Niin Joulu Joutui

Joutui ja meniki jo. Mukavaa oli niinku aina. Ja nyt onki kauheesti kuvia ja juttuja!

Mutta ensinnä ne ärsyttävämmät jutut. Jouvuin vielä kerran ennen joulua lääkäriin. Korva alako olleen niin pahan näkönen, että nuita alako hirvittään. Ja lisäksi emäntä eppäili, että pissatulehus palas. Ja niinhän se tekiki. Lääkärisetä anto mulle joululahajaksi uuen antibioottikuurin ja tyhjäs toistamiseen anaalirauhaset. Nyt nuo sitte sitä ihimettellee, että miks ne niin nopiasti täyttyy. Korvasta se sano, että ei se siittä putua. No ei putua juu, mutta inhottava on. Emännän tillaamalla pihkasalvalla sitä on ny koitettu hoijella ja paksuilla tuppoilla siinä päällä. Kai se vähä parempaan suuntaan onki, mutta emäntä pelekää pahon, että paranee taas vasta kevväällä.

Emäntä aikoo varata mulle ajan sille jollekki ihime refleksologille alakuvuoteen. Vähä se eppäilee, että ossaanko olla siellä rauhassa niin, että se tyyppi saa mua hoijettua, mutta mennään ny kokkeileen. Jos vaikka sais jotaki tolokkua tähän jatkuvaan sairasteluputkeen.

Koettelemuksista hyvitykseksi sain jo ennen joulua pikkujoululahajan. Emäntä oli ostanu mulle tuommosen hauskan näkösen sammakon työpaikaltaan ja sitä oon nyt riepotellu oikeen olan takkaa aina koti-iltoina.

Joulua meillä vietettiin jo tuttuun mukavaan tappaan "mummulassa" ja kylläillessä. Ja sammaa rattaa se nouvattiki ku aina. Ihimiset söi ittensä ähkyyn, Rico vahti lahajoja ja yritti omia ne kaikki itelleen ja mää, Luca ja Roni touhuttiin pihalla ja sisällä sytämmen kyllyyestä. Vaikka kylymä oli kyllä välillä taas niin pahasti, että ei siellä meinannu tareta. Kuurapartaa ja tuiskutukkaa riitti.

Touhuttiin palijo ja nukuttiin makiasti. Ai että onki mukava pistää pitkäkseen isännän ja emännän keskelle touhupäivien päätteeksi! Tyyny pään ja peitto mahan alle niin jopa maistuu uni.

Eilen se sitte selevis, että mistä nuo on koohkottanu jo jonku aikaa ja mikä se on Roninki huolena ollu. Kyllä mää haistelin jo emännän työvaatteista ku se tuli, että nyt on joku ihme pissiitti liittyny meiän laumaan. Ja niihän se on. Roni on saanu pikkuvelijen, Reinon!

Mentiin eilen illalla Lucalaan tätä pikku-pissistä tappaamaan. Siellä se höpsötteli ja yritti syyä kaikkien evväät ja purra ittellensä tien auki ruokakaappiin. Mukavan olonen pikkukirviäinen. Emännät ja isännät ei oikein tahtonu ymmärtää mun tappaa toivottaa kaveri tervetulleeksi. Oisin siittä ihan hirvittävän kiinnostunu, ku ei siittä oikeen tiiä, että mikä se on miehiään vai onko se sittenki narttu. Että astumishommiksi meinas mennä, mutta noi ihimiset kyllä komensi mua kamalasti.

Luca ei oikein tienny, että mitä sille ois pitäny tehä niin se kiersi sen kaukaa ja kävi vaan muutaman kerran haistamassa ja lähinnä sillon, ku se pisuli veteli sikkeitä.

Roni taas piti muuten vaan vähä ettäisyyttä, mutta kyllä se välillä vähä mullekki jotaki murahti. Vissiin se kuitenki vähä puolusti sitä pikkuveikkaansa, vaikka ei se kauheen iloselta siittä toisaalta vaikuttanu.

Uutena vuonna vissiinki ollaan taas sillai isommalla porukalla ja nään Reiskan taas. Se lähti nyt käymään pohojosessa vallottaan isomummun. Reissu-Reino. Emäntä uhkaili, että se ottaa vesipullon naftaliinistä ja mukkaan sitte uutena vuotena, ettei tartte koko ajan komentaa mua sanallisesti. Sen mielestä Reiska kuulemma saattaa pelätä, ku ne koko ajan joutuu mua komentaan.

Uuesta vuojesta muuten semmosta, että emäntä osti jotaki ihime lisäravinteita, joitten pittäis rauhottaa vähä siittä pammauttelujännityksestä. Ekana vuonna en niistä pikku possautuksista juur välittäny. Viime vuonna nukkuin sängyn alla paukuttelun ajan, ku se vähä ehkä tarttu Ricosta, joka on jostain syystä alakanu nyt vanhemmiten vissiin pelekään semmosta jyrinätouhua. Kumma homma, että mitähän se on niin säikähtäny ku on aina ollu niin kovapäinen tyyppi eikä vieressä ampumisestakkaan ampumaraalla nuorempana välittäny mittään. Nyt emäntä sitte aatteli kokkeilla jotaki ihime Serene Ummia muhun ja Ricoon, että ei ainakaan pahenis tuo jännitys. Ja vissiinkää nuo ei ite aio juurikkaan pammautella, mutta sitä paukettahan se sitte on kuitenki, vaikka täällä maalla ollaanki.

Se vielä piti sanua, että ollaan nyt muutama kerta käyty siellä Riemuliiterillä harjottelemassa. On meinaan melekosen mukava alusta! Soppii hyvin munki herkälle hipiälleni. Varsinki ekalla kerralla parin kuukauen tauon jäläkeen painelin semmosta vauhtia, että siinä meinas joku bortsuki jäähä jalakoihin. Ja ilimeisesti oon molemmilla kerroilla menny emännänki mielen mukkaan, ku se on niin kehunu ja lällytelly mua. Kun ny vaan pyssyis semmosia kelejä, että siellä tarkenee reenata niin jo vain!



Riemu