiheuttavvaa jumiakaan juuri oo käsittelyissä ollu. Tuskin sitä kuitenkaan koskaan kokonaan pois saa, mutta yritettään hoijoilla ja lihaksia kehittämällä saaha se pysymään joissaki rajjoissa. Tähän liittyy sitte äskösessä kohassa hienovarasesti viitattu toinen meleko varmasti saavuttamatta jäävä tavote. Taisin nimittäin joskus uhota, että johan me ny Rallin kanssa näyttelyistä vielä SA:kin hommataan. Mutta eipä siellä oo pomputtavalla kaverilla asiaa tuommosiin laatuluokituksiin. Noh. Ehkä me selevitään tästäki, koska jo meijän ohuehkoksi jääny näyttelyura oli ihan yli mun villeinten arvausten. Tosin pakkohan meijän vielä joskus on näyttelyyn yrittää mennä vähintään sitä hoota hakemaan. Jos nimittäin vielä joistaki tavotteista yrittäs pittää kiinni... :)

CASE Rico:
Taisin jossain vaiheessa (varmaan tuplanollahuuman jäläkimainingeissa) haaveilla, että Ricon kanssa koitettais vielä hommata nollia SM-kissoihin. Luppaavan alun jäläkeen meijän tulostaso on laskenu ku se kuuluisa lehemän häntä. Ongelmia on aiheuttanu lähinnä se, että Rico on ruennu aristelleen keinua ja aata. Kaippa nuo rupiaa papalla ottaan jo niveliin, ku vauhtia on kuitenki vielä ihan kiitettävästi. Tuo aristelu on kyllä johtanu välittömmään kontaktien vähentämiseen ja mietin jo viime kissoissa, että joko se olis Rico-papan aika jättäytyä agirattoilta eläkkeelle. Intoo on kuitenki enemmän ku pienessä kylässä, joten ei me nyt ihan täysin hyllylle vielä joueta. Aattelin, että jos muutamat kisat käyään niin saan minä harjotusta kolomosten rattoista ja papparainen pääsee hoitaan veriään. Sitte, jos poekansa joskus pääsee kolomosiin ja isukki on vielä vedossa, niin hyppyratoja voijaan käyä köpöttelemässä.

CASE Riemu:
Määhän olin jo ihan, että nyt Riemu kissoihin ja äkkiä, kun se on hallilla hömpsötelly niin mukavasti agilityä pitkästä aikaa. Tuo namipiilo on motivoinu sitä ihan uusiin sfääreihin. Mutta kas. Ilimeisesti hallin häiriötaso oli niin pieni, että heti pihalle päästyä hommat alako lipsuun. Taikka no, ei se nyt ihan semmosta hoomoilua oo, ku joskus aikana ennen nipsausta. Mutta mielenkiinto agilityä kohtaan oli kyllä aika masentavan pieni. Teki pyytäessä, mutta draivia ei ollu nimeksikkään. Noh. Katotaan ny mitä kesä tuo tullessaan.

Ei muuta ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;) No ehkä mun pittää lopuksi taas vähä kehuakki. Tenttiinlukemista pakkoillessa nimittäin tullee mieleen aina kaikenlaista tarpeellista. Niinpä tännään rupesin mm. opettaan noille molemmille uusia temppuja. Ralli kaipaa ehottomasti enemmän sheippausharkkoja. Se rupiaa käymään turhan noppeesti kierroksilla ja komentaan mua haukkumalla. Mutta lopettaakin kyllä rähinänsä, kuhan keksii rueta yrittään jotaki.

Riemu taas yllätti mut aktiivisuuellaan. Sille rupesin uutena opettaan tassun laittamista mun jalan päälle. Laitoin namin jalan alle ja johan rupes tapahtuun. Muistaakseni jo toisella naksauksella pääsin palakkaamaan täysin oikeesta suorituksesta eli läppäs mua tassullaan varpaille. Mää aina aliarvioin Riemua ja sen kekseliäisyyttä. Pittäis vaan reenailla enemmän näitä kotihömpöttelyjä, kun niihin silläkin riittää keskittymiskykyä melekeen rajattomasti!

Reeniä Ja Rentoutusta

Viime viikko oli meijän normiviikkoon nähen aika aktiivinen. Maanantaina reenattiin omissa reeneissä. Ralli oli aika loistava! Se käänty ja sillä oli vauhtia. Mistäköhän se nyt on sen kääntymisen taijon hokassu? Siitä että mää oon puhunu, että pittäis opettaa se kääntymään? No ei nyt vielä parane tuuletella, koska totta kai on semmosia kohtia, missä menee pitkäksi, ku ois mukavampi vaan juosta, mutta nyt rata oli meille sopiva.



Keskiviikkona päästiin meijän Beethooffenia tuuraamaan ProCanikselle. Tällä kertaa me ei menty vaan näyttään kaikkia, mitä me ei osata niinku on ollu tapana tässä alakuvuojesta. Ralli oli tällä kertaa ihan huippupätevä! Niistot oli Markon sanoin siistejä ja onnistu myös persjätön kera. Päällejuoksuissahan Ralli on jo ihan mestari. Se taitaa olla sen lempiohjaus, ku ei tartte juur kääntyy, ku juoksee vaan täysiä. Ainut ongelma tuli kepeillä, jossa oli ohjurit alussa ja lopussa. Keskellä iski epätietosuus. On tehty niin paljo reeniä niin, että se pallo on siellä eessä niin usko loppu, ku se ei siellä ollukkaan. Sitte ku pallo ilimesty näkökenttään, ei ollu ennää mittään ongelmia. Kotihallissa kepit on kyllä onnistunu myös iliman etupalakkaa, mutta täytyy vaan reenata ja reenata. Etenki loppupäässä Ralli tarttee vielä ne ohjurit tueksi, ku lelu alakaa vetämään, mutta oikeen välin hakee jo tosi hyvin ilimanki, ku oon Ricolan kepeillä kokeillu.



Viikon päätti iiiihana aktiivipäivä. Aamulla päästiin taas Elinan valavovan silimän alle. Ja Ralli oli aivan mainio. Rata oli meille ilimeisesti sopiva. Päästiin se ihan loppuun asti, ku ei ollu mitään suuria hinkkaamista vaativia kohtia. Niinpä ehittiin vielä yrittää nollaaki lopuksi, mutta siinä vaiheessa oli jo ohojaaja ja koiraki sen verran puhki, että ei se sitten ihan virheittä ennää menny. Päivän antina oli tuplasylykkäri. Kun vaan sais itelleen taottua päähän sen, että antaa sille koiralle tillaa siinä sylkkärissä niin, että se kerkiää kääntyä jo ennen ku se hyppää. Ja mites se meni... Että ohjaa sitä käännöstä, älä estettä! Niin ja kontaktin ota-käskyn häiriöitä täytys rueta reenaan olohuoneessa.

Aamureeneistä kiiruhettiin kesärenkaitten vaihtoon anoppilaan. Siellä käytiin Rallin ja Riemun kanssa lenkillä. Pikkusen oli pojilla vauhtia, ku pääsivät irti semmosella pehmeellä peltotiellä. Eipä oo hetkeen pojjat ihan niin lujjaa juossu. Ralli pysyy aika hyvin Riemun vauhissa, mutta jää toki sit, ku Riemu laittaa vinttarivaihteen päälle. Tai on sillä siinäki mukana pysymisseen keinot; se ottaa Riemun valijaasta kiinni ja "liitää" vierellä.

Iltasella saatiin ystäviä kyllään ja etenkin heiän pieni ihmisenalku oli Rallille mieluista seuraa. Toki myös aikuisten rapsutukset oli tervetullutta, mutta kyllä se pikkutyttö vei lopulta voiton. Ja tuntu tyttökin tykkäävän Rallista. Oli kai niin sopivan kokonen koirakaveri ja naamastaki saa vähä selevää, ku ei oo niin tumma ku muilla tytön näkemillä koirilla. Ralli oli pikkusen mielestä niin mainio, että innostu oikeen nauramaan ääneen tuolle pienelle tehotyypille.

Päivän päätteeksi vielä pikkujuoksut Ricolassa ja ah, kyllä ramasi ja oli tyytyväisiä koiria tässä talossa! Maanantaina reenattiin taas omissa reeneissä Elinan rataa. Nyt ei ollu ihan niin hyvä päivä vaan se sunnuntaina onnistunu tuplis rupes tökkiin. Keinu on kumminki nytkähtäny pikkusen etteenpäin ja kepit tosiaan on Rallille mieluisat ja onnistuu jo yhdellä ohjuriparilla, joista toinen on alussa ja toinen lopussa.



