Ota Kuva

Koulunalakulamaannus iskee niin, että turha edes yrittää mitään jäsenneltyä selvitystä yhtään mistään. Kaikki kurssin vetäjät vaan kaataa kottareilla tekemistä reppuun ja töitäki on vielä neljä päivää jälellä. Muutamana aamuna oon onnistunu kasteleen itteni noita kahta lenkillä perässä vetäessä niin, että sukat on saanu vääntää kuivaks kotia tullessa. Niin ja Pienen Pinseripojan saa tunnetusti pakottaa pihalle noilla keleillä.

Onneks nyt on ollu vähä aurinkoistaki. Yllätin itteni pitkästä aikaa kamera käessä. Ja saahan se keli vähä tätä melankoliaa hälvennettyä ennen sen täyttä päälle iskeytymistä, joka vanhoista merkeistä päätellen tapahtunee tässä parin viikon sisällä...

Mutta että kuvia siis, kun ei muuta. Voishan sitä kaikenlaista jauhaa reeneistä ja muista, mutta ehkä sitte joskus. Jos sillonkaan.

Luca tarkkailee tilannetta

Fiksun olonen ilime

Akrobatiaharkkoja

Pyhää Olaviako lie tähyileepi

Olen Kaunis

Meillä oliki oikeen näyttelyittentäyteinen viikonloppu. Kuvia nyt sitte ei montaa tullu, ku ei kumpanakkaan päivänä tullu kamera mukkaan. Mutta tässä näitä tuloksia.

Lauantaina Pirjo Aaltonen arvioi Riemua seuraavin sanakääntein:

Selvän sukupuolileiman omaava uros. Hyvät mittasuhteet & luusto. Vahva pää, joka voisi olla hieman pidempilinjaisempi. Hyvin kulmautuneet raajat. Hieman jyrkkä lantio. Liikkuu sivusta hyvällä askelpituudella. Hyvät liikkeet edestä ja takaa. VAL-ERI,SA, VAK3.

Riemu pääsi samalla reissulla, paitti nauttimaan ainokaisena olemisesta, niin myös valokuvattavaksi veljenpojan kanssa ja leikkisetäksi siskonplikalle. Kotimatkalla tyyppi pilikki oikeen lahjakkaasti. Ricolassa pienet rallattelut Rallin ja muitten kans, kotona ruoka ja ah, kyllä oli autuaat unet Pienellä Pinseripojalla!

Sunnuntaina Rimpula edusti isännän kanssa seuraavin laatusanoin kuvailtavasti, Gunnel Holm:

Hyväntyyppinen valio. Hyvä runko. Pään pituus hyvä. Alaleuka saisi olla voimakkaampi. Vinot silmät. Hyvä luusto. Hyvät värit: erinomainen tan-väri sekä erinomainen musta väri. Hieman leveät eturaajojen liikkeet. VAL-ERI

Koko tuntu nyt olevan kynnyskysymys, vaikka mitattaessa Riemu rotumääritelmän mittoihin meniki. Holmin mielestä Riemu oli liian iso. Pari vuotta sitte, ku kilipakumppanit oli erit, Riemu oli aina se pienin... Riemu pääs edustaan myös kasvattajaansa kolmen punasen kans ja erottu kyllä joukosta kaikin puolin. Punaset kun oli kaikki samasta pentueesta. Kyllä sillä porukalla (ROP ja VSP koirat mukana) silti KP irtos.

Ei oo eka kerta, kun ollaan oltu samana viikonloppuna tai ihan lähekkäin kahessa eri näyttelyssä ja oon naureskellu arvostelujen ristiriitoja. Tällä kertaa Aaltonen toivo pitempää päätä ja Holmille se oli hyvän pitunen. Muita tämmösiä on ollu mm. sukupuolileiman osalta. Niistä vaan käy niin todellisesti esille se, että arvostelu on aina tuomarin oma mielipide siittä, miltä jonku rodun pittäis näyttää. Ja Holmhan on arvostellu Riemua ennenki. Se arvostelu löytyy meijän heitteille jääneiltä nettisivuilta.

No mutta sunnuntainahan mukana oli sitte Rallikainen ekassa ja vikassa pentuluokassaan. Paikalle oli saapunu yhteensä kuus pentua (3+3). Vuoroo ootellessa mää aattelin, että hyvä, mää kerkiän ite Riemuaki esittään, mutta toisin kävi. Ekaks tuomari yllätti sijottamalla meijät ekaks uroksista ja sitte vielä ROPpi päälle! Mun pienen?! No tässäpä vapaasti suomennettuna, mitä tää täti, Andela Ban, Rallista loihe lausumahan:

8,5 kk vanha. Erittäin kaunis pää. Oikea purenta. Kaunis ylälinja. Erittäin hyvin kulmautunut. Erittäin hyvät liikkeet. Erittäin hyvä turkki. Hyvä temperamentti. Tällä hetkellä hieman liian lihava. Erittäin lupaava. ROP-Pentu, KP

Mulla varmaan loksahti suu auki ku se emäntä rupes Rallin selkänahkoja nosteleen ja sano, että kilo pitäis ottaa pois niin ois elegantimpi. Siis täh? Kilo? No joo, jätän kommentin omaan arvoonsa. Rallilla tuntuu varsin hyvin kylkiluut ja jopa näkyy. Mutta tiiän kyllä, että ton kohalla täytyy olla painon kans tarkkana. Ne geenit!

Ralli käyttäyty tosi hyvin. Kehän laialla ois tietenki pitäny päästä leikkiin toisten koirien kans. Ja ryhmässä juostessa takana tulleen lelunvingutus "vähä" häiritti omaan juoksuun keskittymistä. Mutta pöyällä oli rohkeesti ja anto tutkia ittensä ku vanaha tekijä. En tiiä onko se tapana näitten pienempien rotujen kohalla, mutta mun makkuun tuomari kyllä kopeloi ja kähmi aika kovakourasesti. Nosteli hännästäki. Ei Riemu kyllä ihan tommoseen taitas taipua.

Eipä tässä voi olla ku tyytyväinen. Rimpukka ei ollu unohtanu tota hommaa ja pieni osas sen luonnostaan. Täytyy vaan sen kanssa päästä ihimisten ilimoille ja harrastaa sitä kopelointia, ettei siittä tuu samanlaista ärrimurria ku isästään. Niin ja että siittä ei tulis mittään vouhkaajaurosta. Meinaan meinas kaveri tuolla muutamalle itteensä parikytäkertaa isommalle jotain mutista, mutta sai kyllä välittömät palautteet multa.

Näyttelyitten osalta Riemu jää taas tauolle, että nään miten noi allerkiat tänä vuonna menee. Silmät tuntuu jo vähä rähmivän. Jos syksy menee hyvin niin alakuvuojesta vois käyä jossain. Ja sitte tarttis sinne ulukomaille lähtiä, jos jotaki titteleitä niinku vielä tavottelis. Rallin saatan ilimottaa nyt syksylle johonki tässä "voitonhuumassani". Pallautuupahan sitte takas maanpinnalle, ku joutuu virallisseen luokkaan.

- Emäntä

Mustaa Ja Valkoista

Hupsista. Kesä vaan kuluu, eikä aikaakaan, ku saan taas vaihtaa virastossa istumisen luennoilla istumiseen. Huokaus. Emmätiiä, mutta kai sitä lomaakin ois ollu kiva pitää... No mää elän siinä toivossa, että jos vaikka pääsisin kandin valmiiks saamisen jälkeen keväällä ihan ulukomaille! Mieluiten Italiaan...

Kesä on menny kohtuullisen nopsaan ohi. Rico-papan kesäpäivän jäläkeen ei oo juur tapahtumia ollu. Paitsi viime viikolla vika M&M Cupin osakilipailu. Eipähän me Riemun kansa vieläkään sitä tavotetta saavutettu, että se nolla ois epiksistä saatu. Viime viikolla tyyppi oli taas ihan "haista sinä emäntä ite" -fiiliksellä mukana ja sitä myötä omatki tunnelmat oli aika kakat. Taas kerran puntaroittin mielessäni sitä, että jos vaan antas Riemun kans olla. Muttaku alakukesästä ja viime Cupissaki se meni vallan mainiosti. Noi pudotukset on vaan niin kovia. Onneks seura järkkää vielä yhen neljän kisan epispäivän syyskuussa 22. päivä, niin vois vielä kokkkeilla.

