sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Hyviä Vuosia

Sitä tullee sitte pian nelijä vuotta täyteen tuon Pienen Pinseripojan kans. Herra vietti synttäreitään tiistaina. Aika moni ouvompi kyllä luulee sitä vieläki pennuksi...

Jos sitä niinku perinteisesti tässä nyt sitte muistelis taakseppäin tätä elämää tuon Rimpulan kanssa niin eihän se ihan niin heleposti oo menny, ku ois ehkä kuvitellu. Kyllä sen kansa on saanu tanistaa ja melekeen päällään seistä ja sitte on tietenki ne terveyshuolet. Mutta tottahan toki on niitä hyviäki hetkiä. Ja toivotaan, että tästä etteenpäin ne vuojet vaan paranee.

Pojjaat testailee olohuoneen uutta "donitsia"

Ralli täällä luonnollisesti kasvaa nii, että kohina käy. Se on niin issoo poikaa että. Se on nyt reilun viikon muistaakseni kulukenu Riemun ja mun mukana aamulenkit, joita on kyllä vähä typistetty. Eipä menny aikaakaa, ku pikkuherra oppi merkkeilemisen taijon. Viime viikonloppuna se herätys tais tapahtua, ku Ralli pääsi käymään hallilla, jossa olin Ricon kans Jänesniemen Elinan koulutuksessa. Sivusilimällä olin kattovinani, että hallin nurkalla jalaka nousi, mutta en sitä kunnolla ajatellu. No maanantain lenkillä se sitte oliki jo täyttä totta. Pikkuherra merkkailee ainaki puolet niistä paikoista, mihin Riemu ensin merkkaa. Isänsä poeka...

Onhan se Ralli-poika toki oppinu kaikkia järkevääki. Nimittäin lenkillä hihinassa kulukeminen onnistuu suurimmalta osalta aivan mainiosti. Pyssäyttämistaktiikkaa rupesin sillä harijottaan heti alusta saakka. Jos se sitte toimiski vähä paremmin ku nimeltämainittemattomalla pinseripojalla... Lisäksi on tietenki reenailtu pentukurssin juttuja ja vähä temppujaki muutamia kertoja viikossa.

Agilittyyn liittyen Ralli on alakanu opettelleen nokkimista. Sehän mennee jo tosi mainiosti. Saan jo nousta seisoon sen etteen siinä. Paikalla istumista on toisena reenattu enämpi. Seki sujjuu jo aika hyvin. Pystyn heilumaan sen eessä vaikka miten, menneen kyykkyyn, perruuttaan ja kääntään selän ja käveleen poiskipäin muutamia metrejä. Kaveri kattoo niin kysyvällä ilimeellä välillä mun hillumisia. Ja voi siinä joku ohikulukijaki vähä ihimetellä, että mikähän hullu tuolla assuu. Meijän reenaamiset ku näkkyy aika tehokkaasti tosta keittiön ikkunasta ulukona kulukijoille.

Vähä on kuvvaustahti hiipunu, vaikka ihan syötävän sulonenhan tuo pikku-ukko on eelleen. Ja Rimpulan kans niillä on melekoset menot monta kertaa päivässä. Meinaa vissiin jo olla pikku pakko keskittyä vähä noihin opintoihinki...

- Emäntä

Mää en halua, että mua kuvataan tuon penikan kans!

Olisit heti kertonu, että sulla on lelu!

Kauanko mun oikeen pittää istua ja näyttää söpöltä tässä?

No ota nyt äkkiä se kuva sitte

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti