Kuukauden Karanteeni

Taas on viikko vierähtäny Rallin sairaslommaa ja kaks ois vielä lusittavana. Viikonloppuna olleet meiän seuran viralliset agilitykilipailut vei pitkälti kaikki mehut ja ajan viime viikolla niin häpiäkseni voin myöntää, että kuntoutukset on ollu retuperällä. Fyssarin toisella kontrollikerralla tojettiinki, että niin ne vaan lihakset häipyy ku pieru saharaan, mutta niitten takasi saaminen onki sitte ihan eri juttu. Kuntoutuminen on siis muuten ejistyny oikein hyvin, mutta lihakset on varsinki leikatussa jalassa, mutta vähä kyllä koko takapäässä vielä aika heikot. Ja ehkä fyssari ois oottanu, että ne ois jo vähä alakanu pallautuun.

Lenkkeilyä saatiin taas käsky pitentää. Nyt kahen viikon aikana pitäis pitentää vartti eli niin, että kuuen viikon kohalla oltais kolomen vartin remmilenkkejä jo tehty. No työtä on tehty käskettyä ja hyvin jaksaa Ralli leikattua jalakaa käyttää koko lenkin. Satunnaisesti sitä vielä "pomputtaa" ja fyssarin käsittelyn jäläkeen vähä aikaa enemmän arasteli. Jalaka käytiin niin perin pohojin läpi. Aristelu unohtu kyllä hetimmiten, ku päästiin fyssarin jäläkeen olleen jumpan alakuun.

Noh, nyt täytyy ottaa tää Rallin prokkis ihan ensisijaseksi ajanvietteeksi iltasi. Viime viikolla oliki taas tosi hyöjyllinen jumppakerta. Koiran kehonhuoltoo eli lihaksistoo syvät lihakset mukkaan lukien reenaavia juttuja ja päälle hyvät venyttelyvinkit. Niitä ja aikasempia juttuja tosiaan vaan kerran pari on keritty testaileen. Yritän pistää aina kirjaan vähä ylös, että mitä on tehty, ku tullaan kotia. Ihimeellistä, miten sitä unohtaa tunnissa, mitä just oli tekemässä... Noh, kait ne tärkeimmät on nyt muistissa, vielä ku ne sais siirrettyä aktiivisseen käytäntöön.

Viikonloppu meni tosiaan allekirjottaneella talakoillessa. Se on kyllä kivvaa hommaa väsyttävyyestään huolimatta. Ja kirsikkana kakussa oli vielä se, että sunnuntaina näin taas livenä Rallin ihanaa velipuolta, Jeppeä, joka karttureineen napsautti hienon voittonollan minikakkosissa. Rico-pappa sattui saapumaan fiilistelemään kisatunnelmaa just parahiksi tojistammaan poikansa hienua menestystä.

Rallilla ja Riemulla oli siis ehkä maaliman tylsin viikonloppu, ku joutuivat olemaan keskenään pitkät päivät kotona. Hirmusen pitkän lauantaipäivän pelasti illan lenkki kottoo kisapaikalle ja takasi. Kotipihassa palatessa köpöttelin kattelemassa, että mistä vielä nousee, ja mitä mun kitusista kukkapenkeistä, ku yhtäkkiä ohikulukija rupes tien toiselta puolelta huuteleen. Mulla oli kuulokkeet korvilla, niin ihime, että ees ajatuksissani huomasin sen huhuilut. Oli kiinnostunu kyselemmään, että mikä Riemun rotu on. Edellisestä kyselijästä onki jo aikaa. No tokihan mää kerroin ja tyyppi tuli sitten rapsuttelemaan poikia meijän tiensuuhun. Juteltiin pitkä tovi, ku kerroin pinseristä, etenki tästä yhestä meillä asuvasta. Mää en varsinaisesti taija kyllä ainakaan ejistää tuota pinserien markkinointia. Se tuli taas tojettua. Mutta mukava juttuhetki kuitenkin, kun oli koirista kiinnostunu ja myös tietävä kyselijä. Ja tulihan sieltä se peruskommenttiki: On kyllä sopiva nimi, Riemu.

Harmaantuva ja harmaa kaveri

Katoppa Emäntä, ku tuossa on tuommonen pallo

Siis tuossanuin

Hei haloo?

NYT HEITÄT TUON PALLON URPO! ...koville ottaa saikkulaisella