Könkäitä Kerrakseen

Eilen jatkettiin lähiseutumatkailua. Tarkotuksena oli käyä vaan kauppareisulla siellä perinteisellä Hepokönkäällä, mutta ajjauvuttiinki vähä pitemmälle kierrokselle. No mutta ensin tosiaan Hepoköngäs, yks Suomen korkeimmista luonnonvarasista vesiputtouksista, ainaki joittenki lähteitten mukkaan. Kyllä se vaan on hieno. Ihan muutamaa metriä ennen sitä 24 metrin puotusta vesi mennee uomassansa niin tasasesti, ettei sitä paikotellen huomaakkaa. No, koirien kuvvaamiseksihan se meni, ku ite nähtävyys on niin monneen kertaan kuvattu. Eipä sillä, niinhän ne on nuo karvapäätki kyllä...

Hepokönkäältä jatkettiin siis jokseenki ekstemporee kohti Suomussalamia. Matkalla hoksattiin toisen könkään opasteet ja käytiin ihhailemassa uuttaki vesiputtoustuttavuutta, Komulanköngästä. Se oli huomattavasti matalampi, mutta putos kahesta eri kohtaa, joista toisessa oli vanaha mylly. Toisen puttouksen "niskassa" pysty istumaan ja ihastelemaan sitä eeltänyttä pientä koskia. Vesi oli kirkasta ja matalaa ja taispa Ralli siinä vähä pulikoijakki, ihan muutaman metrin päässä puttouksesta, mutta kytkettynä ja valijaissa tietenki. Koiria alako vissiin jo se iänikunen räpsiminen ja nää nähtävyyksien pitkävetteinen ihastelu väsyttää. Ilimeistä päättelin. Mutta onneks nuo oli sentää vesinähtävyyksiä, sanos Ralli.

Matka jatku Ukkohallan ja Hyrynsalamen kautta Suomussalamelle, jossa piettiin pieni piknikki keskellä frispiigolffirattaa... Kohtuullisen elinvoimasen näkösiä kyliä täälläki vaan näkkyy olevan, varsinki tuo Suomussalmi. Sieltä olis toki päässy laivalla Kiannon Turjanlinnaa kattomaan, mutta jätettiin välliin ja jatkettiin matkaa. Raatteentie olis kans kuulunu asiaan ja kiinnostanu, mutta sinne olis ollu vielä muutama kymmenen kilometriä niin jätettiin se seuraavaan kertaan.

Palluumatkalla tavattiin mitä ilimeisimmin kysseisen tien omistajat. Ei niillä ollu aikomustakkaan väistää, ennenku ne melekeen käveli autoon pahki! Näkkyyhän nuita toki täällä mökillä ja ympäristössä harva se päivä, mutta nuin isona ryppäänä ei oo hetkeen tullu vastaan. Ja sattu vielä olleen kamera käjen ulottuvilla kerranki.

Huokaus. Tämä oli taas vuosikausiin pisin rupiama kerrallaan täällä mökillä. Huomenna tarttee siivoilla ja pakata auto ja sunnuntai-aamuna alakaa palluumatka kotia Iisalamen agikisojen kautta. Nopiasti se aika täällä kulluu, oli se kuinka pitkä tahasa. Ehkä tämmönen lyhyenläntä loma on kuitenki armeliaampi tuon töihin pallaamisen kans. Joka kerta se kuitenki vähä masentaa, vaikka tälläki hetkellä tykkään työstäni ja meen sinne mielellään. Viimeset yliopiston kurssit alakaa vasta muutaman viikon päästä eli vielä se kesä saa vähä jatkua. Mutta nyt vielä saunaa ja lukemista ja muuta mukavaa, lattaus valamiiksi syksyn loppurutistusta varten.

Ja mites se toko? No tuota...

Suomi - Suomaa

Josko tällä errää vähä vähemmän koiria, paitti kuvissa. Täällä mökillä on tullu käytyä reilusti yli kakskytä vuotta, mutta nää lähimaastojen nähtävyyet on jääny aika vähälle huomiolle. No Hepokönkäällä on käyty aina joskus ja nuo laskettelupaikat tuli toki koluttua lapsena läpikotasin. Onneksi on tuommonen aktiivinen etelän miäs mukana. Muuten varmaan allekirjottanu makkoilis aamusta iltaan nenä kirjassa vuorotellen ulukona ja mökissä.

Niinpä otettiin tiistaina suunnaksi Olvassuon luonnonpuisto. Heti aluksi on äksöniä ja monumenttejä kaipaavalle sanottava, että tojettiin itekki reissulta palatessa, eihän tuommosella reissulla varsinaisesti nää yhtään mittään. Siis jos on esimerkiksi etellisen ulukomaanreissunsa teheny Roomaan. Mutta nää onki enemmän kokemuksia ku "näkemyksiä" nää kotimaanmatkat. Ei nyt välttämättä kuulosta järkevältä, mutta ehkä joku ymmärtää, mitä haen takkaa.

Matkaa luonnonpuistoon kerty mökiltä tasan 40 kilsaa, josta joku 17 soratietä ja 20 kilsaa pientä soratietä, jolla ei vastaantulijoita näkyny. Perillä Kirkaslammella kuitenki oli muutama karavaanari parkissa ja meijän kierroksen aikana parkkikselle oli ilimestyny muutama muuki henkilöauto. Tuo lampi oli jo heti jotenki vaikuttava. Vesi näytti vihiriältä, melekeen ku meressä, mutta oli tojellaki nimensä mukasesti kirkasta. Kaikki rannat oli kivikkoisia, mutta ihan sen näkösiä, niinku joku olis asettelemalla asetellu ne kivet sinne.

Lammelta lähti pieni vajjaan nelijän kilometrin pitkospuulenkki luonnonpuistoon, eli suolle. Siinä nähtiin jos jonkimmoista suota. Niin sanotussa käännepisteessä oli lintutorni, mutta olis pitäny olla kiikarit mukana, eihän sieltä mittään varsinaisesti nähäny nimittäin. Mutta oli muuten kuuma! Riemu rikko sen verran sääntöjä, että viilenteli oluansa tassuttelemalla ja vetämällä ittiään välillä kosteilla sammalilla ja juomalla suolätäköistä. Riemu on kyllä hyvä tuossa ittensä viilentelyssä. Ricolassa sen saattaa esimerkiksi tavata pää äitin kukkapusikossa, koska ilimeisesti siellä lehtien seassa on viileempää...

Suo on kyllä kaikessa karruuessaan suorastaan jännä paikka. Siellä pitkospuilla käpytellessä saatto pelotella ittiänsä, että tuossa vieressä on silimänkantamattomiin mystistä maaperrää, joka voi tuosta nuin vaan imasta itteensä ihimisen tai elukan. No ehkä nuita pitkospuita nyt ei ihan pahimpiin paikkoihin toki tehä ees, mutta silti. Joku taianomanen jännä tunnelma siellä vaan on. Ja sitä tietenki korostaa nuo uskomattoman hienot, käppyräiset ja kelottunneet puut, yks siellä, toinen täällä.

Sanotaanko, että lakkaa kyllä kasvina oli aikas reippaasti tuolla, mutta marjat oli käyty hyvin tarkon kerräämässä. Löyettiinkö nyt yhet marjat, että saatiin maistiaiset. Sen verran reitin varrella oli mettää, että pääsin verestään muistoja lapsuusmettistä. En ees muistanu ennää, että mettässä voi tuoksua niin hyvältä! Ei kyllä oo maalimassa mittään paikka, jossa luonnostaan tuoksuu niin puhtaalta, ku kuivakassa Kainuulaisessa mettässä. Siinä sekottuu ainaki kanerva, marjat, puut ja suopursu.

Palluumatkalla poikettiin oikein historiallisella nähtävyyellä, Tiaisen torpalla Kahlamajärven rannalla. Siellä oli ovet säpissä, mutta käytiinpähän pihalla källäilemässä. Nythän siinä on asutusta ja mökkejä vieressäki, mutta ku aattelee, kuinka syrjässä se on ollu 1800-luvulla.

Käytiin me myös Pirttijärven biitsillä, mutta arvatenki tuommosena kuumana kesäpäivänä vähä ennen koulujen alakua siellä oli porukkaa. Niinpä tyyvyttiin syömään siellä evväät ja ajeleen mökille takasin. Rallille ku kelepaa ihan mikä ranta tahansa tuohon uimiseen. Ja onhan tää muutenki uskomattoman hieno paikka, ku uimisen lisäksi saa ulukoilla vappaana päivän mittaan niin palijo. Kyllä meinaan iltasella ramasee.

Jaa niin että onko reenattu tokua? No tuota...

Vapaaherra

Hohhoijaa. Kyllä saa taas kerran sanua, että p*ska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Se oli niin sanotusti Riemun eläköitymisreissu eikä se Rallin osaltakkaan aina välillä kaukana tunnu olevan.

Riemu otti kyllä taas kaiken irti essiintymisestä. Ei se oo tainnu ihan noin reilusti rallatella virallisissa koskaan ennen. Ekalla ratalla meinas lähtee parin ensimmäisen esteen jäläkeen ,aata kiertävälle uralle, mutta siittä selevittiin kuitenki vielä kympillä ja yliajalla. Perinteiset aalla maisemien ihhailut ja kunniakierrokset, juu nou. Toisella ratalla ryntäs heti lähöstä kattomaan tuomaria. Ja joo, kyllähän sillä noin teoriassa oli vähän saman näkönen ruutupaita, ku mukana olleella, mutta piiloon menneellä isännällä. Silti se päällimmäinen syy Riemun vapaaherraksi siirtymisseen on sen käyttäytyminen nykyjään.

Riemulla ei tuo leikkauttaminen varsinaisesti oo helepottanu elämää. Se on kehittäny sen jäläkeen ihan ihimeellisiä päähänpinttymiä. Niinku nyt esimerkiksi sen, että se haluais juosta jokasen peräkärryn perrään. Ja sitten se vielä ikävämpi, eli uhoominen. Erityisuhon kohteena on jostakin syystä whippetit. Sen käyttäytyminen vaikka nyt tännään tuolla kissoissa semmosen nähessä oli sen verran huolestuttavaa, että meinasin jättää menemättä ratalle. Namilla sain sen kuitenki kiinnittään huomionsa muhun ja rauhottuun, mutta enpä taija haluta ennää kokkeilla onniani. Tää taantuminen tuntuu vaan syvenevän iän karttuessa. Kyllä se varmaan se ykkösten viimenen nolla sieltä olis kohtuuella voinu joskus tulla, mutta mulla ei vaan riitä ennää peliverkkarit. Eikä se Riemukaan siittä kissaamisesta niin erityisesti taija nauttia.

Rallin kans ensimmäinen rata oli suorastaan hyvä. Se oli vielä vähän normaalia varovaisempi ja siksi esimerkiksi aan alastulo onnistu hyvin. Ommaan piikkiin menee hyllytys, ainaki osittain. En huolehtinu yhen esteen hyppäämistä, ku rupesin jo vissiin ennakoimaan mahollista nollaa ratan loppupuolella. Ihan pikkusen harmittaa. Sillä ois voinu olla kohtuullisella sijalla lopputuloksissa, ku vauhti oli ihan jees. Loput kaks rattaa meni sitte siihen perinteiseen räyhäämisseen. Ensinnä kaveri ei tullu alotuksen pakkovalssiin, vaan ratkas esteen ommaan suuntaansa. No se rata olis kyllä kaatunu myös hemmetin ärsyttävvään keppeille vientiin, joka tuntu olevan päivän teema. Hyppärillä käänty ensin putkesta omille teilleen, Siittä jouvun taas ottaan omallekki niskalle osan huonon ohojausvalinnan takia. Hyllyhän siitä tuli saman tien, ku Ralli juoksi putken sitte myös väärään suuntaan. Agiratojen kamalien keppivientien jäläkeen hyppärillä oliki yllättäin kepeille meno suoralla. Menihän se Ralli kyllä sisälle oikein, mutta ei siinä räyhässään viittiny kaikkia välejä pujotella. Nappasin kaverin kainaloon ja kävelin pois. Oli alun putkisekkoilussa jo tunattu mun makkuun oma suoritusaikamma loppuun.

