Toivotaan, Toivotaan

Hehheh. Kävinpä tännään Tuusulassa moikkaamassa pinserikavereita ja välttelemässä agilityä. Mun piti vähä näyttää kamuille, että kovat jätkät ei tottele. Vaikka kyllä mää vähä jouvuin totteleenki välillä. Kävin moikkaileen tyyppejä siellä kentän laioilla, mutta kukaan ei oikein innostunu. Niinpä mää menin kyhjöttään yhen puskan alle, ku oli niin kuumaki. Mut ei ne antanu mun sielläkää olla rauhassa.

Emännän mielestä mun tempaukset ei vissiinkää ollu kovin hauskoja. Emmää tosin ymmärrä, että miksei, ku me kuitenki saatiin hienot todistusplakaatit ja palakinnot ja kaikki. Vissiin sitä jäi kaiveleen se isolla kirjotettu HYL siinä plakkaatissa. Hui hai semmosille. Tärkeintä oli se, että mulla oli hauskaa ja näytin komeelta mm. A:n päällä tytsyjä tsiikaillessa.

Paluumatkalla poikettiin mun kasvattajan luona. Mä oon kyllä aika loukkaantunu siittä, että mua ei päästetty moikkaamaan Disaa eikä mun tyttöjäkää. Emäntä siellä vaan kävi ihan pikasesti. Että mulle esiteltiin vaan pennuilta haisevia kenkiä ja kuvia niistä söpöläisistä. Mutta kyllä niistä nättejä tyttöjä tulleeki.

Agilitystä ei taaskaan oo kuvia, ku isäntä oli jossain yömennoilla, eikä lähteny mukkaan. Se mun keskittymiskykyä kyllä vähä häirittiki, ku isäntää oottelin kotia koko yön ja emäntäki nukku niin levottomasti. Että nyt sitte vaan emännän kans nokkaunille ja illemmalla aikasi nukkuun!

Riemu

Jep, jep. Mikäs sen mukavampaa, ku häpästä ittensä julkisesti? No se tietenki, että häpäsee ittensä julkisesti kahesti. Josko sitä nyt tajuais pitää sen agilitypaussin. Nähtäväksi jää kuinka pitkällinen se on... Mutta pennut oli penteleen söpöjä.

Emäntä

Mitäs tuo sisko touhuaa? Taiampa hyökätä niskaan!

Hmm, onkohan siellä ulkona sopiva ilma mun herkälle pikku hipiälleni?


En vielä heränny ihan kokonaa...

Puren sulta korvan irti!


Kato nyt kuinka taitava oon? Samaan aikaan lipsin huuliani ja rapsutan niskaa.

Yritä tässä ny sitte keskittyä!


Pieni tutkimusmatkailija.

Siskot kattoo takana mallia, miten hienosti lila tyttö poseeraa.


Mulle kans sitä juustoo!

Pieni, mutta pussaava pinseri.


Vihreä tytteli.

Tää on mun turvapaikka, älä tuu tänne!

Koko katras.

Veden Varaan

Nyt alakaa taas vähä ajatukset kulkeen, ku lämpömittari ei enää näytä kolomosella alakavaa numeroo. Viime viikko on toisaalta mennykki meleko hiljaiselona. Isäntä ja emäntä oli molemmat alakuviikon kotona ja ne vaan puuhasteli jottain tuolla pihalla. Mää huutelin niille täältä sisältä parhaani mukkaan ja välillä ku pääsin pihalle, niin vikisin sielläki, jos ne jätti mut liian kauas touhuistansa. Oli niiiiiiiin tylsää.

Eilen onneks saatiin taas vähä äksöniä. Mentiin Lucan ja Ronskun kanssa tähän meleko lähelle mökkeileen. Siellä se vasta siistiä oliki. Se oli semmonen paikka, että mihin päin vaan lähti, niin tuli vettä vastaan. Ainaki melekeen. Noi karvapäät ui ittensä pyörryksiin siellä toisessa rannassa ja ihimiset toisessa. Ja hemmetti, emäntä teki kyllä viimesen temppunsa. Se otti mut sylliin ja kanto sinne vetteen. Onneks oli pelastusliivit päällä, etten hukkunu. Että niinpähän sitä sitte oppi tämäki Pieni Pinseripoika uimaan.

Toisella kerralla, ku emäntä taas mut sinne matalikkoon kansi, mää aloin suorittaan uimaliikkeitä jo siinä sylissä varmuuen vuoksi. Ja jos nyt ette nuille kerro, niin ei se kai niin kamalaa ollukkaa. Melekeen siinä tuli vappaaehtosesti mentyä uimasyvvyyelle noita uimamaistereita komentaissa. Ja sitte ku noi ihimiset meni uimaan siellä toisessa rannassa niin piti siinä vähä katella, että täytyykö niitä lähtiä pelastaan. Mutta ei sinne päässy, ku siinä oli vaan semmonen pelottava puusysteemi siinä veten päällä ja isoja kiviä rannassa. Mutta selvis neki siittä onneks nii ei tarttenu enää mun aristokraattisia varvaskarvoja kastella.

