...emännälle. Vois nimittäin jonkun sortin rastin raapustaa seinään. Jaa miks? No Riemu on nyt viitenä päivänä yhteen menoon tyhjentäny kuppinsa sekä aamulla että illalla! Tämmöstä ihmettä en muista tapahtuneen ennen. En ainakaan pentuajan jäläkeen.
Nooh, mutta eipä nyt vielä innostuta. Täällä maalla asumisessa on kuitenki se etu edelliseen asumukseen nähen, että koiria ei asu ihan naapurissa. Ja ilmeisesti ei ainakaan mitään kamalan herkullisia narttuja oo lähistöllä. Että sikäli tuo meiän hormoonihiirikään ei ihan hirveesti oo kevään haikailujen jäläkeen haikaillu. Tottahan toki reenipaikalla on hajuja ja lenkkipoluillaki, mutta ei ne kuitenkaa oo yöunia häirinny. Ainakaan vielä. :)
Mutta siis piti sanomani, että noi naisethan ne on aiemmin paljo Riemua saanu syömättömäksi. Mutta nyt siis tuntuu Hillssi maistuvan. Hyvä niin. Vielä en ossaa sanua sen muista ominaisuuksista, ku vasta viikko sitä on kokonaisvaltasesti syöty. Mutta piän peukkuja, että mitään ihmeempää ei ilmenis. Ainakaan maha ei oo menny sekasin, mutta kyllä se jätös tietenki kuivakkaampiki sais välillä olla... Katellaan nyt kuukausi ainaki etteenpäin ennen lopullista tuomiota ellei sitte jottain yllättävää vielä satu.
Semmosen muutoksen muuten tein ruokarytmiin, että kun se aamu on aina ollu niin huonoo ruokailuaikaa Riemulle niin annanki aamulla vaan 1/3 päivän annoksesta ja illalla 2/3. Että osasyynsä silläki aamun parempaan kupin tyhjenemiseen. Ehkä tarttis tällä uuella ruualla vielä kuitenki kokkeilla sitä vanhaa puolet ja puolet menetelmää. Meillä on nimittäin iltaruuan aika aina kaheksalta ja tällä viikolla Riemu on vissiin joka päivä alottanu sen ruuan oottamisen jo seittemältä. Se yrittää "houkutella" meitä omalle ruokakaapilleen aina kun me liikutaan lähistöllä. Ja osottaa se muutenki, että nyt tarttis jottain tapahtua. Käy välillä tökkimässä kaapin ovee ja välillä pyykkikoria tai jotaki muuta sopivasti ääntävää eteentulevaa kärsimättömänä. Kyllä Riemu ennenki on ruoka-ajat tienny, mutta ei se koskaan ihan tällä intensiteetillä sitä oo oottanu!
Emäntä
perjantai 8. lokakuuta 2010
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Punaiset Lehdet
Olipahan rentouttava mettälenkki. Ja sen päälle lämmin suihku. Henkilökohtasesti oisin kyllä jättäny sen suihkun väliin. Olin just löytäny hyvä liejupaikan metästä ja saanu tehtyä ittelle tosi näyttävän näköset inkkarimaalaukset. Näytin nimittäin aika uskottavalta. Mutta ei, emäntä ei ymmärrä Pientä Pinseripoikaa. Se meni ja pesi ne pois ja pesi mut samantien kokonaan.
Haettiin emännän kans Riksukkakin mukkaan lenkille. Aika kaunistaki oli. Aurinko ja syksy. Mutta en mä nyt sitä ehtiny juuri ihailla. Mulla oli täys työ pittää huoli siittä, että Rico ei kerinny merkkaan mihinkään ilman mua. Mää juoksin aina täysiä kattoon, ku se pysähty haisteleen jottai ja seurasin hyvin, hyvin läheltä kaikki merkkaustoimitukset. Ja merkkasin tietty ite päälle.
Välillä mä kyllä jätätin vähä itteeni, että sain sitte suhahtaa täyttä pinserilaukkaa ohi noista ihraperäpäistä. Säälittäviä köpöttelijöitä. Mut kyllä me Riksan kans löyettiin monta mielenkiintosta kannonkoloo ja kiventaustaa yhessä. Emmä tiiä, mutta olin aistivinani, että Rico ois mieluummin ettiny niitä ittekseen. Mutta en antanu sen aistin häiritä yhtään.
Ai että. Nyt on kyllä niin makia käpertyä ommaan tuoliin ottaan pikku torkut ennen iltaruokaa ja -touhotuksia. Luulenpa, että nään taas unia kissoista. Ne penteleet ei jätä mua rauhaan ees aamulenkillä. Hyppivät vaan miten sattuu tien yli ja pörhistelevät.
Ainiin ja seki mun piti muistaa sanua, että harjasinpahan lauantaina pöyän isännän kans mätsärissä. Oltiin isojen punasten ykkönen ja BIS-kehässä neljänsiä. Mä oon varma, että oisin voittanu koko homman, jos ei Ronin emäntä ois tullu sinne kehään häslään niitten palkintojen kaa ja sekottaan mun pasmoja. Mutta oli muutenki mukava tapahtuma. Kauhee määrä pentulaisia oli tullu treffeille ja ihan mukavasti oli mätsärissäki ilmottautuneita.
Riemu
PS. Kuvat on vuojen takasia. Arkistojen kätköistä.
Haettiin emännän kans Riksukkakin mukkaan lenkille. Aika kaunistaki oli. Aurinko ja syksy. Mutta en mä nyt sitä ehtiny juuri ihailla. Mulla oli täys työ pittää huoli siittä, että Rico ei kerinny merkkaan mihinkään ilman mua. Mää juoksin aina täysiä kattoon, ku se pysähty haisteleen jottai ja seurasin hyvin, hyvin läheltä kaikki merkkaustoimitukset. Ja merkkasin tietty ite päälle.
Välillä mä kyllä jätätin vähä itteeni, että sain sitte suhahtaa täyttä pinserilaukkaa ohi noista ihraperäpäistä. Säälittäviä köpöttelijöitä. Mut kyllä me Riksan kans löyettiin monta mielenkiintosta kannonkoloo ja kiventaustaa yhessä. Emmä tiiä, mutta olin aistivinani, että Rico ois mieluummin ettiny niitä ittekseen. Mutta en antanu sen aistin häiritä yhtään. 
Ai että. Nyt on kyllä niin makia käpertyä ommaan tuoliin ottaan pikku torkut ennen iltaruokaa ja -touhotuksia. Luulenpa, että nään taas unia kissoista. Ne penteleet ei jätä mua rauhaan ees aamulenkillä. Hyppivät vaan miten sattuu tien yli ja pörhistelevät.Ainiin ja seki mun piti muistaa sanua, että harjasinpahan lauantaina pöyän isännän kans mätsärissä. Oltiin isojen punasten ykkönen ja BIS-kehässä neljänsiä. Mä oon varma, että oisin voittanu koko homman, jos ei Ronin emäntä ois tullu sinne kehään häslään niitten palkintojen kaa ja sekottaan mun pasmoja. Mutta oli muutenki mukava tapahtuma. Kauhee määrä pentulaisia oli tullu treffeille ja ihan mukavasti oli mätsärissäki ilmottautuneita.
Riemu
PS. Kuvat on vuojen takasia. Arkistojen kätköistä.
perjantai 1. lokakuuta 2010
On Kun Ois Syksy
Ainii, mulla onki jääny yks hupasa juttu kertomatta tässä hötäkässä. Tuossa joku aika sitte järjestin nimittäin emännälle semmosen pienen sunnuntaiaamun yllätyksen. Se lähti käyttään mua siinä kuuen pintaan pissalla. Ajatteli varmaan, että mää sitte antasin niitten nukkua vähä pitempään. Hah.
Noh, ei siinä päästy ku portaitten alapäähän, ku mää jo hoksasin, että nyt on joku kissa-pirulainen mun portaikon alla. Emäntä ei ehtiny tajuta mittään, ku kuulu vaan NAPS! Siihen se jäi seisoon hölömistynneen näkösenä portaitten viereen flexin kahava käessä, aamutakki päällä ja tukka pystysä, ku meitsi viiletti pitkin pihhaa hoitamassa mun talovahin hommaa. Oli meinaan lähellä etten teheny loppua koko kisusta, mutta sitte me tultiin pellolle ja se sai niinku kotikenttäedun se katti. Mua ku ei oo koskaan päästetty sinne pellolle niin se miukujainen kerkesi vilahtaa jollekki salareitille ja mää hukkasin jälen. Siinä mää sitte juoksentelin pitkin poikin peltua, ku emäntä viimenki teputti paikalle aamutossuisansa. En kerinny sitä sen kummemmin aatteleen, niin sehän sai mut heti kiinni tietenki, ku pitkä hihina perässä viisti.
Ei se mua siinä sitte sen kummemmin kehunu eikä torunu. Sen flexin syyhän se oli, että se katkes. Ja kehuahhan se paremmin oiski pitäny tommosesta urotyöstä. Mutta ei muuta ku takas sisälle ja nukkuun. Sit päivemmällä noi korjas sen flexin niin ei tartte pelekän lyhyen narun varassa mennä.
Riemu
PS. Onnittelut vielä täältäki kautta Ronille pääsylipusta kolomosiin! Mitä ikinä se sit tarkottaakaa, ku emäntä sano, että mulla sinne ei oo ikinä asiaa...
Taitaa olla aika lopettaa Riemun lihotuskuuri ennenku mennäään sieltä kuuluisasta ojasta allikkoon. Aloin eilen katteleen meiän eteistokoreeneissä tuota kaverin selekää ja kyllä se meleko jykevältä jo näyttää. Ei varmasti oo ikinä vielä ollu nuin hyvässä lihassa. Me kuitenki "yritetään" tuota agilityäki harrastaa välillä niin ei parane ihan kauheen painavaksi päästää. Riemu joutuu (nimenomaan omasta mielestään joutuu!) kuitenki hyppään omaan korkeuteensa nähen niin korkeita hyppyjä, että en halua enenpäänsä rasittaa sen jalakojakaan. Mutta päivän lisäannos teki tehtävänsä ja saa nyt jäähä! Vaihto Hillsiin on ainaki vielä sujunu hyvin. Huomenna on eka päivä, ku se saa pelekkää Hillsiä. Sitte katellaan ja kuulostellaan, että miltä se elämä sen kans alakaa näyttää ja toivotaan parasta!
Muutama kuva Riemun lenkkipolun varrelta:
Peikon kolo?
Auringon maalaamaa
Päivänsäde ja menninkäismetsä
Emäntä
Noh, ei siinä päästy ku portaitten alapäähän, ku mää jo hoksasin, että nyt on joku kissa-pirulainen mun portaikon alla. Emäntä ei ehtiny tajuta mittään, ku kuulu vaan NAPS! Siihen se jäi seisoon hölömistynneen näkösenä portaitten viereen flexin kahava käessä, aamutakki päällä ja tukka pystysä, ku meitsi viiletti pitkin pihhaa hoitamassa mun talovahin hommaa. Oli meinaan lähellä etten teheny loppua koko kisusta, mutta sitte me tultiin pellolle ja se sai niinku kotikenttäedun se katti. Mua ku ei oo koskaan päästetty sinne pellolle niin se miukujainen kerkesi vilahtaa jollekki salareitille ja mää hukkasin jälen. Siinä mää sitte juoksentelin pitkin poikin peltua, ku emäntä viimenki teputti paikalle aamutossuisansa. En kerinny sitä sen kummemmin aatteleen, niin sehän sai mut heti kiinni tietenki, ku pitkä hihina perässä viisti.
Ei se mua siinä sitte sen kummemmin kehunu eikä torunu. Sen flexin syyhän se oli, että se katkes. Ja kehuahhan se paremmin oiski pitäny tommosesta urotyöstä. Mutta ei muuta ku takas sisälle ja nukkuun. Sit päivemmällä noi korjas sen flexin niin ei tartte pelekän lyhyen narun varassa mennä.
Riemu
PS. Onnittelut vielä täältäki kautta Ronille pääsylipusta kolomosiin! Mitä ikinä se sit tarkottaakaa, ku emäntä sano, että mulla sinne ei oo ikinä asiaa...
Taitaa olla aika lopettaa Riemun lihotuskuuri ennenku mennäään sieltä kuuluisasta ojasta allikkoon. Aloin eilen katteleen meiän eteistokoreeneissä tuota kaverin selekää ja kyllä se meleko jykevältä jo näyttää. Ei varmasti oo ikinä vielä ollu nuin hyvässä lihassa. Me kuitenki "yritetään" tuota agilityäki harrastaa välillä niin ei parane ihan kauheen painavaksi päästää. Riemu joutuu (nimenomaan omasta mielestään joutuu!) kuitenki hyppään omaan korkeuteensa nähen niin korkeita hyppyjä, että en halua enenpäänsä rasittaa sen jalakojakaan. Mutta päivän lisäannos teki tehtävänsä ja saa nyt jäähä! Vaihto Hillsiin on ainaki vielä sujunu hyvin. Huomenna on eka päivä, ku se saa pelekkää Hillsiä. Sitte katellaan ja kuulostellaan, että miltä se elämä sen kans alakaa näyttää ja toivotaan parasta!Muutama kuva Riemun lenkkipolun varrelta:
Peikon kolo? 
Auringon maalaamaa 
Päivänsäde ja menninkäismetsäEmäntä
torstai 30. syyskuuta 2010
Odotus
Näyttäs vissiinki siltä, että Ricosta on tulossa isukki. Siis se ei sittenkää vissiin oo pappa vielä! Kattokaas itte täältä. Emäntähän tuo on ihan turhanki innossaan... No toivotaan ny kuitenki, että loppu ootus mennee hyvin ja saahaan terveitä pikku-Ricoja ja pikku-Viivejä sulostuttamaan ihimisien elämiä!
Riemu
Riemu
tiistai 21. syyskuuta 2010
Pitää Olla Pikkasen Pläski
Jiihaa! 18 kilon rajapyykki saavutettu! Riemu alakaa olla miesten mitoissa pikkuhilijaa. Onhan tuo jo jotaki, ku vertaa tähän n. vuojen takaseen alle 16 kilon kaveriin:
Niinpä nii. Vähä reilu vuosi sitte Riemu sai jostaki koirapuistosta tms. ihan kamalan mahaongelman. En tiiä söikö se jonku myrkkymakkaran vai mitä. Joku äkänen suolistotulehushan siittä kuitenki oli tuloksena ja sitä paranneltii oikeestaa koko syksy. Otti aikansa ennenku tajuttiin, ettei Riemun maha siihen syssyyn kestäny rasvaa oikeen ollenkaa.
Ensimmäinen ruoka joka alako pysymään sisässä pitkällisten kokeilujen, riisin, keitetyn kanan ja monen Promax -tuubillisen jäläkeen oli semmonen eläinlääkäreiltä saatava Royal Caninin Very Low Fat Digestive. Siinä oli rasvaa vaan 5 %. Siittä yritin vaihtaa useempaanki merkkiin, mutta ongelmat alako aina uuestaan. Jonku kokeilun jälkeen sitte vihdoin tajusin, että ne ongelmat tuli aina rasvasen ruuan jälkeen. Sen huomion tekeminen ja todistaminen helpotti elämää ja toisaalta rajas paljon. Riemua piti aina vahtia, ettei syöny kavereitten ruokia/rasvasia herkkuja. Reeniherkkuinaki käytettyyn keitettyä kanaa. Melekosta suttaamista...
Ensin ajattelin, että syököön sitte tuota ruokaa lopun ikänsä, mutta kyllästyin muutaman säkin jäläkeen siihen, että se piti aina tilata ja hakia erikseen. Ja sitähän meniki aivan hurjat määrät, ku ton kokosen ja aktiivisuustason koiran päiväannos oli reilu 9 dl. Niinpä päätin alottaa varovaisen rasvasiedätyksen.
Ensin vaihettiin Roburin Light & Sensitiveen, rasvaa 7 %. Se ei Riemulle maistunu läheskään yhtä hyvin ku RC, mutta en antanu periksi. Muutama säkki syötiin sitä kunnes keväällä löysin seuraavan askeleen: Brit Caren uusi Light ruoka, rasvaa 9 %. Tää oli taas Riemun mielestä maistuvaa, kalkkunaa ja riisiä, joten sitäki syötiin muutama pussi.
Seuraava vaihe oli Royal Caninin Medium Light, rasvaa 11 %. Tämäki ruoka maistu kohtuullisesti. Saatan olla vähän vainoharhainenki kaikkien mahollisten oireitten kans, mutta musta tuntu, että tän alotuksen jäläkeen Riemu rupes taas vähä enemmän rapsutteleen korviaan ja muutenki. Tämän ruuan aikana oltiin myös reissussa kavereitten kanssa. Riemu ehti joka ruokinnalla toisten lopetettua niitten kupeille. Ihme kyllä mitään oireita ei tullu, vaikka osalla oli melko rasvastaki aktiivisen koiran ruokaa.
Jatkoin kuitenki samaa varovaista linjaa ja vaihettiin Roburin Genuine lammas-riisiin, koska mulla oli sitä edellisen syksyn kokeilujen jäliltä säkillinen varastossa, rasvaa 13 %. Tää ruoka haisee munki mielestä jotenki kummalliselta ja tää ei tosiaankaa oo ollu Riemun lempparia. Alkuun sen kans tuntu myös, että se närästi(?) Riemua (kauhee meteli mahassa). Kakka on kuitenki ollu ok.
Nyt, reilu vuosi mahaepisodin jälkeen ollaan vihdoin siirtymässä ns. lopulliseen ruokaan. Yritän siis löytää kaikin puolin sopivan 15 %:sen ruuan, tositarkotuksella. Vaihtoehdoiksi ainaki nyt alakuun raakautu Brit Caren Medium Adult ja Hillsin Medium Adult Advanced Fitness. Hommasin molemmista näytepussit ja testailin maistuvuutta. Ei voi mittään. Sama miten päin ne laitto, tai vaikka samaan kuppiin niin aina ne Hillsit meni ensin. Riemulla on kallis maku. :) Tai sitten se vaan tykkää kanasta enemmän ku lampaasta.
Tai no. Tein laskelmat ruuan kulutuksen ja hintojen mukaan ja tulin siihen tulokseen, että kuukaudessa Hillsin syöttäminen tulee n. 7,50 € kalliimmaksi ku Brit Caren eli taian sitte kuitenki antaa Riemun päättää tämän asian. Tietysti vielä on auki sopiiko tää ruoka Riemulle, mutta ainakin kokeillaan. Olis kyllä mahtavan rentouttavaa, jos ei enää tarttis miettiä, että mitä sitte seuraavaksi kokeillaan!
Sen tässä ainaki on oppinu, että Riemu ei oo mitenkään erityisen allerginen millekkään ruualle. Ja oman työn kannalta ei oo ollenkaa huono asia, että oma koira on syöny useempaaki merkkiä. Erikoisliikkeitten Royal Canineissa on kuitenki ilmeisesti jotain, mikä pistää nahan kutiamaan enempi ku muut. Nimittäin Riemuhan söi ennen tätä koko episodia alkuun RC Medium Junioria ja sitte RC Medium Adultia ja sillon korvat oireili ehkä enemmän ku nykyään. Ei mulla kuitenkaa oo RC:sta erityisen huonoo sanottavaa. Meiän perheessä sitä syö useempiki koira ja on syöny vuosia ilman ongelmia. Ihan niinku meissä ihimisissä, niin koirissaki kaikki ei vaan käy kaikille.
Tässäpä vielä Riemun viimeaikasen lihotuskuurin ruokalista:
Aamu: Kuivapapanoita + lisuke (esim. Hills -säilyke, Doggy -säilyke, yrjölänpuuro, raejuusto, maksalaatikko, Kennelpakasteen kalkkuna, NEU, AB piimä). Aamusin Riemu ei juuri koskaan syö kuppia tyhjäksi. Sillä on aina kiire takas nukkuun, ku on saanu muut hereille! :)
Päivä: Jauhelihaa/kalkkunanlihaa/yrjölää/NEUta + kuivalihaa + AB piimää + joskus raejuustoo (Tää päiväannos jätetään pois siirryttäessä normaaliin ruokaan. Ettei poika paisu toiseen ääripäähän. :)
Ilta: Kuivapapanoita + lisuke, iltasin kuppi tyhjenee useemmin. Iltasesta maistuvuuesta ennemmin aina huomaa sen, mikä ruoka maistuu ja mikä ei. Esim. nyt tuota Roburia tahtoo aina jäähä, mutta esim. Brit Caren Lightit meni useesti pohjia myöten.
Ohhoh, tulipahan sepustettua! Tää vaan tuli jostain... Pistetääs loppukevennykseksi muutama kuva viime viikonlopun touhuista á la Riemu, Rico ja Luca
Pallohullu? 
Luca ällöttää 
Tää näyttää jo totiselta 
Emäntä
Niinpä nii. Vähä reilu vuosi sitte Riemu sai jostaki koirapuistosta tms. ihan kamalan mahaongelman. En tiiä söikö se jonku myrkkymakkaran vai mitä. Joku äkänen suolistotulehushan siittä kuitenki oli tuloksena ja sitä paranneltii oikeestaa koko syksy. Otti aikansa ennenku tajuttiin, ettei Riemun maha siihen syssyyn kestäny rasvaa oikeen ollenkaa. Ensimmäinen ruoka joka alako pysymään sisässä pitkällisten kokeilujen, riisin, keitetyn kanan ja monen Promax -tuubillisen jäläkeen oli semmonen eläinlääkäreiltä saatava Royal Caninin Very Low Fat Digestive. Siinä oli rasvaa vaan 5 %. Siittä yritin vaihtaa useempaanki merkkiin, mutta ongelmat alako aina uuestaan. Jonku kokeilun jälkeen sitte vihdoin tajusin, että ne ongelmat tuli aina rasvasen ruuan jälkeen. Sen huomion tekeminen ja todistaminen helpotti elämää ja toisaalta rajas paljon. Riemua piti aina vahtia, ettei syöny kavereitten ruokia/rasvasia herkkuja. Reeniherkkuinaki käytettyyn keitettyä kanaa. Melekosta suttaamista...
Ensin ajattelin, että syököön sitte tuota ruokaa lopun ikänsä, mutta kyllästyin muutaman säkin jäläkeen siihen, että se piti aina tilata ja hakia erikseen. Ja sitähän meniki aivan hurjat määrät, ku ton kokosen ja aktiivisuustason koiran päiväannos oli reilu 9 dl. Niinpä päätin alottaa varovaisen rasvasiedätyksen.
Ensin vaihettiin Roburin Light & Sensitiveen, rasvaa 7 %. Se ei Riemulle maistunu läheskään yhtä hyvin ku RC, mutta en antanu periksi. Muutama säkki syötiin sitä kunnes keväällä löysin seuraavan askeleen: Brit Caren uusi Light ruoka, rasvaa 9 %. Tää oli taas Riemun mielestä maistuvaa, kalkkunaa ja riisiä, joten sitäki syötiin muutama pussi.
Seuraava vaihe oli Royal Caninin Medium Light, rasvaa 11 %. Tämäki ruoka maistu kohtuullisesti. Saatan olla vähän vainoharhainenki kaikkien mahollisten oireitten kans, mutta musta tuntu, että tän alotuksen jäläkeen Riemu rupes taas vähä enemmän rapsutteleen korviaan ja muutenki. Tämän ruuan aikana oltiin myös reissussa kavereitten kanssa. Riemu ehti joka ruokinnalla toisten lopetettua niitten kupeille. Ihme kyllä mitään oireita ei tullu, vaikka osalla oli melko rasvastaki aktiivisen koiran ruokaa.
Jatkoin kuitenki samaa varovaista linjaa ja vaihettiin Roburin Genuine lammas-riisiin, koska mulla oli sitä edellisen syksyn kokeilujen jäliltä säkillinen varastossa, rasvaa 13 %. Tää ruoka haisee munki mielestä jotenki kummalliselta ja tää ei tosiaankaa oo ollu Riemun lempparia. Alkuun sen kans tuntu myös, että se närästi(?) Riemua (kauhee meteli mahassa). Kakka on kuitenki ollu ok.
Nyt, reilu vuosi mahaepisodin jälkeen ollaan vihdoin siirtymässä ns. lopulliseen ruokaan. Yritän siis löytää kaikin puolin sopivan 15 %:sen ruuan, tositarkotuksella. Vaihtoehdoiksi ainaki nyt alakuun raakautu Brit Caren Medium Adult ja Hillsin Medium Adult Advanced Fitness. Hommasin molemmista näytepussit ja testailin maistuvuutta. Ei voi mittään. Sama miten päin ne laitto, tai vaikka samaan kuppiin niin aina ne Hillsit meni ensin. Riemulla on kallis maku. :) Tai sitten se vaan tykkää kanasta enemmän ku lampaasta.
Tai no. Tein laskelmat ruuan kulutuksen ja hintojen mukaan ja tulin siihen tulokseen, että kuukaudessa Hillsin syöttäminen tulee n. 7,50 € kalliimmaksi ku Brit Caren eli taian sitte kuitenki antaa Riemun päättää tämän asian. Tietysti vielä on auki sopiiko tää ruoka Riemulle, mutta ainakin kokeillaan. Olis kyllä mahtavan rentouttavaa, jos ei enää tarttis miettiä, että mitä sitte seuraavaksi kokeillaan!
Sen tässä ainaki on oppinu, että Riemu ei oo mitenkään erityisen allerginen millekkään ruualle. Ja oman työn kannalta ei oo ollenkaa huono asia, että oma koira on syöny useempaaki merkkiä. Erikoisliikkeitten Royal Canineissa on kuitenki ilmeisesti jotain, mikä pistää nahan kutiamaan enempi ku muut. Nimittäin Riemuhan söi ennen tätä koko episodia alkuun RC Medium Junioria ja sitte RC Medium Adultia ja sillon korvat oireili ehkä enemmän ku nykyään. Ei mulla kuitenkaa oo RC:sta erityisen huonoo sanottavaa. Meiän perheessä sitä syö useempiki koira ja on syöny vuosia ilman ongelmia. Ihan niinku meissä ihimisissä, niin koirissaki kaikki ei vaan käy kaikille.
Tässäpä vielä Riemun viimeaikasen lihotuskuurin ruokalista:
Aamu: Kuivapapanoita + lisuke (esim. Hills -säilyke, Doggy -säilyke, yrjölänpuuro, raejuusto, maksalaatikko, Kennelpakasteen kalkkuna, NEU, AB piimä). Aamusin Riemu ei juuri koskaan syö kuppia tyhjäksi. Sillä on aina kiire takas nukkuun, ku on saanu muut hereille! :)
Päivä: Jauhelihaa/kalkkunanlihaa/yrjölää/NEUta + kuivalihaa + AB piimää + joskus raejuustoo (Tää päiväannos jätetään pois siirryttäessä normaaliin ruokaan. Ettei poika paisu toiseen ääripäähän. :)
Ilta: Kuivapapanoita + lisuke, iltasin kuppi tyhjenee useemmin. Iltasesta maistuvuuesta ennemmin aina huomaa sen, mikä ruoka maistuu ja mikä ei. Esim. nyt tuota Roburia tahtoo aina jäähä, mutta esim. Brit Caren Lightit meni useesti pohjia myöten.
Ohhoh, tulipahan sepustettua! Tää vaan tuli jostain... Pistetääs loppukevennykseksi muutama kuva viime viikonlopun touhuista á la Riemu, Rico ja Luca
Pallohullu? 
Luca ällöttää 
Tää näyttää jo totiselta 
Emäntä
torstai 16. syyskuuta 2010
Mitä Tapahtuu?
No meiän seura pittää mätsärin ja penturehvit parin viikon päästä. Isännän taiteilemmaa mainosta pääsettä ihhaileen täältä. Saapa nähä uskaltautuuko se mun kanssa kehhään häikäseen tuomarit tällä kertaa, ku emäntä vissiinki on töissä sillon eikä kerkiä.
Täällä on muuten satanu melekeen koko viikon. Mutta määhän oon kestäny sen ku mies ja käyny silti monta kertaa päiväsä pihalla. Kyllä tuosta sajetakistaki on ollu hyötyä! Mutta huomenna alakaaki taas viikonloppu. Mukavaa semmosta kaikille ja mätsärissä nähhään!?
Riemu
Täällä on muuten satanu melekeen koko viikon. Mutta määhän oon kestäny sen ku mies ja käyny silti monta kertaa päiväsä pihalla. Kyllä tuosta sajetakistaki on ollu hyötyä! Mutta huomenna alakaaki taas viikonloppu. Mukavaa semmosta kaikille ja mätsärissä nähhään!?
Riemu
tiistai 14. syyskuuta 2010
Joku Toinen Aika
Tätähän tää sitte taas on. Emännällä alako koulu heti niien reissun jäläkeen. Lisäksi se käy muutamana päivänä viikosta töissä. Isäntähä on töissä melekeen joka päivä. Kauheen vähä niillä on ennää aikaa mulle... Mää oon ihan pieni syksynen raasu vaan...