Että tämmästä. Vaikka ei perusluonteeseen kuulukkaan niin kai sitä pittäis jotaki positiivistaki yrittää löytää. Paikka nyt joka tappauksessa oli mukava. Nurmikenttä oli yllättävän liukas, vaikka oli kuiva. Nurmi oli kuitenki tasanen ja mukava juosta. Lähistöllä oli lampi, jossa koirat pääs vilivottelleen ja lenkitysmaastot oli kohillaan. Ja keli oli mainio, vaikka vähän meinas välillä hiki tirskua. No Riemun osalta positiivista on se, että ei tartte ennää pelata kortisoonin kans, ku päätös on tehty, että semmosiin paikkoihin ei mennä, missä se katottas douppinkiksi. Rallilla ei ennää oo mittään ongelmia lähössä pysymisen kans, se oli joku kevvään kummajainen. Ja ehoton ykkösjuttu tämän reissun kissoissa on se, että Ralli on menny nyt kolomella kisaratalla aan alastulon suorastaan hyvin. Vauhti ei oo ollu ihan paras mahollinen aalla, saati puomilla, mutta se selekiästi miettii niitä.

Reenattavvaahan meillä riittäis eelleenki esimerkiksi tuossa kääntymispuolessa. Varsinki räyhä-Ralli vettää kyllä semmosia kaarteita, että oksat pois ja sekunteja kulluu. Ja varmaan se samanen asenne tekkee nuo keppiongelmatki kissoihin. No katotaan, mitä ongelmia ilimenee viikon päästä Iisalamessa. Nyt tarttis varmaan viikoksi keskittyä tokkoiluun. Laitoin nimittäin ilimottautumisen menemään AVO-kokkeeseen parin viikon päähän... Apua! Ehkäpä lissää tokosta vielä jossain kohtaa lomaviikkoo. Josko sitten olis taas jotaki keventäviä kuviaki taas.

Lomalla Viimeinkin

Kesä on kohta jo vierähtäny loppupuolelle. Allekirjottanneella se on menny pääosin työn parissa, mutta onpahan nuita pitkiä viikonloppujaki onneksi ollu. Ja eilen alako sitten se varsinainen loma. Sitä nyt ei virallisesti oo ku viikko, mutta otin muutaman palakattoman vappaan tähän kylykeen, niin saa huokasta kunnolla. Ja mikäpä se muukaan olis parempi paikka nollata gradut ja työt ja kerätä voimia syksyn viimesiin opintopisteisiin ku mökki.

Matkalla tänne yövyttiin yks yö Kestilässä, eli nykysessä Siikalatvassa Pihkalan maalaiskartanossa. Aivan ihana paikka! Oon aikanaan, varmaan melekeen 20 vuotta sitte ollu siellä elämäni ainualla rattastusleirillä. Tällä kertaa en kerenny ratsastaa, mutta totta kai heposia piti käyä taputtelemassa ja tutustuttaa koiriaki niihin. Riemu ei suuremmin niistä kiinnostunu ja Rallilla meni aluksi kans vähä säpsimiseksi. Mutta kiinnostus oli niin kova, että loppujen lopuksi Ralli puhisti aivan ihanan liinakon sieraimet ja silimät ja olis jo mennu laitumen puolellekki.

Eilen torstaina käytiin vähä sukuloimassa ja illaksi suunnattiin Ouluun kisoihin. Vettä tuli ku saavista kaatamalla lähes koko kisojen ajan, joten ei oikein olis huvittanu... Mutta saatiin me sieltä kuitenki aikaseksi Rallin eka nolla kolomosista. Ja suoraan sanottuna, kyllä se sieltä jos mistä olis se tuplaki pitäny ottaa samantien! Ekana oli siis hyppyrata. Tajusin vasta jäläkeenpäin, että siinä ei ollu keppejä ollenkaan. Kuus putkee, rengas, pituus ja hyppyjä. Monta pientä putkiansaa, mutta tojella heleppo rata kumminki. Nollia tekiki vissiin yli puolet porukasta kaikissa kokoluokissa. Ralli oli vähä hämillään ja jostaki putkestaki se tuli suorastaan kävelemällä. Että ajalla ei juhulittu, just mahuttiin kymppisakkiin.

