Viikot ne vaan vierii ja ens viikonloppuna ollaan perinteisesti aateltuna keskellä kessää. Vaikka kouluhommat on tämän kevvään osalta ollu tehtynä jo viikkoja sitte niin jotenki ne vaan nuo illat kulluu eikä aikaa kirjottelemiselle taho löytyä. Taikka kai se on vähä inspiksestäki kiinni. Yritin alottaa hyvissä ajjoin jo Rallin ens talaven garderoobinki ompelemisen, mutta niin vaan jäi kankaat työpöyälle leikkuuta oottamaan. Niin ja loppuja kankaita. Ehkä ens kuussa sitte.
Koirarintamalla viime viikonloppu oli tietenki se vuojen issoin kisa, ku Ralli pääsi ensimmäistä kertaa osallistumaan agilityn SM-kissoihin. Yksilönollia nyt ei toki ollu, eikä nollia ollenkaan, joten vähä heikoilla kantimilla sinne lähettiin seuran joukkueeseen evustammaan. Sanotaan ny näin, että oishan se voinu huonomminki mennä.
Ralli starttas kolomantena. Pientä painetta asetti se, että joukkuetoverit oli ekalta ja tokalta paikalta teheneet jo todella hienot nollat. Kahen ratan jäläkeen oltiin siis ihan kärkikahinoissa mukana. Joukkuerata oli ihan mukava, mutta tiesin, että esim. kepeille meno on meille haastava. Lisäksi haastetta toi isojen kisojen hälinä ja häslinki ja tietenki itteeki jännitti. Rallia meinas touhu vähä jännittää. Tai ei ihan vähäkään. Meno oli toooosi varovaista varsinki kontakteilla ja tietenki itekki lähti ensisijasesti yrittään tulosta. Ja saatiinhan se sieltä: vitonen ja yli 5 s yliaikaa.
Ensimmäinen hijastelukohta oli keinulla, joka oli yläpää suoraan ylleisöön. Tooosi hittaasti sain Rallin kontaktille ja sittenpä olinki myöhässä jatkua aatellen. Oikia keppiväli kyllä löyty ja vielä toinenki, mutta sitte sekos. No sen sain suht koht nopiasti korjattua ja matka jatku. Yks "vaarallinen" putken suu ohitettiin ylivarmistelulla ja sitten etanoitiin puomilla. Puomin alla oli kaks putkee alastulopäässä, joten olin aika kaukana kontaktista ite. Onhan nuita putkia reeneissä toki ollu puomin alla, mutta ei ehkä ihan tuolla lailla. Nämä tekijät yhistettynä muuhun jännitykseen makso taas muutaman sekunnin. Lopun hyppykuvioihin vielä melekoset ylimääräset kaarteet ja aa varovasti, että otti kontaktin ja vihdoinki maalissa.
Ralli joukkueradalla.
Että semmonen debyytti. Ei erityisen vakuuttava, mutta tietääpä ainaki taas mitä reenailla. Kolomen koiran jäläkeen me oltiin listalla vielä nelijäntenä, kun siinäkin kohtaa laskettiin vaan kaks parasta tulosta. Ankkuri-Bali teki aivan huikeen radan, mutta nopia kun on, kerkis sujahtaa väärään päähän putkia. Lopullinen sijotus siis 18/76, mikä ei tietenkään oo mitenkään huono juttu sekkään. Mutta ainahan se vähän mietityttää, että mitä olis pitäny tehä erilailla, ku se mitaliki oli tojellisuuessa aika lähellä. Seuran medijoukkue sai kans tuloksen ja oli 34/71. Maksit jäi tänä vuonna iliman tulosta.
Nyt pietään Rallin kans kissaamisesta apaut puoltoista kuukautta taukua eikä nyt reenatakkaan oo tarkotus ku enintään kerran viikossa ainakaa hetkeen. Tokon kans pittäis kyllä ryhistäytyä, jos meinataan pittää kiinni siitä yhestä AVO-kokkeesta tänä vuonna. Ehkäpä täytyis tehä ihan semmonen reenilukujärjestys. Josko sillä sais vähä ryhtiä tähän hommaan, ku eipä se nyt palijoo vaatis. Se pirulaisen luoksetulon pyssäytys kyllä vaatii vielä palijo, mutta nuin per päivä riittäis joku varttiki, että pääsis johonki suuntaan. Sitä vaan tuppaa olemaan näihin pitkiin kesäiltoihinki vaikka sun mitä touhua tehtäväksi niin, että äkkiä kulluu neki.
maanantai 16. kesäkuuta 2014
lauantai 24. toukokuuta 2014
Muistiinpanoja
Jovain on taas vierähtäny viikko jos toinenki eellisestä päivityksestä. Viimesen tentin lisäksi tässä välissä kerkis oleen noita juhulapyhiä ja oman seuran ihka ensimmäiset viralliset kisat. Kyseiset kinkerit saatiin kunnialla pakettiin ja kiitostakin tuli järjestelyitten sujuvuuesta ja mm. kauniista maisemista kisapaikalla. Suuremmilta satteilta vältyttiin ja koirien kannalta oli ihanteellinen keli: pääosin pilivistä ja lämpöö viientoista kieppeillä. Saapa nähä pystytäänkö vuojen päästä pistään vielä paremmaksi, kun on vähä saatu jo käsitystä hommasta. Olihan meillä toki monta kisakonkaria, mutta suurimmalle osalle kerta oli eka.
Yhet kolomosten kisat on toukokuussa juostu Rallin kanssa. Eipä sieltä tuloksia oo tullu ja kaks rattaa oli aikamoista sekkoilua, kun vertaa ekoihin kolomosiin. Mutta viimesellä, hyppyratalla mentiin jo mukavasti meleko lopulle asti, jossa Ralli bongas oman putken pään kohassa, jossa en sitä taas ollu osannu varua.
Kahessa koulutuksessa on tässä välissä keritty käymään ja niitten kotiläksyjä ja antia tässä rupesinki itelle muistiin kirjotteleen. Toukokuun alussa tokoiltiin Rantasen Anun opissa. Tanistettiin tietenki tuon ikkuisuusrojektilta vaikuttavan luoksetulon pyssäytyksen kans. Oon siirtyny siinä takapalakkaan ja sen kans on ehkä jotakin pienenpientä ejistystä saatu. Sillä linjalla saatiin ohoje myös jatkaa. Mutta lisäksi täytyis tehä ihan perus pysymisreeniä. Toisaalta sitten myös luoksetulosta suoraan vappautusta lelulle. Hyvä olis kans, jos pystyis välillä tekkeen apuohojaajan kans niin sais sen pallon pompun just siihen käskyn perrään tehostaan sitä.
Seuraamista vähän näytettiin. Se oli Anun mielestä ihan ok. Ehkä se meiän kriteerikkään nyt ei oo siinä ihan viimesen päälle... Reeniä vaan ja vähän pilikun viilausta siihen, mistä palakkaa. Lyhyitä pätkiä, mutta välliin myös vähä pitempää. Palijo takapään käyttöön reeniä eli käännöksiä vasemmalle, mutta toisaalta oikeelle käännöksissä vähä irtoo samoin ku juoksussa. Mutta ei paha.
Räksytyksen osaltaki Anu oli kovin positiivinen. Usko, että toi on niin fiksu tyyppi, että oppii pianki johonmukasella huomiottajättämisellä ja sillä, että se lelu nyt vaan ei ilimesty mihinkään räyhäämällä, että parempi olla hilijaa. No toivottavasti näin. Täytyy vaan ite olla sen kanssa tarkkana ja muistaa palakata ja touhuta aina vaan hilijasen koiran kans.
Metallia kokkeiltiin vähäsen uutena juttuna. Yllättävästi Ralli jopa otti kapulaa suuhun vauhtireenissä. Aika ohkasesti, mutta kuitenki. Eli reeniä vaan, mutta ei tietenkää ehkä ennen avvointa kannata hirveesti, ettei rupee sitte taas puista hylykimään. Reeniä siis vauhtireeninä niin, että välillä lentää puinen, välillä metallinen. Palakka vasta siittä, että nostaa kapulan ja pikku hilijaa palakan viivytystä. Ei se niin toivottomalta vaikuta, ku mitä kuvittelin sheippausreenin perusteella.
