Kiireistä Kevättä Rinnassa

Vaihteeksi enemmän kuvia, vähemmän valitusta. Ja mistä tässä nyt valittaiskaan. Pappakoira on ollu kylässä kaks päivää ja hänhän on vallan loistanu kilipaa auringon kanssa. Kevättä rinnassa niin, että karkas viime viikolla elämänsä toista kertaa. Edellisestä onki vierähtäny aikas monta vuotta. Ja mihin herra suuntas? No tietenki naapuriin juoksusia mäyrisnarttuja vikittelemään.

Eilen käytiin fysioterapiassa russelien kans ja molemmat oli oikein hyvässä kunnossa. Rallilla oli vähemmän mitään ku aikoihin, vaikka on kuitenki alettu taas reenaan ja kisaamaan ihan kunnolla. Jes. Ei parane nyt muuttaa mittään, ku pomputuski on tosi vähästä tällä errää!

Mää NÄIN, että mää sain vinkupallon. Mikä tää hörsäle nyt on olevinnaan?

Onko pakko olla kuvassa nuitten kans? t. Rico

Ei tartte auttaa. Saan mää tämän itekki auki.

Ai, haluat poseerauksen, täältä pesee.

No kelepaisko tämä?

Miten toi isäpappa vaan jaksaa?

Hohhoijaa, toi penikka ei kyllä voi olla mulle sukua. Sen verran löysä kaveri.

Saat lukia rauhassa tasan niin kauan, ku rapsutus pyssyy tauottomana.

Pai te vei, aika kuivan olosta juttua.

Kolme

...on viime aikojen teemanumero. Itellänihän napsahti kymmeniä moinen määrä mittariin reilu kuukausi sitte. Riemulla taas on tänään 2 x 3 synttärit. Ja Ralli tuli siirretyksi kolmosluokkaan viime viikonloppuna. Mutta alotetaas vähäsen päivänsankarista.

Tein tämmösen pienen koosteen Rimpukan pentuajalta. Sanotaanko näin, että noitten kiltisti paikallaan istuvien/seisovien tyyppien määrä on ryhmäkuvissa lissääntyny, mutta Riemu on on pitäny tyylinsä... Ihan aina sille ei jaksa nauraa enää aikuisen koiran kohalla. Mutta tuommonen hössöttäjähän tuo nyt on eikä ikinäläkäselle itelleen mittään voi.

Tännään herra näytti omalta vaativalta itteltään. Että missäs on mun synttärikakut ja herkut? No kun niitä ei alakanu kuulumaan niin Riemu otti ohojat ommiin tassuihinsa ja nautiskeli iltalenkillä tienpielestä jonkun lajitoverinsa terveisiä... Lempiharrastuksensa parissa siis Pieni Pinseripoika. Tulihan sitä illalla vähän sallittuja herkkujakin totta kai.

No Ralli tosiaan kunnostautu kisailussa näin tauon jäläkeen. Ekoista kisoista ei vielä nollia tehty, mutta toissa viikonloppuna napsahti hyppynolla. Siittä tuossa Sannin kuvaama ja lataama video. Voitettiin luokka ja etenemäki oli varmaan Rallin ennätysluokkaa: 4,61 m/s. Mutta köpöttelyltähän tuo silti näyttää ja oma meno ihime käsien viuhtomiselta. Ihan ok sujuva rata kumminki. Mukava ja melko helppoki.



Viime viikonloppuna tuntu jo, että olis voinu jäähä kotia. Kolomas viikonloppu peräkkäin kisaamista, ku sattu täällä lähellä olemaan kisoja. Mutta onneksi lähettiin. Heti ekalta agiratalta saatiin nolla, voitto ja serti. Ralli kyllä hyppäs aan kontaktin, mutta se hyvä puoli on leviässä persauksessa, että tuomari ei ihan kaikkia näje. Tuo rata oli muutenki aika räpellystä, etenemä vähä alle neljän. Olin ite vähä pihalla ja esimerkiksi yhessä kohtaa en kerinny suunnittelemaani valssiin niin ohojaus oli vähintäänki mielenkiintonen. Mutta Ralli pelasti.

Että nyt tarttis rueta suunnittelleen kolomosten kisoja. Katotaan nyt. Syksyllä, ku siirryttiin juoksuaahan niin aattelin, että kai nuin pieni köpykkä niin isolle alueelle ossuu. Mutta eipähän vaan osu ennää, ku 2-on-2-off on rikottu. Eikä tuo puomin pyssäytyskään oikein onnistu kissoissa. Kierrokset nousee. Täytyis ottaa joku kontaktikausi ja keksiä tohon aalle jotaki. Tai ainaki tehä lissää ja lissää ja lissää toistoja. Mutta mää en jaksa ottaa tätä niin tosissaan tätä hommaa. Että katellaan nyt, mennäänkö kuitenki parin viikon päästä kokkeileen onnia.

Kypsyttelyä

Long taim, nou sii vai miten ne sanoo. Tässä on ollu vähä kiirusta. Gradua, pyöreitä vuosia, tenttiä sun muuta pientä. Eikä tää kevät suoraan sanottuna mitenkään kevyeltä vieläkään näytä. Mutta jospa koirarintamalla sais aktivoiuttua. Sitä toivoo ainakin nimimerkki Kypsynyt.

Pieni russeliherra on nyt reiluun kahen vuojen ikään mennessä kypsyny elämänsä kevvääseen. Tuntuu siis hajut vievän mukanansa ja pari päivää sitte tojistin lenkillä ihka ensimmäistä kertaa, ku Ralli päätti näyttää ossaavansa myös äijäilyruopia merkkauksen päälle. No eipä tää elämän kevät nyt vielä mittään merkittävää muutosta herrassa nuin muuten oo saanu aikaan, mutta lenkillä sais kyllä menneen aikaa tovin jos toisen hajujen kans.

Muutamana viime viikkona on vihon päästy reenaamaan ja toissa viikolla oltiin myös Elinan koulutuksessa. Kaikkinensa on menny yllättävän mukavasti. Syksyllä tauon jäläkeen oli melekosta raivoomista meininki, mutta nyt on päästy aika mukavaaki menua. Mitä nyt kääntymään tarttis opetella. Ja malttamaan paikalla lähössä. Tai ehkä se ei oo sen kummosempaa, mutta ite on vaan erilaisella asenteella... Joka tappauksessa Elinalta saatiin "läksyksi" erityisesti sylkkäri ja se, että ku käännetään niin pittää myös kääntyä. Yritetään, yritetään. Jos vaikka sais otettua reeneissa tavaksi hinkata aina ekaks jottain ohojauskuvioo tai yksittäistä estettä ja lopuksi pätkä rattaa.

Lähössä malttamisesta on hyvä esimerkki tää eka kisarata kolomeen kuukauteen tältä päivältä Lempäälästä. Kuten kuvasta näkkee, hetken mietin, että meen vaan karkaamisesta huolimatta, mutta sitte sain itteeni niskasta kiinni. Ilimeisesti sain sillä Rallista yliotteen ja sen asennehan oli suorastaan kuuliainen etenki alakuratan ton kurinpallautuksen jäläkeen. Mää varmaan koettelin taas rajojani, ku vaan kylymästi jatkoin koko ratan, vaikka kouluttamistahan tuo oli eli ois kai pitäny poistua ratalta... Jäläkeen päin sain kuitenki tuomarilta pointsit pallauttamisesta, että ainakin noin "henkilökohtasella" tasolla toi tekonen ilimeisesti sai hyväksynnän.



Toisella ratalla lähtö oli kyllä erittäin liipasimella ja hiipikin pirulainen pikkunen, mutta matkaan päästiin. Asenne oli taas kuitenki mitä sattuu ja heti toinen rima tippu. Rata oli jokseenki eksoottinen ja kepeillä meijän tie katkes lopullisesti. Oikeeta väliä ei löytyny millään ja se siellä käytetty aika tuntu ikkuisuuelta. Ehin jo aatella, että kohta toi tuomari tulee heittään meijät pihalle. No apaut kymmenennellä kerralla se eka väliki sitte löyty, mutta melekeen heti sen jäläkeen puomilla tuli niin törkee roiskasu, että eiku takasi kontaktille. Ralli-raasu ei uskaltanu sitte lähtee siitä mun vappautuskäskyllä ja huomasin poisjuostessani vasta viimesellä esteellä, että siellä se tököttää kontaktilla vieläki. Koita siinä sitte olla vakavana.

Viimenen rata oli oikeen mukava ja sen kyllä mokasin ite. Tutustumisessa vielä erikseen mietin, että keinulla täytyy tulla kaks painokasta käskyä, ku viimesimmästä keinusta oli taas aikaa. Mutta sitä toista ei koskaan tullu ja tuossapa tulos. Muuten ihan mukava rata, vaikka tokihan noista kiekoista vois nipistää muutaman sajasosan eikä tää reeneissä nähtyyn verrattuna tainnu ihan parasta vauhtia olla.



Tämmöttiis tällä erää. Katotaanpa menneekö seuraavaan kertaan taas kuukausi, ku kerkiän istahtaan konneelle näissä merkeissä. Seuraaviin kisoihin ainaki ois tarkotus mennä heti ens sunnuntaina, ku kerran täällä lähimaastoissa on tarjontaa. Niin joo ja tietysti tarttee vielä mainita viime aikojen merkkipaaluina Rico-papan 11-vuotistuminen, joka tosin jäi ilimeisen ajattelemattomalta ja hokaralta perhueelta hieman huomaamatta. Jälkijunassa papanaa on kyllä lahjottu erinäisillä vinkuvilla paketeilla, joista suurimmasta osasta on jo tehty selvää.

Ei Mee Putkeen

Huhhuijaa. Täällä ollaan. Vielä just ja just järjissään, vaikka gradu pitäis palauttaa parin viikon sisällä ja onhan siinä vielä tekemistä... Loppua kohti rupiaa luovutusajatukset iskeen, että en mää tästä tämän parempaa saa niin antaako olla. Mutta jos nyt vielä jonkulaiseen järjestykseen sais sen, ettei tarttis hävetä.

Tajusin tuossa viime viikolla, että meillä tulee pian melekeen puol vuotta täyteen tämmöstä melekeen taukoilua Rallin kanssa. Tää nihkee vaihe alako alakusyksystä osteopaattikäynneillä. Sen jäläkeen on reenattu varmaan ihan äärimaksimissaan kymmenen kertaa ja kisattu kahesti. Jumishokista ku päästiin nii oliki vuorossa kennelyskä. Sen kanssa otettiin tooosi rauhallisesti. Joulun aikaan vasta käytiin muutama pienehkö reeni. Sitte oli taas osteopaatin jäläkeistä lommaa ja sitte tuliki nämä pakkaset.

No ens viikolla oli aatellu palata ruotuun, mutta toisin kävi. Ralli kävi osteopaatin vinkistä pari kertaa Tampereen koirauinnissa polskimassa ja "kuntoutumassa". Viime viikolla mukana oli myös Rico-pappa, joka hyppi altaaseen sytämmensä kyllyyestä. Kyllä Ralliki mieluusti ui, mutta on huomattavasti varovaisempi. No pakkanenhan se oli, mutta yritettiin kuivailla pojjaat hyvin ja lämmittää autoo valmiiksi. Ja tietysti topattiin vaatetta päälle kunnolla. Rico veti puolet kotimatkasta hinkaten ittiänsä pitkin takakontin seiniä ja ilimeisesti piti sillain ittensä lämpimänä ja tervennä. Mutta pari päivää uinnin jäläkeen Ralli alako nuuhkuttaa. Että nuha iski. Tännään aamulla sitten rupes vielä röhimäänki, joten eipä muuta ku lääkäriin.

Lääkäri eppäili, että uinti saatto olla laukaseva, mutta että olis joku bakteeritulehus oireista päätellen kummiski. Antibioottia ja tulehuskipulääkettä määräs. Puhuttiin myös Rallin ahtaanolosista henkiteistä. Tai semmoset oon sillä päätelly olevan, kun se aika ussein selevittää kurkkuansa, ku on juonu ja kennelyskäki oli tosiaan meleko mahoton, vaikka rokote oli voimassa. Lääkäri sano, että se on kohtuullisen ylleistä pikkukoirilla ja luonnollisesti altistaa tulehuksille ja ongelmille. Kehotti kuvvauttamaan kurkun, jos ei antibiootti helepota, tai jos näitä ongelmia rupiaa olemaan.

