Terrrve kaverrrit! Meitsi ei ookkaan palijo kerinny kirjotella. On niin hirrrveesti touhua ja työtä pienellä russelipenikalla. Taikka ehän mää ennää mikkään penikka oo. Merkkailen niinku isot äijät ja oon muutenki niin pätevä. En oikeestaan sisällekkään pissaile ennää, ellei nuo oo ihan puusilimiä mun pyynnöille. Yöt nukun rauhasa. Illalla ois mun mielestä mukava touhuta pitempään, mutta ku toi ihra... siis isoveli rupiaa tuhunuttelleen melekeen heti iltaruuan jäläkeen. Aamulla mää en taas aina jaksais nousta sillon ku se jo rupiaa vaatimaan ylös.
Mulla on menny täällä niin mukavasti, että eipä oo tosiaankaan ehtiny lapsuuenkotia ikävöimään. Riemu on mun paras kamu ja sitte tietty pääsee ylleensä ainaki kerran viikossa moikkaamaan isukkia. Ja sitte toi Reiska on kans tosi hauska leikkikaveri. Se jaksaa ylleensä painattaa yhtä kauan ku määki. 
Energiiaa mulla riittää. Voisin temppuilla ja leikkiä ja lenkkeillä vaikka koko ajan. Mutta on seki tietty välillä ihan kivvaa ku heittäytyy sohovalle lötkölleen yksin taikka Rimpulan kans. Ja sitte oon Riemulta periny tuon korkeen paikan hingun. Oon tykästyny nukkuun sohovan selekänojalla olevan torkkupeittokasan päällä. Vähähän se vaatii akropatiaa, mutta kyllä se multa onnistuu.
Emännän kans on reenailtu vaikka mitä. Se on tosi kivvaa ja niinku sannoin, voisin tehä sitä enämpiki. Viimesimpänä meitsi on ottanu haltuun mm. vierellä maahanmenon. Emäntä saa jopa jatkaa kävelyyään ja mää napsahan heti käskystä maahan. Kosketusalustan hoksasin kans melekosen nopiasti. Ja emäntä just eilen kehu, että ku mulle on niin heleppo opettaa siinä jotaki ihimeen kestua. No joo. Määhän napotan siinä alustalla just niin kauan, että mää kuulen sen naksun siltä ja sitte juoksen nakin perrään. Mihinpä siittä hötkyilemmään.
Temppupuolelta oon opetelly kierähtämistä elikkä nakkia ja emännän jalakoissa pujottelua. Kyllä mää vähä ootan, että millon se keksis mulle jotaki oikiasti haastavaa. Noihan ny on ihan naurettavan heleppoja juttuja. Emäntä sitä sannooki, että siittä tuntuu, että mää aina sallaa opettelen ne jutut siinä reenien välissä, ku yhtäkkiä aina ossaanki. No pittäähän niitten asijoitten antaa hautua juu.
Mää oon kunnostautunu talloustöissä auttelemisessa. Pyykkihuolto on varsinki musta hauskaa. Mää esmes kantelen sukkia konneesta pitkin talua kuivumaan. Ja viime viikolla emäntä oli niin hupsu, että se meinas laittaa semmosen ihan uuen hienon pallon pyykkikonneeseen. No heti ku sen selekä käänty niin kävin sen sieltä pelastamasta. Se oli vähä äimistyny, ku se oli tyytyväisenä laittanu linkouksen pyöriin ja mää tulin sitä olohuoneesta pallo suusa vastaan. Että ilimeisesti sillä ois ollu joku tarkotus siellä konneessa sillä mun löytämällä hienolla palloaarteella.
Viime viikolla reippailin Tampereella. Ensin kävin hurmaamassa yhen elläinlääkärin. En ymmärtäny, ku Riemu ei halunnu hypätä sille ylös ja alas menevälle pöyälle. No mää sitte hyppelin siihen senki puolesta. Lääkärireissun jäläkeen lenkkeiltiin Pyynikillä näkötornin maastossa. Siellä oliki aika hurjasti hajuja ja mukavaa tietenki. Tapasin mun kasvattajanki siellä ja se luonnollisesti ihasteli mun kommeutta ja reippautta kans. 
Tännään käytiin Riemun, Ronin ja Reinon kans vähä mettässä. Vähänkö se oli siistiä! Sai juosta vappaana ja tutkia kaikki kantoja ja koloja siellä. Vielä ku loputki lumet sieltä sullaa niin se onki mun lempipaikka. Mettäreisun jäläkeen vielä vähä oteltiin Reinon kans niitten kotona. Sen jäläkeen onki ollu aika raukia olo, mutta tämän päivän temppukiintiön täyttymistä mää vielä oottasin...- Ralli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti