Poing Poing Poing

Rallikaisella oli tännään elämänsä toiset epikset. Kisat alako ensikertalaisten luokalla, johon isäntä halus Rallin kanssa osallistua. Tuli kuulemma vähän yllätyksenä, kun tyyppi köpsöttelikin niin lujjaa. Muutama hylly tais tulla molemmilta rattoilta vääristä putkenpäistä, mutta hauskaa oli. Rallin kera harjottelun jäläkeen homma alako luistaa sen verran hyvin, että isäntä nappas luokan voiton Ronin kans.

Allekirjottanneen ohojaamana Ralli osallistu putkiluokkaan. Ei viittitty vielä lähtee kokkeileen kontakteja mölliratalle, ku on oltu niiiiin laiskoja reenaajia. Tai siis emäntä on. Emäntähän se mokaili ratallaki. Oikeen klassinen moka. Koira unohtu selän taakse ja väärä putken pää kuttu. Toinen rata meni huolellisemmin, mutta molemmilla kierroksilla tuli yks rima alas. Toivottavasti ei tuu tavaksi tommonen puottelu. Emmää siittä nyt noin vielä huolestu, ku reeneissä on menty usseimmiten vähä matalammilla hyppyillä ja olihan tuo taas ihan uuenlainen tilanne. Halli täynnä ääntä ja innostusta ja nuori koira. Ja sitäpaitti tultiin me toisiksi joka tappauksessa.



Rico-pappaki pääsi ratalle ensikertalaisissa. Kaveri oli vähä hämillään, ku ohjurin hommiin astu ensimmäistä kertaa agilityä kokkeilemaan tullu oma isäntä. Täytyy sanua, että yllättävän hyvin se meni, vaikka Rico ei päästäny isäntäänsä ihan helepolla. Alakuhämmennyksestä huolimatta tais olla molemmilla hauskaa. Ja tietenki ylleisöllä myös.

Huomenna meillä on Rallin kanssa hyppykoulutus. Mielenkiinnolla ootan sitä, kun ei oo kysseisestä asiasta ihan hirveesti tietoo. Varmasti hyödyllinen juttu ja toivottavasti ei jää yhteen kertaan, vaan muutki innostuu niin, että saahaan jatkumoo asialle.



Maanantaina onki sitte kova agilityviikonloppu hyvä käyä nollaamassa fysioterapeutilla. Ralli on pari kertaa ollu Ricon siivellä harjottelemassa hoijettavana olemista ja on kyllä menny ihan mukavasti. Viimeksi tojettiinki, että tällä hetkellä tärkeempää ois hoitaa Rallia, ku papparainen on ollu ihan ok. Jos nimittäin voitais vähän vaikuttaa Rallin pompottelevaan takajalakaan.

Pompottelu alako loppusyksystä sillain, että lenkillä sen huomasin, mutta tuli jotenki sammaan aikaan kovempien pakkasten kanssa niin aattelin, että kylymän takia ottaa vaihtoaskelia. Kyllä määkin yhenlainen hömelö oon. Piti oikeen mennä näyttelyyn asti tuomarilta se kuulemaan, että sehän pompottaa vasenta takastaan. Sitte ku se luki paperilla niin tajusin, että totta tosiaan. Täähän nyt taitaa olla sitä russelipomppua, josta kyllä oon kuullu, mutta en oo nähny/kiinnittäny huomioo. Ricolla semmosta ei nimittäin oo.



Viimeksi fyssarilla Rallilla oli pikkusen just vasemmalla puolella selässä jumia, joka tosin pehmeni helposti. Ja muutenkin "testeissä" se vasemman puolen erilaisuus oli nähtävissä. Onneks meijän fysioterapeutti on niin perehtyny asioihin, että osas mulle heti selevittää niitä mahollisia vaihtoehtoja, mistä se voi johtua. Polovethan Rallilla tutkittiin nolliksi, mutta tosin toteamuksella, että voishan ne tiiviimmätkin olla. Ja lonkat on A:t. Selekäkuvista ei oo virallista lausuntoo, mutta terve sen ranganki pittäis olla. Mää nyt vien vielä nuo kuvat fysioterapeutinki katottavaksi.



Maanantaina sen sitte kuulee, että mikä on nyt tilanne. Yritetään näin nuorena hoitaa tota lihaksistoo mahollisimman hyvin, ettei kehittys niin eripariseks. Saatiin jo ohojeita venyttelyihin treenipäivien iltoihin ja ehkä saahaan jotaki lisäohojeita jatkoo varten. Onneksi kysseessä ei ylleensä ottaen oo mikkään vakava juttu, mutta eihän tommonen tietysti ihan tervettäkkään oo. Ja näyttelyt nyt ainaki loppu meiltä, jos tuo tuommosena jatkuu. Mutta sepä ei niin suuri menetys meille oo. Ehottomasti tärkeintä ois tietenki se, että siittä ei aiheutus Rallille mittään ylimääräsiä kipuja! Että katotaan mitä tuleman pittää. Mutta onni on ammattitaitonen fysioterapeutti!