Tännään oliki taas emännällä töitä. Isännän kans täällä piettiin talua pystyssä. Tosin välillä pijin ihan ittekseniki, ku isäntä kävi asioilla, eikä muka voinu ottaa mua mukkaan. Mutta se oliki tärkee asia, nimittäin se haki emännän työpaikalta mulle semmosen älypelin. Vähä se aluksi tuntu haastavalta, ku isännän kans sitä yritettiin ratkoo, mutta sitte emäntä sanoki, että sitä pittää alottaa vähä helepommin. Enköhän mää tuon pian hoksaa. Ja jos en hoksaa niin raavin mattoo sen härpättimen vierestä niin kauan, että ne namit tippuu siittä.

Sain sähköpostissa tännään taas kuvia siittä mun ainokaisesta pojastani. Näyttää kasvavan hyvvää vauhtia. Hyvin se Kassu sitä tuntuu hoitava. Huoli on jo vähä pienempi sitäki kattoin, että kyllä se enempi jo näyttää pinserinpennulta, ku miltään merielukalta. Silimät on auki jo, hampaita tulossa ja häntä kuulemma vispaa jo vallattomasti. Pinserin perusasiat kunnossa siis! Meleko töpevän näkönen kaveri, vai mitä?

Riemu

Kaunis Päivä

Kyllä tämä keli alakaa olla jo niin lämpimää, että kummia tapahtuu. Alakaa nimittäin olla semmonen homma, että meen autoon ihan mielellään. Siellä saa ainaki hetken olla viileessä, ku kaikkialla muualla on kuuma. Isäntä yritti tänään mua viilentää kastelemalla, mutta se ei oikeen oo mulle mieluista ees tällä helteellä. Eilisen illan pitelinki viilentelyviittaa, ku oltiin kolmannessa Musti ja Mirri Cupin osakilpailussa.

Ensimmäisellä kierroksella mua meinas taas vähä ne esteien korkeuet arveluttaa niin yritin tulla osasta alakautta. Emäntä ei semmosta kuitenkaa tuntunu hyväksyvän niin toisella kierroksella hyppäsinki sitte kaikki ekalla pyytämällä.

Emäntä asetti tämän kesän Cuppeihin semmosen tavotteen, että saahaan ees tulos. Ku osallistuttiin tosiaan siihen avoimeen luokkaan eikä mihinkää mölleihin ennää, viralliset käyny kaveri. No tää tavotehan me saavutettiin jo ekassa kilpailussa komeella melkeen 50 tuloksella. Tällä kerralla pistettiin siittä kuitenki vissiin paremmaksi. Yhen kieltovirheen se Ronin emäntä = tämänkertanen tuomari anto ja pikkasen meni yliajan puolelle. Musta aika törkeetä antaa virhepisteitä semmosesta, että määhän vaan olin kohtelias ja menin sitä moikkaamaan, ku se siellä kentän keskellä yksin viittilöi. Noh, lopputulos siis 18,43.


Tännään mää sain sähköpostissa kuvia tästä mun urospuolisesta jälkeläisestä. Onhan tuo komian näkönen kötkäle. Tosin vähä huolestuttavasti se vielä näyttää joltain...

...vesieläimeltä, jonka oon nähny jossain avaraluonnossa joskus... Hmmm...

Mutta onhan tuo söpöki. Täytyy kai se myöntää. Ja sehän se on varma, että siittä tullee vielä yhtä komia ku isänsä. Tai ehkei ihan yhtä komia, mutta melekee.

Ylypiä Riemu-iskä

Löysäläisen Laulu

Tännään juhulittiin vielä vähä lissää sitä iso-isäntää. Taas oli kamalan mukavia vieraita ja Lucaki paikalla. Kuumuus meinas välillä viiä voiton niin kävin vähä lähimettissä viilentelemässä. Tulin kuitenki ihan kiltisti takasikki, ku nuo huuteli. Että oikeen mukava ilta oli taas. Sopivasti äksöniä, kavereita, lelunheittäjiä, rapsuttajia ja hyviä ruohopaikkoja vettää ittensä sammakkoasentoon. Tällä kertaa kuvvaajatki tajus, että ketkä näissä bileissä on kuvvauksellisimpiä.

Aluks meiät laitettiin pukuhuoneeseen oottaan, että kaikki vieraat oli paikalla. Nuo pelekäs, että me muka juostas autojen etteen tai peloteltas tulijoita. Mutta pah. Kaikki vieraat oli jo ennestään tuttuja ja meki niin fiksuja, että ihan turhia tuommoset varotoimet. Olihan se nyt nolua, ettei meiän annettu hoitaa vastaanottoseremonioita.

