Kaksi Irrallaan

Huh. Elämäntäyteisiä on päivät pikkukoiran ja Pienen Pinseripojan kans, kun tässä on kuitenki muutama muuki muuttuja matkassa niinku koulu ja työ. Täytyy myöntää, että tämän päivän tenttiin ois ollu aikaa valamistautua kuukausi. Tuo pieni rakastettava otus on kuitenki tehokkaasti antanu muuta aateltavvaa ja jokseenkin heikentäny keskittymiskykyä. Syytetään Rallia, jos tulee hylsy.

Mitäpä tässä. Aurinkoiset kelit antaa energiaa. Jaksaa näköjään iltaan asti, vaikka kuuelta herrääminen ei sovi sitte millään mun fyssiikalle. Riemun ja Rallin kyllä. Taikka no ei Riemunkaan pakkasaamuina. Rallilla tuntuis toi seittemän olevan sellanen aika, ku pittäis jo nousta. Mutta ainaki vielä oon onnistunu saamaan sen asettuun takas pissalla käymisen jäläkeen kaheksaan asti. Välillä mennee jo öitä, että kaveri ei pyyä pihalle ku kerran iltapissan (klo 23-24) ja aamupissan (klo 6.05) välillä. Se on aika ruhtinaallista. Välillä sitte taas on pissahättää ja kakkahättää ja tekis mieli vähän jäähä leikkimäänki... Mutta siis vielä ainaki Rallin on saanu kohtuuella rauhottuun takas koppaansa. Sormet ristissä, että homma pysyyki niin.

Muistan, että joskus nelijän kuukauen iässä Riemulla tuli semmonen kausi, että se ei meinannu rauhottua illalla millään. Kokkeiltiin iltalenkkiä, temppujen tekemistä, hereillä pitoo yms. Mutta sitte, ku me mentiin nukkuun niin kaveri rupes ramppaan pitkin makkuuhuonetta. Sillon oli pinna aika kireellä. Mikkään ei saa mua helepommin epätoivoseks taikka jopa vihaseks ku huonot yöunet. No onneks se kausi ei ollu kauheen pitkä ja nykyään Riemu kattoo parhaaksi rueta alustaan yöunia aika pian iltaruuan jäläkeen pienillä nokosilla herätäkseen kymmeneltä tyytyväisenä venyttelemään ja vaatimaan iltapissalle pääsyä.

Niinku oon ennenki kertonu, niin Riemulla on aika tarkka kello. Niinku nyt toi iltaruoka. Se annetaan ylleensä kaheksalta. Ennen Riemu rupes oottaan ruokaansa siinä puoli kaheksan maissa. Kiitos kortisoonin, nykyään ootus alakaa jopa kuuen jäläkeen. Se ilimenee reagoimisena jokaseen mun liikkeeseen ja "houkuttelemisena" keittiötä kohti. Eikä Riemu lannistu, vaikka nousisin kolomekymmentä kertaa muuten vaan ja sitte sen kerran ku annan sen ruuan... Voi olla aika paha tapa saaha pois sitteki, ku kortisooni ei ennää aiheuta ylemmäärästä ja jatkuvaa ruokahalua. Ideoita tässäki suhteessa otetaan vastaan.

Pieni Pinseripoika melekeen 4 v.

Lähempänä kaheksaa meno vaan yltyy ja jos ei muu auta niin Riemu rupee tökkimään tavaroita: kukkatelineitä, ovia, lelukoria, koiraporttia... Täytyski joskus tässä vaiheessa ottaa naksutin käyttöön ja rueta opettaan oven kiinni laittamista. Ja laatikoitten. Eilenki huomasin mietiskeleväni, että mitähän se isäntä siellä keittiössä touhuaa. No ei se siellä ennää mittään touhunnu, mutta oli jättäny muutaman laatikon raolleen niin Riemu siellä reippaana poikana kuluki niitä kiinni tökkimässä...

Menipä jaaritteluksi taas. Jatketaan kuvasaasteen parissa. Aurinko vaan pakottaa ottamaan kuvia. Ylivalottuneita ja puhkipalaneita kuvia Rallikaisesta ja tummia ja epäseleviä kuvia Rimpulasta. Jepjep. Heleposti kuvattava pariskunta näillä taijoilla.

- Emäntä

Joka paikkaan ON PÄÄSTÄVÄ.

Iskäääää, leikitääääää!