Paikkamakuu tehtiin loppuun. Tällä errää ei ruennu tutiseen, ku olin piilossa, mutta tuota ommaa pientä pihinäänsä loppua kohti rupes pitämään. Ohojeiksi saatiin, että pitäis saaha jotaki muuta aateltavaa pikkuselle. Eli esimerkiksi namipurkki tai lelu nenän etteen, jota saa vahtia.
Tunnaria ei tehty ite, mutta siittäkin saatiin ommaan reeniin ajatuksia. Eli omaa edelleen piiloon, mutta hämykapuloita kehiin. Ensin hämyt ihan vaan kasaan jonku matkan päähän. Pikku hilijaa hämyjen levittelyä ja tavotteena piilotus lopulta hämyjen keskelle. Piilotuksella saa pysymään sen nenän käytön. Hämykasan kans on pari kertaa tehty. Ihan eka kerta meni hyvin, tokalla lähti tuomaan kasasta kapuloita ja lopulta oli piilottanu oman niin, etten ennää löytäny sitä itekkään. No Ralli lopulta läysi. Toisella reenikerralla lähti eka hämyjä kohti, mutta sitte välähti ja rupesn nenä käymään. Ei kokeiltu sillon toista kertaa, ku onnistu niin hyvin.
Tännään sitte reenattiin hirveessä helteessä agilityä Elinan opissa. Otettiin reeni kahessa erässä, mutta ei kyllä ollu toivookaan koko ajan reenaamisesta. Ei koiralla eikä mulla. Mutta ei se toki ollu tarkotuskaan ja hyvinhän se reeniaika kulu keskustellessaki ja sillä tavalla vinkkejä saadessa. Alussa oli pitkä suora, jossa koira joutu suorittaan ittenäisesti renkaan, muurin ja pituuen. Niissä ei ollu mittään ongelmaa, mutta ku suoran päässä olis pitäny tulla keppeille mun törkkäsyyn niin siihen ei sitte voinukkaan tulla. Mutta eipä tommosta ihan oo taiettu harjotellakkaan. Ainakaan aikoihin. Siittä eka kotiläksy siis.
Muutamia välihuomioita: ehin aika monesti esim. persjättöön ja ne olis aina nopiampia, ku jotku takkaa ohojaukset, joita heleposti suunnittelen. Poispäinkäännöksessä tee koiralle tillaa ja käännä ENNEN estettä. Muista se pirun askel aina sitä estettä kohti teit sitte sen ohojauksen kuinka lähellä tai kaukana tahansa. Kiinnitä huomiota tutustuessa koiran juoksurattoihin ja linjaa koiraa aina etukäteen esimerkiksi rytmin muutoksilla. Keinuun saa noppeutta sillä, että vien kättä Rallin eellä. Ite vaan liikkeelle välittömästi, ku Ralli on kontaktilla niin saan sekunnin etumatkan jatkoo varten.
Siinä kohtaa, ku Ralli oli antanu kaikkensa, juteltiin vielä aan kehikosta. Nyt näytti hyvältä, mutta heti vaan täytys ottaa niitä häiriöreenejä. Onhan näistä Sanniki puhunu, mutta en ehkä oo ihan hoksannu, miten niitä pittäis tehä. Näissä koira laitetaan aan harjalle eli ei tehä kokonaan. Näin opetettaan nimenommaan keskittyyn siihen kehikkoon osumisseen. Kolome esimerkkireeniä: ite lelun kans etuviistoon ja siitä ite liikkeelle erilaisiin ohojauksiin, lelu jää palkaksi. Toisena jätetään lelu aan viereen, vähä alareunan takapuolelle ja reenataan valssia eli vaikka käännytään jyrkästi takasipäin, pitää kehikkoon osua. Kolomanneksi vielä niin, että ite jonku matkan päähän aasta vinguttaan lelua ja hetsaamaan ja taas pittäis malttaa osua kehikkoon. Näitä pittäiski nyt ottaa tehoreeninä, josko siihen alasmenoon sais vähä varmuutta kisatilanteisiinki noitten kans.
Vielä saatiin ens viikon reeneihin tehtäväksi kellottaa yks kuvio. Että onko Rallille nopiampi kierrättää siivekkeen ympäri vai hypyttää ristiin. Veikkaan kyllä, että ristiin on nopiampi, mutta silti valittin omassa ohojauksessa kierrätyksen. Mutta täytyy muistaa tiistain reeneissä kattoo. Ristiin hypytyksessä matka on vähä pitempi, mutta ehkä se on Rallillekki luonnollisempi reitti. Valittelin, että isänsä poeka, ei käänny. Kommentiksi saatiin, että kääntyy kyllä, mutta hittaasti, koska ottaa kääntyessään niin palijo askelia. Mitähän sille pittäis tehä? Se jäi kysymättä.
No mutta. Aika hyvin kuitenki meni. Meijän omassa sarjassa siis. Nyt vaan muutamat kisat tähän välliin ja katotaan napsahtaako joukkuenakki SM-kisoihin. Hui! Sen jäläkeen saaki pittää ainaki kissaamisesta muutaman viikon, ehkä kuukauen taukua. Ja varmaan reeneistäki viikko tai pari. Josko siinä kohtaa keskityttäis hetkeksi tokoon, ainaki jos meinataan mennä kesäkuun lopussa avvointa kokkeileen...
Ommuuten meleko hiki! T. Raipe
Yhet kolomosten kisat on toukokuussa juostu Rallin kanssa. Eipä sieltä tuloksia oo tullu ja kaks rattaa oli aikamoista sekkoilua, kun vertaa ekoihin kolomosiin. Mutta viimesellä, hyppyratalla mentiin jo mukavasti meleko lopulle asti, jossa Ralli bongas oman putken pään kohassa, jossa en sitä taas ollu osannu varua.
Kahessa koulutuksessa on tässä välissä keritty käymään ja niitten kotiläksyjä ja antia tässä rupesinki itelle muistiin kirjotteleen. Toukokuun alussa tokoiltiin Rantasen Anun opissa. Tanistettiin tietenki tuon ikkuisuusrojektilta vaikuttavan luoksetulon pyssäytyksen kans. Oon siirtyny siinä takapalakkaan ja sen kans on ehkä jotakin pienenpientä ejistystä saatu. Sillä linjalla saatiin ohoje myös jatkaa. Mutta lisäksi täytyis tehä ihan perus pysymisreeniä. Toisaalta sitten myös luoksetulosta suoraan vappautusta lelulle. Hyvä olis kans, jos pystyis välillä tekkeen apuohojaajan kans niin sais sen pallon pompun just siihen käskyn perrään tehostaan sitä.
Seuraamista vähän näytettiin. Se oli Anun mielestä ihan ok. Ehkä se meiän kriteerikkään nyt ei oo siinä ihan viimesen päälle... Reeniä vaan ja vähän pilikun viilausta siihen, mistä palakkaa. Lyhyitä pätkiä, mutta välliin myös vähä pitempää. Palijo takapään käyttöön reeniä eli käännöksiä vasemmalle, mutta toisaalta oikeelle käännöksissä vähä irtoo samoin ku juoksussa. Mutta ei paha.
Räksytyksen osaltaki Anu oli kovin positiivinen. Usko, että toi on niin fiksu tyyppi, että oppii pianki johonmukasella huomiottajättämisellä ja sillä, että se lelu nyt vaan ei ilimesty mihinkään räyhäämällä, että parempi olla hilijaa. No toivottavasti näin. Täytyy vaan ite olla sen kanssa tarkkana ja muistaa palakata ja touhuta aina vaan hilijasen koiran kans.
Metallia kokkeiltiin vähäsen uutena juttuna. Yllättävästi Ralli jopa otti kapulaa suuhun vauhtireenissä. Aika ohkasesti, mutta kuitenki. Eli reeniä vaan, mutta ei tietenkää ehkä ennen avvointa kannata hirveesti, ettei rupee sitte taas puista hylykimään. Reeniä siis vauhtireeninä niin, että välillä lentää puinen, välillä metallinen. Palakka vasta siittä, että nostaa kapulan ja pikku hilijaa palakan viivytystä. Ei se niin toivottomalta vaikuta, ku mitä kuvittelin sheippausreenin perusteella.
Paikkamakuu tehtiin loppuun. Tällä errää ei ruennu tutiseen, ku olin piilossa, mutta tuota ommaa pientä pihinäänsä loppua kohti rupes pitämään. Ohojeiksi saatiin, että pitäis saaha jotaki muuta aateltavaa pikkuselle. Eli esimerkiksi namipurkki tai lelu nenän etteen, jota saa vahtia.
Tunnaria ei tehty ite, mutta siittäkin saatiin ommaan reeniin ajatuksia. Eli omaa edelleen piiloon, mutta hämykapuloita kehiin. Ensin hämyt ihan vaan kasaan jonku matkan päähän. Pikku hilijaa hämyjen levittelyä ja tavotteena piilotus lopulta hämyjen keskelle. Piilotuksella saa pysymään sen nenän käytön. Hämykasan kans on pari kertaa tehty. Ihan eka kerta meni hyvin, tokalla lähti tuomaan kasasta kapuloita ja lopulta oli piilottanu oman niin, etten ennää löytäny sitä itekkään. No Ralli lopulta läysi. Toisella reenikerralla lähti eka hämyjä kohti, mutta sitte välähti ja rupesn nenä käymään. Ei kokeiltu sillon toista kertaa, ku onnistu niin hyvin.
Tännään sitte reenattiin hirveessä helteessä agilityä Elinan opissa. Otettiin reeni kahessa erässä, mutta ei kyllä ollu toivookaan koko ajan reenaamisesta. Ei koiralla eikä mulla. Mutta ei se toki ollu tarkotuskaan ja hyvinhän se reeniaika kulu keskustellessaki ja sillä tavalla vinkkejä saadessa. Alussa oli pitkä suora, jossa koira joutu suorittaan ittenäisesti renkaan, muurin ja pituuen. Niissä ei ollu mittään ongelmaa, mutta ku suoran päässä olis pitäny tulla keppeille mun törkkäsyyn niin siihen ei sitte voinukkaan tulla. Mutta eipä tommosta ihan oo taiettu harjotellakkaan. Ainakaan aikoihin. Siittä eka kotiläksy siis.
Muutamia välihuomioita: ehin aika monesti esim. persjättöön ja ne olis aina nopiampia, ku jotku takkaa ohojaukset, joita heleposti suunnittelen. Poispäinkäännöksessä tee koiralle tillaa ja käännä ENNEN estettä. Muista se pirun askel aina sitä estettä kohti teit sitte sen ohojauksen kuinka lähellä tai kaukana tahansa. Kiinnitä huomiota tutustuessa koiran juoksurattoihin ja linjaa koiraa aina etukäteen esimerkiksi rytmin muutoksilla. Keinuun saa noppeutta sillä, että vien kättä Rallin eellä. Ite vaan liikkeelle välittömästi, ku Ralli on kontaktilla niin saan sekunnin etumatkan jatkoo varten.
Siinä kohtaa, ku Ralli oli antanu kaikkensa, juteltiin vielä aan kehikosta. Nyt näytti hyvältä, mutta heti vaan täytys ottaa niitä häiriöreenejä. Onhan näistä Sanniki puhunu, mutta en ehkä oo ihan hoksannu, miten niitä pittäis tehä. Näissä koira laitetaan aan harjalle eli ei tehä kokonaan. Näin opetettaan nimenommaan keskittyyn siihen kehikkoon osumisseen. Kolome esimerkkireeniä: ite lelun kans etuviistoon ja siitä ite liikkeelle erilaisiin ohojauksiin, lelu jää palkaksi. Toisena jätetään lelu aan viereen, vähä alareunan takapuolelle ja reenataan valssia eli vaikka käännytään jyrkästi takasipäin, pitää kehikkoon osua. Kolomanneksi vielä niin, että ite jonku matkan päähän aasta vinguttaan lelua ja hetsaamaan ja taas pittäis malttaa osua kehikkoon. Näitä pittäiski nyt ottaa tehoreeninä, josko siihen alasmenoon sais vähä varmuutta kisatilanteisiinki noitten kans.
Vielä saatiin ens viikon reeneihin tehtäväksi kellottaa yks kuvio. Että onko Rallille nopiampi kierrättää siivekkeen ympäri vai hypyttää ristiin. Veikkaan kyllä, että ristiin on nopiampi, mutta silti valittin omassa ohojauksessa kierrätyksen. Mutta täytyy muistaa tiistain reeneissä kattoo. Ristiin hypytyksessä matka on vähä pitempi, mutta ehkä se on Rallillekki luonnollisempi reitti. Valittelin, että isänsä poeka, ei käänny. Kommentiksi saatiin, että kääntyy kyllä, mutta hittaasti, koska ottaa kääntyessään niin palijo askelia. Mitähän sille pittäis tehä? Se jäi kysymättä.
No mutta. Aika hyvin kuitenki meni. Meijän omassa sarjassa siis. Nyt vaan muutamat kisat tähän välliin ja katotaan napsahtaako joukkuenakki SM-kisoihin. Hui! Sen jäläkeen saaki pittää ainaki kissaamisesta muutaman viikon, ehkä kuukauen taukua. Ja varmaan reeneistäki viikko tai pari. Josko siinä kohtaa keskityttäis hetkeksi tokoon, ainaki jos meinataan mennä kesäkuun lopussa avvointa kokkeileen...
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Yhtä Juhlaa
Huh. Pääsiäinen oli ja meni koulukirjojen parissa. Ja kohta onki vappu. Eikä siittä joulustakaan musta niin kauaa vielä oo... Rallin kanssa otettiin pääsiäisen ohheisprojektiksi kehikon opettelu. Ekkoista kolomosten kissoista kun oli tuloksena kolome meleko hyvvää rattaa, joista parhaimmalla vaan vitonen aan alastulolta. Kaikki kolome rattaa oli ihan kohtuullisia, että fiilis niitten jäläkeen oli toiveikas. Ei se nollan tekeminen kolomosissa ainakaan ihan mahotonta pittäis olla. Vauhit nyt ei tietenkään päätä huimaa, eikä niillä kärkisijjoista olla taistelemassa. Mutta meillä on omat tavotteet omalla tasollamma ja ensisijasesti mää ite ainaki tällä errää vaan nautin, ku on tuommonen kisakaveri!
Mutta tuosta kehikkohommasta vähäsen. Jotenki se bumppereitten käyttö ei tuntunu lähtevän eteneen ja tulin omassa pienessä päässäni reenikaverin sopivasti vakuuttamana siihen tulokseen, että kehikkohan on vielä luonnollisempi vaihtoehto koiralle oppia asettelemaan jalakansa siihen kontaktille. Siinä sen ei tartte "väistää" kun sitä kehikon yläosaa ja siinä on iso ruutu, jossa saa hypätä siihen, mikä hyvältä tuntuu.
Kolomena päivänä treenailtiin kehikkoo takapihalla. Ensin ihan sheippaamalla ja namilla, mutta hyvin pian lelulla myös. Ja lopulta niin, että juoksen ite vierellä muutaman metrin päässä ja Ralli juoksee semmosen kaaren osuttain ittensä kehikkoon. Eipä siinä montaa toistoo tarvittu oppimisessa "kuivalla maalla". Kuumeneen tietenki rupiaa heti lelun kanssa, mutta kuhan sen raivoomisen saa kuosiin, niin hyvin lähtee hakemaan. Heti pääsiäisen loppupyhinä poikettiin myös hallille testaamaan seuran uutukaisia kontaktiesteitä ja etenki tietysti aata. Eka kerta tais mennä yli hyppäämällä, mutta sitte hoksas jutun. Pari kertaa on nyt tehty aalla ja kunhan muistuu aina homma mieleen, niin ihan hyvin jo tekee. Toistoja vaan tarttis lisää paljon.