Taikka no. Fiksuja ja fiksuja. Ei ihan kaikki meistä. Nuo vanahat papathan ne vaan asusti pöytien alla ja rupesivappa siellä lelunki kanssa taisteleen. Tämmöstä väsytystaistelua ne harrasti vaan siellä ihimisten jalakoissa, ku me Lucan kanssa kateltiin kauempaa sivistyneesti.

Saapa nähä mitä mukavaa ens viikko tuo tullessaan. Ainaki huomenna on Musti & Mirri Cupin kolomas osakilipailu. Ovat vaan niin hirviän kuumaa keliä luppailleet, että en tiiä jaksanko mennä yhtään rattaa...

Riemu

Tyttö Tuli

Tai siis tyttöjä tuli. Viis Disan kanssa. Taisin niistä jo mainitakki aiemmin. Ja viikolla sain kuulla, että tulihan sieltä poikaki. Kassun kanssa nimittäin. Yksinäinen kaveri. Iso ja komia jo syntyissään. Kyllä sitä isäpapan kelepaa. Ku vaan pääsis morjestaanki niitä ja opettaan kaikkia tärkeitä elämäntaitoja niinku toisten koirien ärsytys ja pinserihepuloinnin ihanuus.

Alakaa vähä vettää tämä kuumuus veteläksi. Ja sitte vielä ku kaikkia hommaaki on siunaantunu. Eilenki piti viihyttää isua porukkaa tuolla "mummulassa" ku iso-isännällä oli synttärit. Meinas mua jo yheksän maissa vähä pilikityttää, mutta en antanu periksi. Kauhian mukavia ihimisiä ne kaikki oliki ja kivat juhulat. Harmittavan vähä keltään vaan tippu mittään ruokapöyästä.

Huomenna vissiinki juhulitaan vielä vähä lissää. Tähän juhlahumuun soppiiki tää kuva, jonka noi just otti. Isäntä sai tuossa viikko sitte vissiinki aikaseksi laittaa tuon vitriinin seinään, ku ne osti sille itelleen isomman. Niinpähän sai vihonki mun ruusukkeet ja pokkaalit arvosensa paikan. Voitteko uskua, että niitä on säilytetty tähän asti pahavilaatikossa? Tosi törkeetä. Mutta nytpähä ne onki melekee ensimmäisenä etteisessä nähtävänä, ku sisälle tullee. Jotaki järkiä tähän sisustustouhuunki siis. Mutta nyt nukkumaan. Mukavata viikonloppua kaikille!


Riemu

Daa Da Daa Da

Huh, hellettä. Mutta en valita. Kyllä tää mieluummin näin menee ku ne yli kahenkymmenen asteen pakkaset. Eilenki näyttelyssä oli just mukava, ku pääsi varjoon välillä. Siellä meni muutenki mukavasti. Olin roppi. Siellä oliki hauska tuomari. Semmonen nainen, joka puhu jotenki kummallisesti. Emäntä sen mulle suomensi, että se sano musta, että onpas reenattu koira. Se sano, että haluais olla itekki niinku mä. Hoikka vyötäröltä ja lihaksikas takamus. Niinpä, tää kroppa on kovan työn ja reenin tulosta. Vaikka noi yrittääki mua koko ajan lihottaa.

Tännään matkattiin sitte sinne paljo puhuttuun Agirotuun, jota se emäntä niin pelkäs. Ihan turhaan. Määhän olin siellä ku pieni enkeli. Aluksi mää kyllä luulinki, että nyt mää oon tullu pienten pinseripoikien taivaaseen, ku jostain pöhähti paikalle neljä tai viis ihan huimaavan upeeta pinserityttöstä. Mutta ei. Tunteet viileni aika nopeesti, ku emäntä heitti mun selkään semmosen märän viitan. Että ei nää vissiin mikkään treffit sitte ollukkaa. Mutta kiitos Anjalle viitasta! Vaikka mää en mikkään märkyyen ystävä ookkaan niin tännään se oli kyllä ihan elinehto! Olishan mulla kotona semmonen ollu joku emännän äpöstys, mutta sehän tietenki unohti ottaa sen mukkaan.

Meiän äijäjoukkue osallistu möllimakseihin. Mää olin siinä vähä niinku vahvistuksena, ku oon jo kokenu virallisten kävijä (yhdet kisat...). Vedettiin kamujen kanssa se rata ihan suvereenilla meiningillä. Ite alotin tavalliseen tapaan käymällä moikkaan tyyppejä ja kattoon, että mihin se mun eellä menny kaveri häipy. Mutta sitte mää otin jalat alleni ja vetelin emännän mukaan aika hyvääki vauhtia pitkin ja poikin kenttää. Sen verran se kuumuus mua vähä mietitytti, että meinasin jäähä välillä putkiin nauttiin varjosta, mutta ei siinä sitte mitään pitkiä aikoja passannu leppäillä, ku emäntä kieku etteenpäin. Jälkeen päin se naureskeli mun putkiin jäämistä, ku tajus syyn. Ja esteet oli mun mielestä taas ainaki osittain asennettu ihan liian korkeelle.

