sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Daa Da Daa Da

Huh, hellettä. Mutta en valita. Kyllä tää mieluummin näin menee ku ne yli kahenkymmenen asteen pakkaset. Eilenki näyttelyssä oli just mukava, ku pääsi varjoon välillä. Siellä meni muutenki mukavasti. Olin roppi. Siellä oliki hauska tuomari. Semmonen nainen, joka puhu jotenki kummallisesti. Emäntä sen mulle suomensi, että se sano musta, että onpas reenattu koira. Se sano, että haluais olla itekki niinku mä. Hoikka vyötäröltä ja lihaksikas takamus. Niinpä, tää kroppa on kovan työn ja reenin tulosta. Vaikka noi yrittääki mua koko ajan lihottaa.

Tännään matkattiin sitte sinne paljo puhuttuun Agirotuun, jota se emäntä niin pelkäs. Ihan turhaan. Määhän olin siellä ku pieni enkeli. Aluksi mää kyllä luulinki, että nyt mää oon tullu pienten pinseripoikien taivaaseen, ku jostain pöhähti paikalle neljä tai viis ihan huimaavan upeeta pinserityttöstä. Mutta ei. Tunteet viileni aika nopeesti, ku emäntä heitti mun selkään semmosen märän viitan. Että ei nää vissiin mikkään treffit sitte ollukkaa. Mutta kiitos Anjalle viitasta! Vaikka mää en mikkään märkyyen ystävä ookkaan niin tännään se oli kyllä ihan elinehto! Olishan mulla kotona semmonen ollu joku emännän äpöstys, mutta sehän tietenki unohti ottaa sen mukkaan.

Meiän äijäjoukkue osallistu möllimakseihin. Mää olin siinä vähä niinku vahvistuksena, ku oon jo kokenu virallisten kävijä (yhdet kisat...). Vedettiin kamujen kanssa se rata ihan suvereenilla meiningillä. Ite alotin tavalliseen tapaan käymällä moikkaan tyyppejä ja kattoon, että mihin se mun eellä menny kaveri häipy. Mutta sitte mää otin jalat alleni ja vetelin emännän mukaan aika hyvääki vauhtia pitkin ja poikin kenttää. Sen verran se kuumuus mua vähä mietitytti, että meinasin jäähä välillä putkiin nauttiin varjosta, mutta ei siinä sitte mitään pitkiä aikoja passannu leppäillä, ku emäntä kieku etteenpäin. Jälkeen päin se naureskeli mun putkiin jäämistä, ku tajus syyn. Ja esteet oli mun mielestä taas ainaki osittain asennettu ihan liian korkeelle.

Mutta kuviapa ei ny tästä viikonlopusta oo, ku se meiän kuvvaaja eli isäntä on jossain reissussa. Mikähän silläki muka on tärkeempää ku mun kanssa harrastaminen?

Riemu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti