Ken On Heistä Kaikkein Kaunein

Jepulis. Niin sitä ollaan melekeen kaks viikkoo asutettu tätä "uutta kotia". Mää oon kottiutunu vallan mainiosti ja niin vissiin nuo isäntä ja emäntäki. Täällä on kaikki mun kamut ja veljekset lähistöllä ja ommaa maataki sopivasti mun tarpeiks. Täytyy myöntää, että kyllä mää vaan oon onnen poika.

Viime sunnuntaina suunnattiin emännän ja isännän kanssa Mynämäelle. Siellä oli taas semmonen kauneuskisa. Oli muuten hemmetin kuuma, mutta näkipähän pinserikamuja ja etenki kauniita naisia. Siellä ku kierreltiin niin kuulu rutinaa mun laihuuesta sen seittemällä kielellä. Ainaki suomeks, ruottiks ja enkuks. No eihän se mua paljo paina, mutta emäntä siellä oli vähä naama harmaana. Mua rupes sitte se emäntä vähä säälittäänki siinä. Päätin, että täytyy vissii koittaa välillä vähä syyäkki. Minkäpä se mulle mahtaa ja minkäpä mää mahan ku ei tässä iässä oikee ruoka maita. Olis niin palijo tärkiämpääki hommaa. Oommää tällä viikolla vähä paremmin syönykki, mutta sitte tuli nää helteet niin taas meni ruokahalut...

Mutta sai se emäntä onneks aika pian varmistuksen sille, että emmää kuitenkaa mikkää eilisen teeren poika oo, vaikka vähä solakka. Mää nimittäin pistin kehässä taas parastani ja hurmasin sen tuomarimamman täysin. Yritin naamastaki lipasta siinä ku se mua läpisteli. Sehän tykästy muhun niin palijo, että se teki musta Suomen Muotovalion! Jonku ison mörssärin se pisti kuitenki ekaks meistä uroista, mutta sainpahan ruusukkeet ja poksut himaan. Ja okei, kyllä se ykkösen pokannu oliki aika komee äijä, mutta ainaha se vähä harmittaa se kakkospaikka vai mitä?

Että niinpähä se on nyt sitte virallista, että mää oon se meiän veljessarjan komein kolli! Hoitakoon nuo Roni ja Rico vaikka sen agilitypuolen ja Luca vaikka sen tokopuolen. Mää taian jäähä eläkkeelle talua vahtimaan täyspäiväsesti. Käyn sitte välillä aina jonku pokaalin näyttelyistä pokkaamassa. Mulla on vaan paha epäilys, että tää suunnitelma ei mee läpi hallituksessa...

Mutta tämmöstä tarinaa tällä errää. Sunnuntaina mennään taas, nimittäin agilityä. Joku Jänesniemen Elina tullee meille kouluttaan ja emäntä on tietenki mutki ilimottanu mukkaan. Noh, kai siellä tarttee käyä mallit näyttämäsä, ku Ronskuki on vielä sairaslomalla. Se on muutamana päivänä käyny täällä mulla kylässä. En oo viittiny sille sannoo mittää, vaikka se onki täällä heilunu häntä pystyssä niinku joku kingi ja syöny mun luut, ku se on kuitenki toipilaana. Nii ja ku oikeestaan se taitaa kuitenki olla mun kuulein kamu. Vähä niinku isoveli. Saispahan tuo pikkuveli Lucaki tulla joskus poikkeen niin näyttäsin sille paikkoja ja kertoilisin isosta ihimeellisestä maalimasta. Mutta nyt nukkumaan. Mukavata viikonloppua kaikille!

Riemu

Ps. Ainii, oon mää semmosiaki kuullu, että musta ois ihan oikeesti tulossa iskä! Äiti Venäjä saa muutaman viikon päästä annoksen suomalaista Riemua ja kesämmällä niitä söpöläisiä saahaan täällä Suomen neitosen hammeenhelemoissaki!

Elettiin Sitä Ennenkin

Huh,

melekosta kiirutta on tää pinserin elämä taas nykyään! Niinhän siinä kävi, että musta tuli ison talon isäntä. Mulla on nyt sitte oma talo ja pihapiiri vartioitavana ja aika nopiasti sen homman haltuun otinki. Ei se talo sitte nii kamala enää ollukkaa, ku sinne tuotii kaikki meiän kamat ja mun koppa ja tuoli. Eikä mua haittaa ollenkaa sekkää, että kaikki tavarat on melekee vielä laatikossa. Mun tavaroilla on tietenki jo paikka, mutta nuo emäntä ja isäntä on nii hittaita.

Tässä viikon aikana oonki sitte vartioinu välillä ommaa ja välillä mummulan taloo ja sitte emäntä vielä otti mut töihinki vahtimaa. Tai siis siellä se ei antanu mun vahtia, vaan pisti mut takahuoneeseen säppien taakse. No en mä semmosta hyväksy. Niinpä mää huusin kaks tuntia pää kolomantena jalakana, tai jotain. Asiakkaat vaan naureskeli, mutta ne onki kaikki elläinihimisiä. Parin tunnin jälkee mulla alako jo ramaseen niin ei se auttanu, ku periksi antaa. Sitte pian sinne tuliki se emännän pomo ja sen koirakamut niin me lähettiin kotia. Aika epis paikka se oli ku siellä ois ollu kaikki herkut ihan nokan ulottuvilla ja kamujaki ois vieraillu aina välillä ja mua vaan pietään takahuoneessa. Mutta ehkä mä voin sinne joskus muullonki mennä.

Roniki tuli tsekkaan mun uutta kotia tossa viikolla, mutta noi pölijät pisti sen vaa yläkertaan eikä antanu mun ees taloo esitellä. Se on vissii jollain sairaslomalla vieläki. Tosi tylsää.

Eilen pyörähti käyntiin meiän seuran Musti & Mirri Cup. Siittä tulee varmaan kuvia ja tuloksia seuran nettisivuille jossain vaiheessa. Meillä eletään ny nettipimennossa ja tätäki kirjottelen mummulassa pikapikaa. Viime viikon möllitoko jäi muuten pois päiväjärjestyksestä muuton takia. Mutta epikset meni mun osalta tietty loistavasti. Osallistuttiin avoimeen luokkaan, ku emäntä toimittijoi mölliluokassa jottai. Suvereenia menoohan se oli. Ennen esteitten suoritusta mun piti käyä molemmilla kerroilla moikkaan tuomaria. Se oli siellä niin yksinäisen näkösenä keskellä kenttää. Ekalla kierroksella vedin muutenki vähä kunniakierroksia, mutta sain silti tulokseksi jotain yli 45. Aika hyvin vai mitä? Tokalla kierroksella menin muuten vähä enemmän emännän makkuun, mutta valittin A:n keppien sijaan nii hylsyhän siittä napsahti. Ihme tiukkapipoilua. Emäntä kisas Riconki kanssa, mutta eipä ne tainneet sen kummemmin mennä. Ainakaan meitä ei kummemmin palkittu, vaikka varmasti oltiin kovimmat tyypit siellä.


Huomenna ois sitte vuorossa sitä näyttelyhommaa. Katotaan ny osaako ne sielläkää arvostaa mun komeita raameja vai ei. Emäntä on tuskaillu, ku oon pitäny vähä ommaa lommaa tosta ruokailusta. Ei vaan oo maistunu ku ei koskaan tiiä, millon taas astutuskeikka pukkaa päälle. Ei siinä auta sitte olla maha täynnä.

Mutta että kuvia ja muuta taas sitte, ku pääsen netin äärelle omalla konneella. Jospa me se netti saatais jo ens viikolla tänne korpeen. Tuli muuten kesäki, jos ette oo huomannu! Että eipä muutaku riehakasta ensimmäistä kesäviikonloppua kaikille töppötassuille ja kurakirsuille!

Riemu

PS. Kiitosta Lauralle kuvvaamisesta!

Maailmassa Monta On Ihmeellistä Asiaa

Yhä vaan hullummaksi mennee. Nyt ne on roudannu täältä kämpästä pois melkeen kaiken muun paitti mun kopan, nojatuolin ja sohvan. Niin ja niitten sängyn. Sitte ne käytti mua perjantaina jossain ihme talossa, jossa oli ihan tyhjää. Muutamia tutulta haisevia laatikoita siellä oli, mutta ihan liikaa aakeetalaakeeta ja liukasta lattiaa. Meinas vetää paniikin. Mitähän tästä vielä tullee? Nyt ne taitaa kantaa jo viimesiä tavaroita täältä ulos!

Mutta on tässä viikonlopussa jotaki mukavaaki ollu. Pääsin kylläileen narttujen valtakunnassa. Uusin tyttökaverini Ceriinan Kastanja eli Kassu asuu aika mukavan olosessa paikassa muutaman muun nartun kanssa, mutta eihän noi tietenkää päästäny mua sen kanssa vappaasti paikkoja kattelee. Sitä harmitusta tietenki vähensi se, että pääsin taas sukua jatkamaan. Tai ainaki kovasti toivotaan, että tärppäs. Kassu on tosi mukava tyttönen, tai siis nainen, sehä on mua muutaman vuojen vanahempi ja viksumpi. Ja ennen kaikkia Kassu on niin nätti ja just sopivan sähäkkä. Olis siellä voinu pitempäänki kylläillä!

Riemu

Päivästä Päivään

Huhhei. Kevät tullee. Mikäs sen mukavampaa. Täällä ollaan vähä kiireisiä nii, että meinaa tärkeysjärjestys unohtua näissä asioissa. Emäntäkkää ei muka oo ehtiny ollenkaa mua assaroimaan tässä blogihommassa. Mutta nyt sentään. Sillä on taas yks tentti takana niin se lupas sitte repästä mulle siivun ajastansa. Täällä oliki jo mun kuulumisia kyselty niin pistänpä tähän tämmösen kertomuksen siittä, miten mun päivät näin keväällä on yleensäottain kulunu.

6.30. Isännän herätyskello soi. Ehkä toinen kulmakarva liikahtaa.

6.55. Isäntä lähtee töihin. Jotaki se käy mulle sanomassa. Joskus jaksan suoda sille katseen.

7.30. Ilmotan emännälle, että nyt ois hyvä aika herätä. Yleensä se ei tottele. Käskee mut koppaan vaan. Se on niin kummallisen kärttynen aina aamulla. Ihmetyyppi. Aamuhan on strategisesti tärkeintä aikaa mennä merkkaan kulmat.

8.00. Saan emännän ylös. Yleensä se vielä touhuaa jottain epäoleellista eikä tajua heti lähtee mun kanssa pihalle. No mää juoksen makuuhuoneen ja olohuoneen väliä enkä anna sen unohtaa, että oon olemassa ja haluan pihalle. Sitte se kylläki ylleensä käskee mut ommaan koppaan oottaan. Harmittava takaisku.

8.05. Lähetään aamulenkille. Meillä on semmonen peruskierros, joka pittää heittää ja merkata tarkkaan.

8.30. Tullaan kotia ja laitetaan aamupallaa. Emäntä ylleensä syö tietokonneen ääressä, mutta ei se muka koskaan sillon kerkiä mun asioita hoitaan. Mulle ei oikein aamulla taho ruoka maistua niin närpin sitä vähä ja parkkeeraan isännän työtuolille katteleen ulos ja vahtiin emäntää.

9.00. Emäntä siirtyy sohvalle tenttikirjojensa kanssa. Sillä sekunnilla ku kuulen sen ison ahterin läjähtävän sohvalle, ampasen ylös ja haen kopasta vilttini ja kiiruhan sen kanssa sohvalle. Teen itelle tillaa emännän kainaloon ja alan aamutorkuille sen kirjojen päällä. Yleensä mä tosin siirryn ommaan sohvan nurkkaan hetken päästä, ku se sivujen kääntely häirittee mua.

12.00. Alan ilmotella emännälle, että vois taas olla aika mennä pihalle. Ylleensä se ei lähe. Monesti se joko lähtee kouluun tai töihin niin sillon se kyllä käyttää mua pienellä tarkistuskierroksella. Sitte mää saanki levähtää rauhassa iltapäivän. Emäntä on muuten vaihtanu työpaikkaa. Se haisee aina kaikille muille koirille ku se tulee ja se on kyllä tosi epistä. Jos siellä töissä kerta on koiria, nii miks se ei ota mua sinne?

15.40. Alan valmistautua isännän kottiintulloon. Makkaan sohvan selkänojalla ja tuijotan etteisen ovee.

16.00. Isäntä tullee kotiin. Virallinen vastaanottoseremonia ja mun ja isännän jutut. Emäntä on ehkä jo tullu kotia aiemmin tai sitte illemmalla.

17.00.-19.30. Lenkkeilyä, harkkoja, emännän ja isännän vahtimista.

19.30. Alan valmistautua iltaruokailuun. Teen seleväksi, että tiiän, että kohta pitäis tulla ruokaa. Sitte ku noi tajuaa sen ruuan antaa, syön sen ylleensä yheltä seisomalta ja painun nukkuun.

21.00. Saatan ehkä vaihtaa nukkumapaikkaa emännän ja isännän viereen sohvalle.

22.40. Emäntä alkaa nukkua ja sitte määkin viimestään siirryn makkuuhuoneeseen. On vaa menny tiukaksi tuo komento, ku en saa ennää hiipiä emännän viereenkää. Omassa kopassa tai tuolissa pittää vaan nukkua. Mutta toisaalta, ne onki maailman parhaat paikat.

Tällaseen päivärunkoon sitä oon itteni totuttanu. Välillä on tietenki sitte niitä narttujen astumisia ja muuta. Tossa joku aika sitte sain vallan ihastuttavan vieraan, ku Disa-tyttönen kävi ilta- ja aamuvierailulla. Disa ei kylläkää alakuun ollu ihan suostuvainen niihin suvunjatkopuuhiin, mutta sainhan mää sen sitte hurmattua uskomattomalla charmillani ja noppeilla liikkeilläni. Määhän olin jo vanaha tekijä niissä hommissa, mutta Disalle se oliki ensimmäinen kerta.

Lopuksi täytyy vielä mainita, että täälä kotona on viime viikonlopusta asti ollu aika huolestuttava meininki. Emäntä ja isäntä laittaa kaikkia meiän tavaroita johonki laatikoihi ja täällä alakaa oma ääni kaikua nurkissa. Mistähän tässä ny mahtaa olla kyse? Raportoin sitte ku saan seleville.

Viime viikonloppu oli muutenki huolestuttava, ku Roni-veli kävi vallan kipiäksi. Sehän ei sairasta koskaan, mutta nyt se oli jo pitkään ollu mahaongelmainen. No selvishän se lopulta, ku ei kaveri alakanu tokenee. Se oli vissiinki nälissää vetäny jonku kumilelun palasen jossain piilossa kaikilta ja se jumitti suolessa. Ei muuta ku maha auki ja saikulle. Alako Ronistaki löytyä luonnetta muuten. Ei suostu pitämään sitä tötteröö päässään sekuntiakaa. Heti ku oli heränny niin oli enstöiksee repiny sen irti, vaikka oli ihan tokkurassa. Saapa nähä miten sen pää kestää saikun ilman agilityä. Mää oon kyllä luppautunu sitä paikkaileen harkoissa ja vaikka kisoissaki, mutta jostaki syystä se sen emäntä ei innostunu. Kummallista. Mutta pikasta paranemista Roniponille tällai virtuaalisestikki!



Riemu

Jos Metsään Haluat Mennä Nyt

Eilinen oli taas tän viikon paras päivä. Luca tuli kylään ja päästiin revitteleen mettään. Eipä oltukkaan hetkeen Lucan kanssa saatu päästellä, ku "mummulassa" emäntä on ruennu pitään mua kiinni. Jotaki se selitti, että sillä oli tekemistä asian kanssa, ku kävin tuossa talvemmalla heittään omia tarkistuslenkkejä siinä lähimettissä.

Emäntä ei muistanu ottaa kameraa mukkaan mettään. Ehkä hyvä nii. Me mentiin Lucan kans nii lujaa, että eihän se ois meitä kuvaan saanu. Että nää muutamat ny on sitte sisältä, jossa vielä vähä jatkettiin painia. Huh, kyllä sitä osaa pinseri olla onnellisen väsyny, ku on saanu riehua sydämmensä kyllyyestä.

Mutta eipä enempää tällä erää. Täytyy palata keräileen voimia. On nimittäin vissiin viikonloppuna taas naisiin lähtö. Ei voi valittaa. Mutta täytyy vähä levähellä ennakkoon, että jaksaa sitte liehitellä.

Riemu

Onnenpäivä

Täällä sitä vaa henkseleitä paukutellaa. Tuli tuossa loppuviikosta pikatilaus tuolta itänaapurista. No mitäs. Kyllähän se mulle passas. Ei muuta ku treffeille Tuusulaan. Herrasmiehenä mulla meni siinä liehitellessä sen verran aikaa, että nuo ihimiset alko jo hätäileen, että tartteeko mulle hommata paikkaaja. Emmää semmosia puheita viittiny kauaa kuunnella niin hoidin hommat kotiin.

Yritin tänään emännälle agilitytreeneissä todistella, että eikö se nyt riitä, että oon noihin siitoshommiin alkanu. Ei oikein kiinnostas tommoset käskemällä tekemiset näin kevätaikaan, ku ois mielekkäämpääki puuhaa. Oon mm. alkanu tekemään taideteoksia. Ruoka ku ei välillä maistu, mutta jotaki sillä pitäs tehä niin asettelen niitä papanoita sillä tavalla nätisti kupin viereen. Emäntä ja isäntä ei tietenkään mun taidetta osaa arvostaa.

Tää halutun uroksen elämä on kyllä mukavaa. Mutta onhan se raskastaki. Viime reissun jälkee piti oikein hakia oma viltti sohvalle ja ottaa piiitkät nokkaunet.

Sittemmin mää oon lähinnä haaveillu niistä tulevista treffeistä, joita mulle on lupailtu ja katellu kaunista keliä. Joskus tuo räpsiminen vaan meinaa ottaa päähän, vaikka tiiän, että sitä on vaikee vastustaa. Oon luonnonlapsi poseeraamisessa.

Riemu

Möllimöykky Tanssii

Kevät tulee. Pääasiallisesti se on kiva juttu. Kyllä tää pakkaset voittaa, vaikka joka paikka onki ny sohjoo ja kuraa ja pesulla joutuu käymään melko useesti. Mää oon ollu aika levotonki viime aikoina, kun kaikenlaisia hajuja on ilmassa. Sitte mulle selkis semmonenki, että tossa naapurissa oli ollu jo useemman päivän hoiossa sellanen kingchaarlssi tytteli, aika pentu vielä. Mutta sekös kans pisti vipinää kinttuihin. Nooh, tästä kaikesta levottomuuesta ja erittäin heikosta mielenkiinnosta totella emäntää ja isäntää huolimatta mentiin eilen möllitokokisoihin. Emäntä oli meiät ilmottanu muutama viikko sitte, ku tilanne oli ehkä vielä vähä vakaampi.

No mähän vedin sieltä tietty pisteet himaan. Hoidin ne hommat sillee omalla tyylillä ja heitin omat kuviot tylsempiin kohtiin. Kuten kuvista näkee, mä olin liian vaihdikas kuvattava siinä valaistuksessa.

1. Luoksepäästävyys: 9. Emäntä siinä yritti jotain hyssytellä, mut jos joku tulee mua kattoon niin pitäähän sitä ny tervehtiä kunnolla!
2. Paikalla makaaminen: 6. Vitsi mitä ajan tuhlausta! Just oltiin tultu siihen huumaavan hajuseen maneesiin ja siellä oli kamujaki nii makaa siinä ny sitte! Kyllä mä jonku aikaa sitä jaksoin, mutta sitte yritin ottaa jalat alleni. Emäntä laitto mut muutamaan kertaan uusiks makaan niin katoin paremmaks rueta leikkiin hevosenkakkakikkareilla. Niitä oli ihan mukava pyöritellä siinä, vaikka mieluummin oisin ottanu Ronin ja sen toisen tyypin kanssa pikku juoksukisan. Roni makas siinä mun vieressä ja tuijotti vaan sitä emäntäänsä. Sitä toista kamua sain vähä kuitenki häirittyä niin eipä menny ihan turhaan ne kikkailut.
3. Seuraaminen kytkettynä: 9. Emännällä oli niin hyvän hajuset nakit kädessä niin pitihän sitä seurata.
4. Seuraaminen taluttimetta: 9. Edelleen, kyllä mä nakista tykkään, jos vaan muistan sen olemassaolon.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0. Emmä hei voinu mennä maahan siinä missä käskettiin. Siinä oli just jotain papanoita ja niin kylmäki vielä. Eli katoin parhaaksi jäähä istuun siihen.
6. Luoksetulo: 9. Ennen tätä kohtaa mulla napsahti. Oli niin hemmetin tylsää tehä kaikki niinku käsketään. Ei emäntä ehtiny siinä muuta tehä ku sivulle käskee ku huomasin, että siellähä oli tuttuja yleisössä. Tullu tietty kattoon mun huipputarkkaa suoriutumista. No pitihän mun käyä ne moikkaan ja ottaan vähä irti siittä ihan mukavan tuntusesta juoksualustasta kevyehkön pinserihepulin myötä. Siellä oli niin monta emäntää pää punasena mun perään huutelemassa, että aika pian mä palasin oman emännän luo ja suoritin sen varsinaisenki luoksetulon täydellisesti.
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8. Mää en ollu ihan varma, että mitä se emäntä siinä piipitti niin se joutu käskeen useempaan kertaan. Mutta kyllä mä sitte aattelin, että jospa mä nyt teen tänki.
8. Estehyppy: 9. Tää on yks mun lemppariliike, vaikka se esteen takana seisoskelu onki tylsää. Emäntä lyllertää sieltä toiselta puolelta niin hitaasti siihen mun viereen, että välillä ei jaksa oottaa seisoen.
9. Kokonaisvaikutus: 8. Se tuomari ei osannu arvostaa niitä mun omia kuvioita.

Yhteispisteet oli siis 160. Aika juhlava saldo ekasta kunnon kisasta vai mitä? Ja enemmän ois vielä saatu, jos emäntä ois osannu hoitaa hommat kotiin ja jos ois menty ilman namia. Mää en sitä ymmärtäny, että miks ne niistä nakeista aina pisteen verotti. Pitäähän sitä nuoren miehen syyä, että pysyy sokeritasot kohillaan?

Mutta tämmösiä tällä kertaa. Kohta painutaan agireeneihin. Ainiin, Roni tais mut tossa tokokisassa jollaki pisteellä voittaa, mutta kyllä mää oon sitä mieltä edelleen, että se nyt tekeeki ihan liian nöyrästi kaiken mitä pyyetään. Emännän puheista oon tosin välillä vähä katkeruutta kuullu, että pitäis siittä Ronista mallia ottaa, mutta eläköön toivossa jos haluaa! :)

Riemu

Jeps. Emäntä ei ehkä ollu ihan niin ilonen tuosta koekäyttäytymisestä ku katsojat ja Riemu. Näin jälkeenpäin sen tajusin, että kyllä se möllienmölli tässä vaiheessa elämää ja koulutusta ois ollu se meiän luokka. Otettiin osaa siis mölli-aloon. Vaikka ne aloliikkeet kotona ja perusreeneissä onnistuuki niin uus paikka ja nää kevään lisäkierrokset... No kai mä halusin testata ne kaikki liikkeet, mutta ois vaan pitäny tajuta jättää ees se paikkamakuu väliin... Mutta tehty mikä tehty. Tietääpähän ainaki kehityskohat: paikkamakuu, luoksepäästävyydessä ja liikkeiden välissä rauhottuminen, jäävät liikkeet. Nii ja se makupalan häivytys! Hyviä ideoita otetaan vastaan. (Ihan ku en ois jo näitä tienny :) Ja tietääpähän, että ootellaan ja reenaillan ny pari vuotta ennenku virallisiin ees ajatellaan mennä!

Emäntä

PS. Kiitos Lauralle kuvaamisesta!