Tiistai oliki taaperoitten lihashuoltopäivä. Käytiin Nekalassa Kirsin luona. Rico-pappa oli pikkusen jäykkä selästä, mutta pehmeni helposti. Saatiin edelleen "siunaus" jatkaa agilityn reenausta ja kisaamistaki. Kirsi sano, että ei se oo ihime, että sen kanssa haluaa harrastaa. Ricolla teetettiin pieniä koirakuntosaliharjotuksia ja sehän oli ihan intona. No niinhän se on, aina valmiina toimintaan! Motivoinnin miettimiseen ei tartte sen kanssa käyttää aikaa. Ja onneksi tuo tekemisen draivi tuntuu siirtyneen poikaanki.

Papan matkailme:


Ralli oli myös hyvässä kunnossa tiukanki reenirupiaman jäläkeen. Vesikävely suju jo ihan hyvin, vaikka se vähän tylsää Rallin mielestä onki. Mielenkiintosempaa olis esimerkiksi pyyvystää niitä sen maton laitojen ruuvinkantoja tai tutkia muuten sitä laitosta. Namien voimalla reilu kymmenen minuuttia kumminki taas saatiin taaperrettua.



Ehkä se on tuo aurinko, mutta tuntuu jotenki, että viime viikolla ainaki kaikki onnistu ihan yli ootusten Rallin kanssa. Ralli oli ihan loistava! Ehkäpä se on tuo mun tähtisuggestio, jota oon Rallille tähtipantojen, -valijaitten ja -takkien muovossa tarjoillu ihan pikkupennusta asti, ku alakaa tehä tulosta. Riemun kastraatioki tuntuu alakavan vaikuttaa ja pelekästään positiivisesti. Se on jo palijo lepposampi ja etenki helepommin motivoitavissa. Pari viikkoo sitte se oli mulla mukana reeneissä, ja siinä ku reenien jäläkeen kerräilin tavaroitani, niin siinähän tuo istua tökötti vieressä, että vieläkö tehtäis jottain? Ennen vanahaan se olis kyllä haihatellu menemään pitkin hallia, varsinki ku siellä oli ollu edellisenä päivänä mätsäri.

Jospa me jo ens viikolla tipahettaan täältä tähtitaivailta, että ei ihan vallan rueta hyvänolontunteessa asustelleen. Se ei tämmöselle peruspessimistille sovi yhtään! No ainakaan se keinu ei millään valamistu ennen kisaikkää niin josko vaikka sitä ruppeis suremaan ettei posket tuu kippeeksi tästä hymmyilyttämisestä. ;)

PS. Laadukkaita kuvia puhelimesta...

Jalat Tukevasti Ilmassa

Muutama kuva puhelimen muistista. Kyllä vaan vanaha ontuva eeriksoni oli kova peli kameranaki tähän iipuhelimmeen verrattuna...

Pinseriunia:


Kävin ystävien kanssa laivalla viime viikonloppuna. Ralli oli sitä mieltä, että mää tuun mukkaan:


Lumet on alakanu sullaa hirviää vauhtia ja Ricolassa se tarkottaa unohtuneitten lelujen löytymistä sieltä täältä. Ralli löysi eilen yhen, joka olis ihan väkisin pitäny saaha käyttöön. Tuloksena kuvasarja russelin kevyehköstä takapäästä tai tojiste siittä, että tässäkään asiassa Ralli ei ossaa käyttää takajalakojaan. Ne vaan "roikkuu tarpeettomina ilimassa". Hyvät naurut siittä ainaki sai, mutta ois tarttenu tajuta ottaa videoo.


Rallin fysioterapiasta sen verran, että ei ollu vesijumppa aivan russelin mieleen. No kilttinä ja soppeutuvaisena kaverina seki onnistu kyllä ja meni oikeen mukavasti loppua kohti. Rallia lahajottiin ihanilla Ziwipeak-nammeilla ja niihin hurahtaneena Ralli rupes katteleen juoksumaton veen alla olevia ruuvinkantojaki nameiksi. Siinä meinas keskittyminen ite tehtävään herpaantua, ku piti yrittää ruuvinkantanameja pyyvystellä. Hienosti tyyppi ossaa puhaltaa ulospäin, ku nokkansa veen alle laittaa, mutta hupsu pieni ukkeli nuin muuten!

Ennen vesijumppaa Ralli pääs vähä jumppaamaan tasapainotyynyllä ja hierottavaks. Yllättäin tällä errää ei sitten ollukkaan vasemmalla puolella mittään. Oikeella oli ihan pieni jumi ja semmonen samanlainen "hytkytyskohta" joka viimeks löyty vasemmalta nikamavälistä, oli nyt oikeella puolella, mutta lievempänä. Oikee takanen oliki nyt alakanu pomppia vasemman ohella, mutta nuin ylleensä pomputus on hoitojen jäläkeen alakanu vähentyyn sitte talavisista "lukemista". Meillä on nyt viijen kerran vesijumppa/fysioterapiasarja ja kotonaki yritettään vähä jumppailla lihaksia tasapainoon. Semmonen tasapainotyyny olis tosi hyövyllinen Rallille, jonka pomputus SAATTAA johtua löysähköistä nikamavälleistä, joien lihaksia treenaamalla tilanne vois helepottua. Mutta onpahan vaan aika arvokas peli opiskelijan kukkarolle...

Mitä raha-asioihin tullee, niin tajusin viime viikolla, ku ostin Riemulle yhen viikon ruokatarpeet, että mulla mennee sen raakaruokiin lähemmäs satanen kuussa! Muistan, ku joskus raakaruokintaa mainostettiin kaiken muun hyvän lisäksi halavempana versiona, mutta kyllä mää aika huippulaatusta kuivaruokaa saisin ostaa, että tuo sama summa menis kuussa. No okei. Jos ostasin laatikoittain lihat ja tekisin ite esim. kasvissoseet ym. niin varmasti pääsisin halavemmalla. Muttaku pakastetilat on rajalliset ja haluan kumminki syöttää monipuolisesti eri lihoja niin se laatikkokauppa ei oikeen onnistu. En tiiä uskallanko ees, mutta ehkä pittäis joku kerta laskee, että palijoko mulla ylleensäkki mennee keskimäärin koiriin kuussa. Ku laskee koulutukset ja ruuat ja elläinlääkärit ym. niin ihan helekatistihan se on. Mutta omapa on valintani. Ehkä mää ostan sitte itelle vähä halavempaa ruokaa ja vähemmän vaatteita sun muuta. Taikka sitte mää vaan valitan, ku rahat on jatkuvasti kaikki.

Unohtuneet

Viimesimmässä vuojatuksessa unohtu arssinoija Rallin pomputusten kans. Käytiin siis viime maanantaina fysioterapeutti Kirsillä. Ekaks Ralli sai kiipeillä portaissa, suorittaa semmosta hassua rimakujaa, seisoskella puntarilla (jossa oli joka jalalle oma näyttö), kävellä Kirsin jalkojen yli yks jalka kerrallaan ja vaikka mitä. Sen jäläkeen Ralli rauhottu hienosti hoijettavaksi ja nautti aivan silmiinnähtävästi. Loppuvaiheessa melekeen nukahti. Kehut sai taas, kun on niin fiksu.

Kirsi katto Rallin selekäkuvia ja totes, että ei niissä oo huomauttamista. Mutta ilimeisesti pomputus voi johtua ihan millin tai parin heitosta ihan viimesten okahaarakkeijen pittuuessa. Mutta se ei siis kuvista ainakaan selvinny, mistä Rallin pomputus johtuu. Vasemmalla puolella oli taas jonku verran jumia, mutta ne aukes kohtuuella. Kuuennen nikaman välistä löyty semmonen kipupiste, joka sai vasemman takasen hytkymään. Oikeella puolella vastaavaa ei ollu. Ilimeisesti se ei kumminkaan teheny mitenkään erityisen kipeetä, ku pikkunen ei ees päätään nostanu vaan nautti vaan. Sekin kohta saatiin käsiteltyä niin, että lopulta mitään tärinöitä siittä ei saatu enää aikaseksi.

Lopuksi Ralli joutu vielä vesijuoksumatolle seisoskelemaan ja totuttelemaan vetteen. Se ei ollukkaan niin kiva juttu. Mutta hyvä, kun kokeiltiin jo. Meillä on nimittäin ens viikolla aika vesijumppaan, jota otetaan n. viijen kerran ylläpitävänä treeninä. Tarkotuksena olis nyt yrittää treenata takapään lihaksia niin, ettei niistä tuu pomputuksen vuoksi eripariset. Samalla Kirsi aina käsittelee sen hytkymistä aiheuttavan nikamavälin, kun se ilmeisesti kumminkin se syypää pomputukseen on. Lisäksi "kotiläksyksi" saatiin noita takapäänkäyttöharkkoja ja että käyttäis molempia jalakoja erikseen eikä esim. hyppäyttäis niitä molempia aina kerralla alas portaalta tai matalan esteen yli.

Lenkillä oon huomannu, että pomputus väheni ihan huomattavasti hoijon jäläkeen. Oli puhe siitä, kun huomasin, että ihan pienikin veto auttaa heti ja pomputus loppuu. Niinpä oon nyt yrittäny pelata lenkillä hihnan kans niin, että pomputuksen alkaessa hihna heti kiristyy. Sillain tuetaan eelleen sitä lihasten tasapainosta kehitystä ja ehkäpä samalla vähän niinku opetan sitä, että hihna kiristyy heti, ku pomputus alakaa. En tiiä tajuaako Ralli etes pomputtavansa eli että voiko se tavallaan sitä oppia välttämään, mutta kaikkee voi kokeilla.

Huomasin blokin kuvakansiossa nipun julkasematta jääneitä kuvia. Pistetääs neki nyt tänne. Ne on otettu muutamia viikkoja sitte pienellä peltolenkillä.


Kyttäyselekeistä päätellen Ralli on ollu liikaa paimenien seurassa...

Pääsiäinen Auringossa

Säät sattu suosiin tänä pääsiäisenä. Tätä kysseistä juhulaa tuli vietettyä pääsääntösesti koiriin liittyvissä puuhissa, vaikka kovasti oli suunniteltuna kouluhommiaki. Ne nyt sitten vaan jostain syystä jäi... Perjantai oli niin pitkä, että kerkisin leipomaan, käymään treenaamassa Rallin kans, osallistuun seuran vuosikokkoukseen ja vielä hoitaan iltaulukoilut Ricolassa. Rallin kans otettiin tehotreeninä yksittäisiä ongelmaesteitä eli keppejä, keinua ja muista kontakteista puomia.

Saatiin viimeksi koulutuksessa ohojeet Rallin keinukammon päihittämiseksi. Siihen oon nyt yrittäny panostaa. Tasapainolauta/-keinu valamistu viikko sitte ja sitä on aina ruokaillessa reenailtu. Ohoje oli, että aina ennen kaikkia kivvaa, kuten myös ennen lenkkeilyä, mutta en oo siittä ihan pitäny kiinni, ku ongelmaa laualle menemisessä ei oo ollu. Jo toisena iltana Ralli meni ite laualle makkoileen ja ootteleen ruuan laittamista. Tuon siis lauan keittiön matolle aina, ku rupeen laittaan noille ruokia ja ennen "ole hyvää" Ralli menee lauan yli muutamia kertoja. Ongelmia ei tosiaan oo ollu ja Ralli onki ruennu oikeen vauhilla hyppäämään siihen. Eikä sekkään aiheuta minkäänlaista epäröintiä, että itte yritän vielä lisäksi keikutella sitä noppeilla nousuilla ja laskuilla.



Ite keinua yritettään tehä hallilla aina ihan ekaks. Että se kaikki hauska ossuus tullee vasta sen jäläkeen. Keinun yläosasta alas leikkimään juoksu on erittäin varovaista eelleen, vaikka alaosa on vieläki vaan n. 20 cm päässä maasta. Sillä hetkellä ku keinu laskeutuu, Rallin on pakko jämähtää aina jännittyneenä paikalleen. Ei kuitenkaan yritäkkää hypätä keinulta pois, mutta inhottava se sen mielestä tuntuu olevan. Sitte toisaalta semmosta harjotusta, jossa se vaan keinun vierestä hyppää kontaktille ja pamauttaa samalla keinun alas, se tarjoo jopa ite. Että en oikeen ota selevää, mistä se tossa toisessa harjotteessa kiikastaa, mutta eipä se auta ku yrittää toistoilla saaha siihen rohkeutta. Tännään homma nytkähti kuitenki vähäsen etteenpäin, ku otin käyttöön pallon kontaktilla leikkimiseen. Sitä on vaan vähä hankala vettää wubbaan verrattuna, mutta tuntuu olevan sen verran motivoivempi lelu, että käyttäkäämme sitä tästä eespäin.

Riemuki pääsi piiiitkästä aikaa tekemään pienen pyrähyksen. Ja yllätti mut taas aika positiivisesti. Meni kepit ainaki puolen vuojen tauon jäläkeen heti oikeen iliman sen kummempia apuohojauksia ja rupes oikeen juoksemaanki pienellä pätkällä. Käytin palakkana tuota tuommosta pääsiäismunan sisuspalleroo, jossa on nami sisällä. Semmosta isompaa versioo, ku ne normaalit. Se tuntuu kyllä motivoivan Riemua ihan uuella tavalla. Ja ylimääräset haahuilut hallissa jäi tekemättä kokonaan. Ehkäpä tuo kastrointi alakaa näkymään vähä parempana keskittymiskykynä ja helepompana motivointina. Oikeen mukavaa olis se!



Lauantaina meillä oli viimenen toko ProCaniksella. Meillä oli möllikisat, jossa tehtiin 1,5 min paikkamakuu, seuraaminen, omavalintainen jäävä, luoksetulo ja hyppy. Paikkamakuu meni aika hyvin. Ei liikkunu eikä hötkyilly mihinkään suuntaan. Tosin tais pitää sitä omaa hiljasta ääntelyään. Ja palatessa hyppäs ylös heti ku viereen kerkesin. Saman muuten teki luoksepäästävyyessäkin ennenku tajusin, että apua siinäki vielä tarvitaan.



Seuraaminen meni aika mainiosti. Vähä siinä tuli semmosta yli-innokasta hypähtelyä, ku luuli, että mulla on lelu kainalossa. Ja loppua kohti meinas vähä levitä. Mutta erityiskiitosta saatiin erinomasista perusasennoista. Tän jälkeen leikitin meijän juttutuokion ajan Rallia pallolla, mikä oli virhe. Seuraamisesta maahanmeno ei siinä mielentilassa sitte onnistunukkaan vastaku kolomannella käskyllä. Muuten ok. Luoksetulo oli oikeen mallikas, vaikka mää Riemun kanssa oonki tottunu vielä vähä vauhikkaampaan versioon.



Hyppy tehtiin kosketusalusta apuna. Lähti hyvin käskystä hypylle ja jäi alustalle oottaan. Hämmenty vähä, ku ei tullukkaan naksua ja palkkaa, mutta pysy siellä. Liikku kumminkin vähän, ku menin vierelle, mutta tuli hyvään perusasentoon. Vaikka muutki kurssilaiset selviyty tehtävistä oikeen mukavasti, Susanna valitti meijät voittajiksi. Hieno, pätevä pieni pusseli! Loppukommentiksi saatiin, että kokeeseen tarttis rueta suunnitteleen menoo. No on me vähän niinku vissiinki jo päätetty, että elokuussa mennään Reinon ja Rallin kans yhessä, mutta rupeshan tuo poltteleen aikastamista. Sopivien kokkeijen puutteessa tarttenee kumminki oottaa sitä elokuuta. Toukokuussa olis sopivat muuten, mutta tulee vähän liian nopeesti. Ja sen jälkeen seuraavat sopivat oliki melekeen ne elokuun kokeet.



Sunnuntaiaamuna ajeltiin Ricon ja Rallin kans Turkuun. Rico pääsi kisaamaan kaks agilityrataa ja Ralli pääsi kisaturistiksi. Olin eellisenä yönä valavonu omien mahaongelmien kans ja olin kahen vaiheilla, että jaksanko lähtiä ollenkaan lyhhyitten unien ja huonon olon kanssa. Lähettiin kuitenki ja ihan hyvä niin. Eihän sieltä mittään sen kummempia tuloksia tullu. Eka rata oli kumminki kiva. Rico juoksi lujjaa. Yks harmillinen ja harvinainen riman puotus kuitenki erotti meijän nollasta. Papparainen ois ollu ajallaan vissiin viijes iliman sitä puotusta, että aika hyvin köpötteli kymppivuotias.



Toinen rata oli vähä kovempaa vääntöö. Siinä yritin ihan oikeesti ohojatakki, ku eka meni enempi juostessa. En tiiä väsymystäkö lie vai mitä, mutta koko rata oli aika kaamee. Rico ei kuunnellu eikä kääntyny yhtään. Aalta tuli ohijuoksu. Kai se jo ottaa papalla kunnon päälle. Lisäksi keinulla Rico jäi makkaamaan keskelle keinua ja sain ihan kunnolla houkutella sitä tulemaan sieltä alas. Että yliaikaaki tuli muutama sekunti. Kotona sai taas Ricon emäntä ja isäntä kuulla sen saman vanahan saarnan, että nyt sitä painua pois ja talaven jäliltä taas kuntoon kohotusta, jos halutaan vielä kissoihin mennä. Ilimeisesti etenki aa ja keinu alakaa ottaa papalla luihin ja ytimiin ja se ei tietenkään oo tarkotus. Pienellä painonpuotuksella sitä vois vähä helepottaa. Muutenhan me voitasiin mennäkki vaan hyppyratoja papan mielenvirkistykseksi, muttaku tuli uhiteltua sillä vielä kerran SM-kissoihin ajatuksella... Mutta eipä se semmonen tietenkään saa mennä papan terveyen ja hyvinvoinnin eelle! Että katotaan ny.



Tännään pääsi Ralli treenaan samoja juttuja ku perjantaina. Kepit mennee jo aika mukavasti. Apuna on vielä ollu ohojuriparit alussa ja lopussa. Pari kertaa meni perjantaina jo pelekillä alkuohojureilla, mutta lopussa meinaa usko loppua ja katse kääntyy muhun. Niinpä tännään jätettiin toiseks viimenen yks ohojuri paikalleen ja mainiosti meni! Tää läksy on siis tehty jopa vähän pitemmälle, ku "käsky kävi". Ehkä se sitte on tasapainossa ku keinuläksy vielä vähän tökkii. Muuten kontaktit on ihan mukavalla mallilla. Pysähtyminen on aika hyvin takaraivossa niin, että voin liikkua ite meleko huoleti etteenpäin ja Ralli jää oikeeseen kohtaan. Lissää häiriöö vaan ja kontaktit osaks jotaki pätkiä. Ja tulipa vaan mieleen, että tarttis myös varmaan jossain vaiheessa tehä putki - kontakti erottelua.



Rimpukka pääsi taas minireeneihin ja meni toistamisseen oikeen mukavasti, vaikka hypyt oli maksikorkeuessa. Poispäinkäännös meni sujuvasti ja kepit useemmasta suunnasta. Hyvä Rimpula! Mulla tuntuu olevan joku kisakuume päällä niin, että rupesin jo miettiin Riemun kans kisaamista. Lopetin siltä kortisoonin (toivottavasti) taas tältä talavelta niin se ois mahollistakimparin viikon päästä. Papparainen kyllä köpöttelis ja menis mieluusti, mutta ei sitä auta ihan hirviästi rasittaa. Mutta katotaan ny. Ehkä mun olis vaan paras keskittyä Rallin kanssa kisakunnon tavottelluun nää pari jälellä olevaa kuukautta ja ottaa vaikka sitte sen kans sammoihin kissoihin Riemuki kokkeileen, jos niikseen...



No jopa sitä tuliki taas höpöteltyä. Josko se olis tässä vaiheessa pääsiäistä sitte vihon alotettava se kouluhommien tekeminen... Taikka voi olla parempi mennä vaan nukkuun. Kuvat tältä päivältä.

Poing Poing Poing

Rallikaisella oli tännään elämänsä toiset epikset. Kisat alako ensikertalaisten luokalla, johon isäntä halus Rallin kanssa osallistua. Tuli kuulemma vähän yllätyksenä, kun tyyppi köpsöttelikin niin lujjaa. Muutama hylly tais tulla molemmilta rattoilta vääristä putkenpäistä, mutta hauskaa oli. Rallin kera harjottelun jäläkeen homma alako luistaa sen verran hyvin, että isäntä nappas luokan voiton Ronin kans.

