Emäntä: "Riemuuuu, mennääs aamulenkille! Tule, tule!"
Riemu: "Ei se löyä mua ku oon ihan, ihan hilijaa täällä..."
Emäntä: "Rimpulaaaa, tuuppa ny. Kyllä pissalla pittää käyä, vaikka kuin on pakkasta."
Riemu: "Ei oo pakko, jos ei taho. Perhana, nyt se tulee tänne ylös..."
Emäntä: "Nyt Rimpukka ylös, ulos ja lenkille. Ei auta. Mää sattumoisin tiiän, missä oot."
Riemu: "Ei hemmetti. Se löytää mut."
Riemu: "Emäntä heiiii. Eiks tännään voi tehä poikkeuksen, ku siellon ainaki viiskytä pakkasta. En mää tarkene!"
Emäntä: "Eipä uskois, että oot sama koira, joka on normaaliolloissa niiiiin tapojensa ja aikataulujensa orja että."
Riemu: "Hohhoijaa. Kenestäköhän se puhhuu?"
Emäntä: "Nyt mennään sitte."
Riemu: "No okei, mutta ei sit mennä pitkälle. Sillai vaan, että saan kakattua ja... Sitte äkkiä takas lämpimään sohvannurkkaan viltin kans. Jooko?"
Emäntä: "Sopii mulle."
Riemu ja Emäntä
PS. Emäntä kävi taas tännään sydäntään tykyttelemässä eli Ricon kans silmäpeilauksessa. Niin vaan sai pappa vieläki terveen paperit. Pienenä huomautuksena lääkäri sano, että lievää lasiaisen rappeutumaa on havaittavissa, mutta että onhan tuota ikkääki jo. Kivi vierähti taas sydämeltä ja papparainenki oli lääkärin käsittelyssä ihan fiksusti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti