Asvaltti Polttaa

Jopahan vain vierähti taas yks kesänen viikko. Isäntä jäi lomille niin me ollaan täälä kotona kahestaan päivystetty, ku emäntä paiskii töitä hellelukemisa. Ollaan otettu ihan rauhassa tää eka viikko vielä. Katotaan ny mitä täsä vielä keksitään, ku viis viikkoo on isännällä vielä eessä, eikä emäntä töiltään tietenkää mihinkää kerkiä. Vähähän tuo siltä tuntuu, että ne on vuorotellen molemmat josaki reissuillaan ja sitte välillä molemmat. Sitä se on tää kesä.

Kaunis Luca

Juhannus meni vallan mukavasti Ricon tykönä. Aamusin mentiin tuo meiän peruslenkki isoisännän ja Ricon kansa. Sen varrelle on vaan kasvanu kauhia viidakko täsä kesän mittaan, mutta mää menin aina urhiasti eellä ja tein tietä takana tuleville. Olin oikeen kiltisti tällä errää. Tulin ku pyyettiin ja niin pois päin. Määhän oon joutunu alakaan niin nössöksi tässä kevvään mittaan. En tiiä onko se joku omatunto vai mikä piru lie, ku aina suhahtaa tuossa nokan vieresä, jos esim. yritän lähtä omille teilleni, ku pyyetään sisälle tai autoon tai ku komennan muita karvapäitä. Vähä on joutunu aatteleen, että mitä tässä uskaltaa ennää tehä ja mitä ei.

Äläkää menkö niin kauas, ku mää en pääse!

Kyllä mää kuitenki sen verran kova jätkä oon, että kerron täsä tän mun pienen juhannustempun, vaikka emäntä voijaanki sen jäläkeen aatella meleko arveluttavaksi koiranomistajaksi. Nuo lähti sinne juhannusreissullensa torstaina aamulla yhentoista maissa. Mut ja Rico vaan jätettiin rannalle eli "mummulaan" ruikuttaan. Emäntä tapansa mukkaan suluki meiät kahen oven taakse. Sitä ei tarina koskaan emännälle eikä muillekkaan paitti Ricolle kerro, että mitä siinä päivän aikana tapahtu, mutta viijen maisa, ku isoemäntä tuli kotia töistä, me pijettiin Ricon kans sajetta siinä terassilla.

Isoemäntä oli vähä hölömistynneen olonen ku juoksin sitä vastaan ja sitte perässä kömpi vielä Ricoki. Se meni uluko-ovelle ja totes, että se oli auki, mutta lukkoasennossa kyllä. Sen verran mää voin kertua, että ensin avasin sen välioven, joka siis on sisälle päin aukiava, eli ei mikkään heleppo nakki sekkään. Sitte läppäsin tassulla tätä tämmöstä uuen mallista uluko-oven lukkua ja sitte perrään oven kahavaa. Ja avot. Vappaus koitti. Piru vie vaan ku sato melekeen koko päivän.

Heittäkääs ny jotakiiii!

Se jätettäköön arvotukseksi, että missä me Ricon kans se päivä seikkailtiin tai että mihin aikaan päivästä mää sen oven avasin. Että juostiinko me niitten lähtijöitten perrään? Käytiinkö kotona reilun kilsan päässä? Hengailtiinko vaan pihalla? Kyllä ne isoisäntä ja isoemäntä sitte tämän keissin jäläkeen jotaki kamaa asetteliki oviaukkojen tukkeeksi, mutta emännälle ja isännälle ne kerto tämän mun seikkailun vasta ku ne palas reissultansa maanantaina.

Vesispanielit

Voi olla, että mun hoitokeikat "mummulassa" taas vähenee, kunnes ne keksii keinot pittää mut sisällä. Sen verran pittää nyt vielä kauhistuneitten rauhottamiseksi sanua, että tämä "mummulahan" sijaittee meleko lailla mettän keskellä eikä isoja teitä oo lähellä, mutta tokihan tässä ihan kunnon seikkailun ainekset silti oli. En ny viittiny nuita enempää säikytellä.

Riemu

Vesikauhunen rakki?

PS. Kuvat on nyt taas vaan nuista muista niitten mökkireisulla, ku kamera oli tietenki niitten mukana. Ja nyt ku emännällä ois aikaa mua kuvvailla niin isäntä hävis ja vei kameran mukanaa. Epistä.

Ei tarvittu isua saalista niin Reiskasta saatiin kalamies Ei mua väsytä Pystykorvanen bordercollie