Menneen Talven Lunta

Oon jo usiampaan otteeseen katellu tuolla Riemun blogikansiossa näitä valamiiks tehtyjä kuvia viime kevväältä. Ne jäi julukasematta, ku niitten kuvvaamat karkelot ei tuottanu tulosta. Ricosta ei tullu isukkia toista kertaa. Katotaan nyt jääkö pappa eläkkeelle niistä hommista heti alakuunsa vai miten tää syksy tästä etenee... Rico ite ei kylläkään oo vielä suostuvainen eläkkeelle varsinkaan tästä, mutta ei mistään muustakaan lajista.

Luvassa siis tutustelua, lämmittelyä, urostelua, mielistelyä, mairittelua, karkuun juoksemista, turpiin ottamista ja mitä kaikkia muuta sitä tohon kosiskeluun kuuluukaan. Palautteen antavana osapuolena ihastuttava russelineiti Tara.



- Emäntä

PS. Edellisseen postiin pittää sen verran kommentoija, että en tosiaan käytä tuota suihkepantaa tokoreenaukseen. Se on kaulassa turvallisuussyistä, ku tossa pihalla irrallaan reenaillaan. :)

Rillumarei

Nyt täytyy sanua, että alakaa elämässä olemaan taas vähä meininkiä tän tylsän muuttohössötyksen jäläkee! Viikonloppuna oli mukavasti touhua koko ajan ja tännään onki nukutellu. Lauantaina meillä kyläili päivällä semmoset mukavat setä ja täti. Se täti jakso pittää mulle puruluuta varmaan tunnin. Ja illalla tuli sitte vielä Ronskuki ja vielä illemmalla Riksu. Pistettiin kunnon luunjärsimisbileet pystyyn ja tuhottiin kaikki mun puruluut. Taikka tarkemmin sanottuna Roni ja Rico tuhos. Mua meinas vähä jo väsyttää se isäntänä oleminen ja lähinnä seurailin niitten mahtavaa leukalihastyöskentelyä lähietäisyyeltä. Elin vähä vaarallista elämää sikäli, että meinas niin nukuttaa, että siinä ois heleposti saattanu pilikkiä ittensä niitten hampaien välliin.

Sunnuntaina oli taas näyttelypäivä. Harjavaltaan matkattiin isännän ja emännän kanssa. Sattupa kelikin olleen meleko mukava. Ei liian kuuma, mutta aurinkoinen silti. Siellä oli semmonen setä, joka oli vähä sitä mieltä, että mää oisin turhanki iso. Täähän ny oli ennenkuulumatonta. Ku ennemmin mulle on jauhettu, että vielä vähä saisit kasvaa. Tai ainaki lihoo. No kyllä se silti mut arvosti toiseks parhaaks urokseks. Eipä siinä ehtiny semmosia lausuntoja paljo surra, ku paikalla oli taas niin hemasevvaa neitiseuraaki. Yhen neitosen kanssa pääsin vähä lähemminki tutustuun ja oishan me mieluusti otettu pienet pinserirallit siinä ihanalla nurmella, mutta eihän nuo tosikot tietenkää antanu.


Tän päivän reenitki meni ihan mukavasti. Olin koko päivän kerräilly energioita sitä varten. Alkuun emäntä oli taas ihan pihalla eikä ohjannu mua kunnolla. Sitte ku se saatiin kartalle niin alakohan sitä tulostaki syntyyn. Ja vauhtiaki löyty sitte, ku reenattiin sitä sytyttelyä mitä se Keppi-Tyttö opetti. Siitä muuten tuliki mieleen, että kattokaapa varsin se aiempi teksti, jossa siittä koulutuksesta kerroin. Lisäsin sinne muutaman kuvan, vaikka ne vaan Ricosta onki, ku ei tuo emäntä oo vielä niin kehittyny, että pystyis sammaan aikaan kuvvaamaan, ku ohjaa.

Mukavaa viikonalakua ite kullekki! Loppuun muutama kuva uuen kodin lempparipaikoista.



Riemu

Maailmassa Monta On Ihmeellistä Asiaa

Yhä vaan hullummaksi mennee. Nyt ne on roudannu täältä kämpästä pois melkeen kaiken muun paitti mun kopan, nojatuolin ja sohvan. Niin ja niitten sängyn. Sitte ne käytti mua perjantaina jossain ihme talossa, jossa oli ihan tyhjää. Muutamia tutulta haisevia laatikoita siellä oli, mutta ihan liikaa aakeetalaakeeta ja liukasta lattiaa. Meinas vetää paniikin. Mitähän tästä vielä tullee? Nyt ne taitaa kantaa jo viimesiä tavaroita täältä ulos!

Mutta on tässä viikonlopussa jotaki mukavaaki ollu. Pääsin kylläileen narttujen valtakunnassa. Uusin tyttökaverini Ceriinan Kastanja eli Kassu asuu aika mukavan olosessa paikassa muutaman muun nartun kanssa, mutta eihän noi tietenkää päästäny mua sen kanssa vappaasti paikkoja kattelee. Sitä harmitusta tietenki vähensi se, että pääsin taas sukua jatkamaan. Tai ainaki kovasti toivotaan, että tärppäs. Kassu on tosi mukava tyttönen, tai siis nainen, sehä on mua muutaman vuojen vanahempi ja viksumpi. Ja ennen kaikkia Kassu on niin nätti ja just sopivan sähäkkä. Olis siellä voinu pitempäänki kylläillä!

Riemu

Päivästä Päivään

Huhhei. Kevät tullee. Mikäs sen mukavampaa. Täällä ollaan vähä kiireisiä nii, että meinaa tärkeysjärjestys unohtua näissä asioissa. Emäntäkkää ei muka oo ehtiny ollenkaa mua assaroimaan tässä blogihommassa. Mutta nyt sentään. Sillä on taas yks tentti takana niin se lupas sitte repästä mulle siivun ajastansa. Täällä oliki jo mun kuulumisia kyselty niin pistänpä tähän tämmösen kertomuksen siittä, miten mun päivät näin keväällä on yleensäottain kulunu.

6.30. Isännän herätyskello soi. Ehkä toinen kulmakarva liikahtaa.

6.55. Isäntä lähtee töihin. Jotaki se käy mulle sanomassa. Joskus jaksan suoda sille katseen.

7.30. Ilmotan emännälle, että nyt ois hyvä aika herätä. Yleensä se ei tottele. Käskee mut koppaan vaan. Se on niin kummallisen kärttynen aina aamulla. Ihmetyyppi. Aamuhan on strategisesti tärkeintä aikaa mennä merkkaan kulmat.

8.00. Saan emännän ylös. Yleensä se vielä touhuaa jottain epäoleellista eikä tajua heti lähtee mun kanssa pihalle. No mää juoksen makuuhuoneen ja olohuoneen väliä enkä anna sen unohtaa, että oon olemassa ja haluan pihalle. Sitte se kylläki ylleensä käskee mut ommaan koppaan oottaan. Harmittava takaisku.

8.05. Lähetään aamulenkille. Meillä on semmonen peruskierros, joka pittää heittää ja merkata tarkkaan.

8.30. Tullaan kotia ja laitetaan aamupallaa. Emäntä ylleensä syö tietokonneen ääressä, mutta ei se muka koskaan sillon kerkiä mun asioita hoitaan. Mulle ei oikein aamulla taho ruoka maistua niin närpin sitä vähä ja parkkeeraan isännän työtuolille katteleen ulos ja vahtiin emäntää.

9.00. Emäntä siirtyy sohvalle tenttikirjojensa kanssa. Sillä sekunnilla ku kuulen sen ison ahterin läjähtävän sohvalle, ampasen ylös ja haen kopasta vilttini ja kiiruhan sen kanssa sohvalle. Teen itelle tillaa emännän kainaloon ja alan aamutorkuille sen kirjojen päällä. Yleensä mä tosin siirryn ommaan sohvan nurkkaan hetken päästä, ku se sivujen kääntely häirittee mua.

12.00. Alan ilmotella emännälle, että vois taas olla aika mennä pihalle. Ylleensä se ei lähe. Monesti se joko lähtee kouluun tai töihin niin sillon se kyllä käyttää mua pienellä tarkistuskierroksella. Sitte mää saanki levähtää rauhassa iltapäivän. Emäntä on muuten vaihtanu työpaikkaa. Se haisee aina kaikille muille koirille ku se tulee ja se on kyllä tosi epistä. Jos siellä töissä kerta on koiria, nii miks se ei ota mua sinne?

15.40. Alan valmistautua isännän kottiintulloon. Makkaan sohvan selkänojalla ja tuijotan etteisen ovee.

16.00. Isäntä tullee kotiin. Virallinen vastaanottoseremonia ja mun ja isännän jutut. Emäntä on ehkä jo tullu kotia aiemmin tai sitte illemmalla.

17.00.-19.30. Lenkkeilyä, harkkoja, emännän ja isännän vahtimista.

19.30. Alan valmistautua iltaruokailuun. Teen seleväksi, että tiiän, että kohta pitäis tulla ruokaa. Sitte ku noi tajuaa sen ruuan antaa, syön sen ylleensä yheltä seisomalta ja painun nukkuun.

21.00. Saatan ehkä vaihtaa nukkumapaikkaa emännän ja isännän viereen sohvalle.

22.40. Emäntä alkaa nukkua ja sitte määkin viimestään siirryn makkuuhuoneeseen. On vaa menny tiukaksi tuo komento, ku en saa ennää hiipiä emännän viereenkää. Omassa kopassa tai tuolissa pittää vaan nukkua. Mutta toisaalta, ne onki maailman parhaat paikat.

Tällaseen päivärunkoon sitä oon itteni totuttanu. Välillä on tietenki sitte niitä narttujen astumisia ja muuta. Tossa joku aika sitte sain vallan ihastuttavan vieraan, ku Disa-tyttönen kävi ilta- ja aamuvierailulla. Disa ei kylläkää alakuun ollu ihan suostuvainen niihin suvunjatkopuuhiin, mutta sainhan mää sen sitte hurmattua uskomattomalla charmillani ja noppeilla liikkeilläni. Määhän olin jo vanaha tekijä niissä hommissa, mutta Disalle se oliki ensimmäinen kerta.

Lopuksi täytyy vielä mainita, että täälä kotona on viime viikonlopusta asti ollu aika huolestuttava meininki. Emäntä ja isäntä laittaa kaikkia meiän tavaroita johonki laatikoihi ja täällä alakaa oma ääni kaikua nurkissa. Mistähän tässä ny mahtaa olla kyse? Raportoin sitte ku saan seleville.

Viime viikonloppu oli muutenki huolestuttava, ku Roni-veli kävi vallan kipiäksi. Sehän ei sairasta koskaan, mutta nyt se oli jo pitkään ollu mahaongelmainen. No selvishän se lopulta, ku ei kaveri alakanu tokenee. Se oli vissiinki nälissää vetäny jonku kumilelun palasen jossain piilossa kaikilta ja se jumitti suolessa. Ei muuta ku maha auki ja saikulle. Alako Ronistaki löytyä luonnetta muuten. Ei suostu pitämään sitä tötteröö päässään sekuntiakaa. Heti ku oli heränny niin oli enstöiksee repiny sen irti, vaikka oli ihan tokkurassa. Saapa nähä miten sen pää kestää saikun ilman agilityä. Mää oon kyllä luppautunu sitä paikkaileen harkoissa ja vaikka kisoissaki, mutta jostaki syystä se sen emäntä ei innostunu. Kummallista. Mutta pikasta paranemista Roniponille tällai virtuaalisestikki!



Riemu

Sinä Vain

Hei,

Sinä ihanan tuoksuinen Nainen, joka tulit vastaani maanantai-iltapäivällä! Kirjoitan tämän koska en saa Sinua mielestäni ja haluan tavata uudelleen.

Pihalle päästessäni laitan päälleni nimikoidun takkini, jotta tunnistaisit minut helpommin. Edes takin laittaminen ei siis hidasta lähtöäni pihalle ja aamuisin herään jo varhain Sinua etsimään. Kierroksillani esitän sulavimmat ja sähäkimmät tanssiliikkeeni jokaisella merkkauspaikalla siltä varalta, että näkisit ne jostain piilostasi.

Haistelen jokaisen luminyppylän ja kaivelen maasta pienintäkin merkkiä Sinusta. Olen myös merkannut Sinulle tien luokseni pienin keltaisin sydämin. Tiristin kaikkeni, että sain sen valmiiksi.

Sisällä kuljen tuskaisena paikasta toiseen tai istun sohvani käsinojalla ja tuijotan kaukaisuuteen Sinua ajatellen. Välillä huuliltani kirpoaa syvä huokaus tai pieni ja hiljainen valitus. Kun taas lähden liikkeelle, unohdan välillä jopa varoa liukkaita lattioita vuoksesi.

Iltaisin en osaa käydä nukkumaan, koska pelkään, että juuri silloin saavut ovelleni. Nukkumisen sijaan pyydän viiden minuutin välein pihalle, jotta voisin äänimerkein antaa sinulle suuntaviittoja luokseni. Saavuthan pian ennen kuin riudun ikävästä olemattomiin!

Sinun,
Riemu