Allekirjottanneen ohojaamana Ralli osallistu putkiluokkaan. Ei viittitty vielä lähtee kokkeileen kontakteja mölliratalle, ku on oltu niiiiin laiskoja reenaajia. Tai siis emäntä on. Emäntähän se mokaili ratallaki. Oikeen klassinen moka. Koira unohtu selän taakse ja väärä putken pää kuttu. Toinen rata meni huolellisemmin, mutta molemmilla kierroksilla tuli yks rima alas. Toivottavasti ei tuu tavaksi tommonen puottelu. Emmää siittä nyt noin vielä huolestu, ku reeneissä on menty usseimmiten vähä matalammilla hyppyillä ja olihan tuo taas ihan uuenlainen tilanne. Halli täynnä ääntä ja innostusta ja nuori koira. Ja sitäpaitti tultiin me toisiksi joka tappauksessa.



Rico-pappaki pääsi ratalle ensikertalaisissa. Kaveri oli vähä hämillään, ku ohjurin hommiin astu ensimmäistä kertaa agilityä kokkeilemaan tullu oma isäntä. Täytyy sanua, että yllättävän hyvin se meni, vaikka Rico ei päästäny isäntäänsä ihan helepolla. Alakuhämmennyksestä huolimatta tais olla molemmilla hauskaa. Ja tietenki ylleisöllä myös.

Huomenna meillä on Rallin kanssa hyppykoulutus. Mielenkiinnolla ootan sitä, kun ei oo kysseisestä asiasta ihan hirveesti tietoo. Varmasti hyödyllinen juttu ja toivottavasti ei jää yhteen kertaan, vaan muutki innostuu niin, että saahaan jatkumoo asialle.



Maanantaina onki sitte kova agilityviikonloppu hyvä käyä nollaamassa fysioterapeutilla. Ralli on pari kertaa ollu Ricon siivellä harjottelemassa hoijettavana olemista ja on kyllä menny ihan mukavasti. Viimeksi tojettiinki, että tällä hetkellä tärkeempää ois hoitaa Rallia, ku papparainen on ollu ihan ok. Jos nimittäin voitais vähän vaikuttaa Rallin pompottelevaan takajalakaan.

Pompottelu alako loppusyksystä sillain, että lenkillä sen huomasin, mutta tuli jotenki sammaan aikaan kovempien pakkasten kanssa niin aattelin, että kylymän takia ottaa vaihtoaskelia. Kyllä määkin yhenlainen hömelö oon. Piti oikeen mennä näyttelyyn asti tuomarilta se kuulemaan, että sehän pompottaa vasenta takastaan. Sitte ku se luki paperilla niin tajusin, että totta tosiaan. Täähän nyt taitaa olla sitä russelipomppua, josta kyllä oon kuullu, mutta en oo nähny/kiinnittäny huomioo. Ricolla semmosta ei nimittäin oo.



Viimeksi fyssarilla Rallilla oli pikkusen just vasemmalla puolella selässä jumia, joka tosin pehmeni helposti. Ja muutenkin "testeissä" se vasemman puolen erilaisuus oli nähtävissä. Onneks meijän fysioterapeutti on niin perehtyny asioihin, että osas mulle heti selevittää niitä mahollisia vaihtoehtoja, mistä se voi johtua. Polovethan Rallilla tutkittiin nolliksi, mutta tosin toteamuksella, että voishan ne tiiviimmätkin olla. Ja lonkat on A:t. Selekäkuvista ei oo virallista lausuntoo, mutta terve sen ranganki pittäis olla. Mää nyt vien vielä nuo kuvat fysioterapeutinki katottavaksi.



Maanantaina sen sitte kuulee, että mikä on nyt tilanne. Yritetään näin nuorena hoitaa tota lihaksistoo mahollisimman hyvin, ettei kehittys niin eripariseks. Saatiin jo ohojeita venyttelyihin treenipäivien iltoihin ja ehkä saahaan jotaki lisäohojeita jatkoo varten. Onneksi kysseessä ei ylleensä ottaen oo mikkään vakava juttu, mutta eihän tommonen tietysti ihan tervettäkkään oo. Ja näyttelyt nyt ainaki loppu meiltä, jos tuo tuommosena jatkuu. Mutta sepä ei niin suuri menetys meille oo. Ehottomasti tärkeintä ois tietenki se, että siittä ei aiheutus Rallille mittään ylimääräsiä kipuja! Että katotaan mitä tuleman pittää. Mutta onni on ammattitaitonen fysioterapeutti!