Että onpahan sairastettu oikein olan takkaa. Tai siis Ralli on. Emäntään eppäilemättä iskee joku megatauti sitte, ku saan gradun pallautettua. Eipä oo Rallin tarttenu antibioottia ennen syyä tauteihin, näppyleikkauksen jäläkeen vaan. Ja nuin muutenki on ollu aikas terve kaveri, jos Riemuun vertaa. Siis jos lihasjumeja ei lasketa. Toivottavasti on nyt vaan kertaluontosta ja selevitään tällä ei niin pikkasen pitemmällä hilijasella jaksolla. Että jos sitte ens kuun lopulla vaikka päästäis taas kisaamaan. Ja se uintiki olis tosi hyvä niin Rallille ku Ricollekki, mutta ei parane näillä pakkasilla mennä onneensa koittaan ainakaan ennenku ompelen Rallille kunnon haalarin ja villamanttelin alimmaiseksi.

Että tämmösiä valituksia. Josko ens kerralla olis nuo ikävät velevollisuuet jo saatu pois päiväjärjestyksestä, Ralli terveeksi ja uus reenikausi pikkuhilijaa aluilleen.

Vuosikatsaus 2013

Nonnih. Se on sitten kohta tämäki vuosi lusittu ja uusi, uljas vuosi 2014 alakamassa. Mulla on tainnu jo vähä niinku perinteeksi muovostua, että täsä vuojen vaihteessa pittää koota tuota koiravuotta jollaki tappaa yhteen. Että tässäpä näitä aatoksia.

Vuonna 2013...

...kevvään koirat sai kärsiä kandia kirjottavasta emännästä eikä tilanne ainakaan parantunu syksyn ja gradun tullen. Tylsäääää, sano etenki russeli.
...Rico-pappa täytti täyet kymmenen vuotta ja kisas keväällä ja kesällä ihan mukavin tuloksin. Osittain ajan puutteen vuoksi papa on siirtyny osa-aikaeläkkeelle. Jos kunto kestää niin ehkä mää sen vielä joskus jollekki hyppyratalle ainaki otan, jos Ralli joskus nousee kolomosiin.
...Ralli kävi muutaman näyttelyn ja tuli todettua lähinnä erittäin hyväksi.
...Riemu pääsi palleistaan. Sen vaikutuksista ja vaikuttamattomuuesta oliskin tarkotus kirjottaa jossakin kohtaa enemmänki.
...Ralli korkkas sekä agility- että tokokisausansa. Agilityssä alotettiin kesäkuun lopussa ja kerittiin kakkosiin asti. Tavotteena oli kyllä nousta kolomosiin tänä vuonna, mutta jumien ja kennelyskän takia, ja ehkä myös vähä reenin puutteen vuoksi tuo tavote jäi saavuttamatta. Toko korkattiinkin sitte yli ootusten alokkaan ykköstuloksella elokuussa.
...Riemu jatko muutama vuosi sitte korkattua agilityurraansa ja aika mukavasti ootuksiin nähen meniki. Kesän saldona kaks nollaa ykkösistä. Ehkäpä Rimpula vielä jonaki päivänä yrittää hakia sen viimesen nollan ja päästä kakkosiin.
...agilityn osalta sydäntä lämmitti myös seuran agilityn SM-kisojen mainiot tulokset, etenki maksijoukkueen tiukka nelossija!
...keskellä parasta kessää meijän lauma kasvo taas yhellä tulokkaalla, ku Raider alias Raipe alias Raiteri alias Raipukka saapu Suomeen. Kaverista on kehkeytymässä melekonen agilitymenijä ja erityisesti Ralli on iloinnu uuesta leikkikaverista, vaikka välillä sitä pittääki muistuttaa, että kuka on kingi.
...vaikka muuta vois valituksista luulla niin koirat on kumminki ollu kohtuullisen tervennä. Riemu sairasti syksyllä jonku mahapöpön monen vuojen terveen kauen jäläkeen ja Ralli kennelyskän joulunalla. No Rallilla nyt on tuo pomputus- ja jumivaivat, mutta kaippa niistäki selevitään sopivalla aktiviteettimiksauksella ja lihashuollolla.
...Riemunkirjava -tuotemerkki näki päivänvalonsa. Vähäsen sivvuun menevä, mutta koiriin lähheisesti liittyvä asia kai se oli seki. Tuotteita ei vielä ihan hirviästi oo tullu, mutta ehkä sillekki on aikansa, ehkä jopa vuonna 2014.

