Prosessissa

Muutama sananen liittyen Rallin sairasloman päättymiseen ja kuntoutumiseen. Ekan kerran Ralli tosiaan pääsi rallattelemaan pari putkea ja rimatonta hyppyä jo heinäkuun puolessa välissä. Varsinaisesti reeneihin Pallikainen palas elokuun alkupuolella allekirjottanneen loman jäläkeen.

Kesä oli kuntoutukseksi suunnitellun uittamisen kannalta harmittavan kylymä. Tuolla rimppanalla ku tuppaa tulleen vilu hyvin pian, jos vesi ei oo oikiasti lämmintä. Loman mökillä olin aatellu oikein tehokkaaksi kuntoutusajaksi päivittäisine uimisinneen, mutta pah. Lämpötilat pysytteli viijentoista tietämillä tai alle ja vesi oli ainaki omasta mielestä hyytävää. Uimakerrat jäi siis lopulta reilun puolentoista viikon reissulla muutamaan hassuun, meleko lyhyeen polskuttelluun iltasella niin, että päälle pääsi lämmittelleen ja kuivattelleen saunassa.

Ulospäin Rallista ei polovileikatuksi oo huomannu ennää aikoihin heleposti. Kesän alakupuolella varsinki istuessa kuitenki näki, että se veti leikattua polovia vähä hullun näkösesti sissäänpäin. Sittemmin tuoki on korjaantunu ihan kohtuullisesti, mutta jotaki erua asennossa voi eelleen istuissa huomata.

Kevväällä varsin hyvällä mallilla ollu pomputus tuli aika voimakkaana takasin ja varsinki heinäkuussa se näytti jo huolestuttavalta. Saatiin elokuun alakuun kuitenki aika osteopaatille ja kas, pomputus väheni yhellä käsittelyllä radikaalisti. Käytiin kuitenki toinenki kerta parin viikon välin jäläkeen, kun oli sen verran leikkauksen jäliltä avvailtavvaa. Mutta ei mittään hälyttävvää. Seuraavan kerran taas joskus talavella sitte.

Agilityssä lähettiin liikenteeseen hyppytekniikan jumppasarjoilla ja ihan matalilla hyppyillä iliman aata tai keinua. Ku meno niillä näytti ongelmattomalta ja hyppyissä avas itteensä normaalisti, ruettiin hyppyjä nostaan kohti minikorkeuksia ja aaki otettiin taas listalle. Rallilla on kuitenki tosiaan vielä tuo kestävyyskunto aika heikko eli väsähtää aika nopiasti. Ja kyllähän se saikku vielä vauhissa näkkyy muutenki. Kuntoo täytys siis tehä niin koiralle, ku emännällekki. Onneksi nyt alakaa taas uskaltautua mettälenkeille ja remmissä tehtäviä ravilenkkejä täytyy kans pitennellä. Vielä ku keksis jostaki sopivan hiekkakuopan, jossa pääsis takapäätä reenaan. Ja kotona jatketaan pieniä jumppa- ja venyttelyharkkoja.

Toivottavasti näillä evväillä pikku köpönen pääsee taas elämänsä kuntoon, ehkä jopa parempaan, ku ennen!