Tuon marraskuisen kirjotuksen jäläkeen on kerinny taas sattua ja tapahtua kaikenmoista. Eikä taaskaan kerran sieltä mukavammasta päästä. Rallilla nimittäin nasahti marraskuussa toinenki polovi. Se oli hoijossa ja ilimeisesti siellä oli leikit ja riehumiset käyneet niin koviksi, että sunnuntaina hakiessa näin jo heti, mistä on kyse. Tällä kertaa polovi ei kuitenkaan ollu viottunu niin pahasti ku kevväällä, jollon se meni pois paikoltaan ja takasi jatkuvasti. Sen n. kahen viikon aikana, joka ooteltiin leikkausta, polovi vaivas ehkä kolome nelijä kertaa.
Mentiin siis tuon viikonlopun jäläkeen heti maanantaina paikalliselle lääkärille, joka totes, että joo, luksoi. Soitin samalla viikolla keskiviikkona puhelintunnilla Juha Kalliolle, joka Rallin kevväälläki leikkas, että haluaako hän nähä sen vai saanko varata suoraan leikkauksen. Olin enemmän ku tyytyväinen, ku sain heti luvan varata leikkauksen ja sain leikkauspäivänki vielä joulukuun alakuun. Pelekäsin pahon, että ois voinu mennä tämän vuojen puolelle.
Heti kun tajusin, että nyt tosiaan toinenki polovi meni, tein raskaan päätöksen. Ralli saa luopua leikkauksen myötä myös palleistaan. Olin tietysti Rallia ottaessa kovasti toivonu, että Ricon suku ois voinu sen kautta jatkua jossain kohtaa muutaman vuojen päästä. Nyt kuitenki vaikuttaa siltä, että Ralli sattuu olemaan se Ricon jäläkeläisistä epäonnisin. Vaikka polovet oliki nollat niin lääkäri selevitti, että minkä takia Rallilla näin molemmille poloville kävi. Eli rakenteessa oli jonku verran toivomisen varraa eikä huono tuurikaan toki asiaa parantanu. Totesin siis, että parempi hoitaa se asia samalla toipumisella poloven kans. Jo ensimmäisen polovilekkauksen myötä ku Rallissa jo lissäänty nuo ikävät ärhentelemiset. Se joutu olemaan niin kauan pois omasta laumastaan, että ne suhteet alako rakkoileen. Eihän toki tuo kastrointi mikkään yksioikonen ratkasu tuohon oo, mutta toivottavasti auttaa vähän muun totuttelun ohessa.
Ennen joulua leikkaaminen tietysti hankaloitti joulun ohojelmaa, ku Rallin piti joko olla häkissä tai mulla narun päässä, ettei päässy riehumaan. Lisäksi Ralli oli tietysti vielä kipiä ja kaikista rajotteistaankin niin turhautunu, että sen käyttäytymisessä oli aika paljo toivomisen varraa muitten läsnäollessa. Toipumisen kannalta parempi on tämä, että ovat päivät yksinään, ku ollaan töissä. Kotona ollessa niitä hyppimisen ja ylimääräsen hössöttämisen mahollisuuksia on kuitenki liikaa, ku en sillon raaski toipilasta häkissä pittää, niinku yksinollessa nämä kuus ensimmäistä viikkoo leikkauksesta.
Kun joulupukki suukon sai...
Uuden vuoden aikoihin polvi tuntu naksuvan kovasti. En tiiä oliko vaan vaihe kuntoutumisessa, mutta nyttemmin ei juurikaan enää naksu. Loppu pian sen jäläkeen ku sain taas Synoquin EFA:a Rallille. Ja toisaalta myös palasin töihin, joten elämä rauhottu taas pääosiksi päivää. Muuten kuntoutuminen on taas edenny oikein hyvin. Ekalla viikolla kerkesin panikoija, että ei se nyt ala käyttää sitä koipeensa ollenkaa, mutta sitte melekeen naps vaan alotti. Ortopedi kehu kontrollissa, että hyvältä vaikuttaa ja että lihaskatokin oli tosi pieni. Eli lähtökohta toipumiselle vallan mainio. Ekalla fyssarikerrallaki Ralli sai taas kehut Kirsiltä. Eli hyvältä vaikutti lihaksistonki osalta. Vähän jumia totta kai selässä etupään kuormituksen takia. Nyt oltais jo lenkitysten osalta n. puolen tunnin kertalenkeissä Rallin kans, mutta nää pakkaset vähä sotkee.
Riemun kanssa ollaan vuorostaan menossa lääkäriin huomenna. Se on nyt syksyn aikana laihtunu ihan hirveesti. Kaikenlaista oon yrittäny ja kokkeillu, mutta vaan vähärasvanen lohi pienen määrän kasviksia ja riisiä kanssa tuntuu sopivan. Enkä tiiä, saako sen elimistö siitäkään oikein mitään enää otettua irti. Katotaan, mitä testejä lääkäri sille huomenna määrää. Verikokeita varmaan ainaki. Tuolla ruokinnalla oon ite vaan (tietysti turhanki pitkään) yrittäny asiaa ratkoo, mutta ku ei tosiaan oikein mikkään ennää käy. Ku allergioijen takia ei voi syyä noita kuivia hypoallergeenisia ja raakoista näyttää kaikki muut ku kala käyneen sopimattomaksi. Ja rasvasta ruokaa ei kestä ollenkaan. Vielä vuosi sitte söi kaikenlaisia lihoja ja elimiä vielä hyvällä menestyksellä. Mutta palataan tähän, ku kuullaan lääkärin kommentit...
Uusi vuosi on siis alakanu sairastamisen ja pakkasen merkeissä. Mutta on täälä jotaki uuttaki. Nimittäin Dedi tuli viime viikolla meille hoitoon joksiki aikaa, kun sen emäntä sai vauvan. Hieno tarkotus tietty oli, että kerettäis nyt hoitoaikana Dedin kans enemmältiki reenaamaan, mutta tottakai nyt sitte iski nää pakkaset. Meijän kylymässä hallissa ei oikein tämmösillä kelleillä reenailla. Kun nyt ees kerran ens viikolla pääsis reenaan... Muuten saattaa pienellä bordercolliella rueta päässä viiraan, ku ei oikein mittään tapahu. Ja täällä oleminen aina ennen on tietty tarkottanu kisoja tai reeniä! Sen kyllä alakuun huomaski, ku se oli joka hätkähyksestä heti ovella lähössä. Nyt alakaa jo ottaan vähä rauhallisemmin. Rallin kans meinais jopa leikkiä, mutta sehän ei tietty valitettavasti Rallin poloven takia passaa.
Noh, paranemisia, kuntoutumisia ja lauhtumista ootellessa, oikein hyvvää ja suorastaan parempaa alakanutta uutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti