Prosessissa

Muutama sananen liittyen Rallin sairasloman päättymiseen ja kuntoutumiseen. Ekan kerran Ralli tosiaan pääsi rallattelemaan pari putkea ja rimatonta hyppyä jo heinäkuun puolessa välissä. Varsinaisesti reeneihin Pallikainen palas elokuun alkupuolella allekirjottanneen loman jäläkeen.

Kesä oli kuntoutukseksi suunnitellun uittamisen kannalta harmittavan kylymä. Tuolla rimppanalla ku tuppaa tulleen vilu hyvin pian, jos vesi ei oo oikiasti lämmintä. Loman mökillä olin aatellu oikein tehokkaaksi kuntoutusajaksi päivittäisine uimisinneen, mutta pah. Lämpötilat pysytteli viijentoista tietämillä tai alle ja vesi oli ainaki omasta mielestä hyytävää. Uimakerrat jäi siis lopulta reilun puolentoista viikon reissulla muutamaan hassuun, meleko lyhyeen polskuttelluun iltasella niin, että päälle pääsi lämmittelleen ja kuivattelleen saunassa.

Ulospäin Rallista ei polovileikatuksi oo huomannu ennää aikoihin heleposti. Kesän alakupuolella varsinki istuessa kuitenki näki, että se veti leikattua polovia vähä hullun näkösesti sissäänpäin. Sittemmin tuoki on korjaantunu ihan kohtuullisesti, mutta jotaki erua asennossa voi eelleen istuissa huomata.

Kevväällä varsin hyvällä mallilla ollu pomputus tuli aika voimakkaana takasin ja varsinki heinäkuussa se näytti jo huolestuttavalta. Saatiin elokuun alakuun kuitenki aika osteopaatille ja kas, pomputus väheni yhellä käsittelyllä radikaalisti. Käytiin kuitenki toinenki kerta parin viikon välin jäläkeen, kun oli sen verran leikkauksen jäliltä avvailtavvaa. Mutta ei mittään hälyttävvää. Seuraavan kerran taas joskus talavella sitte.

Agilityssä lähettiin liikenteeseen hyppytekniikan jumppasarjoilla ja ihan matalilla hyppyillä iliman aata tai keinua. Ku meno niillä näytti ongelmattomalta ja hyppyissä avas itteensä normaalisti, ruettiin hyppyjä nostaan kohti minikorkeuksia ja aaki otettiin taas listalle. Rallilla on kuitenki tosiaan vielä tuo kestävyyskunto aika heikko eli väsähtää aika nopiasti. Ja kyllähän se saikku vielä vauhissa näkkyy muutenki. Kuntoo täytys siis tehä niin koiralle, ku emännällekki. Onneksi nyt alakaa taas uskaltautua mettälenkeille ja remmissä tehtäviä ravilenkkejä täytyy kans pitennellä. Vielä ku keksis jostaki sopivan hiekkakuopan, jossa pääsis takapäätä reenaan. Ja kotona jatketaan pieniä jumppa- ja venyttelyharkkoja.

Toivottavasti näillä evväillä pikku köpönen pääsee taas elämänsä kuntoon, ehkä jopa parempaan, ku ennen!

Syyslukukausi

Jostain syystä bloggaamiselle ei vaan tunnu millään löytyvän aikaa. Kesän mittaan on ollu mielessä monta asiaa, joita ois ollu kiva kirjata muistiin. Loma kuitenki meni virkatessa ja vähän lukiessa. Keli oli täyellinen sisäjuttuihin, aurinko paisto vaan yhtenä päivänä. Lomalta ois jokunen kuvaki julukastavaksi. Mutta aika ei riitä kaikkeen. En mää halua tätä kirjottelua kuitenkaan kokonaan kuopatakkaan. Ehkä syksyn pimiät illat virvottaa tarinasuonet ja sopiva aika jostain löytyy. Ehkäpä vielä saan kesänki ajatukset ja kuvat naputeltua tänne.

Tähän välliin aattelin kuitenki vähä päivittää kuulumisia tästä lähipäiviltä ja -viikoilta. Ralli palas tosiaan mun loman jäläkeen elokuussa reenikentille. On yritetty alottaa iliman mittään hirveitä repimisiä. Ihan ekalla kerralla iliman rimoja ja sitte pikkuhilijaa korkiammilla. Mittään sen kummempia ongelmia ei oo tässäkään kohtaa ilimenny, mutta vauhti nyt ainaki vielä on meleko rauhallista. Taikka sitte se vaan tuntuu siltä tuon toisen reenikaverin takia, mutta siitä kohta enemmän.

Lihaskunto Rallilla on jo aika hyvä ja takajalakojen lihasmassa tassaantunu mukavasti. Osteopaatilla käytiin nyt pari kertaa oikomassa rankaa ja irrottelemassa jumeja, joita leikkauksen jäläkimainingit oli tuonu. Ja onhan tuo toki ennestäänki etupainonen ja osteopaattia sillon tällön kaipaava. Kestävyyskunto on vielä aika lyhyt. Agilityreenit täytyy pittää aika lyhkäsinä. Mutta aateltiin me silti uskaltaa jo ekkoihin kissoihin ens viikonloppuna. Ralli pääsee rallattelemaan kaks rattaa piirinmestaruuksissa. Katotaan, miten siellä mennee ja jatketaan kunnon rakentamista.

Se on kyllä jännä, miten joskus epäonni voi kääntyä onneksi tai ainaki uueksi mielenkiintoseksi kokemukseksi. Alakukesästä nimittäin kävi niin, että tämänhetkinen agilitykoutsini järkkäs mulle lainakoiran (BC Dedi) Rallin saikkuaikaa paikkaamaan. Takkeita homman onnistumisesta ei ollu, ku kysseessä oli nopia maksikoira ja mää oon tunnetusti ohojannu vaan kohtuu verkkaista maksia ja paria tappijalakaa. Kaikkien, eikä vähiten itteni, yllätykseksi homma lähti kuitenki sujumaan jo muutaman reenin jäläkeen ihan hienosti. Omassa ajotuksessa on vieläki vähä tekemistä ja jalat ei toki taho riittää.

Alakukesä meni aika rikkonaisesti, muutama reeni melekeen satunnaisesti, ku joko mää tai koira oltiin pois. Ehittiin kuitenki parit kisat käyä ennen mun lommaa. Niistä jäi ihan hyvä fiilis, ei mittään kamalia kökkimisiä eikä katastroofiohjauksia. Yhellä hyppyratalla kerkisin tojen sanuakseni jo luulla, että nolla tuli, mutta en ollu hoksannu, ku koira oli jättäny viimesen keppivälin tekemättä. No ei se kauaa harmittanu, ku oli muuten niin onnistunu rata. Se onki ihime, miten kevyesti kaikki epäonnistumisetki tuommosen lainakoiran kans ottaa. Sitä ei hermostu mistään koiran virheistä oikeestaan yhtään eikä juuri koskaan syytä koiraa. Tuo on semmonen mieliala, jota yritän kyllä parhaani mukkaan siirtää Rallinki kans tekemisseen.

Pari viikkoo sitte tosiaan palasin lomilta reenikentille. Vaikka Ralli palas sairaslomalta, sain jatkaa myös tuon ihanan kiltin lainakoiranki kanssa. Ekkaa kertaa mulla on siis kaks reenattavvaa ja kisattavvaa. Ja kyllä tuo nopian maksikoiran kans omien rajojen kokkeilu vaan on aika siistiä. Otan sen nimenommaan oman ossaamisen kehittämisenä. Jos siinä sivussa saahaan koiralle SM-nollat niin hyvä. Eli oon lähteny uuteen agilitulukukauteen innokkaampana ku vuosiin. Rallin kans tavotteena on päästä ennen leikkausta olleelle tasolle. Jos koira pyssyy kunnossa, kokkeillaan saisko jostain vielä vanahaan vauhtia lissääki. Ja ainaki yritettään opetella kääntyyn yhtä tiukasti, ku tää lainamaksi. :)

Mitä niihin SM-nolliin tullee, niin ensimmäinen niistä jo Dedin kans raapastiin viime viikonloppuna meijän seuran omista kissoista. Siinä samalla kuitattiin luokkavoitto ja Dedin ensimmäinen agilityserti. Joskus alakuvuojesta mietin puolivakavia tavotteita tälle vuojelle (kyllä, muitaki ku koiriin liittyviä) ja yks niistä oli serti. Sillon se toki tietysti oli ajatuksena Rallin kans, mutta ehkä tänkin voi laskia, koska listassa ei lue serti Rallille. Aikas hienoo oli. Ens viikonloppuna kokkeillaan sitte Dedinki kans uuestaan onnia kolomen ratan verran.

Pari videoo mun ja Dedin eesottamuksista löytyy Dedin omistajan sivvuilta. Ja löytyy sieltä toki vanahempaaki matskua ja muuta tietoo tästä reenikaverista.

Onnenpäivä

Kuva kertonee enemmän ja niin pois päin? Eilen oli se päivä, kun Ralli sai taas juosta putkeen ja kiertää siivekkeitä. Kerran mentiin kepitkin. Ihan vähäsen vaan alkuun, mutta tyyppi nautti silimin nähen.

Jäi taas vähän tuo päivitysten teko... Noh, reilun viikon päästä lomalla ehkä saatan vähän naputella muistiin kuntoutumisaatoksia ja tokokurssin antia. Ellen sitte heittäyvy ihan sataprosenttisesti laiskaksi.

Kolme Yötä Jouluun On

Ainaki jos Rallilta kysytään. Perjantaina tullee kuluneeksi kuus viikkoo leikkauksesta eli se tarkottaa Rallille kaheksan viikon remmissä lenkkeilyn loppua. Vappaus koittaa ja yksin ollessakin saa häkitys luvan loppua. Vaikka agilityä ei päästä vielä pariin kuukauteen tekemään, niin kyllä se vappaana juokseminen jo aika hieno juttu on. Veikkaa, että siinä saattaa kaveri vallan villiintyä alakuun vappauen huumassaan.

Viime viikon koirajumpassa jatkettiin samoja juttuja ku aikasemminki. Nyt on muutaman päivän vällein ainaki yritetty aina jotaki vähä kotonaki jumppailla. Siinä yhistyy mukavasti fyysinen reeni ja pieni aivojumppa, ku opetellaan uusiaki juttuja. Pähkinäpallo on ahkerasti käytössä ja hienosti Ralli sen päällä tasapainoileeki. Vieläki vaan on jääny ne kuvat ottamatta.

Ralli tilanne alakaa siis normalisoitua. Vastapainoksi saatiin viikko sitte Riemulle uus korvaongelma. Huomasin aamulenkille lähtiessä, että sillä oli toinen korvalehti ihan paksu. No hyvin äkkiä muistu mieleen jotku tuttujen puhheet verikorvasta ja pienellä guuglauksellahan se jo vahavistu. Isäntä käytti Riemun lääkärissä. Sieltä saatiin vaan kortisoniliuosta korvalehen valeluun ja ohojeet katella pari viikkoo. Paras ois, jos se laskeutus itestään. Jos se jouvutaan tyhyjentään, niin se tuppaa olemaan kierre ja se on käytännössä tommosen sählärin kans joka kerta rauhotus sitte.

Lääkäri sano, että sillon korva oli vielä varsin ok. Nyt viikon jäläkeen se alakaa olla jo aika pallukka ja sitä myötä kipiäki jonku verran ainaki, ku on niin pinkeen täynnä verta. Mittään ohojeistusta semmosesta ei saatu, mutta tännään päätin, että kokkeillaan, josko kaulurin käytöllä olis yhtään vaikutusta. Ainakaan ei pääsis raapimaan korvaansa ja ehkä se pään heiluttelussaki vähä vaimentaa iskuja.

Nyt yritettään vaan selevitä kortisoonin kans, suun kautta ja liuoksena, ja toivotaan, että korva rupiais parantuun. Näköjään se ei vielä ollu Riemun korville tarpeeksi, että nuorempana oli korvatulehuksia ennenku allergiat tojettiin. Saati monen vuojen kipiät korvien vuotamiset, ennenku sekkään saatiin kurriin lääkityksen avulla...

Kuukauden Karanteeni

Taas on viikko vierähtäny Rallin sairaslommaa ja kaks ois vielä lusittavana. Viikonloppuna olleet meiän seuran viralliset agilitykilipailut vei pitkälti kaikki mehut ja ajan viime viikolla niin häpiäkseni voin myöntää, että kuntoutukset on ollu retuperällä. Fyssarin toisella kontrollikerralla tojettiinki, että niin ne vaan lihakset häipyy ku pieru saharaan, mutta niitten takasi saaminen onki sitte ihan eri juttu. Kuntoutuminen on siis muuten ejistyny oikein hyvin, mutta lihakset on varsinki leikatussa jalassa, mutta vähä kyllä koko takapäässä vielä aika heikot. Ja ehkä fyssari ois oottanu, että ne ois jo vähä alakanu pallautuun.

Lenkkeilyä saatiin taas käsky pitentää. Nyt kahen viikon aikana pitäis pitentää vartti eli niin, että kuuen viikon kohalla oltais kolomen vartin remmilenkkejä jo tehty. No työtä on tehty käskettyä ja hyvin jaksaa Ralli leikattua jalakaa käyttää koko lenkin. Satunnaisesti sitä vielä "pomputtaa" ja fyssarin käsittelyn jäläkeen vähä aikaa enemmän arasteli. Jalaka käytiin niin perin pohojin läpi. Aristelu unohtu kyllä hetimmiten, ku päästiin fyssarin jäläkeen olleen jumpan alakuun.

Noh, nyt täytyy ottaa tää Rallin prokkis ihan ensisijaseksi ajanvietteeksi iltasi. Viime viikolla oliki taas tosi hyöjyllinen jumppakerta. Koiran kehonhuoltoo eli lihaksistoo syvät lihakset mukkaan lukien reenaavia juttuja ja päälle hyvät venyttelyvinkit. Niitä ja aikasempia juttuja tosiaan vaan kerran pari on keritty testaileen. Yritän pistää aina kirjaan vähä ylös, että mitä on tehty, ku tullaan kotia. Ihimeellistä, miten sitä unohtaa tunnissa, mitä just oli tekemässä... Noh, kait ne tärkeimmät on nyt muistissa, vielä ku ne sais siirrettyä aktiivisseen käytäntöön.

Viikonloppu meni tosiaan allekirjottaneella talakoillessa. Se on kyllä kivvaa hommaa väsyttävyyestään huolimatta. Ja kirsikkana kakussa oli vielä se, että sunnuntaina näin taas livenä Rallin ihanaa velipuolta, Jeppeä, joka karttureineen napsautti hienon voittonollan minikakkosissa. Rico-pappa sattui saapumaan fiilistelemään kisatunnelmaa just parahiksi tojistammaan poikansa hienua menestystä.

Rallilla ja Riemulla oli siis ehkä maaliman tylsin viikonloppu, ku joutuivat olemaan keskenään pitkät päivät kotona. Hirmusen pitkän lauantaipäivän pelasti illan lenkki kottoo kisapaikalle ja takasi. Kotipihassa palatessa köpöttelin kattelemassa, että mistä vielä nousee, ja mitä mun kitusista kukkapenkeistä, ku yhtäkkiä ohikulukija rupes tien toiselta puolelta huuteleen. Mulla oli kuulokkeet korvilla, niin ihime, että ees ajatuksissani huomasin sen huhuilut. Oli kiinnostunu kyselemmään, että mikä Riemun rotu on. Edellisestä kyselijästä onki jo aikaa. No tokihan mää kerroin ja tyyppi tuli sitten rapsuttelemaan poikia meijän tiensuuhun. Juteltiin pitkä tovi, ku kerroin pinseristä, etenki tästä yhestä meillä asuvasta. Mää en varsinaisesti taija kyllä ainakaan ejistää tuota pinserien markkinointia. Se tuli taas tojettua. Mutta mukava juttuhetki kuitenkin, kun oli koirista kiinnostunu ja myös tietävä kyselijä. Ja tulihan sieltä se peruskommenttiki: On kyllä sopiva nimi, Riemu.

Harmaantuva ja harmaa kaveri

Katoppa Emäntä, ku tuossa on tuommonen pallo

Siis tuossanuin

Hei haloo?

NYT HEITÄT TUON PALLON URPO! ...koville ottaa saikkulaisella

3 Viikkoa Leikkauksesta

Ensimmäisen viikon aikana leikkauksesta paranemaan lähtö oli niin silimiin pistävää, että nyt on tuntunu jotenki siltä, niinku se olis muka lopahtanu. Alle viikko leikkauksesta ku rupes jo ravvaamaan normaalisti ja viimestään ekan viikonlopun jäläkeen on käyttäny leikattua jalakaa melekeen niinku ennenki. Välillä jää askel tai pari välistä, mutta niinhän tuolla pomputtavana tyyppinä on aina ennenki jääny.

Torstaina Ralli pääsi fysioterapeutin tarkastettavaksi. Siellä tojettiin sammaa, ku lääkärissä viikkua ennen. Eli jalaka on lähteny paraneen erittäin hyvin. Liikkuvuus on ok ja tosiaan käyttää jalakaansa hyvin. Polvessa ei tunnu mittään rahinoita liikutellessa. Fyssari sano, että näissä leikkaavien lääkäreitten ohojeissa ja lääkityksissä on jonku verran erua. Meillä tosiaan kipulääke on jatkunu vielä tähän päivään asti, kunnes se loppu. Vieläki ois lääkärin viime viikon puhheitten perusteella voinu jatkaa. Toisilla kipulääkettä annetaan vaan tikkien poistoon asti. Fysioterapeutti oli kyllä pitemmän lääkityksen kannalla myös just siksi, että varmasti rupiaa käyttään jalakaansa mahollisimman hyvin.

Saatiin myös lupa vielä pitentää kertalenkkiä. Oltiin menty nyt reilua kymmentä minuuttia, mutta nyt tällä viikolla sais jo mennä 15-20 minuuttia, jotta kuuessa viikossa päästäis yli puolen tunnin. Oon lähteny vähä turhanki varovaisesti liikkeelle. Kuulemma heti ekalla viikolla ois tosiaan saanu käyä jo kymmentäki minnuuttia ja siittä tosiaan 5 min per viikko lissää. Ralli kiittää, ku saa taas vähä lissää liikuntaa ja pääsee Riemun kans sammoille lenkeille välillä.

Fyssarin jäläkeen meillä oli kolomas kerta jumppakurssista. Siellä tehtiin meille ihan sopivia juttuja ja tuli taas vinkkejä lissää lihasten reenailuun ja kropan käyttöön. Peruuteltiin, peruuteltiin esteien yli/esteien päälle takapäätä. Rallilla kun tuo peräpään peruuttaminen korokkeelle oli tuttu, niin reenattiin kummanki takajalan nostoo erikseen n. 10 cm korkeen tason päälle. Se lähti liikkeelle oikeen hyvin. Etupään reeninä piti nostella etutassuja istuen ja/tai seisten. En oo opettanu kummallekkaan koiralleni tassun antamista, ku en oo halunnu niitten rupeevan läpsimään joka välissä, enkä oo aatellu, että sitä vois käyttää ns. jumppanaki. Rallin kans on kuitenki vähä aikaa sitte vähä aloteltu tervehtimistä eli vasemman etusen kanssa nosto onnistuu jo ihan hyvin käsimerkillä. Oikeeta nosteltiin niin, että houkuttelin namilla kallistuun ja siirtään painoo vasemmalle. Tuossa onki meille hyödyllinen uus temppupari.

Hauska ja tokoaki aatellen ehkä asentoja vahavistava reeni oli semmonen, että laitettiin koiran etteen nami, jota ei saa ottaa ja koiran piti pysyä seisomassa, istumassa tai maassa, kun sitä kevyesti yritti horjuttaa esim. rinnasta tai kyljistä. Namia ei saanu, jos väisti tai muuten liikku. Yksinkertasta ja hauskaa tasapainon ja lihasten reeniä.

Hommasin Rallille myös tuommosen pähkinän muotosen jumppapallon. Se on tuolle sopivan kokonen. Sen kans on kiva tehä venytyksiä ja tietty tasapainoreenejä. Jatkossa vois yrittää myös opettaa Rallia eteneen sen kans niin, että etutassut on sen päällä ja takatassut maassa ja se kävelis sitä vierittäen etteen päin. Tekis hyvvää takapäälle. Vähä sammaa takapäänkäyttöideaa on meille vanahassa tutussa nurinpäin olevan vatin tms. kiertämisessä etupää vatin päällä. Pienen lisähaasteen koordinaatiolle sain siihen ihan sattumalta, ku joutuin pitämään vatia paikallaan, niin Ralli joutu ylittään mun käjenki takajalloillaan.

Kokkeilin nopiasti pähkinää Riemunki kans. Etupään Riemuki nostaa heleposti pallolle ja onnistuin mää kerran saamaan sen kokonaan siihen. Täytyy ottaa uusiksi seinän vieressä, ku saa vielä paremmin piettyä palloo paikallaan. Täytyy ottaa kuvia meijän palloreeneistä jatkossa, mutta näin yksinään ollessa se ei oikein onnistu. Että eiku jumppaileen ja mukavaa viikonloppua!

Pojalla Polvi Paranee

Tännään käytiin aamupäivällä poistattamassa tikit leikkaushaavasta ja samalla ortopedin kontrollissa, että miten koipi on ruennu toimiin. Ralli oli luonnollisesti aika eppäileväinen, että mitähän ne nyt mulle yrittää tehä. Mutta kiltisti ja reippaasi kuitenki seiso tutkimuspöyällä paikallaan, ku tikit nypittiin ja lääkäri taivutteli ja venytteli ja käänteli jalakaa. Aika harvon sitä joutuu häpiään, pientä.

Ortopedi totes, että polovi taipuu normaalisti, eikä turvotusta ennää juuri oo ja se siirretty sääriluun etuharjanne oli hyvin paikallansa. Hän kerto, että jalaka voi kippeytyä rasituksesta vielä muutaman kuukauen johtuin leikkaushaavasta ja nivelsitteien vammoista. Mutta nyt tuli taas siunaus agilityn jatkamiselle: polovi toimii nyt niin hyvin, että jos saahaan kuntoutusvaihe vielä sujumaan ongelmitta niin koivesta tullee täysin toimiva mihin tahasa harrastuskäyttöön! Totesinki lääkärille, että siitä tais tulla parempi, ku alakuperäsestä. Rallilla ku on vähä turhan välijät polovet, vaikka nollaksi tutkitut onki. Lääkäri naureskeli, että näin voi olla.

