Ei Itketä Lauantaina

Örinää, pörinää, tohinaa, tuhinaa. Reino ja Roni tuli yökylään. Niitten emäntä on Lucan emännän kans kattomasa niitä ihime ämäm-karsintoja. Ja mun isäntä ja noitten karvapäitten isäntä lähti yöksi kalastaan. Että meillon täälä vähä niinkö lasten mehukestit mun emännän valavovan silimän alla. Isäntä vei paremman kameran niin kuvat on taas meleko heikkoja.

Reiskan kans heti alakuun vähä otettiin matsia, mutta emäntä pilas ilon ja käski meiät alas sängystä. Pienen mökötyksen jäläkeen kyllä alotettiin sit emännän jalakojen ympärillä se sama meno. Vuorotellen Reino änkeyty emännän sylliin tai sitte painittiin. Emäntä vissii sai tarpeekseen ja lähti meiän kaa ulos.

Pieni pihairrottelu tekiki terrää pitkästä aikaa. Sitte me vielä pellailtiin älypelejä ja syötiin hyvin. Reiska perhana yritti kyllä syyä kaikkien muittenki evväät, mutta emäntä oli silimä tarkkana. Yritin mää opettaa nuille ovien aukasuaki. Alotin tommosesta yksinkertasesta liukuoven aukasusta. Mutta eihän noi mittään tajunnu.

Ei kai täsä muuta tartte ennää ku painua nukkumaan. Toivottavasti noi karvapäät ei yritä tunkee mun ja emännän kans sänkyyn nukkuun. Siittä ne kyllä saa välittömän palautteen. Reiskan kans suunniteltiin, että aamulla ei varmasti suostuta nukkuun yli viijen, mutta saapa nähä, mitä emäntä siihen tuumaa...

Ensin mää näytin, että miten sitä peliä oikeen pelataan. Roni ei tosin halunnu kattoo.

Sitte Roni kokkeili ja ratko pelin ommaan varovaiseen tahtiinsa.

Reinon ratkontatapa oliki sitte toisesta ääripäästä ku Ronin. Mua vähä pelotti, että hajottaako se koko lauan.

Lopuksi mää vielä näytin, miten se homma hoijetaan tyylikkäästi. Se on niin naurettavan heleppoo se homma, että noi murkulat viskelen aina näytöstyyliin mäkkeen heti ekana.


Riemu