Epävarmoin Askelin

Kun nyt vuosi on alkanu hyvällä bloggailutahilla niin jatketaas sitä vähäsen ennenku taas hiipuu. :)

Oltiin Dedin kans kissoissa tännään. Nyt ehkä ihan pikkusen toivo jo ellää, että kyllä se homma sieltä rupiaa taas luonaamaan. Loppusyksy ku meni aika hervottomien kisasuoritusten kans plörinäksi. Siitä viimesestä nollastaki alakaa olla jo aika monen monta kuukautta. Jo välipäivien kissoissa väännettiin sanan varsinaisessa merkityksessä kuitenki hypäriltä vitonen (okserin rima). Tännään ekalla ratalla tulos oli taas viis, mutta kokonaisuuteen täytyy olla tyytyväinen. Dedin aika oli koko ratan noppein, omalla sekunnilla jopa. Mutta johan toki piti sitte puomin alastulolta napata virhe. Itellä siinä kohtaa oli pääajatuksena vaan huolehtia, ettei se kerkiä karkaamaan putkeen, niin se tais jäähä sitte vähä huonolle käskytykselle. Toki pittäishän Dedin se osata vähemmälläki. Muutamassa kohassa jäi vielä kirimisen varraa eli meinas mennä väännöksi, mutta kaikenkaikkiaan jes! Ratoja pystyy kattomaan Tamskin arkistosta, tämä eka rata löytyy kohasta 17.1.2016 klo 10:31:40.

Toisella ratalla meinas jo vähä koira lähtiä näppeistä, mutta kyllä joku auktoriteetin kasvu tai Dedin kiltteytyminen on tapahtunu, ku silti pystyin ohojaamaan homman loppuun asti viijellätoista virheellä. Syksyllä nää päätty aina putkeen karkaamiseen ja sitä myötä kentältä poistumiseen. Ite mietin, että ehkä tää on teheny hyvvää, ku Dedi on nyt toista viikkua täällä hoijossa ja eletään ihan normaalia arkia. Ennenhän täällä ja mun kanssa olo on pääsääntösesti tarkottanu reenejä tai kissaamista. Eka virhe tuli näköjään aan alastulolta. Sen jäläkeen olinki ite myöhässä ja koiran eessä -> rima alas ja jatkon sössintä. Muuten tuoki ihan jees. Tää rata löytyy arkistosta kohasta 17.1.2016 klo 11:56:35.

Viimesenä oli hyppäri, josta ensin tuli virhe keppien sissäänmenosta. Taisin ajjautua kuitenki ite vähä liian lähelle keppejä ja Dedi alotti kakkosvälistä. Ehkä tuosta virheestä lepsuuntuneena en ottanu tarpeeks vahavaa putkijarrua loppupuolella, joten Dedi ei kääntyny tarpeeksi tiukasti, vaan hyppäs väärän esteen. Mutta ei tuokaan rata tosiaan huono ollu. Ehkä tää tästä vielä iloksi muuttuu! En silti edelleenkään uskalla ihan kaikkia SM-nollia kassaan toivoo. Mutta jos nyt muutaman vielä sais tässä meijän yhteisellä taipaleella. On se vaan hienoo onnistua tuommosen vauhtihirmun kans! Vaikka ei silti, kyllä mulla jo ikävä on Rallin kans köpöttelyäki. Siinä sentään tuntee vähä hallittevansa tilannetta. :) Hyppäri löytyy arkistosta kohasta 17.1.2016 klo 13:20:30.

Rallilla olis nyt vielä muutama päivä remmiliikuntakomennusta jälellä. Keskiviikkona tullee kuus viikkua leikkauksesta. En kuitenkaan tiiä, mitenköhän uskallan sitä vieläkään vappaana päästää menemään. Tuolla on kumminkin paikotellen aika liukasta lumen takia. Ja sitä vauhtia ku pitäs Rallin tuntien sitte saaha kerralla nollasta sataseen...

Pinserin pukeminen tuntuu kestävän ikkuisuuen.

Viime torstaina käytiin toisen kerran fyssarilla leikkauksen jäliltä ja ihan hyvältä vaikutti edistyminen edelleen. Jos ekalla kerralla takajalakojen painonvarraus oli 1.0/1.8 niin nyt oli jo 1.3./1.5 (jos oikein muistan). Tassausta oli siis tullu ja lihaksisto leikatussa jalassa oli hyvässä kunnossa. Ainoot jumit oli selässä ja sielläki kuitenki tasapainossa. Sannoin Kirsille siitä, kun uuden vuojen aikaan Rallin polovi kuulosti niin kovin naksuvan. Kirsi lohutti, että ei varmaankaan johtunu patellasta, koska kuntoutuminen on nuin edistyny. Luultavasti joku nivel siellä naksuu sammaan tappaan, ku ihimisilläki. Ei Ralli niihin naksumissiin mitenkään viikannu, että ei ainakaan kipiää teheny.

Riemu kävi tosiaan kans lääkärissä viime viikolla. Verikokkeita otettiin ja riisi käskettiin vaihtaa kaurapuuroon ja jatkaa lohilinjalla kunnes tutkimukset etenee. Verikokkeista osa saatiin samantien, maksa-, haima- ym. tulokset ei vielä viime viikolla ees tullu. Valamistunneet arvot oli ihan ok. Muutamia heittoja viitearvoista oli, mutta ei mittään erityistä. Eli tähän mennessä ei mittään ainakaan selevinny. Krooninen suolitulehus nyt kuitenki oireitten perusteella se tojennäkösin arvaus. Eli kokonaisuuessaan reissun anti tähän asti on se, mitä itekki jo on arvannu/tienny. Mutta ootellaan nyt, mitä sieltä vielä kuuluu. Jatkotutkimuksia tietysti jo tarjoiltiin: tähystyksiä ja koepalan ottoo.

2015

Eli jos perinteisesti vejetään vähä yhteen 2015 vuojen tapahtumia niin aika negatiivispainotteiselta näyttää. Mutta tuossapa nuo. Eli vuonna 2015...

...bloggailin toodella laiskasti.
...valamistuin maisteriksi ja tein ihan vaan töitä ensimmäistä kertaa elämässä kokopäiväsesti, siis iliman ohessa opiskelua tms. Ja oon siitä kyllä nauttinu, niinku viime vuonna tässä "tilinpäätöksessä" oon toivonukki.
...muuten nuo esitetyt toiveet ei sitten oikein totteutunukkaan.
...sekä Ralli että Riemu on sairasti alakuvuonna mahhaansa. Rallilla meni jopa haimatulehuksen puolelle, mutta parani onneksi antibioottitymmäyksellä.
...maaliskuussa laumaan saapu uus vahavistus Runo.
...huhtikuussa Rallilta hajos oikia polovi, joka leikattiin ja jonka jäliltä palattiin pikkuhilijaa agilityreeneihin heinäkuun lopulla.
...Riemu-parka sairasti korviaan vaihteeksi. Tällä kertaa uus tulokas eli verikorva molemmin puolin. Niiden jäliltä Riemu onki melekonen rullakorva nykyjään.
...alakukesästä sain Rallin sairasloman ajaksi lainakaverin agilityyn eli Dedin. Laina vähän piteni kuitenki ja jatkuu edelleen ainaki tämän kevvään.
...elokuun lopun omissa kissoissa koettiin Dedin kanssa onnistumisen hetkiä ja napattiin nollavoitto sertillä kuorrutettuna.
...lokakuussa reissattiin naisporukalla Italiaan MM-kisoja kattomaan. Hieno reissu!
...marraskuussa siis Rallin vasen polovi sano sopimuksen irti ja sillä kuntoutustiellä ollaan oltu loppuvuosi.
...kisattiin Rallin kanssa sattuneesta syystä erittäin vähä, eikä tokossakkaan käyty kokkeissa. Tokoa kuitenki reenailtiin ihan jonku verran, ku se paremmin sopii kuntoutujallekki. Ollaan sen osalta päädytty Sinin oppiin ja siltä tieltä tähdätään niiden voittajan liikkeitten kasaamiseen tänä vuonna.

Mitä tämän vuojen tavotteisiin tullee niin kovasti toivon että vuonna 2016...

...Riemun terveysongelmat saatais ratkastua.
...Ralli kuntoutus hyvin ja myös pysyis terveenä.
...päästäis Rallin kans reenaileen ja kisaileen kesän korvalla ehjää kautta kohti agilityssä.
...saatais voittajan liikkeet koe-valamiuteen ja uskaltauvuttais kokkeeseen jossain kohtaa vuotta.
...Saatais Dedin kans SM-nollat kassaan, vaikka se tällä errää aika toivottomalta urakalta tuntuuki. :)

Viime vuojen viimeset tekeleet:

Viime Vuoden Viimeiset Kuulumiset

Sama virsi joka ainua kerta. Mutta niin vaan tuntuu aika hupenevan käsistä, että bloggailulle ei oikein oo aikaa. Ja näistä harvoista juttuista tahtoo sitte tulla ihan ylipitkiä... Kuvituksena ja kevennyksenä taas vähän sitä sun tätä loppuvuojelta.

Tuon marraskuisen kirjotuksen jäläkeen on kerinny taas sattua ja tapahtua kaikenmoista. Eikä taaskaan kerran sieltä mukavammasta päästä. Rallilla nimittäin nasahti marraskuussa toinenki polovi. Se oli hoijossa ja ilimeisesti siellä oli leikit ja riehumiset käyneet niin koviksi, että sunnuntaina hakiessa näin jo heti, mistä on kyse. Tällä kertaa polovi ei kuitenkaan ollu viottunu niin pahasti ku kevväällä, jollon se meni pois paikoltaan ja takasi jatkuvasti. Sen n. kahen viikon aikana, joka ooteltiin leikkausta, polovi vaivas ehkä kolome nelijä kertaa.

Ralli 4 v.

Mentiin siis tuon viikonlopun jäläkeen heti maanantaina paikalliselle lääkärille, joka totes, että joo, luksoi. Soitin samalla viikolla keskiviikkona puhelintunnilla Juha Kalliolle, joka Rallin kevväälläki leikkas, että haluaako hän nähä sen vai saanko varata suoraan leikkauksen. Olin enemmän ku tyytyväinen, ku sain heti luvan varata leikkauksen ja sain leikkauspäivänki vielä joulukuun alakuun. Pelekäsin pahon, että ois voinu mennä tämän vuojen puolelle.

Rallin uus Riemunkirjava villamantteli

Heti kun tajusin, että nyt tosiaan toinenki polovi meni, tein raskaan päätöksen. Ralli saa luopua leikkauksen myötä myös palleistaan. Olin tietysti Rallia ottaessa kovasti toivonu, että Ricon suku ois voinu sen kautta jatkua jossain kohtaa muutaman vuojen päästä. Nyt kuitenki vaikuttaa siltä, että Ralli sattuu olemaan se Ricon jäläkeläisistä epäonnisin. Vaikka polovet oliki nollat niin lääkäri selevitti, että minkä takia Rallilla näin molemmille poloville kävi. Eli rakenteessa oli jonku verran toivomisen varraa eikä huono tuurikaan toki asiaa parantanu. Totesin siis, että parempi hoitaa se asia samalla toipumisella poloven kans. Jo ensimmäisen polovilekkauksen myötä ku Rallissa jo lissäänty nuo ikävät ärhentelemiset. Se joutu olemaan niin kauan pois omasta laumastaan, että ne suhteet alako rakkoileen. Eihän toki tuo kastrointi mikkään yksioikonen ratkasu tuohon oo, mutta toivottavasti auttaa vähän muun totuttelun ohessa.

