Ken On Heistä Kaikkein Kaunein

Jepulis. Niin sitä ollaan melekeen kaks viikkoo asutettu tätä "uutta kotia". Mää oon kottiutunu vallan mainiosti ja niin vissiin nuo isäntä ja emäntäki. Täällä on kaikki mun kamut ja veljekset lähistöllä ja ommaa maataki sopivasti mun tarpeiks. Täytyy myöntää, että kyllä mää vaan oon onnen poika.

Viime sunnuntaina suunnattiin emännän ja isännän kanssa Mynämäelle. Siellä oli taas semmonen kauneuskisa. Oli muuten hemmetin kuuma, mutta näkipähän pinserikamuja ja etenki kauniita naisia. Siellä ku kierreltiin niin kuulu rutinaa mun laihuuesta sen seittemällä kielellä. Ainaki suomeks, ruottiks ja enkuks. No eihän se mua paljo paina, mutta emäntä siellä oli vähä naama harmaana. Mua rupes sitte se emäntä vähä säälittäänki siinä. Päätin, että täytyy vissii koittaa välillä vähä syyäkki. Minkäpä se mulle mahtaa ja minkäpä mää mahan ku ei tässä iässä oikee ruoka maita. Olis niin palijo tärkiämpääki hommaa. Oommää tällä viikolla vähä paremmin syönykki, mutta sitte tuli nää helteet niin taas meni ruokahalut...

Mutta sai se emäntä onneks aika pian varmistuksen sille, että emmää kuitenkaa mikkää eilisen teeren poika oo, vaikka vähä solakka. Mää nimittäin pistin kehässä taas parastani ja hurmasin sen tuomarimamman täysin. Yritin naamastaki lipasta siinä ku se mua läpisteli. Sehän tykästy muhun niin palijo, että se teki musta Suomen Muotovalion! Jonku ison mörssärin se pisti kuitenki ekaks meistä uroista, mutta sainpahan ruusukkeet ja poksut himaan. Ja okei, kyllä se ykkösen pokannu oliki aika komee äijä, mutta ainaha se vähä harmittaa se kakkospaikka vai mitä?

Että niinpähä se on nyt sitte virallista, että mää oon se meiän veljessarjan komein kolli! Hoitakoon nuo Roni ja Rico vaikka sen agilitypuolen ja Luca vaikka sen tokopuolen. Mää taian jäähä eläkkeelle talua vahtimaan täyspäiväsesti. Käyn sitte välillä aina jonku pokaalin näyttelyistä pokkaamassa. Mulla on vaan paha epäilys, että tää suunnitelma ei mee läpi hallituksessa...

Mutta tämmöstä tarinaa tällä errää. Sunnuntaina mennään taas, nimittäin agilityä. Joku Jänesniemen Elina tullee meille kouluttaan ja emäntä on tietenki mutki ilimottanu mukkaan. Noh, kai siellä tarttee käyä mallit näyttämäsä, ku Ronskuki on vielä sairaslomalla. Se on muutamana päivänä käyny täällä mulla kylässä. En oo viittiny sille sannoo mittää, vaikka se onki täällä heilunu häntä pystyssä niinku joku kingi ja syöny mun luut, ku se on kuitenki toipilaana. Nii ja ku oikeestaan se taitaa kuitenki olla mun kuulein kamu. Vähä niinku isoveli. Saispahan tuo pikkuveli Lucaki tulla joskus poikkeen niin näyttäsin sille paikkoja ja kertoilisin isosta ihimeellisestä maalimasta. Mutta nyt nukkumaan. Mukavata viikonloppua kaikille!

Riemu

Ps. Ainii, oon mää semmosiaki kuullu, että musta ois ihan oikeesti tulossa iskä! Äiti Venäjä saa muutaman viikon päästä annoksen suomalaista Riemua ja kesämmällä niitä söpöläisiä saahaan täällä Suomen neitosen hammeenhelemoissaki!