Rakkaani

Kuten arvata saattaa, täälä on jokseenki hektistä tää elämä just nyt. Ralli kasvaa ihan liian nopiasti. Ja on aivan ihana! Ei pelekästään meiän omien porukoitten mielestä, vaan onhan tuo käyny hurmaamassa ihimisiä mun työpaikallaki. Sopivassa määrin emännän ja isännän sylivauva, emännän reenikaveri jo nyt ja Riemun leikkikaveri. Tottahan toki se alakaa jo pientä pirruuttaanki keksiä, mutta hymyssäsuin sitä on vasta tarttenu komentaa.

Mää en oo ollu kovin innostunu ite lukemaan mittään reenipäiväkirjoja. Nyt kuitenki aattelin vähä enämpi tässä lähitulevaisuuessa kirjotella niistäki, että voi sitte tarvittaisa näillä sepustuksilla virkistää muistiansa. Mutta enpä usko, että ne eelleenkään tätä plokia täysin valtaa. Taikka se jää nähtäväksi. Tämän pienen touhottajan kanssa ku saattaa olla vähä otollisempaa se reenaus, ku se on tän isomman kans ollu.

Rallin kans on koitettu reenailla lähinnä pentukurssin läksyjä. Eilen just valitin, että ois tarvittu enemmänki kotitehtäviä sieltä, mutta ollaan sitte reenailtu omiamma. Naksuttimen kans on lähetty kontaktista ja sitte opeltu jo istumista, maate menoo, sivulle tuloo, jalkojen läpi pujottelua, seisomista ja ympäri pyörähtämistä. Lisäksi pittäis tuota kontaktikävelyä reenailla, mutta sen kans on vielä oltu vähä laiskoja. Tai siis minä oon ollu.

Kaverilla tuntuu kyllä olevan aika loputon tekemisen halu, mutta mitäpä sitä muuta nuista perriyttäjistä vois oottaa. Meijän reenihetket on ylleensä täällä kotona n. 5 min. kerralla ja leikit päälle, vaikka Ralli kyllä reenailis vaikka puoli tuntia. Koitetaan sitte vaan ottaa usiampi kerta päiväsä. Riemunki kans on kertailtu nuita samoja juttuja ja sen kans oon yrittäny lenkillä vähä kaivella kontaktia mukkaan siihen touhotukseen.

Riemua rupes yllättäin kiinnostamaan ompeleminen suunnattomasti

Ylleensä ottainhan me saahaan tuon isännän kans olla aika rauhassa, ku Riemu viihyttää Rallia. Mietin just, että mehän säästytään myös Riemun ylenmäääräsiltä ravvailuilta ja vikinöiltäki, ku sillä on nyt tekemistä aina ku vaan haluaa. Eli uskosin, että Riemuki on tyytyväinen tähän elämänmuutokseen.

Ralli on vieraillu jo usiampaan otteeseen Rico-isukin tykönä, jossa se on pääsy leikittään kaikkia karviksia. Kovapäinen kaveri tuntuu olevan. Ei pelekää isompiansa, eikä oikein ota tosissaan niitä. Nyt viikonloppuna pikkuherra keksi jo ottaa vanahemmista mallia ja murisi Riemulle ja Ricolle, kun ne yritti tulla sen ruokakipolle/namille. Että egua riittää!

Mitäpä sitä muuta. Kouluhommat tässä meinaa jäähä, ku aina ois joku leikkimään pyytämässä. Jos Ralli nukkuu niin Riemu, jos Riemu nukkuu niin Ralli. Taikka sitte ei pysty keskittyyn ku ite haluaa reenailla tottelevaisuusjuttuja tai jottain ihan perus hoitotoimenpitteitä ja semmosia. Kyllä se taas parin viikon päästä tentisä ottaa päähän. Vaikka oishan tässä nyt tosiaan se muutama viikko aikaa ottaa ittiä niskasta kiinni... Ei vaan malttais!

- Emäntä

Lucan mielestä toi tyyppi on vähä pelottava

Pieni Mies

Pitihän tää arvata. Emäntä sanoo, että mun pittää joskus antaa Rallinki kertua kuulumisiansa. Mää alan mököttää. Mutta te voitte auttaa tietty sillai, ettette lue noita ton korvissa roikkujan juttuja. En ala.

- Riemu

Terrrve kaikki kaverit! Meitsi on siis Riemun uus pikkuveli, reilusti päälle 8 viikkoo vanaha russeliäijän alaku. Mut kiikutettiin tänne viikko sitte. Emmää oo oikeestaan kerinny äiskää ja sisaruksia ikävöimään, ku täälläki on kaikkee kivvaa ja mielenkiitosta. Esim. just ton ison mustan koipia on kiva näykkiä ja kyllä se oikeestaan ihan hyvä leikkikamu on. Niin ja onhan täällä lähimaastoissa myös isukki ja kolome isoo karvapäätä. Että äiskälle terkkuja, mää pärjään oikeen hyvin!

Oon ollu tosi reippaana täällä. Kerron kyllä joko vähä mievommin vikisten tai sitte korkeella äänellä haukottelunaukuen, jos mullon tylsää eli jos oon hereillä eikä tapahu mittään. Nykyään mulla on jo koko talo hallussa, mutta eniten mää tykkään Riemun huoneesta ja olohuoneesta. Olohuoneessa on semmonen iso karvamatto, johon mää oon lelukopasta raahannu kaikki Riemun, niin ja mun lelut. Teinki oikeen urotyön, ku onnistuin semmosen hirmuisen ison elukanki sinne matolle siirtään. Se on isompi ku mää ja siittä tullee mukavan miehekäs olo ku sitä rettuuttaa. Samon ku korkeille paikoille kiipiämisestä. Mitä Riemu eellä...

Lelujen riepottelemisen ja Riemun kiusaamisen lisäks oon kunnostautunu pienillä erikoiskokeilla ympäri olohuonetta ja välillä ne reitit poikkee keittiöönki. Siinä jos sattuu oleen jonku onnettoman jalat tiellä niin voi niihinki ohimennen hampaansa iskee. Mitä ne lie niistä nimistä ja enteistä puhhuu.

Auttelin emäntää matonkutteijen kans

Huomenna meillä kuulemma alakaa joku pentukurssi. Musta mää kyllä ossaan jo kaiken tarpeellisen, mutta täytyy mennä, että saa emäntä virikettä. Sehän on nyt eilisestä asti teheny jottain kotitehtäviään niin mun ku Riemunki kans. Tulevaisuuessa mun pään menoksi on kai kaavailtu jottain agilityjä ja tokoja ja jotaki kettuaki mää kuulemma pääsen joskus moikkaamaan. Mää en niistä niin vielä tiiä, mutta Riemu ja isukki ja ne karvapäät niistä kuulemma ainaki tykkää niin varmaan määki sitte.

Tännään mää olin sitä auttelemassa työpaikalla. Siellä kävi palijo kivoja ihimisiä (yks semmonen mun kokoluokan tyyppiki) ja joitain koiria. Ja ne hajut! Sielä oli ihan mun pienen nokkani ulottuvilla jos jonkimmoista herkkua. Kyllä mää sinne voin toistekki mennä, vaikka se ei kuulemma mikää itsepalveluruokala ollukkaa.

Myyntitykki

Mutta mää lopettelen ny ja lähen lämmittelleen tota Riemua tuolta möksäilystänsä. Palataan asioihin!

- Ralli

Nyt

Nythän on niin, että niin Riemu, emäntä ja isäntä, ku tää uus perheenjäsen Ralliki on kokenu viime aikoina ihan mahottoman isoja muutoksia elämässä. Ralli parka issoimman, kun joutu emostaan ja sisaruksistaan erroon tänne ison mustan reviirille.

Mutta entäs Riemu sitte? Ensin joutuu taas muuttamaan uuteen paikkaan, koska se eellinen oli yks iso epäonni kosteuksinneen kaikkineen. Sitte sinne sen uuteen kottiin vielä kiikutettaan tuommonen pieni pisuli. Uuteen paikkaan tottuminen kyllä meni tosi hyvin. Ekan yksinolopäivän jäläkeen kävi aika kuumana, mutta nyttemmin tilanne on lähes sellanen ku se oli vanahassa kojissa eli kohtuu rauhallinen. Asiaa on yritetty auttaa levittelemällä mattoja pitkin tän uuen kämpän inhottavan liukkaita laminaattilattioita ja lisäksi täällä on ollu DAP-haihutin käytössä jo pari päivää ennen varsinaista muuttoo.