Onneks mukana oli Ralli the hyvän mielen lähettiläs. Treenailin sen kanssa vähän näyttelyhihnassa oleilua ja pari tuttua kopeloitti sen. Meillähän on viikon päästä näyttely, eikä päästy yhteenkään mätsäriin treenaamaan, niin otin hyödyn irti toisenlaisesta koiratapahtumasta. Näyttisreenien lisäksi Ralli teki vähän putkee ja hyppyä. Sillä on alakanu vauhti kiihtyyn, kun löysin sille oikeet palkkausvälineet eli vinkupallon. Tai siis kaks, että saa heitellä niitä. Ja on sitä seki sytytelly, kun oon pitäny kattelemassa, ku muut menee. Reiskan, Ronin, Lucan ja isäpapan meno tietysti kiihyttää eniten. Riemun menua seuraillessa on ehkä enämpi kyse mustasukkasuuesta.

Mun näyttelyilmouhkapelissä kävi just niinku arvasin. Molempien poikain kehät on varmaan just eikä melekeen sammaan aikaan. Täytyy ettiä händleriä toiselle noista, taikka sitte Rimpula saa essiintyä isännän kans. Nehän on kahestaan niittäny mainetta ja kunniaa meijän mätsäreissä joskus, että eihän sekkään mahotonta oo. En nimittäin tiiä, miten Rimpukka ossais mennä outojen kans, ku se ny on mikä on.

Oon tässä viime aikoina miettiny, miten vastakkaisia nuo mun pienet karvaset kaverit oikeestaan on. Siis joo, ne on musta ja valakonen ja isompi ja pienempi, mutta muuten myös. Riemulla on mun silimään aika lailla semmonen rakenne ja ulukonäkö kaikin puolin, mikä mua koirissa eniten viehättää. Hyvät mittasuhteen (siis MUN mielestä): korkeus - selän mitta, pään koko - muu kroppa, jalkojen jykevyys suhteessa muuhun kroppaan noin esimerkiksi. Ja värityshän on ihan paras: ikikiiltävä hieno musta turkki ja tummanpunaruskeet merkit.

Mutta sitten Riemulla on omat heikkoutensa tuon luonteen suhteen: koulutettavuus ei oo ollu ihan toivotunlaista ja onhan sillä hermoissa muutenki vähän toivomisen varaa. Jotkut asiat vaan tuntuu olevan sille päivittäin ihan uusia ja outoja. Niinku nyt esimerkiksi flexissä kulukeminen. Se tuntuu unohtavan aina se narun olemassa olemisen välittömästi, kun se on juossu sen töksloppuun ja ottanu pienen kiepin takasipäin. Ralli taas ei tarttenu montaakaan kertaa, kun se oppi, että sillä hihnalla on mittaa tietyn verran, ja rupes pysyttelleen sen maksimisäteen sisäpuolella.

Entäs Ralli muuten sitte. No sehän on maaliman söpöin tyyppi. Jos sen ulukonäkköö nyt kumminki vähä ruotii. Vaikka eihän se vielä valamis oo, mutta eppäilemättä siitä on kovvaa kyytiä tulossa ihan niinku isukistansa. Elikkä jytkylä lihaskimppu, jonka kaikki massa keskittyy rintakehhään ja kaulaan. Tikkujalat ja possupylly. Selekä on korkeuteen nähen vähä liian pitkä mun makkuun. Niin ja se kipparahäntä. Mutta niinku isukallansa, pää on kaunis ja ilime fiksu. Ja ne muut ominaisuuet päihittää monimonikertasesti sen, mikä ehkä ulukonäössä jää toivomisen varraan. Ja enhän mää mittään näyttelykoiraa oo halunnukkaan. Riemusta sellanen vaan tuli pyytämättä. :)

Rallillahan on loppumaton motivaatio tekemisseen. Se kohistuu kyllä Riemun ja muitten kaverien kans leikkimiseen ja pihalla touhuiluun, mutta aivan valtavan hyvin se pystyy ja jaksaa keskittyä nuoreksi urokseksi myös mun kans tekemisseen. Se on aktiivinen ja oppivainen. Se ossaa rauhottua ja olla tilanteessa ku tilanteessa. Paitsi, että häkkiin jääminen autossa riipoo sitä niin, että sitä pitää vähä protestoia huutelemalla. Mutta sinnekkin se rauhottuu hetken kitistyään.

Kai sitä vois sanua, että nää tyypit täyentää toisiaan. Kummallaki on oma erityinen paikkansa emännän sydämessä. Vaikka myönnettävä se on, että Ralli kyllä keräilee pisteitä aika nopsaan tahtiin. Riemun kans täytyy melekeen päivittäin muistuttaa ittiään, että ei se raasu voi itelleen mittään. Ja huokasta syvvään ja rauhallisesti. Onhan se kuitenki mun iänikunen sylivauva ja melekeen väsymätön leikkisetä Rallille.

Tekstiä taas pukkaa, vaikka mittään ei pitäny olla tapahtunu tässä välissä. Ehkäpä ens tekstiin saan taas aikaseks vähä kuviaki. Nyt on kamera lommaillu, eikä mittään julukastavvaa. Jospa sitä ens viikonloppuna sitte tuli kommeita posseerauskuvia ainaki, ku pojjat pääsee ihimisten ilimoille. :)

- Emäntä

Vanha Opettaja

Täällä jo ollaan vaipumassa kesän loppumisen masennukseen. Kandintäyteinen syksy jo kajastellee taivaanrannassa eikä lommailusta oo tietookaan. Vaikka eipä tän "syksy tulee"-masiksen nyt tänä vuonna sikäli pittäis olla kummonenkaan, ku kesäki mennee töitä paiskoissa. Että ei niinku kerkiä totuttaan ittiänsä mihinkään lusmuiluun.

Kai se virastossa istuminen on jo alakanu pehemittään mun päätä. Rimpula sai kokia sen tuossa yks aamu, ku tultiin aamulenkiltä IHAN liian aikasi. Normaalisti tultiin muka ovesta sisälle ja siinä jotaki omiani touhuilin. Otin takkia ja kenkää pois ja sitte Rallilta valijaita. Meinasin siinä jo vähä hermostua, ku en mikkään aikasen aamun ihiminen oo, että mihin se Riemu jäi kuppaamaan. Ku ne kyllä ossaa jo vallan mainiosti tulla "riisuttaviksi". Hetken siinä pyörin ennenku tajusin, että Riemu-raasu oli jääny oven ulukopuolelle. Flexin naru sen mulle pienen ajatustyön jäläkeen selevitti. Siellä se katteli pää kallellaan, ku avasin oven ja laskin sisälle. Kai se aatteli, että jo se alakaa emäntäki höperehtiä. Oli ihan hilijaa siellä vaan ja ootti.

Rico-papan kansa oltiin toissa viikolla Jänesniemen Elinan koulutuksessa. Riksukalla alakaa varmaan pian tulla koulutuskiintiöt täyteen, mutta jaksopa vaan vielä köpsötellä mun opetuskoirana. Siinä roolissa se onki aika mainio. Ku se kyllä, niinku Elina lähes joka kerta muistaa sanua, ossaa kaikki ohojausliikkeet ja mennee kohtuu kuuliaisesti. Välillä se antaa kyllä armooki, mutta aika ussein se vaatii, että ne ohojaukset on sitte kans tehtävä just eikä melekeen.

Lämpöö oli sen verran hyvin, että aikamoinen hiki tuli molemmilla. Ja molemmat hiipu sammaa vauhtia. Niinpä meille jäiki loppuun aikaa vähä jutustella eikä siltikään käytetty koko vuoroomme. Lämmittihän se sydäntä, ku saatiin niin hyvvää pallautetta. Taikka minä sain tällä kertaa. Oon kuulemma kehittyny ohojaajana ihan huomattavasti. On se ihan kiva kuulla hallittevalta Suomen mestarilta. Vaikka onhan siinä tietenki otettava se huomioon, että mistä on lähetty ja mikä se taso sitte nyt onkaan, jolle on päästy... ;)

Rallin kans reenailu on jatkunu yhtä satunnaisena ku tähänki asti. Jostain syystä lelut on ny menettäny hohtoonsa reenikentällä. Ei oikeen kiinnosta. Liekö se masentunu siittä, että niitä ei sitte kuitenkaan saa pittää tarpeeksi kauan. Että leikkimisreeniä pittäis muistaa ottaa ja edetään ny sitte namikipon kans. Suoria pätkiä se mennee jo meleko mukavaa vauhtia, mutta esim. viimeksi harjoteltu pakkovalssi oli Rallin mielestä aika masentava.

On tuo pieni kyllä ollu ihan just sitä, mitä halusinki. Ehkä jopa enemmän. Se on mulle täydellinen pikku russeli kaikkine hassutteluineen ja hössötyksineen. Eihän sille voi ku nauraa ees sillon, ku se on vetäny taijokkaita hämähäkinseittejä olohuoneeseen mun matonkutteista! <3

- Emäntä

PS. Jos että oo huomannu niin Lucaki on saanu oman plokin. Että käykääpä kattomassa.

Lasten Mehuhetki

Oli kyllä sunnuntaina semmonen päivä, että unetti illalla! Nuo emännät järkkäs semmosen Rico-papan sukupiknikin. Mukavan moni sinne pääsi paikalle. Tutustuin siskopuoleen ja velipuoliin ja oman täyssiskon kanssa pääsin taas temuammaan.

Ohojelmassa oli agilityä, älypelejä, ruokaa (ihimisille vaan, aika sikamaista) ja vähä näyttelyhipistelyä. Mun ois muka pitäny aluksi näyttää muille mallia agilitystä, mutta ei mua huvittanu, ku paikalla oli niin palijo tyttöjä ja kaikkia muuta kivvaa. No Rico-isukki hois sen homman sitte. Pääsipähän pappa köpöttelleen suvun silimien alla.

Eikait siitä sen kummempaa, ku kuvasaldoo kommentteineen vaan. Emäntä tuossa kyllä harmitteli, että liian vähä tuli kuvia räpsittyä. Se oli koko ajan suuna päänä jonku kans kälättämässä nii ihimekkös tuo. Isännän se ois pitäny olla mukana kuvvailemassa, mutta se oli taas omilla reissuillaan.

Rico-pappa otti vieraita vastaan. Naisväkiä innokkaammin ku poikiansa luonnollisesti.

Ricon äitiliini eli meitsin mumski Ally saapu paikalle kunniavieraana. Terhakan olonen kolometoistavuotias. Pisti poikia kurriin ja nuhteeseen meleko topakasti.

Mun Tara-äippä pääs kans paikalle ja emäntä yritti ottaa siittä luolavaliokuvvaa lehtiä varten. Äiskä ei kauheen suopee meille penikoille ollu, mutta johan se hommansa on hoitanukki meijän huolehtimisen osalta.

Taika-siskon (Multakirsun Taran Taika) kans päästiin vähä irrottelleenki reenausten jäläkeen. Leikki suju niinku pentulaatikossa vallan. Ja pienet tanssausharjotuksetki meni siinä sivussa.

Mun siskopuoli Chili (Multakirsun Lumikirsikka) muitten muassa sano pari valittua sannaa vääränrotusille kuokkavieraille (Roni & Reino).

Suvun virallinen komistus velipuoleni Urho (Multakirsun Lumipyry).

Toinen velipuoleni Jeppe.

- Omasta mielestään suvun komistus

Taitaa Tulla Kesä

Heipparallaa! Meitsillä onki melekonen reissuviikko takana. Viime keskiviikkona pääsin parin russelikamun kanssa kettuluolille. Taikka no mulle sitä kettua yritettiin näytellä vaan semmosesta "telkkarista". Mää en siittä niin kauhiasti innostunu. En pelänny, mutta ei se nyt niin kiinnostavakkaan ollu. Pari kertaa mää sille usahin, että ooppa siinä, ku se mulle jotaki jutteli. Muut räksytti minkä kerkis sille. Mää vähä ihimettelin sitä touhua, ku niitä vielä kehuttiin siittä haukkumisesta.

Se oli palijo siistimpää, ku pääsin katteleen, ku kaveri sujahti semmoseen luolastoon. Siellä ei näkyny mittään kettua, mutta tokihan mää sen haistin, että siellä se repolainen kyyhöttää. Siinä mää meinasin jo vähä lämmitäkki, ku seurailin putken ulukopuolelta kaverin ja ketun ääntelyä ja liikkumista. Emäntä meinas, että mennään toisenki kerran tässä, jos kelit sallii. Että katotaan sitte.

Viikonloppuna pääsin Ronin ja isäpapan kans Tikkakoskelle agilityn SM-kissoihin. Se oli toisaalta jännä reissu, ku pääs ratan varrelta katteleen toisten kohnotusta kentällä. Mutta toisaalta vähä tylsääki oli, ku aika palijo joutu olleen siinä taloautosaki. Se se oliki kummallinen kapine. Melekonen meteli siittä lähti ja sitte me nukuttiinki siinä sisällä. Sain nukkua isäpapan kans emännän sängyssä!

Isukki vetäs perjantaina ihan mukavan nollaratan. Lauantain joukkueratalla sitä ei oikeen kiinnostanu, niin Ronin emäntä vähä soimas sitä siittä. Sunnuntain yksilöissä se sitte pisteliki taas ommaa parastansa, mutta se ei riittäny kovassa kisassa ku jonnekki päälle 70 sijalle. Osallistujiaki toki oli yli 200. Nolla siis, mutta yliaikaa. Ronsku taas hoiti hommansa toisin päin. Sikkaili perjantaina ja meni ihan ok lauantaina. Yksilöihin se ei osallistunukkaan. Seuran saldo kissoista oli ihan tyydyttävä, ku kaikki joukkueet sai tuloksen. Yksilöissä nyt ei kauhiasti sitte juhulittu.

Roni ja Rico olis ollu jatkuvasti menossa uimaan. Mää en sinne vetteen niin hinkunu. Ja emäntä kehtas vielä nostaa mut valjaista n. 50 cm rannasta vetteen. Mutta kyllä se homma mua kuitenki vähäsen kiinnosti.

Nyt toi Riemu mulle jottain toitottaa, että me päästään juhannushoitoon isäpapan työ. Noi emännät ja isännät kuulemma lähtee jonnekki pitemmälle reissulle, johon otetaan vaan karvapääpallerot mukkaan. Epistä sanon minä. Mutta kai sitä Ricolassaki pärjää. Hyvät juhannukset siis!

- Ralli








Rico-pappa näyttää mallia kontaktien suoritukseen


Mua ei palijo ressannu

Mies Eikä Poika Enää

Ei oo varmaan eka kerta ku sanon, mutta aika menee ihan hirvittävän nopiasti. Ralli-pötkylä täytti keskiviikkona jo puoli vuotta! Synttäreitä vietettiin seuran möllitokokissoissa, joissa Riemu pääsi tokoileen pitkästä aikaa muuallaki ku keittiössä. Kisattiin alossa, vaikka mölliinhän me nyt kuuluttu oltais. Tässäpä tulosta ja sepostusta:

1. Luoksepäästävyys 10: Vähän Riemu kyllä väisti tuomaria sekä kehääntulotarkissa että varsinaisessa luoksepäästävyyessä, mutta ilonen ja ystävällinenhän se silti aina on.

2. Paikalla makaaminen 0: Joo, saipahan heti alakuun hävetä, ettei ollu tajunnu jättäytyä mölliin. Minuutin Rimpukka makkoili ihan mallikkaasti. Katteli vähä kisakumppaneitaan, mutta oli muuten rauhallinen. Vähä minnuutin jäläkeen alako sääskien syönti niin inhottaa, että piti ensin pompata ylös. Siittä sain sen käskyllä vielä maahan, mutta puolentoista minnuutin kohalla se nousi ja otti muutamia askelia mua kohti. Kävin pallauttaan sen maahan ja sittepä homma oliki jo ohi. Eihän tää tietenkää mikkään yllätys ollu ja vielä ne perhanan sääsket ku nakersi Pienen Pinseripojan herkkää hipiää niin ihan vorse majöörhän se nyt sitte oli.