Toinen rata oli kans musta tosi heleppo kolomosten rataksi. Hypytki oli vaan 25 cm. Rata meni muuten hyvin ja ihan ok vauhilla, mutta tottahan se tartti sitte keppeillä tunata oikein tojenteolla. Kyllä harmitti, että eikö sitä vieläkään muka oo saanu tolle niitä keppejä millekkään mallille. Helkkari. Tarjottiin nimittäin kyllä nollaa oikein kultalautasella. Vaikka vauhti oli jo ihan ok muuten, niin Ralli tuli aan selevästi oikein ajatellen joten siitäkää ei olis tullu virhettä.

Noh, kisojen harmitukset nollautu viimestään mökin pihassa. Täällä kyllä kelepaa niin koirien ku ihimistenki. Ralli olis uimassa jatkuvasti ja Riemuki on välillä melekeen riehakkaan onnellinen. Sunnuntaina tehhään päiväreissu Kajaaniin kissaamaan taas. Jopa Riemu pääsee ratalle. Mutta saapa nähä mitä siittä tullee, ku tuo isäntä seisoo ratan laijalla...

Kaverikuva

Huh. Kesä saapui lopultaki niin, että tarkenee pihallaki olla. Sunnuntaipäivän ratoksi, siinä Rico-papan isännän synttärienvieton ohessa sattu sopiva kohta ottaa pojjiista "koulukuvat". Ehkä ens vuonna mää opettelen vielä käyttään kameraa...

Reino, tarkkisluokkalainen saapu kuvattavaksi ekana. Roni ei näköjään malttanu oottaa vuoruansa.

Toisena tassunsa kuvattavaksi asetteli nelijännelle luokalle siirtyvä Luca.

Seuraavaksi oli vuorossa tunnaripiisiänsä "Älä tule hyvä poika" myhhäilevä eskarilainen Raider.

Roni voitti kamerapelekonsa ja saapu kutosen kertaajana kuvattavaksi.

Pappa-ryhmällä jatkettiin, ku kalliolle kukkulalle kapusi Rico, elämänkoulun pikkuproffa.

Joukon mielestään ainua kuvvauksellinen kaveri, kauneus- sekä matkailualan itseopiskelija Riemu ei näin luokattomassa seurassa halunnu tehä yhteistyötä.

Viimesenä salamoijen väläkkeeseen pääsi repun jo hankkinut ja valamiiksi pakannu ekaluokkalainen Ralli.

Lopuksi otettiin vielä kaverikuvia. Taikka tarkemmin ajateltuna nää oli kyllä niitä "sisaruskuvia", joita kukkaan ei oikiastaan ois halunnu ottaa, ku oli niin nolua mennä oman siskon tai velijen kans kuvvaan kaikkien nähen.

Riemu ei suostunu kenenkään kanssa kuvvaan. Mukava oli kuitenki päivä, ku oli pitkästä aikaa koossa koko porukka ja sai olla pihalla tuntitolokulla touhuamassa.

Arvokisadebyytti

Viikot ne vaan vierii ja ens viikonloppuna ollaan perinteisesti aateltuna keskellä kessää. Vaikka kouluhommat on tämän kevvään osalta ollu tehtynä jo viikkoja sitte niin jotenki ne vaan nuo illat kulluu eikä aikaa kirjottelemiselle taho löytyä. Taikka kai se on vähä inspiksestäki kiinni. Yritin alottaa hyvissä ajjoin jo Rallin ens talaven garderoobinki ompelemisen, mutta niin vaan jäi kankaat työpöyälle leikkuuta oottamaan. Niin ja loppuja kankaita. Ehkä ens kuussa sitte.

Koirarintamalla viime viikonloppu oli tietenki se vuojen issoin kisa, ku Ralli pääsi ensimmäistä kertaa osallistumaan agilityn SM-kissoihin. Yksilönollia nyt ei toki ollu, eikä nollia ollenkaan, joten vähä heikoilla kantimilla sinne lähettiin seuran joukkueeseen evustammaan. Sanotaan ny näin, että oishan se voinu huonomminki mennä.

Ralli starttas kolomantena. Pientä painetta asetti se, että joukkuetoverit oli ekalta ja tokalta paikalta teheneet jo todella hienot nollat. Kahen ratan jäläkeen oltiin siis ihan kärkikahinoissa mukana. Joukkuerata oli ihan mukava, mutta tiesin, että esim. kepeille meno on meille haastava. Lisäksi haastetta toi isojen kisojen hälinä ja häslinki ja tietenki itteeki jännitti. Rallia meinas touhu vähä jännittää. Tai ei ihan vähäkään. Meno oli toooosi varovaista varsinki kontakteilla ja tietenki itekki lähti ensisijasesti yrittään tulosta. Ja saatiinhan se sieltä: vitonen ja yli 5 s yliaikaa.

Ensimmäinen hijastelukohta oli keinulla, joka oli yläpää suoraan ylleisöön. Tooosi hittaasti sain Rallin kontaktille ja sittenpä olinki myöhässä jatkua aatellen. Oikia keppiväli kyllä löyty ja vielä toinenki, mutta sitte sekos. No sen sain suht koht nopiasti korjattua ja matka jatku. Yks "vaarallinen" putken suu ohitettiin ylivarmistelulla ja sitten etanoitiin puomilla. Puomin alla oli kaks putkee alastulopäässä, joten olin aika kaukana kontaktista ite. Onhan nuita putkia reeneissä toki ollu puomin alla, mutta ei ehkä ihan tuolla lailla. Nämä tekijät yhistettynä muuhun jännitykseen makso taas muutaman sekunnin. Lopun hyppykuvioihin vielä melekoset ylimääräset kaarteet ja aa varovasti, että otti kontaktin ja vihdoinki maalissa.

Ralli joukkueradalla.

Että semmonen debyytti. Ei erityisen vakuuttava, mutta tietääpä ainaki taas mitä reenailla. Kolomen koiran jäläkeen me oltiin listalla vielä nelijäntenä, kun siinäkin kohtaa laskettiin vaan kaks parasta tulosta. Ankkuri-Bali teki aivan huikeen radan, mutta nopia kun on, kerkis sujahtaa väärään päähän putkia. Lopullinen sijotus siis 18/76, mikä ei tietenkään oo mitenkään huono juttu sekkään. Mutta ainahan se vähän mietityttää, että mitä olis pitäny tehä erilailla, ku se mitaliki oli tojellisuuessa aika lähellä. Seuran medijoukkue sai kans tuloksen ja oli 34/71. Maksit jäi tänä vuonna iliman tulosta.

Nyt pietään Rallin kans kissaamisesta apaut puoltoista kuukautta taukua eikä nyt reenatakkaan oo tarkotus ku enintään kerran viikossa ainakaa hetkeen. Tokon kans pittäis kyllä ryhistäytyä, jos meinataan pittää kiinni siitä yhestä AVO-kokkeesta tänä vuonna. Ehkäpä täytyis tehä ihan semmonen reenilukujärjestys. Josko sillä sais vähä ryhtiä tähän hommaan, ku eipä se nyt palijoo vaatis. Se pirulaisen luoksetulon pyssäytys kyllä vaatii vielä palijo, mutta nuin per päivä riittäis joku varttiki, että pääsis johonki suuntaan. Sitä vaan tuppaa olemaan näihin pitkiin kesäiltoihinki vaikka sun mitä touhua tehtäväksi niin, että äkkiä kulluu neki.

Muistiinpanoja

Jovain on taas vierähtäny viikko jos toinenki eellisestä päivityksestä. Viimesen tentin lisäksi tässä välissä kerkis oleen noita juhulapyhiä ja oman seuran ihka ensimmäiset viralliset kisat. Kyseiset kinkerit saatiin kunnialla pakettiin ja kiitostakin tuli järjestelyitten sujuvuuesta ja mm. kauniista maisemista kisapaikalla. Suuremmilta satteilta vältyttiin ja koirien kannalta oli ihanteellinen keli: pääosin pilivistä ja lämpöö viientoista kieppeillä. Saapa nähä pystytäänkö vuojen päästä pistään vielä paremmaksi, kun on vähä saatu jo käsitystä hommasta. Olihan meillä toki monta kisakonkaria, mutta suurimmalle osalle kerta oli eka.

Yhet kolomosten kisat on toukokuussa juostu Rallin kanssa. Eipä sieltä tuloksia oo tullu ja kaks rattaa oli aikamoista sekkoilua, kun vertaa ekoihin kolomosiin. Mutta viimesellä, hyppyratalla mentiin jo mukavasti meleko lopulle asti, jossa Ralli bongas oman putken pään kohassa, jossa en sitä taas ollu osannu varua.

Kahessa koulutuksessa on tässä välissä keritty käymään ja niitten kotiläksyjä ja antia tässä rupesinki itelle muistiin kirjotteleen. Toukokuun alussa tokoiltiin Rantasen Anun opissa. Tanistettiin tietenki tuon ikkuisuusrojektilta vaikuttavan luoksetulon pyssäytyksen kans. Oon siirtyny siinä takapalakkaan ja sen kans on ehkä jotakin pienenpientä ejistystä saatu. Sillä linjalla saatiin ohoje myös jatkaa. Mutta lisäksi täytyis tehä ihan perus pysymisreeniä. Toisaalta sitten myös luoksetulosta suoraan vappautusta lelulle. Hyvä olis kans, jos pystyis välillä tekkeen apuohojaajan kans niin sais sen pallon pompun just siihen käskyn perrään tehostaan sitä.

Seuraamista vähän näytettiin. Se oli Anun mielestä ihan ok. Ehkä se meiän kriteerikkään nyt ei oo siinä ihan viimesen päälle... Reeniä vaan ja vähän pilikun viilausta siihen, mistä palakkaa. Lyhyitä pätkiä, mutta välliin myös vähä pitempää. Palijo takapään käyttöön reeniä eli käännöksiä vasemmalle, mutta toisaalta oikeelle käännöksissä vähä irtoo samoin ku juoksussa. Mutta ei paha.

Räksytyksen osaltaki Anu oli kovin positiivinen. Usko, että toi on niin fiksu tyyppi, että oppii pianki johonmukasella huomiottajättämisellä ja sillä, että se lelu nyt vaan ei ilimesty mihinkään räyhäämällä, että parempi olla hilijaa. No toivottavasti näin. Täytyy vaan ite olla sen kanssa tarkkana ja muistaa palakata ja touhuta aina vaan hilijasen koiran kans.

Metallia kokkeiltiin vähäsen uutena juttuna. Yllättävästi Ralli jopa otti kapulaa suuhun vauhtireenissä. Aika ohkasesti, mutta kuitenki. Eli reeniä vaan, mutta ei tietenkää ehkä ennen avvointa kannata hirveesti, ettei rupee sitte taas puista hylykimään. Reeniä siis vauhtireeninä niin, että välillä lentää puinen, välillä metallinen. Palakka vasta siittä, että nostaa kapulan ja pikku hilijaa palakan viivytystä. Ei se niin toivottomalta vaikuta, ku mitä kuvittelin sheippausreenin perusteella.

Paikkamakuu tehtiin loppuun. Tällä errää ei ruennu tutiseen, ku olin piilossa, mutta tuota ommaa pientä pihinäänsä loppua kohti rupes pitämään. Ohojeiksi saatiin, että pitäis saaha jotaki muuta aateltavaa pikkuselle. Eli esimerkiksi namipurkki tai lelu nenän etteen, jota saa vahtia.

Tunnaria ei tehty ite, mutta siittäkin saatiin ommaan reeniin ajatuksia. Eli omaa edelleen piiloon, mutta hämykapuloita kehiin. Ensin hämyt ihan vaan kasaan jonku matkan päähän. Pikku hilijaa hämyjen levittelyä ja tavotteena piilotus lopulta hämyjen keskelle. Piilotuksella saa pysymään sen nenän käytön. Hämykasan kans on pari kertaa tehty. Ihan eka kerta meni hyvin, tokalla lähti tuomaan kasasta kapuloita ja lopulta oli piilottanu oman niin, etten ennää löytäny sitä itekkään. No Ralli lopulta läysi. Toisella reenikerralla lähti eka hämyjä kohti, mutta sitte välähti ja rupesn nenä käymään. Ei kokeiltu sillon toista kertaa, ku onnistu niin hyvin.

Tännään sitte reenattiin hirveessä helteessä agilityä Elinan opissa. Otettiin reeni kahessa erässä, mutta ei kyllä ollu toivookaan koko ajan reenaamisesta. Ei koiralla eikä mulla. Mutta ei se toki ollu tarkotuskaan ja hyvinhän se reeniaika kulu keskustellessaki ja sillä tavalla vinkkejä saadessa. Alussa oli pitkä suora, jossa koira joutu suorittaan ittenäisesti renkaan, muurin ja pituuen. Niissä ei ollu mittään ongelmaa, mutta ku suoran päässä olis pitäny tulla keppeille mun törkkäsyyn niin siihen ei sitte voinukkaan tulla. Mutta eipä tommosta ihan oo taiettu harjotellakkaan. Ainakaan aikoihin. Siittä eka kotiläksy siis.

Muutamia välihuomioita: ehin aika monesti esim. persjättöön ja ne olis aina nopiampia, ku jotku takkaa ohojaukset, joita heleposti suunnittelen. Poispäinkäännöksessä tee koiralle tillaa ja käännä ENNEN estettä. Muista se pirun askel aina sitä estettä kohti teit sitte sen ohojauksen kuinka lähellä tai kaukana tahansa. Kiinnitä huomiota tutustuessa koiran juoksurattoihin ja linjaa koiraa aina etukäteen esimerkiksi rytmin muutoksilla. Keinuun saa noppeutta sillä, että vien kättä Rallin eellä. Ite vaan liikkeelle välittömästi, ku Ralli on kontaktilla niin saan sekunnin etumatkan jatkoo varten.

Siinä kohtaa, ku Ralli oli antanu kaikkensa, juteltiin vielä aan kehikosta. Nyt näytti hyvältä, mutta heti vaan täytys ottaa niitä häiriöreenejä. Onhan näistä Sanniki puhunu, mutta en ehkä oo ihan hoksannu, miten niitä pittäis tehä. Näissä koira laitetaan aan harjalle eli ei tehä kokonaan. Näin opetettaan nimenommaan keskittyyn siihen kehikkoon osumisseen. Kolome esimerkkireeniä: ite lelun kans etuviistoon ja siitä ite liikkeelle erilaisiin ohojauksiin, lelu jää palkaksi. Toisena jätetään lelu aan viereen, vähä alareunan takapuolelle ja reenataan valssia eli vaikka käännytään jyrkästi takasipäin, pitää kehikkoon osua. Kolomanneksi vielä niin, että ite jonku matkan päähän aasta vinguttaan lelua ja hetsaamaan ja taas pittäis malttaa osua kehikkoon. Näitä pittäiski nyt ottaa tehoreeninä, josko siihen alasmenoon sais vähä varmuutta kisatilanteisiinki noitten kans.

Vielä saatiin ens viikon reeneihin tehtäväksi kellottaa yks kuvio. Että onko Rallille nopiampi kierrättää siivekkeen ympäri vai hypyttää ristiin. Veikkaan kyllä, että ristiin on nopiampi, mutta silti valittin omassa ohojauksessa kierrätyksen. Mutta täytyy muistaa tiistain reeneissä kattoo. Ristiin hypytyksessä matka on vähä pitempi, mutta ehkä se on Rallillekki luonnollisempi reitti. Valittelin, että isänsä poeka, ei käänny. Kommentiksi saatiin, että kääntyy kyllä, mutta hittaasti, koska ottaa kääntyessään niin palijo askelia. Mitähän sille pittäis tehä? Se jäi kysymättä.

No mutta. Aika hyvin kuitenki meni. Meijän omassa sarjassa siis. Nyt vaan muutamat kisat tähän välliin ja katotaan napsahtaako joukkuenakki SM-kisoihin. Hui! Sen jäläkeen saaki pittää ainaki kissaamisesta muutaman viikon, ehkä kuukauen taukua. Ja varmaan reeneistäki viikko tai pari. Josko siinä kohtaa keskityttäis hetkeksi tokoon, ainaki jos meinataan mennä kesäkuun lopussa avvointa kokkeileen...

Ommuuten meleko hiki! T. Raipe