Olin siis "mummulassa" Ricon ja sen isännän ja emännän elämää sulostuttamassa reilun viikon tuossa joku aika sitte. Täytyy kyllä sanua, että eipä juuri ikävä kerinny ommaa isäntää ja emäntää olleen. Roni tai Luca kävi joka päivä mua moikkaan ja vedettiin pihalla oikeen sydämmen kyllyyestä. Rico tietenki ärrimurreili niin, että joinaki aamuina pääsin iso-isännän kans lenkille ihan kaksin, ku Rico ei suostunu lähteen. Kaikin puolin oli oikeen mukava hoitoreissu. Iso kiitos vaan sinne "mummulan" suuntaan ja Ronin ja Lucan emännille!
Kyllähän siihen hoitoreissuun muutama kolttonenki sattu. Iso-emäntä ei oikeen oo tottunu mun kaltaseen voimanpessään niin määhän vejin sen kummoon yhellä lenkillä. Emäntä siittä kamalasti naputti, ku kuuli. Mutta ku nuita kissoja hyppii täällä ihan miten sattuu. Sitte me otettiin Lucan kans kans vähä yhteen tuolla agilitykentällä. Se yrittää vissii isotella mulle, ku se mielestään muka on jo aikuinen. Mutta turha tulla mulle mittään yrittään. Pari pientä rupee siittä kahakasta jäi muistoksi. Katu-uskottavuutta vähä.
Noi kissat on muuten käyny näin syksyllä ihan mahottomiksi. Hyppivät pitkin poikin MUN pihhaa. Yritä niitä täältä sisältä sitte ikkunasta ajjaa matkoihinsa. Sitte semmosia mielenkiintosia pehkoelläimiä on ilimestyny kans tohon lenkkitien varrelle. Emäntä kyllä väittää niitä lampaiksi, ja että ne on ollu siinä kevväästä asti, mutta ei varmana oo. Kai mää ne nyt oisin huomannu... Mutta niille pittää kans vähä pörhistellä ohi kulukiessa ja mieluusti mää vähä ajjaisin niitä takkaaki!
Tässäpä nää enimmät tältä kertaa. Kai mun vaan tarttee tästä taas rueta yrittään jompaa kumpaa nuista pihalle.
Riemu
Olin siis "mummulassa" Ricon ja sen isännän ja emännän elämää sulostuttamassa reilun viikon tuossa joku aika sitte. Täytyy kyllä sanua, että eipä juuri ikävä kerinny ommaa isäntää ja emäntää olleen. Roni tai Luca kävi joka päivä mua moikkaan ja vedettiin pihalla oikeen sydämmen kyllyyestä. Rico tietenki ärrimurreili niin, että joinaki aamuina pääsin iso-isännän kans lenkille ihan kaksin, ku Rico ei suostunu lähteen. Kaikin puolin oli oikeen mukava hoitoreissu. Iso kiitos vaan sinne "mummulan" suuntaan ja Ronin ja Lucan emännille!
Kyllähän siihen hoitoreissuun muutama kolttonenki sattu. Iso-emäntä ei oikeen oo tottunu mun kaltaseen voimanpessään niin määhän vejin sen kummoon yhellä lenkillä. Emäntä siittä kamalasti naputti, ku kuuli. Mutta ku nuita kissoja hyppii täällä ihan miten sattuu. Sitte me otettiin Lucan kans kans vähä yhteen tuolla agilitykentällä. Se yrittää vissii isotella mulle, ku se mielestään muka on jo aikuinen. Mutta turha tulla mulle mittään yrittään. Pari pientä rupee siittä kahakasta jäi muistoksi. Katu-uskottavuutta vähä.
Noi kissat on muuten käyny näin syksyllä ihan mahottomiksi. Hyppivät pitkin poikin MUN pihhaa. Yritä niitä täältä sisältä sitte ikkunasta ajjaa matkoihinsa. Sitte semmosia mielenkiintosia pehkoelläimiä on ilimestyny kans tohon lenkkitien varrelle. Emäntä kyllä väittää niitä lampaiksi, ja että ne on ollu siinä kevväästä asti, mutta ei varmana oo. Kai mää ne nyt oisin huomannu... Mutta niille pittää kans vähä pörhistellä ohi kulukiessa ja mieluusti mää vähä ajjaisin niitä takkaaki!
Tässäpä nää enimmät tältä kertaa. Kai mun vaan tarttee tästä taas rueta yrittään jompaa kumpaa nuista pihalle.
Riemu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)