Mutta kuviapa ei ny tästä viikonlopusta oo, ku se meiän kuvvaaja eli isäntä on jossain reissussa. Mikähän silläki muka on tärkeempää ku mun kanssa harrastaminen?

Riemu

Kesä ja Kärpäset

Lämmintä pitelee. Onhan tuo mukava. Juhannuksenaki oli mukavan lämmintä, ku Puolangalla lommailtiin, mutta siellä ulukonaolossa oli vaan yks pieni mutta; itikat. Ei pysty, ei kykene Pieni Pinseripoika olemaan pihalla semmosen hyttysmäärän kanssa. Mukava reisu se kyllä oli, mutta mulla meni paremmin sisähommissa muutama eka päivä. Sitte kahtena viimesenä päivänä oliki jo niin tuulista, että ne ötökät tais lentää toiselle puolelle järvee.

Mää en siittä järvestäkkää niin välittäny, mutta nuo karvapääthän ne ois koko ajan olleet uimasa. Roni ja Luca tarkotan. Oltiin niitten ja meiän porukoitten kanssa matkassa siis. Matkattiin koko porukka semmosella taloautolla. Tiivistä oli tunnelma, mutta mulla oli onneks yksiö mukana. Otin sen matkailun ihan rennosti. Luca se on ihimeellinen kaveri. Se seiso melekeen koko yheksän tunnin matkan molempiin suuntiin, vaikka se oli ihan väsyny. Roni ois vissiin vähä nukkunukki tai ainaki nuokkunu seinää vasten, jos Luca ois antanu.

No mutta. Mökkireissu oli pitkälti ulukoilua, siis paitsi mulla ja kaikkia mukavaa puuhaa. Kyllä siellä ois pitempäänki taas viihtyny sitte ku se tuuli vei ne hyttyset. Kamut mukana ja kaikkee. Mutta niinpähän vaan ajeltiin takasi kotia. Ei sekkään paha asia oo, nimittäin isännällä alako loma niin se on täällä mun kans hommailemassa talohommia päivät pitkät. Tännään se tosin lähti johonki reissuun taas. Niinpä mää olin emännän apuna vahtimassa kaupalla. Nykyään otan senki aika rauhallisesti. Ei se niin kamala paikka ollukkaa.

Illalla käytiin vielä emännän kanssa vetämässä Ronin emännän puolesta yhet agireenit. Itekki otin vähä tuntumaa mun lemppareihin eli kontakteihin ja keppeihin. Emäntä ei ees irti mua päästäny. Se on niin kauhussaa siittä sunnuntain Agirodusta, että se ei oo uskaltanu ees reenata mun kanssa, ettei sen kauhu kahta kauhene. En ymmärrä. Tai noo, onhan mulla tässä viime aikoina ollu taas vähä muut mielessä ku emännän kuuntelemiset, että ehkä se sen peleko on ihan aiheellinen. Tylsäähän se agility tuppaa olemaan. Paitsi että kuulin, että siellä sunnuntain kisoissa, sitä tehhään sammaan aikaan muitten kanssa. Eri rattoilla vaan. No katotaan ny sitte millä radalla mää haluan mennä ja pietään emäntää jännityksessä. Mutta mun mielipie on se, että agilityssä joukkueagilityn tarttis tarkottaa sitä, että mennään sitte koko joukkue kerralla. Se se vasta ois mukavaa.

Lopuksi kuvasaldoa mökiltä. Kuvia ottanu emännän lisäksi isäntä ja Lucan emäntä.


Ronin viilentelyasento.

Hähhää, määpä litistän sut siihen mun ja tuolin välliin!


Roni-polliisi se vahti koko ajan, ettei päästy oikein kunnolla riehuun Lucan kans.

Hei, olen Roni. Olen aina huolestunut.


Ja niin susilauman suuri ja mahtava johtajauros repi saalistamansa poroparan kappaleiksi...


Se nautiskeli siittä auringon välkkyessä sen komealla turkilla ja veren virratessa sen huulilta...


Ah, se oli niin nautinnollinen hetki, että johtajauros melkein nukahti...

Ronia höynäytettiin taas. Oikein kuvan kera.


Roni juoksee rappuharjan perässä. Luca juoksee Ronin perässä. Onkohan ne terveitä?

Luca opettelee näyttämään huolestuneelta.


Riemu