Omasta mielestä tässä varmaan yks suurimmista muutoksista on lenkkimaastot. Asutaan taas taajamasa. Riemun kunniaksi on tojettava, että herrä kyllä muisti aika pian etenkin ihimisten ohittamisen taion. Koirien ohituskin mennee ihan ok, mutta ei vielä ihan niin välinpitämättömästi ku "lapsuuenkojissa". En tiijä sitte, mitä se Riemu aattelee parhaaks, mutta kyllä mää tykkäsin enämpi niistä naavaa kasvavista mettistä, joissa saatto päästää koiran vappaaksiki. Riemu taas ehkä tykkää enämpi täällä, ku on hajuja niin maan mahottomasti. Ja onhan täällä palijo teitä, ettei tosiaankaan tartte samoja reittejä rampata. Mutta tän päivän pakkasissa meinas kyllä pakokaasut yskittää, vaikka kysseessä on tosiaan pieni kaupunki eikä ees mikkään ydinkeskusta. Ja eipä ne mettätkää kaukana sitte oo ku kaipuu iskee ylittepääsemättömäks. Niin, ja ehkä vielä joskus...

Perjantaina siis saapu mun uus syänkäpysein eli Ralli. Rallihan on Rico-papan poika tuoreimmasta päästä ja aivan mahtava tappaus. Reipas kun mikä. Autoilemattomana se kyllä huus kurkku suorana ensimmäisen puol minuuttia, kun lähettiin tänneppäin, mutta muutaman minnuutin päästä se jo nukku. Uuessa kojissa meni muutama tunti nukkuissa ja varovampana, mutta sittenpä sitä ollaanki jo menty eikä meinattu. Joka päivä tullee iteenäisemmäksi ja rohkiammaksi, että saapa nähä mitä siittä vielä tullee!

Ralli on jo tavannu uusia ihimisiä ja Rico, Roni ja Luca on jo käyny täällä sitä ihimettelemässä. Rico-isukkiin pikkunen rakastu heti. Että hei, toi on nyt ettäisesti äiskää muistuttava ja sopivan kokonen, seuraan siis sitä minne se meneeki. Karvasista kavereista Luca onnistu myös saavuttammaan Rallin herkeemättömän huomion. Sitte Ralli on vieraillu mun työpaikalla, jossa se lähti samon tein tutkimaan paikkoja. Ja poikettiinhan me "mummulassaki", jossa Rico oli taas niin pop. Ja tällä kertaa vanaha herra oli armollinen ja jopa leikitti vähä penikkaansa.

Riemu ei ensin tuntunu kiinnostuvan Rallista lainkaan. Kävi muutaman kerran haisteleen ja Rallin lämmittelemänä heti ekana iltana meinas lähtä leikkiinki. Oma moka, kun tajusin vasta sunnuntaiaamun lenkin jäläkeen, että Riemulla ei nyt oo kaikki taas ihan kunnossa. Se kuluki häntä maasa koko lenkin ja olihan se sitten tarkemmin aateltuna ollukki vaisumpi/kärttysempi muutaman päivän. Anaalirauhasethan ne taas vaivas. Tyhyjättiin ne ja päivä sen jäläkeen onki taas ollu Pieni Pinseripoika ennallaan.

Kun tietäs mistä tää niin pitkän ajan jäläkeen taas tuli tää vaiva. Syyepäiltyjä on useempiaki. Liikunta oli viime viikolla ehkä vähän puutteellista muuttohässäkän ja pakkasten takia. Lisäksi se on just viime viikolla saanu raakan kans vähä papanoita. Tai sitte se on se kana, jota se nyt on syöny enempi. Voi kun ossais sannoo. Kakka on kumminki ollu koko ajan ihan normaalia.

Maanantaina tosiaan Riemu oli taas oma ittensä ja voi että mulla meinas syän pakahtua, ku Riemu vihon antautu leikkiin Rallin kans. Riemu on kyllä semmonen leikkisetä. Se sietää melekeen mitä vaan, niin kauan ku se saa nukkua ja syyä rauhasa. Tossa ne keittiön matolla paini, ku mää yritin jottain tavaraa asetella paikalleen, mutta kameran kans höösäämisekshän se meni. Ja näitä paineja on nyt jatkettu muutamia kertoja päivässä.

Ralli on levittäny koko Riemun ja sen leluarsenaalin niitten karvamatolle. Siinä on sitte mistä valita, ku ralli iskee päälle. Riemuki on pitkästä aikaa innostunu vinguttaan leluja. Heleposti luulis, että se sais tarpeekseen tosta pennusta muutenki. Mutta eikö vaan välillä se innostuu leluja nakkeleen ja oikeen essiintyyn just sillon, ku pentu ois rauhottumassa tai nukkumassa. Se on kyllä niin hassu kaveri kans.

En tiiä. Onhan nää muutokset toki väsyttäviäki, mutta ehkä se melekeen kaks vuotta kestäny vaisu kausi on ny ohi. Vaikka tuo pentu vie toki energiaa niin kyllä se sitä tuntuu antavanki. Kirpeet ja aurinkoiset pakkaspäivätki tuntuu piristäviltä, vaikka ne pennun pihalle opettamisen kannalta haasteellisia onki. Jospa sitä nyt vaan alakais nauttiin tästä elämästä tässä ja nyt.

- Emäntä

PS. Loppuun vielä kuvapläjjäys Multakirsun T-pentujen viimesistä hetkistä yhessä ennenku Ralli lähti uuteen kottiin.

Taisto Kuulekkonähäh!! Taika

Miksi Hänkin On Täällä?

Kaikenlaista se pistetään Pieni Pinseripoika kestämään. Niinku esimerkiksi tämmöstä nettipimentoo ku melekeen viikon oli. Niinhän siinä sitte kävi, että viime viikonloppuna tuli lähtö. Vanahasta kojista nimittäin. Meinas tuo ensin surettaa, mutta sitte mua alako enämpi ärsyttään, se että ilta toisesa jäläkeen vielä rampattiin siellä vanahassa paikassa. Siinähän kävi lopulta niin, että täällä hyppäsin autosta mieluusti ulos, mutta siellä piti vähä miettiä, että viittisköhän sitä.

Täytyy kai seki myöntää, että ekana yksinolopäivänä täällä meinas vähä hirvittää. Taikka ihan rauhallisesti mää täällä olin, mutta sitte ku noi tuli kotia niin hönttäsin itteni melekeen läkähyksiin. Mutta perjantaina jo otin taas ihan kuulisti, ku emäntä veti päivällä takkiä päälle. No näinhän mää, että se ei ollu mikkään lenkkitakki. Venyttelin siinä vaan itteeni matolla ja kattelin, että kun ny muistais mulle namia jättää. Ja muistihan se.

Mutta voi olla, että oisin ollu vähä enämpi huolissaan siinä sen lähteissä, jos oisin tämän tienny. Että kun ne tuli takasi niin niillä oli mukana tämmönen pissalta haiseva pikkuveikka.


Ensinhän tuo rääpäle oli suorastaan pelossaan ja katteli vaan kunnioittavasti mun komiaa olemusta alamaistaan. Mutta aika pian iltapäikkäriensä jäläkeen se meinas jo käyä tassuun kiinni. Emäntä oli suorastaan ihimeissään, kuinka rauhassa mää sen annoin olla. No mikäs. Tommonen pisuli. Kai se tuli hoitoon tai jotaki niin olokoon. Kai sen kansa leikkiäkki voi, kuhan ei tuu mun kauneusunia häiritteen tai luita viemään.


Täytyy tarkkailla tilannetta.

- Riemu

Suloinen

Jopas vain vierähti aikaa nettipimennossa ja muutenki touhussa ja työssä. Muutettiin tosiaan viime viikonloppuna ja tänään sitten tuli tuo pieni karvainen kaveri... Mutta siittä lisää toisella kertaa. Pistetääs tähän nyt näitä postittamatta jääneitä kuvia viime viikon pentuvierailulta. Eli Multakirsun T-pentuja kuuen viikon ikäsenä, olokaa hyvät:

Multakirsun Taran Toivo Multakirsun Taran Taisto Multakirsun Taran Taika


- Emäntä