Sivulauseessa oli puhetta siitä, että vasen polovi on nyt ok, mutta jos iän myötä löystyy tai tietty jos sattuu jotakin, niin vaara on toki olemassa, että senki kans joskus joutuu puukon alle. Mutta tää kuntoutus tekkee nyt hyvvää tietenki myös tuon leikkaamattoman poloven lihaksistolle, joten toivottavasti meistä ei tuu ortopedin vakiasiakkaita.

Nyt tosiaan yritettään jatkaa seuraavat viis viikkoo vielä rauhallista remmiliikuntaa. Kertalenkkiä saa pitentää semmosen 5 minuuttia viikossa, mutta lenkillä saa kuitenki käyä usiamman kerran päivässä. Tähän asti oon siis käyny semmosta viittä minnuuttia, vähä reilua, kaks kertaa päiväsä. Nyt rupian pikkuhilijaa pitentään ja otan varmaan kolomannenki pienen lenkin ohojelmaan. Siitä sen heti tietää, että mennee liian pitkälle, jos loppulenkistä lopettaa leikatun jalan käytön. Täytyy olla herreillä siis ja koittaa malttaa. Viijen viikon jäläkeen siis saa vasta ulukoilla vappaana, mutta täysin iliman rajotuksia mennään vasta kolomen kuukauen päästä leikkauksesta.

Rauhallisen raviliikunnan lisäksi täytyy mieluiten joka päivä venyttää leikattua jalakaa. Reisilihasta polovi suorana taakse ja pakaraa nostamalla tassua maasta suoraan ylös päin niin, että jalaka on oikein koukussa. Rauhallisesti ja Rallin ehoilla tietenki. Täytyy ottaa nuo venytykset joko meijän päivittäisen pienen aivojumpan ohheen, että muistaa tehä ne. Kipulääkettä jatketaan vielä pari viikkoo ja lisäksi Ralli sai tännään yhen ja kolome mukkaan tuommosta Cartrophen-lääkettä pistoksina. Ne annetaan nyt 5-7 päivän vällein loput. Tuo on nivelrikkomuutoksia vähentävä lääke siis.

Fyssarille täytys päästä nyt mieluusti jo ens viikolla ja niitä käyntejä pittäis sitte olla muutama viikon tai kahen vällein. Niissä seurataan kuntoutumisen etenemistä tietenki ja saahaan aina kuhunki kohtaan sopivia ja mahollissiin ongelmiin kohistettuja jumppaohojeita kotia. Mulla oliki jo fyssari varattuna kahen viikon päähän, mutta täytynee kokkeilla, jos sais ens viikollekki. Että sais heti alakuun homman oikein käyntiin.

Ralli on vähintäänki onnellinen, ku kauluria ei ennää juuri tartte käyttää. Pari päivää, ku on yksin ja yötä lääkäri kehotti vielä pitämään, ettei rupia nyppimään haavaa ja jos tikinreiät tihkuu, mutta sitte koittaa vappaus pienelle. Haavassa on jonku verran rupia, että täytyy Bepantteenia siihen valella varsinki sillon, ku laittaa kaulurin päähän, ettei heti nuole pois.

Kyllä mun täytyy vielä tojeta, että hemmetti, ku harmittaa, että ei osannu sillon heti alakuun olla kriittinen sen ekan lääkärikäynnin kans. Ihan turhaa aiheutu kauhiaa harmitusta ja voivottelua. Mutta tämmöstä kai tää on, ku valitettavasti vielä ite on tuohon pessimismiin taipuvainen. Ehkä jo ens kerralla ossaa ottaa rauhallisemmin, ku jotaki lausuntoja kuulee. Taikka sitte ei.

Riemu ois ilimeisesti kiinnostunu Rallin yksiöstä. Kyllähän siinä täytyy olla jotaki hienua, ku toinen "saa" siellä viettää päivänsä tötterö päässä. Ralli varmaan löis mieluusti kaupat lukkoon, jos sais päättää.