Ralli, tötterö ja broilerinkoipi

Ennen joulua leikkaaminen tietysti hankaloitti joulun ohojelmaa, ku Rallin piti joko olla häkissä tai mulla narun päässä, ettei päässy riehumaan. Lisäksi Ralli oli tietysti vielä kipiä ja kaikista rajotteistaankin niin turhautunu, että sen käyttäytymisessä oli aika paljo toivomisen varraa muitten läsnäollessa. Toipumisen kannalta parempi on tämä, että ovat päivät yksinään, ku ollaan töissä. Kotona ollessa niitä hyppimisen ja ylimääräsen hössöttämisen mahollisuuksia on kuitenki liikaa, ku en sillon raaski toipilasta häkissä pittää, niinku yksinollessa nämä kuus ensimmäistä viikkoo leikkauksesta.

Kun joulupukki suukon sai...

Uuden vuoden aikoihin polvi tuntu naksuvan kovasti. En tiiä oliko vaan vaihe kuntoutumisessa, mutta nyttemmin ei juurikaan enää naksu. Loppu pian sen jäläkeen ku sain taas Synoquin EFA:a Rallille. Ja toisaalta myös palasin töihin, joten elämä rauhottu taas pääosiksi päivää. Muuten kuntoutuminen on taas edenny oikein hyvin. Ekalla viikolla kerkesin panikoija, että ei se nyt ala käyttää sitä koipeensa ollenkaa, mutta sitte melekeen naps vaan alotti. Ortopedi kehu kontrollissa, että hyvältä vaikuttaa ja että lihaskatokin oli tosi pieni. Eli lähtökohta toipumiselle vallan mainio. Ekalla fyssarikerrallaki Ralli sai taas kehut Kirsiltä. Eli hyvältä vaikutti lihaksistonki osalta. Vähän jumia totta kai selässä etupään kuormituksen takia. Nyt oltais jo lenkitysten osalta n. puolen tunnin kertalenkeissä Rallin kans, mutta nää pakkaset vähä sotkee.

Kummimuksujen Riemunkirjavat joululahajat

Riemun kanssa ollaan vuorostaan menossa lääkäriin huomenna. Se on nyt syksyn aikana laihtunu ihan hirveesti. Kaikenlaista oon yrittäny ja kokkeillu, mutta vaan vähärasvanen lohi pienen määrän kasviksia ja riisiä kanssa tuntuu sopivan. Enkä tiiä, saako sen elimistö siitäkään oikein mitään enää otettua irti. Katotaan, mitä testejä lääkäri sille huomenna määrää. Verikokeita varmaan ainaki. Tuolla ruokinnalla oon ite vaan (tietysti turhanki pitkään) yrittäny asiaa ratkoo, mutta ku ei tosiaan oikein mikkään ennää käy. Ku allergioijen takia ei voi syyä noita kuivia hypoallergeenisia ja raakoista näyttää kaikki muut ku kala käyneen sopimattomaksi. Ja rasvasta ruokaa ei kestä ollenkaan. Vielä vuosi sitte söi kaikenlaisia lihoja ja elimiä vielä hyvällä menestyksellä. Mutta palataan tähän, ku kuullaan lääkärin kommentit...

Uusi vuosi on siis alakanu sairastamisen ja pakkasen merkeissä. Mutta on täälä jotaki uuttaki. Nimittäin Dedi tuli viime viikolla meille hoitoon joksiki aikaa, kun sen emäntä sai vauvan. Hieno tarkotus tietty oli, että kerettäis nyt hoitoaikana Dedin kans enemmältiki reenaamaan, mutta tottakai nyt sitte iski nää pakkaset. Meijän kylymässä hallissa ei oikein tämmösillä kelleillä reenailla. Kun nyt ees kerran ens viikolla pääsis reenaan... Muuten saattaa pienellä bordercolliella rueta päässä viiraan, ku ei oikein mittään tapahu. Ja täällä oleminen aina ennen on tietty tarkottanu kisoja tai reeniä! Sen kyllä alakuun huomaski, ku se oli joka hätkähyksestä heti ovella lähössä. Nyt alakaa jo ottaan vähä rauhallisemmin. Rallin kans meinais jopa leikkiä, mutta sehän ei tietty valitettavasti Rallin poloven takia passaa.

Noh, paranemisia, kuntoutumisia ja lauhtumista ootellessa, oikein hyvvää ja suorastaan parempaa alakanutta uutta vuotta kaikille!