Uskaltaiskohan sitä mittään toiveita esittää ens vuojelle? Niinku tojettua, nää mun koiriin liittyvät tavotteet tuntuu olevan aina ihan mahottomia saavuttaa, että ehkä olis parempi olla niitä asettamatta. Mutta josko nää oliski toiveita, että vuonna 2014...

...toivottavasti kerkiäisin vähä panostaan niin agilityn ku tokonki reenaukseen etenki keväällä ja kesällä.
...toivottavasti Rallin lihaksisto kestää, jos reenitahti vähäsen tiivistyy.
...toivottavasti noustais Rallin kans kolomosiin jossakin vaiheessa vuotta.
...toivottavasti osallistuttais avvoimen luokan tokokokkeeseen.
...toivottavasti Riemulla löytyis motivaatio taas kesän tullen agilityyn, että voitais kokkeilla sitä kolomatta nollaa löytää.
...toivottavasti pysytään tervennä ite kuki.

Että tämmösiä. Tässäpä lopuksi vielä joku iipuhelimen surkuhupasalla kameralla joulumettässä otettu räpsäys ja Lauran hienosti koostama video sisarusten ja koiraparven kinkunsulatusreeneistä.

Mistä Tietää

...että deadline lähestyy? Tiivistyvästä bloggausvauhistapa tietenki. That's the way the cookie crumbles.

Ralli sai tännään isupapan vieraaksi. Täällä on painittu ja tehty maalimanhistorian hittain suoritus yhestä meijän peruslenkistä. Joka ainooseen merkkipaaluun piti pysähtyä ja kolomen soikkoilijan hihinoja selevitellä. Isäntä halus kauppareissulta ostaa pojjiille tuliaisia. No eipä ollu karvapäillä asiaa vastaan mittään, mutta olis jo luullu isännänki oppineen, että kertahotasullahan se on herkut syötävä. Koirat ei taija palijo nautiskelusta ja sloufuudista perustaa...

Maaliman fiksuimpia ideoita on myös yrittää ottaa isäpoikakuvia talaven pimmeyessä, ku valasimetki on vintagee, minkä kyllä tehhoista huomaa. No johonki se on aikasa kulutettava, ettei vaan sais mittään järkevää tehyksi. Meleko joulusiahan nuista tuli. Jospa tää oliski sitte se meijän joulukirjotus niin, että emäntä piättäytyis ylimääräsistä turhanpäiväsyyksistä sanotaanko tammikuun puolelle asti? Jos näin pääsis käymään niin mikäpä siinä, hyvät joulut sitte vaan!

Isänmaan Toivo

Mun pikkunen isänmaantoivoin täyttää tännään kaks vuotta. Eli kai se nyt täytyy jo aikuiseksi sitte laskia. Sniif.

Synttärisankariin iski viime sunnuntaina kennelyskä. Sunnuntai-ilta, yö ja maanantai oli ihan kamalaa köhimistä. Ei siinä tullu oikein nukkumisesta eikä kirjottamiseen keskittymisestäkään mittään. Satunnaisesti köhii vieläki, mutta eiköhän tästäki selevitty. Toivottavasti vastasuuen varalle tästä sais jonkulaisen immuniteetin. Ainaki nyt lauman ne jäsenet, jotka sairasti kennelyskän nelijä vuotta sitte nimittäin säästy tauilta.

Jos ny ylleensäkkään sairauesta näin voi sanua, niin tulihan tämä ihan sopivassa kohtaa kuitenki. Joulu on tulossa ja allekirjottanneen täytys käyttää kaikki liikenevä aika (niinku nyt tämäki) kirjottamiseen. Yhet kisat jäi välistä ja sitä myötä tuli sinetti sille, että varovainen tavote kolomosiin noususta tämän vuojen puolella jäi saavuttamatta. Mitä mää tossa joskus taas sannoinkaan näitten tavotteitten asettamisesta? Mun kohalla ne tuntuu varmistavan aina sen, että niin ei ainakaan tapahu. :)

No nyt tosiaan levähellään ja toivottavasti joulun tienoolla keritään vähä rentoutuun ja jo pikkusen päästään reenaamaanki. Synttäripäivästään sankari nauttii sohovatyynyjen alle kaivautumalla ja possunkorvaa natustaen. Päivemmällä varmaan poiketaan isäpappalassa vähä ulukoilemassa kavereitten kans. Oikeen mukavaa itsenäisyyspäivää siis kaikille!