Ei Mee Putkeen

Huhhuijaa. Täällä ollaan. Vielä just ja just järjissään, vaikka gradu pitäis palauttaa parin viikon sisällä ja onhan siinä vielä tekemistä... Loppua kohti rupiaa luovutusajatukset iskeen, että en mää tästä tämän parempaa saa niin antaako olla. Mutta jos nyt vielä jonkulaiseen järjestykseen sais sen, ettei tarttis hävetä.

Tajusin tuossa viime viikolla, että meillä tulee pian melekeen puol vuotta täyteen tämmöstä melekeen taukoilua Rallin kanssa. Tää nihkee vaihe alako alakusyksystä osteopaattikäynneillä. Sen jäläkeen on reenattu varmaan ihan äärimaksimissaan kymmenen kertaa ja kisattu kahesti. Jumishokista ku päästiin nii oliki vuorossa kennelyskä. Sen kanssa otettiin tooosi rauhallisesti. Joulun aikaan vasta käytiin muutama pienehkö reeni. Sitte oli taas osteopaatin jäläkeistä lommaa ja sitte tuliki nämä pakkaset.

No ens viikolla oli aatellu palata ruotuun, mutta toisin kävi. Ralli kävi osteopaatin vinkistä pari kertaa Tampereen koirauinnissa polskimassa ja "kuntoutumassa". Viime viikolla mukana oli myös Rico-pappa, joka hyppi altaaseen sytämmensä kyllyyestä. Kyllä Ralliki mieluusti ui, mutta on huomattavasti varovaisempi. No pakkanenhan se oli, mutta yritettiin kuivailla pojjaat hyvin ja lämmittää autoo valmiiksi. Ja tietysti topattiin vaatetta päälle kunnolla. Rico veti puolet kotimatkasta hinkaten ittiänsä pitkin takakontin seiniä ja ilimeisesti piti sillain ittensä lämpimänä ja tervennä. Mutta pari päivää uinnin jäläkeen Ralli alako nuuhkuttaa. Että nuha iski. Tännään aamulla sitten rupes vielä röhimäänki, joten eipä muuta ku lääkäriin.

Lääkäri eppäili, että uinti saatto olla laukaseva, mutta että olis joku bakteeritulehus oireista päätellen kummiski. Antibioottia ja tulehuskipulääkettä määräs. Puhuttiin myös Rallin ahtaanolosista henkiteistä. Tai semmoset oon sillä päätelly olevan, kun se aika ussein selevittää kurkkuansa, ku on juonu ja kennelyskäki oli tosiaan meleko mahoton, vaikka rokote oli voimassa. Lääkäri sano, että se on kohtuullisen ylleistä pikkukoirilla ja luonnollisesti altistaa tulehuksille ja ongelmille. Kehotti kuvvauttamaan kurkun, jos ei antibiootti helepota, tai jos näitä ongelmia rupiaa olemaan.

Että onpahan sairastettu oikein olan takkaa. Tai siis Ralli on. Emäntään eppäilemättä iskee joku megatauti sitte, ku saan gradun pallautettua. Eipä oo Rallin tarttenu antibioottia ennen syyä tauteihin, näppyleikkauksen jäläkeen vaan. Ja nuin muutenki on ollu aikas terve kaveri, jos Riemuun vertaa. Siis jos lihasjumeja ei lasketa. Toivottavasti on nyt vaan kertaluontosta ja selevitään tällä ei niin pikkasen pitemmällä hilijasella jaksolla. Että jos sitte ens kuun lopulla vaikka päästäis taas kisaamaan. Ja se uintiki olis tosi hyvä niin Rallille ku Ricollekki, mutta ei parane näillä pakkasilla mennä onneensa koittaan ainakaan ennenku ompelen Rallille kunnon haalarin ja villamanttelin alimmaiseksi.

Että tämmösiä valituksia. Josko ens kerralla olis nuo ikävät velevollisuuet jo saatu pois päiväjärjestyksestä, Ralli terveeksi ja uus reenikausi pikkuhilijaa aluilleen.

Vuosikatsaus 2013

Nonnih. Se on sitten kohta tämäki vuosi lusittu ja uusi, uljas vuosi 2014 alakamassa. Mulla on tainnu jo vähä niinku perinteeksi muovostua, että täsä vuojen vaihteessa pittää koota tuota koiravuotta jollaki tappaa yhteen. Että tässäpä näitä aatoksia.

Vuonna 2013...

...kevvään koirat sai kärsiä kandia kirjottavasta emännästä eikä tilanne ainakaan parantunu syksyn ja gradun tullen. Tylsäääää, sano etenki russeli.
...Rico-pappa täytti täyet kymmenen vuotta ja kisas keväällä ja kesällä ihan mukavin tuloksin. Osittain ajan puutteen vuoksi papa on siirtyny osa-aikaeläkkeelle. Jos kunto kestää niin ehkä mää sen vielä joskus jollekki hyppyratalle ainaki otan, jos Ralli joskus nousee kolomosiin.
...Ralli kävi muutaman näyttelyn ja tuli todettua lähinnä erittäin hyväksi.
...Riemu pääsi palleistaan. Sen vaikutuksista ja vaikuttamattomuuesta oliskin tarkotus kirjottaa jossakin kohtaa enemmänki.
...Ralli korkkas sekä agility- että tokokisausansa. Agilityssä alotettiin kesäkuun lopussa ja kerittiin kakkosiin asti. Tavotteena oli kyllä nousta kolomosiin tänä vuonna, mutta jumien ja kennelyskän takia, ja ehkä myös vähä reenin puutteen vuoksi tuo tavote jäi saavuttamatta. Toko korkattiinkin sitte yli ootusten alokkaan ykköstuloksella elokuussa.
...Riemu jatko muutama vuosi sitte korkattua agilityurraansa ja aika mukavasti ootuksiin nähen meniki. Kesän saldona kaks nollaa ykkösistä. Ehkäpä Rimpula vielä jonaki päivänä yrittää hakia sen viimesen nollan ja päästä kakkosiin.
...agilityn osalta sydäntä lämmitti myös seuran agilityn SM-kisojen mainiot tulokset, etenki maksijoukkueen tiukka nelossija!
...keskellä parasta kessää meijän lauma kasvo taas yhellä tulokkaalla, ku Raider alias Raipe alias Raiteri alias Raipukka saapu Suomeen. Kaverista on kehkeytymässä melekonen agilitymenijä ja erityisesti Ralli on iloinnu uuesta leikkikaverista, vaikka välillä sitä pittääki muistuttaa, että kuka on kingi.
...vaikka muuta vois valituksista luulla niin koirat on kumminki ollu kohtuullisen tervennä. Riemu sairasti syksyllä jonku mahapöpön monen vuojen terveen kauen jäläkeen ja Ralli kennelyskän joulunalla. No Rallilla nyt on tuo pomputus- ja jumivaivat, mutta kaippa niistäki selevitään sopivalla aktiviteettimiksauksella ja lihashuollolla.
...Riemunkirjava -tuotemerkki näki päivänvalonsa. Vähäsen sivvuun menevä, mutta koiriin lähheisesti liittyvä asia kai se oli seki. Tuotteita ei vielä ihan hirviästi oo tullu, mutta ehkä sillekki on aikansa, ehkä jopa vuonna 2014.

Uskaltaiskohan sitä mittään toiveita esittää ens vuojelle? Niinku tojettua, nää mun koiriin liittyvät tavotteet tuntuu olevan aina ihan mahottomia saavuttaa, että ehkä olis parempi olla niitä asettamatta. Mutta josko nää oliski toiveita, että vuonna 2014...

...toivottavasti kerkiäisin vähä panostaan niin agilityn ku tokonki reenaukseen etenki keväällä ja kesällä.
...toivottavasti Rallin lihaksisto kestää, jos reenitahti vähäsen tiivistyy.
...toivottavasti noustais Rallin kans kolomosiin jossakin vaiheessa vuotta.
...toivottavasti osallistuttais avvoimen luokan tokokokkeeseen.
...toivottavasti Riemulla löytyis motivaatio taas kesän tullen agilityyn, että voitais kokkeilla sitä kolomatta nollaa löytää.
...toivottavasti pysytään tervennä ite kuki.

Että tämmösiä. Tässäpä lopuksi vielä joku iipuhelimen surkuhupasalla kameralla joulumettässä otettu räpsäys ja Lauran hienosti koostama video sisarusten ja koiraparven kinkunsulatusreeneistä.

Mistä Tietää

...että deadline lähestyy? Tiivistyvästä bloggausvauhistapa tietenki. That's the way the cookie crumbles.

Ralli sai tännään isupapan vieraaksi. Täällä on painittu ja tehty maalimanhistorian hittain suoritus yhestä meijän peruslenkistä. Joka ainooseen merkkipaaluun piti pysähtyä ja kolomen soikkoilijan hihinoja selevitellä. Isäntä halus kauppareissulta ostaa pojjiille tuliaisia. No eipä ollu karvapäillä asiaa vastaan mittään, mutta olis jo luullu isännänki oppineen, että kertahotasullahan se on herkut syötävä. Koirat ei taija palijo nautiskelusta ja sloufuudista perustaa...

Maaliman fiksuimpia ideoita on myös yrittää ottaa isäpoikakuvia talaven pimmeyessä, ku valasimetki on vintagee, minkä kyllä tehhoista huomaa. No johonki se on aikasa kulutettava, ettei vaan sais mittään järkevää tehyksi. Meleko joulusiahan nuista tuli. Jospa tää oliski sitte se meijän joulukirjotus niin, että emäntä piättäytyis ylimääräsistä turhanpäiväsyyksistä sanotaanko tammikuun puolelle asti? Jos näin pääsis käymään niin mikäpä siinä, hyvät joulut sitte vaan!

Isänmaan Toivo

Mun pikkunen isänmaantoivoin täyttää tännään kaks vuotta. Eli kai se nyt täytyy jo aikuiseksi sitte laskia. Sniif.

Synttärisankariin iski viime sunnuntaina kennelyskä. Sunnuntai-ilta, yö ja maanantai oli ihan kamalaa köhimistä. Ei siinä tullu oikein nukkumisesta eikä kirjottamiseen keskittymisestäkään mittään. Satunnaisesti köhii vieläki, mutta eiköhän tästäki selevitty. Toivottavasti vastasuuen varalle tästä sais jonkulaisen immuniteetin. Ainaki nyt lauman ne jäsenet, jotka sairasti kennelyskän nelijä vuotta sitte nimittäin säästy tauilta.

Jos ny ylleensäkkään sairauesta näin voi sanua, niin tulihan tämä ihan sopivassa kohtaa kuitenki. Joulu on tulossa ja allekirjottanneen täytys käyttää kaikki liikenevä aika (niinku nyt tämäki) kirjottamiseen. Yhet kisat jäi välistä ja sitä myötä tuli sinetti sille, että varovainen tavote kolomosiin noususta tämän vuojen puolella jäi saavuttamatta. Mitä mää tossa joskus taas sannoinkaan näitten tavotteitten asettamisesta? Mun kohalla ne tuntuu varmistavan aina sen, että niin ei ainakaan tapahu. :)

No nyt tosiaan levähellään ja toivottavasti joulun tienoolla keritään vähä rentoutuun ja jo pikkusen päästään reenaamaanki. Synttäripäivästään sankari nauttii sohovatyynyjen alle kaivautumalla ja possunkorvaa natustaen. Päivemmällä varmaan poiketaan isäpappalassa vähä ulukoilemassa kavereitten kans. Oikeen mukavaa itsenäisyyspäivää siis kaikille!

Kun Mikään Ei Etene

Hohhoijaa. Tää päivä meni taas aika puhtaasti hukanteille. Piti olla ahkera kirjotuspäivä, mutta en oo tainnu ees avata sitä asianomaista tiedostoo. Päivän saa kulumaan ihan hups vaan, kun alottaa siivoomisella, käy parturissa ja kaupassa, pakkailee pientä viikonloppureissua varten ja treenaa vähän tokoa. Luulis, että tuo lähestyvä joulu ja deadline alkais vähä saamaan muijaa liikkeelle, mutta ei. Joten kirjotanpa sitten blogia vaihteeksi.

Viime perjantaina käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa Sinin valvovain silimäin alla. Kokeiltiin ihkaekaa kertaa ohojattua noutoo. Ja se lähti käyntiin vallan mukavasti. Ralli kuunteli ja haki just sen minkä pyysinki. Nyt vaan vahavistusta suuntiin ja pikkuhilijaa haettavia, eli tässä kohtaa leluja taaemmas. Jossain vaiheessa voi ottaa välillä sen keskimmäisenki hämyksi.

Merkkiä tehtiin myös. Sain ohojeeksi käyä taputtaan sitä oikeeta paikkaa Rallille avuksi. Ja kyllähän se sinne aika hyvään paikkaan meneeki. Ollaan tossa viikolla vähä naksuteltu keittiössä sitä vahavemmaksi ja se, niinku yleensäkki kaikki tekeminen, on hyvin mieluista Pallikaiselle. Se samperin haukkuminen ja komentaminen otettiin kans "listalle". Jos rähjä lähtee päällensä, niin koira maahan jollain rauhottumiskäskyllä ja sitte vasta jatketaan, ku on ollu siellä hetken rauhassa. Ihan hyvin lähti se linja tuottaan tulosta, mutta töitä saa tehä ja johonmukasesti tiukka olla. Ja kuulemma pittäis nuo reenauksen väliajatki pistää aina koira siihen maahan rauhaan, eikä antaa haistella ja tehä omiaan. Voi olla liikaa vaajittu multa...

Luoksetulon pyssäystä tehtiin. Kyllä siellä joku hitunen jo on ajatusta, mutta se ei ehkä vielä yhisty ihan pysähtymiseen asti. Täytys tehä jonku verran semmosia, että ihan oikeesti vaatii sen pysähtymisen eikä heti nytkähyksestä palakkaa. Toistojatoistojatoistoja. Mutta semmonen peleko täsä vähä on perssiissä, että tästä voi tulla semmonen ikkuisuusrojekti. Avoimen kaukoja katottiin sen verran, että ne onnistu oikeen hyvin. Jossain kohtaa oli sitä perusongelmaa, että ensimmäistä istu-vaihtoo piti käskiä kahesti, mutta nyt ei oo kyllä hetkeen sattunu semmosta.

Tännään käytiin tokoileen ominamme, aikaa kuluttelemassa ja velevollisuuksia pakkoilemassa. Luoksetulon pyssäyksellä alotettiin. Pyssäytyksiä vähä eri kohilla, lähellä olevissa vaatimus ihan siihen oikeeseen suoritukseen ja vasta sitte palakka. Muutama suorapalakka ja myös muutama läpijuoksu. Ralli ei kyllä vielä ihan hirveesti oo ennakoinu, mutta kyllä seki sieltä rupiaa päätänsä nostaan. Että läpijuoksujakin pittäis muistaa ottaa.

Sitte vähä seurailtiin. Tuntu aika mukavalta. Mutta peili sielä sais olla, että näkis paremmin. Mun mielestä tuntuu, että on vähä takana, mutta luultavasti se sitte onki ihan hyvä se paikka. Ku enempi kai sitä on sitä ejistysongelmaa ollu meillä. Vähä kääntyiltiin ja juostiin ja hijasteltiin ja musta tuntu, että mulla on aika mainio pieni tokorusseli. Ihan hyvä siis reenata välillä yksikseen, niin saa ainaki hetken kuvitella, että hyvin se menee. :)

Muutama kerta otettiin ohojatun suuntia, pari hyppyä ja hypyn tarjoomista. Ohjatussa meinas kerran lähtee väärään suuntaan, mutta korjas heti. Hypyssä täytyy vahavistaa etenki sitä, että sieltä takastullessaki pittää suorittaa se este. Sitä ongelmaa siinä nyt yksinollessa taas tuli, että ajjautuu turhan sivvuun toisella puolella. Viimeks, ku näytettiin sitä Sinille, teki aivan mainiot, suorat hypyt tietenki, tottakai.

Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuuta niin, että menin hallista pihalle. Ralli ku on, etten sanos vähä turhanki kovasti kiinni mussa, niin syksyn möllitokossa se oli tärissy ja tutissu siellä paikkamakuussa, ku haavanlehti. Mutta paikalla pysy silti. Tää täytys ottaa reenikohteeksi niin kotona ku hallillaki. Ja mieluusti tietysti ihan missä vaan. Se vois vähä auttaa ihan kaikkinensakkin Rallin eloa. Kävin aina välillä palakkaamassa ja näyttämässä naamaani ja rauhassapa se siellä makkoili. Mutta niin tylsää ku se onki niin tätä nyt pittäis ottaa ihan kuurina. Samoten sitä luoksetulon pyssäystä. Sittenpä taitaiski alakaa olla avokkaat kasassa. Tarttis varmaan kattua joku koe, mihin tähtäis, mutta se on näin talavella vähä ongelmallista vaan se niihin pääsy. Hulluhan sitä on "turhaan" reenata... :)

Menipä tokopainotteiseksi. Pistetääs tähän ny vielä tämmänen ennen-jäläkeen -rimmauskuva. Säälittävän pieni se ero on siihen vaivaan nähen. Olin aatellu, että kasvattakkoon talaven karvojansa, mutta pakko sitä oli kisoja varten vähä siistiä. Ja huomaa sen vaivan onneksi ainaki vähäsen tuossa mustassa etteisen matossa. Mutta tosiaan, viime sunnuntaina tehtiin yks melekosen turha reissu Janakkalaan toteaan, että kepit ei vaan onnistu kisoissa. Kierroksia on liikaa. Kolome hyllyä napsahti kaunistammaan mun hienoo tulostilastooni.

Kartat Mua

Siinä kohtaa, ku tehtävänä on kirjottaa tieteellinen tutkimus kolomessa kuukauessa niin voi ihan yllättäin putkahtaa mieleen kuluttaa aikaansa esimerkiksi tilastoijessa ommaa kohtuullisen vaatimatonta agilitykisaurraa. Noh. Se on tojettava heti alakuun, että pientä tilastollista harhaahan noihin saatuihin lukkuihin sisältyy, kun ne starttimäärät on vielä aikamoisen vähäset. Mutta tässäpä näitä, päähänpiston tuloksia. Kiitos SAGI:n intralle tästäki hyvästä.

Rico-pappa:

Ricon kans oon kisannu yheksän ykkösten starttia. Niistä tulos saatiin seittemän kertaa, mutta taso ei ollu mitenkään huimaava. Ei nollia siis. Se vähä yllätti, ku en muistanu, että Ricoki on ekan kerran kisannu vaan ihan vähäsen yli puolentoistavuojen iässä. Että kai me jotaki sitte oltiin sen kanssa siihen mennessä keritty reenaamaan, mutta tuskinpa ihan kisatikissä ois tällä nykynäkemyksellä vielä oltu kumpikaan. No Rico jatko kisaurraansa vasta reilun vuojen päästä tuosta ekasta kisasta ja kisat per vuosi -tahtia meni aina vuoteen 2007, jollon ohojaajan vaihos tapahtu. Luokkanostot ja valioitumisen hoiti siis tuo vanahampi ja pätevämpi siskos.

Kolomosissa on kisattu yhteensä 22 starttia. Kisojen vähhyys vähä hämmästytti mua. Noistaki 14 starttia ajottuu tälle vuojelle. Lopuista 5 kisattiin syksyllä 2012 ja ekan kerran starttasin kolomosissa vuonna 2009, jollon köpöteltiin Ricon kans 3 starttia. Kaikkiaan näistä mun ja Ricon kolomosista hyllyjä on ollu kuus eli 27 %. Nollia on tehty saman verran ja loput on enemmän ja vähemmän mairittelevia tuloksia. Nollaksi laskin ratavirheettömät suoritukset. Yks nolla siis on reilun puolen sekunnin yliajalla. Muut puhtaita, vaikkaki välillä aika niukahkoilla miinuksilla. Tämän vuojen nollaprosentti on 29 %. Täytyy siis sanua, että vaikka ohojaaja pitkästä harrastusurasta huolimatta on jokseenki kokematon kisakuski, niin koira on kyllä melekosen tulosvarma kaveri. Teräspappa! <3

Saapa nähä, vieläkö pappa pääsee kisarattoille. Tarkotus oli, että joskus aikaan, jos Ralli nousee kolomosiin ja Riksu on vielä tervennä, niin ottaisin sen mielenvirkistykseksi ainaki hyppyratalle. Mutta ehkä osittain agilityn lähes täydellisen lopahtamisen myötä pappa on saanut vähän turhan palijo elopainoo lissää. En uskalla mennä mihinkään, ettei tuu tuomarilta porttikieltua...

Riemulainen:

Riemu on startannu ykkösissä yhteensä 13 starttia. Niistä kymmenen on otettu tänä vuonna ja kolome ekaa talavella 2010 eli melekeen kaksvuotiaana. Riemullahan nollia on kaks kappaletta eli kokonaisnollaprosentti on 15 %, mutta tämän vuojen osalta 20 %. Hyllyjä on nuista kaheksan eli 62 %. Sitte on pari vitosta ja yks kymppi.

Hyllyt on tullu lähinnä niiltä rattoilta, ku pinserihaahuilu on iskeny päällensä. Katotaan ny, että viittinkö ens kesänä koittaa Riemulle vielä sitä yhtä aginollaa ykkösistä. Että sais kaveri yhen sertin muualtaki kun näyttelyistä. Se riippuu ensinnäki terveyestä. Että pystytäänkö taas kevväällä jättään kortisooni pois ja mitä kaikkia muuta voi sattua. Ja toinen erittäin suuri tekijä on se, että löytyykö motivaatioo, koiralla ja mulla. Katellaan kevväällä. Joka tappauksessa se on varmaa, että mittään loputonta nollajahtia en tuu ton kanssa harrastaan. Jos se sieltä muutamalla lähellä olevalla kisalla irtoo niin se on kaikki kotiappäin.

Ralli-palli:

Nuorikon kans on nyt keritty starttaamaan 20 kisaa, kaikki luonnollisesti tänä vuonna. Nuista 12 oli ykkösiä ja kaheksan kertaa on jo oltu kakkosissaki. Nollia on räävitty kassaan nelijä eli 20 %. Ykkösissä nollaprosentti oli 25 ja nyt kakkosissa 12,5 %. Hyllyjä 11 kipaletta eli yli puolet. Kohtuullisen virhelyöntiherkkää siis on meno ollu, etenki nyt kakkosissa. Tuloksista vitosia on nelijä plus yks kymppi.

Mitäkähän näistä nyt sitte pittäis analyseerata? No eipä mittään. Kuhan harjotin kauan kavonneena ollutta pientä tilastotieteilijän mieltäni. No ehkä Rallista sen verran voi sanua, että on nuo kierrokset noussu tässä kisauran aikana koko ajan ja sehän näkkyy tuloksissa. Lisäksi täytyy myöntää, että itellä tahtoo lähtiä aika lailla semmonen hälläväliä meininki ratalla päälle heti sen ekan virheen jäläkee, joka perhana vissiinki joka kerta on ollu ne viheliäiset kepit.

Niin joo. Ja pittäähän se seki mainita, että lisäksi oon startannu yhen kerran meijän Beethooffeni ykkösen eli Reinon kans kesällä Kokkolassa. Se oli semmonen huumoripläjjäys, että siittäpä nyt ei sitte jääny jäläkipoloville muuta kerrottavaa, ku kolome kirjainta: HYL.

Tämmösillä aatoksilla keskiviikkoiltaa, lissää kisoja ootellessa. Sehän tässä täytyy tietenki vielä tojeta, että nollaprosentit ne tietenki väkisin senku tippuu, ku kisoja tullee lissää, mutta ehkä kannattaa sitte siinä kohtaa jättää jo laskemiset sikseen. :)

Mä Meen

Aika ussein sitä kuulee sanottavan, että kuinka hyvvää se tauko oikein voikaan tehä. Ja Riemun kohalla se kyllä on aina päteny. Mutta kuten tais tulla jo tuossa aiemminki mainittua, niin ei kyllä koske Rallia tuo tottuus... Eilen käväsin hallilla, ku tajusin, että kai se keinu ois hyvä muutaman kerran tehä ennen kisoja näin reilun kuukauen tauon jäläkeen. Yritettiin tehä tokoo vähä siinä samalla. Tulin siihen tulokseen, että pallo on ainaki täyessä pannassa tokon osalta. Miten vaan on mahollista niin yritän palakata namilla. Me ei meinaan päästä ikinä ennää tokokokkeeseen tällä menolla, jos tuo rähjäys pyssyy tuommosena.

Vinkupallo se on ku kuumentaa Rallin ihan hulluksi. Nyt ku sille ei ennää heitellä palloo, paitsi agilityreeneissä niin se käy ihan kiehumispisteessä. Alakaa tulleen oikeen semmosta perus terrieriääliöilyä. Yritti meinaan perjantaina hyppiä ja napsia mua hihasta, että anna nyt perkeeti tänne se pallo. Ei hyvä.

Tehtiin seuraamista, joka oli ihan yltiöpäisen pomppivaa. Ja räyhäävääkin osittain. Toiseks tehtiin noutoo. Se voidaan pian saaha kisakuntoon, ku on viimesimmän tokokoulutuksen jäläkeen ruettu tekkeen nappaamista ennen ku saa mennä ruokakipolle. Sillä se on ruennu pitämään sitä paremmin ja hoksaan ton perusasentoon tulon. Hyppyä tehtiin kans, vinoja lähinnä. Jos jätän sen ja meen ite toiselle puolelle niin tulee kohtuullisesti vähä haastavammastaki paikasta. Mutta sitte ku yritän koko liikettä niin ajjaa ittensä istumaan ihan vinoon ja tulee sivulle esteen ohi. Eli niin agilityssä ku tokossaki täytys sitä estehakusuutta tehä tarjoomisella.

Lopuksi vielä vähä seurattiin, välillä jo ihan kivvaaki pätkää. Ja tosiaan tehtiin sitä keinua. Mutta on siinä mulla hermoissa pitelemistä. Ei se todellakkaan ihan tommonen ollu vielä loppukesästä. Kauheesti se yrittää mua komentaa, että tehään nyt hemmetti ja heitä sitä palloo. Muutaman kerran kokeilin, että pysähyn vaan enkä sano mittään niin kauan ku se haukkuu, mutta saan varmaan seisoskella aika kauan itekseni. Toki sitä tein kans, että palakkasin semmosista rauhallisista ja hyvistä hetkistä. Tää on kyllä nyt varmaan meijän issoin haaste tällä errää näköjään. Että avvoimen liikkeet varmaan kohtuuella voitais muuten saaha pakettiin, mutta millä saatais koiralle vähä malttia?

Ilimotin Rallin vähä turhan nopiasti tauon jäläkeen kisoihin. Ahnehin juu, ku kattelin kisakalenteria ja seuraavat ehkä maholliset kisat on kolomen viikon päästä. Tänään oltiin siis Tampereella. Kolomen ratan verran räyhäystä siis. Ja uus mukava ongelmaki: tyyppi karkas tokan ja kolomannen ratan. Teki ekan kerran pitkästä aikaa tiistaina reeneissä sen. On ollu jo mielestäni aika hyväki. Mutta nyt on vaan niin palijo sitä ylikierrosta tekemään pääsemisestä, ettei pienen pojan pää kestäny.

Vauhtia kyllä oli aika mukavasti. Mutta siinä vauhissa ei sitte pysynykkään aivot eikä korvat mukana. Eka ja viimenen rata kaatu keppeille. Liian vauhikkaassa kohassa, vaikkaki helepohkot sisäänmenot. Eihän nyt pieni räyhähenki pysty löytämään sitä oikiaa väliä, ku pittää huutaa koko ajan emännälle, että lyllerrälyllerrä läski ja koita nyt kertoo, että mille tässä ruetaan! Ekalla ratalla siis eka virhe keppeiltä ja loppuratalla vaan juostiin. Hyllyhän siittä tuli, ku ohitettiin yks viimesistä esteistä.

Taas kerran sain aiheen sättiä ittiäni jäähyttelylenkillä. Että miksi sitä ei vaan voinu pyssäyttää sinne aan kontaktille kunnolla, ku se virhe oli jo tullu. Ja muutenki. Ihime häsläämistä koko kisaohojaus. En kyllä tunnusta jännittäväni ennää. Mutta kai sitä vaan muka yrittää mennä lujjaa niin jää tosiaan sekä ohojaajalla että koiralla vissiin ne aivot jo lähössä jäläkeen.

Toisella ratalla Ralli karkas aivan rauhallisesti lähöstä. Alaku oli vielä ihan aikas kamala noin jäläkijättösesti ohojattavaksi. Mutta selevittiin, vaikkakaan ei kunnialla. Ja kepitki löyty heti, ku saatiin niin sanotusti vähä vaikeempi meno eli takanaleikkaus niihin. Kamalia kaarroksia ja myöhässä olevaa ohojausta vielä loppurata ja kontaktiki taas miten sattuu, mutta nollahan sieltä napsahti. Järkyttävän kököstä menosta huolimatta oltiin nelijänsiä, joten luvaki vielä. Ihan niinku koutsi sano: Ei menny niinku Strömsössä.



Kolomannella ratalla ei pysyny lähössä ennää yhtään. No siinä oli onneks lentävälle lähölle kiitollisempi alaku. Keppeille asti meno oliki ihan jees, mutta eihän se voinu se oikia väli sieltä löytyä sitte millään. Siihen meni pasmat ja hylly tuli heti kohta väärästä putken päästä. Eikä niitä esteitä ennää meinannu löytyä, vaikka ne oli nenän eessä.

Vähähän tää oli arvattavissa viime viikon perusteella, mutta lähin silti. Että ihan saa ittiä syyttää. Noh, kisakokemusta sitte kai. Ja taas tietää pari reenattavvaa asiaa: lähtö ja kepit.