Ompelukausi Avattu

Siitä tietää, että syksy alakaa olla riittävän pitkällä, ku vihon ja viimein saa itestään irti istahtaa vähä ompelukonneen äärelle. Tein eilen Dedille pannan. Tarve lähtee siitä, että oon pariin kertaan kisojen startissa nyhtäny Dedin ommaa puolikiristävvää sen kaulasta tovin jos toisenki. Tein siis tommosen pistolukkoversion. Sen PITÄIS olla aika väljä, joten siinä on semmonen viijen sentin kiristyvä osa myös.

Eli tommonen siitä sitte tuli. Kuviointi ja värimaalima on vähintäänki sama, ku kevväällä viimesimpänä valamistuneessa pannassa...

Riemu sairastaa taas vaihteeksi. Perjantaina oli olohuone täynnä jos jonkumoista tuotosta. Lääkäri anto Enteromicroo ja Lipraxia, eppäili paksusuolen olevan ärtyny. Enpä tiiä. Aika vaikeeta alkaa olemaan elämä Pienellä Pinseripojalla.

Turistina

Viime viikonloppuna oltiin pienellä akkaporukalla Italiassa, Bolognassa nauttimassa maaliman parhaasta agilitystä ja ruuasta. Tehtiin semmonen mukava viikon reissu, että kerittiin ratojen lisäksi katella vähä kaupunkiaki. Italia vaan on mun mielestä niin parasta ja kokonaisuuessaan reissu oli oikein onnistunu. Oma lukunsa tietysti oli se, että esimerkiksi ekalla kerralla hallille suunnatessa vartin matkaan saatiin kuluteltua semmonen kevyt kaks tuntia...

Oli hauska seurailla kisojen rataproffiileita ja sitä, että tuollaki tasolla ne suoritukset oli osittain aika monenkirjavia. Suomalaisilla kisat ei kaikkinensa menny ihan toivotulla tavalla, mutta kyllä joukkoon mahtu monia mainioita suorituksia. Koko viikonlopusta itelleni jäi kyllä ehottomasti päällimmäisenä mieleen Silvia Trkmanin ja Len yksilöagilityradan suoritus. Rata osottautu hirviän haastavaksi ja montaa tulosta saati nollaa ei ko. ratalla tehty. Mutta tää pari näytti ihan käsittämättömällä suorituksella, että rata oli tehtävissä myös ihan jäätävän nopeen koiran kanssa, kun sen vaan osaa! Kylymät värreet mennee vieläki, ku tuota kattoo (heti videon alussa), vaikka toki se paikanpäällä ja n. sata epäonnistunutta suoritusta ko. ratalta kattoneena oli vielä ihan eri levelillä.



Aika pitkälti noitten kisojen hengessä pääsin suunnittelleen meijän seuran reenirattaa ens viikolle. Käytiin rakentaan ja testaan se tännään ja kyllähän siitä aika kinkkinen tuli. Rallin kans se oli kuitenki ihan kohtuuella köpöteltävissä ja kyllä siihen Dedinki kans sai mahtumaan muutaman onnistumisen. Ehkä tuossa enemmän onki ideana yksittäiset vaikeehkot kohat eikä ite tarkotus oo vettää koko settiä nollana kotia.

Tuossa kuvassa (puhun siis valakosisella numeroijusta versiosta) numerot 11, 20 ja 30 on väärällä puolella estettä. Meijän pienessä hallissa joutuu aina vähän säätämään ja ei tokikaan tässä kohtaa "koulutusta" tuo ratansuunnittelutaito ihan vielä huippuunta hioutunu oo myöskää. Alaku on kutoselle asti mukkailtu MM-kisojen miniyksilöitten hyppyratalta. Kepeille treenasin testikierroksella molemmille knuutitusta. Ens viikon varsinaisessa reenissä kokkeilen varmaan vielä muitaki vaihtoehtoja eli ainaki tiukkaa takanaleikkausta, mutta ehkä myös tiukkaa päällejuoksua loppuun ainaki Rallilla.

Välille 11-13 yritin kahelletoista päällejuoksua, mutta molemmat koirat ampu 11 jälkeen vaan kuuroina putkeen. Sitte vasta tajusin kokkeilla siihen flippiä eli ohojaus toista puolt ja avot, alako lyyti kirjottaan. Rallin kans vetäsin flipin jäläkeen vielä 12-13 välliin persjätön, en tiiä kuinka laitonta. Dedin kans ko. välliin puolivalssi toimi hyvin.

Puolihuomaamatta sain ratalle hyvän kohan treenata bäkläppiä, jota päästiin Dedin kans testaileen Liuhdon Timon reeneissä pari viikkoo sitte. Se meni siellä heittämällä hyvin Dedin kans ja kyllähän tuo tommosessa putkeen heitossa toimi mainiosti pikkuköpöselläki. Loppu"suoralle" tuli heitettyä vielä viimeset haasteet. Dedi meinas lähtee putkelta kilpajuoksuun tai vaihtoehtosesti juoksi vielä nelijänteenki putkeen sammaa rattaa, mutta sain lopulta senki onnistuun. Eli 30:lle päällejuoksu (pitkällä edessä), 31-32 välliin persjättö ja ennen 32:ta hyvä rytmitys niin sain vejettyä keppien ja hypyn välistä 33 takkaakiertoon ja maaliin. Huh. Rallin kans tuo meniki suht kivuttomasti.

Reenasin ensin Dedin kans ja toisena Rallilla. Dedin emäntä totes, että kannattais varmaan mennä toisinpäin. Kuulemma ohojasin Rallia palijo paremmin ja ajatuksella. No ei käy kiistäminen. Dedin kans vielä tahtoo ekana mielessä olla vaan se, että miten mää mihinki kerkiän. Rallin kans kerkiää hallita ommaa kroppaa ja ohojauksiansa niin eri tavalla, ku kolome kertaa nopiammin liikkuvan Dedin. Eli ehkä se vois tosiaan olla hedelmällisempää mennä Rallilla eka ajatuksen kans ja yrittää sitte vaan noppeuttaa sitä ajatusta ja liikettä Dedin vauhtiin. :)

Ens viikolla onki tehoviikko agilityn suhteen. Tiistaina iltakissoihin Tampereelle Dedin kans. Torstaina normaalit reenit molemmilla. Lauantaina Elinan koulutukseen Dedin kans. Eiköhän se sillä jo taas vähä tokene tää MM-kissoissa hankittu pieni reeni-intopiikki.

Verta Korvissa ja Muuta Mukavaa

...eli päivitystä Riemun elämästä vaihteeksi. Kuvituksena sekalaisia otoksia kesälomareissulta Nordkappiin. Se toki näin lokakuun puolessa välissä on ennää muisto vain.

Riemulla on koko elämänsä ajan ollu kaks oikein erityisen heikkoo kohtaa, nimittäin korvat ja maha. Tänä vuonna niistä molemmat on usiamman vuojen hilijaiselon jäläkeen taas aiheuttanu harmia. Joskus tuossa kevätkesällä, toukokuussa kait, huomasin yks kaunis aamu lenkille lähteissäni, että Riemun toinen korva oli aivan pallo. Heti ensimmäisenä tuli mieleen dignoosiksi verikorva, josta olin joskus kuullu, mutta en koskaan livenä nähäny. Ei muuta ku lääkäriin, mutta siellähän ei tietty tehty korvalle mittään. Tojettiin vaan, että verikorvahan se. Vaihtoehtona ois ollu korvan tyhyjentäminen, mutta siitä saa hyvällä syyllä kierteen aikaseksi. Eli ei muuta ku kortisoonia liuoksena korvanlehelle ja tavallisseen tappaan ruuan seassa myös, ettei Riemu raapis korvaansa.

Lääkäri luppaili, että parissa viikossa veri laskee korvasta itestään ja niinhän se tosiaan teki. Ainaki viikon se oli ihan täys ja pinkee ja painava verestä, kipiäki varmasti, mutta pikkuhilijaa se suli sieltä pois. Eihän toki siitä sillä päästy, vaan muutama viikko myöhemmin sama ongelma palas. No tällä kertaa hoijeltiin vaivaa ihan iliman lääkäriä. Pari viikkoo meni niin korva oli taas tyhyjä. Mutta ennen kauniisti laskeutunu korva on nyt sitte taaksepäin kärjestään kipristyvä, ku suonet (?) ei tietenkään tommosen verimäärän jäliltä ennää samanlaiseksi ku ennen pallauvu. Täynnä olleessa ossuuessa korvalehtee tuntuu nyt jonkusortin kovettumia.

Loppukesästä saatiin vaiva kyllään vielä kerran. Tällä kertaa toiseen korvaan. Tai ei kait kannata sanua vielä kerran. Ilimeisesti tää nyt seuraa Riemua hammaan loppuun saakka, vaikka nyt on muutama kuukausi siltä on rauhassa saatuki olla. Toivottavasti ei vaan jouvuta tyhyjennyskierteeseen. Luulenpa, että se tyhyjäys ei tuon kans iliman rauhotusta onnistu ja se ois pahimmillaan sitte tehtävä muutaman viikonki vällein, jos korvat rupiaa jatkuvasti täyttyyn.

Tuossa ekassa kuvassa kerran oireilleen korvan tämänhetkinen ulukonäkö ja tokassa kahteen kertaan täyttyny korva:

Sammaan syssyyn on tosiaan tänä vuonna palannu myös Riemun mahaongelmat. Kevväällä vähensin ensin raakaruuasta rasvoja valittemalla vähempirasvasia lihoja. Tuo siksi, ku jonku verran tuli löysänä ja Rallilla tosiaan oli se haimatulehus, joka herätti tarkastelemaan nuita Riemunki ruokien rasvaprosentteja. Silti tahto kakka juosta vähä turhan vetriänä. Kesällä lomareissua suunnitellessa rupesin syöttään Riemulle tölökkilihoja, jotka on ihan samalla lailla raakoja, mutta rasvan määrältään vielä huomattavasti raakapakasteita kevyempiä. Niitten kans syötin pääosin yrjölänpuurua (iliman lihhaa). Muistaakseni aluksi meni ihan ok, mutta sitte rupes tulleen kaasua. Töistä kotia tullessa olin melekeen päivittäin varma, että nyt on jossain pienet yllärit, vaikka Riemuhan se vaan oli vähä tuhnutellu.

Vaihoin tölökkilihan kaveriksi kasvissosseen, ku aattelin, että ehkä ne on nuo vilijat ku pierettää pinseriä. Ei auttanu. Niinpä hain taas raakoja lihoja, mutta vaan oikein vähärasvasia eli kannaa ja pariprossasta lohta. Siittähän sitä sitte saatiinki taas ripatti aikaseksi, ku annoin kannaa ekkaa kertaa. Eli ei muuta ku riisin keittoon ja siihen pieniä määriä lohta sekkaan. Sillä ja raejuustolla pysy tilanne kohtuullisena. Mutta sitte lohi loppu, eikä sitä siihen hättään saanu mistään lissää eli joutu antaan kannaa, niin johan lähti taas kaasutus käyntiin.

Nyt näyttää siis tosiaan siltä, että kana ei ennää sovi. Mutta ei siitäkään voi olla varma. Riemu vainuaa lenkillä jo pitkältä herkulliset lajitoverien ja kissakaverien jätökset ja ja kaikki muut herkut ja ne häviää sen suuhun niin nopiasti ja sallaa, että siinä ei kerkiä tekemään mittään. Eli se on voinu vetästä just kanojen antamisen kohalla jotaki ihanaa tienpielistä. Kanan jäliltä kakka oli kaasusta huolimatta nimittäin taas kiinteempää, ku kuukausiin. Ota näistä selevää...