3. Seuraaminen kytkettynä 8½: Alakuun haahuilua ja edellisiltä tippuneitten naminpalasten paikannusta. Sitte mää pijin hihnaa vähä liian tiukalla eli ohojailun makua. Perusasennot jäi kans tekemättä pyssäyksissä, mutta muuten ihan jees.

4. Sauraaminen taluttimetta 9½: Jottain pientä haahuilua kai tässäki oli, mutta nyt tuli perusasennot hyvin ja etten sanos aika mallikasta seuraamista ajottain. Hyvä Rimpukka!

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: Mää en oikeestaan ees muista, mitä tässä tapahtu, kun muistaakseni se meni ihan ok. Oiskohan se jääny liikkeen alussa jottain haisteleen tms. Mutta parasta oli se, että Riemu nousi perusasentoon vasta käskystä. Siihen se ylleensä pomppaa heti, ku viereen kerkiän. Nykyjään ei oikeestaan sivulle nousemista reenatakkaan, vaan vappautan aina suoraan maasta, ku tuun takas vierelle.

6. Luoksetulo 8½: Että tämäki piti nähä. Ilimeisesti ne sääsket söi niin kovvaa tai jotaki, mutta Riemu karkas istumasta. Pysähty kumminki ku käskin, mutta seisoon. Ite luoksetulo oliki Riemumaisen riemuisa, vauhdikas ja näyttävä ja siks saatiin armosta ees tuon verran pisteitä.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8½: Tässä Rimpula ei uskonu ensimmäistä käskyä vaan jouvuin antaan toisen aika tiukan komennuksen, mutta sitte napottiki ku tatti paikallaan. Ja tässäkin mulle ilua tuotti se, että perusasentoon läsähti vasta käskystä.

8. Estehyppy 8½: Tähän saatiin kans ihan uutta ulottuvuutta. Hyppyyn Riemu lähti hyvin ja seisahtu, mutta ku lähin sitä kohti niin liikku mua päin. Ja sitte sivulle käskystä päättiki hypätä esteen takasi! Se on kyllä just tuommonen höpsykkä, että voi keksiä ihan mitä vaan.

9. Kokonaisvaikutus 10: Riemu teki hommia ommaan iloseen ja pilsnerimäiseen tyyliinsa häntä pystyssä. Ja ihan yllättyny olin, että teki niinki hyvin mun kanssa töitä eikä heittäny ees yhtään kunniakierrosta kentällä! Ehkä katsojia oli liian vähä kunnon shoun vetämistä ajatellen sen mielestä.

Kokonaisuutena yllätyin taas, että pystyyhän se jotenki toimimaan, vaikka nakki ei oo nenässä vaanku liikkeitten välillä. Pittäis vaan saaha ittiä niskasta ja reenailla sen kanssa joskus josaki muuallaki ku keittiössä. Niin kai sitä vois jotaki aikaanki saaha. Ikä alakaa vissiin tehä tehtävänsä ja kyllä se suihkepannan käyttö siihen karkailemisseen on herätelly Riemua tässä vuojen aikana ihan noin ylipäänsäkki kuuntelemmaan mun sanomisia herkemmin.

Ralli fiksuili ja treenas kisahälinässä mm. kontaktilla nokkimista, seuraamista, kapulan pitämistä ja vauhtinoutoo ja paikallaan istumista, makkaamista ja seisomista. Sen keskittymiskyky on kyllä ihan ommaa luokkaansa. Se on vaan niiiiiin SUPERIHANA puolvuotias! Nyt tosin ku trimmailin sitä kesätukkaan, niin siittähän kuoriutu ihan Ricon näkönen aikainen russeli. Mihin mun vauva katos?

- Emäntä


Keskeneräinen kesäkampaus




Kännykkäkameraan tallentunut aikuinen russeliherra