Nyt mulla on pakastin täynnä vähärasvasta lohta. Sen kans annan pitkään keitettyä riisiä ja raejuustoo niin kauan, että maha pyssyy jonku aikaa kunnossa. Riisin kans vois keittää vielä porkkanaa. Sain siitä vinkin, että tekis mahaan suojaavan kalavon. En tiiä, tartteeko tosissaan rueta lenkittään Riemua kuonokopan kans. Sillon vois varmistua siitä, että maholliset ongelmat kullonki johtuu nimenommaan siitä, mitä ite oon Riemulle antanu. Aika inhottavaltahan se tuntuu. Mutta jotaki on pakko tehä. Riemu on laihtunu puolessa vuojessa varmaan 3 kiloo, ku mikkään ruoka ei oikein sovi ja ilimeisesti ruuansulatus alakaa olla aika sökö. Jossain kohtaa varmaan täytyy lähtiä jo lääkärinki pakkeille. Sen verran ussein Riemun kans siellä vierailleena vaan tiiän, että ei ne siellä oikein kans muuta ossaa sanua, ku että eliminaatiodieettiä vaan ja sillä selevittelleen mikä käy ja mikä ei.

Prosessissa

Muutama sananen liittyen Rallin sairasloman päättymiseen ja kuntoutumiseen. Ekan kerran Ralli tosiaan pääsi rallattelemaan pari putkea ja rimatonta hyppyä jo heinäkuun puolessa välissä. Varsinaisesti reeneihin Pallikainen palas elokuun alkupuolella allekirjottanneen loman jäläkeen.

Kesä oli kuntoutukseksi suunnitellun uittamisen kannalta harmittavan kylymä. Tuolla rimppanalla ku tuppaa tulleen vilu hyvin pian, jos vesi ei oo oikiasti lämmintä. Loman mökillä olin aatellu oikein tehokkaaksi kuntoutusajaksi päivittäisine uimisinneen, mutta pah. Lämpötilat pysytteli viijentoista tietämillä tai alle ja vesi oli ainaki omasta mielestä hyytävää. Uimakerrat jäi siis lopulta reilun puolentoista viikon reissulla muutamaan hassuun, meleko lyhyeen polskuttelluun iltasella niin, että päälle pääsi lämmittelleen ja kuivattelleen saunassa.

Ulospäin Rallista ei polovileikatuksi oo huomannu ennää aikoihin heleposti. Kesän alakupuolella varsinki istuessa kuitenki näki, että se veti leikattua polovia vähä hullun näkösesti sissäänpäin. Sittemmin tuoki on korjaantunu ihan kohtuullisesti, mutta jotaki erua asennossa voi eelleen istuissa huomata.

Kevväällä varsin hyvällä mallilla ollu pomputus tuli aika voimakkaana takasin ja varsinki heinäkuussa se näytti jo huolestuttavalta. Saatiin elokuun alakuun kuitenki aika osteopaatille ja kas, pomputus väheni yhellä käsittelyllä radikaalisti. Käytiin kuitenki toinenki kerta parin viikon välin jäläkeen, kun oli sen verran leikkauksen jäliltä avvailtavvaa. Mutta ei mittään hälyttävvää. Seuraavan kerran taas joskus talavella sitte.

Agilityssä lähettiin liikenteeseen hyppytekniikan jumppasarjoilla ja ihan matalilla hyppyillä iliman aata tai keinua. Ku meno niillä näytti ongelmattomalta ja hyppyissä avas itteensä normaalisti, ruettiin hyppyjä nostaan kohti minikorkeuksia ja aaki otettiin taas listalle. Rallilla on kuitenki tosiaan vielä tuo kestävyyskunto aika heikko eli väsähtää aika nopiasti. Ja kyllähän se saikku vielä vauhissa näkkyy muutenki. Kuntoo täytys siis tehä niin koiralle, ku emännällekki. Onneksi nyt alakaa taas uskaltautua mettälenkeille ja remmissä tehtäviä ravilenkkejä täytyy kans pitennellä. Vielä ku keksis jostaki sopivan hiekkakuopan, jossa pääsis takapäätä reenaan. Ja kotona jatketaan pieniä jumppa- ja venyttelyharkkoja.

Toivottavasti näillä evväillä pikku köpönen pääsee taas elämänsä kuntoon, ehkä jopa parempaan, ku ennen!