Mää ku oon tämmönen harrastelija, niin en tosiaan oo kontaktireenien takia pitäny ennää kisauran alettua taukoja. Niinpähän ollaan menossa ens viikonloppuna toisiin kolomosten kissoihin testaamaan, että joko osus ees toisella agiratalla. Hullun hommaahan tuo kissaaminen kyllä on. Näihinki saa herätä varmaan ennen auringonnousua ja kotona ollaan puolilta öin... No onneksi meitä on kohtalotovereita, joista yhestä pari fiksua (kuten aina) otosta:
Pääsiäispyhien lauma:
Mutta tuosta kehikkohommasta vähäsen. Jotenki se bumppereitten käyttö ei tuntunu lähtevän eteneen ja tulin omassa pienessä päässäni reenikaverin sopivasti vakuuttamana siihen tulokseen, että kehikkohan on vielä luonnollisempi vaihtoehto koiralle oppia asettelemaan jalakansa siihen kontaktille. Siinä sen ei tartte "väistää" kun sitä kehikon yläosaa ja siinä on iso ruutu, jossa saa hypätä siihen, mikä hyvältä tuntuu.
Kolomena päivänä treenailtiin kehikkoo takapihalla. Ensin ihan sheippaamalla ja namilla, mutta hyvin pian lelulla myös. Ja lopulta niin, että juoksen ite vierellä muutaman metrin päässä ja Ralli juoksee semmosen kaaren osuttain ittensä kehikkoon. Eipä siinä montaa toistoo tarvittu oppimisessa "kuivalla maalla". Kuumeneen tietenki rupiaa heti lelun kanssa, mutta kuhan sen raivoomisen saa kuosiin, niin hyvin lähtee hakemaan. Heti pääsiäisen loppupyhinä poikettiin myös hallille testaamaan seuran uutukaisia kontaktiesteitä ja etenki tietysti aata. Eka kerta tais mennä yli hyppäämällä, mutta sitte hoksas jutun. Pari kertaa on nyt tehty aalla ja kunhan muistuu aina homma mieleen, niin ihan hyvin jo tekee. Toistoja vaan tarttis lisää paljon.
Mää ku oon tämmönen harrastelija, niin en tosiaan oo kontaktireenien takia pitäny ennää kisauran alettua taukoja. Niinpähän ollaan menossa ens viikonloppuna toisiin kolomosten kissoihin testaamaan, että joko osus ees toisella agiratalla. Hullun hommaahan tuo kissaaminen kyllä on. Näihinki saa herätä varmaan ennen auringonnousua ja kotona ollaan puolilta öin... No onneksi meitä on kohtalotovereita, joista yhestä pari fiksua (kuten aina) otosta:
Pääsiäispyhien lauma:
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Kiireistä Kevättä Rinnassa
Vaihteeksi enemmän kuvia, vähemmän valitusta. Ja mistä tässä nyt valittaiskaan. Pappakoira on ollu kylässä kaks päivää ja hänhän on vallan loistanu kilipaa auringon kanssa. Kevättä rinnassa niin, että karkas viime viikolla elämänsä toista kertaa. Edellisestä onki vierähtäny aikas monta vuotta. Ja mihin herra suuntas? No tietenki naapuriin juoksusia mäyrisnarttuja vikittelemään.
Eilen käytiin fysioterapiassa russelien kans ja molemmat oli oikein hyvässä kunnossa. Rallilla oli vähemmän mitään ku aikoihin, vaikka on kuitenki alettu taas reenaan ja kisaamaan ihan kunnolla. Jes. Ei parane nyt muuttaa mittään, ku pomputuski on tosi vähästä tällä errää!
Mää NÄIN, että mää sain vinkupallon. Mikä tää hörsäle nyt on olevinnaan?
Onko pakko olla kuvassa nuitten kans? t. Rico
Ei tartte auttaa. Saan mää tämän itekki auki.
Ai, haluat poseerauksen, täältä pesee.
No kelepaisko tämä?
Miten toi isäpappa vaan jaksaa?
Hohhoijaa, toi penikka ei kyllä voi olla mulle sukua. Sen verran löysä kaveri.
Saat lukia rauhassa tasan niin kauan, ku rapsutus pyssyy tauottomana.
Pai te vei, aika kuivan olosta juttua.
Eilen käytiin fysioterapiassa russelien kans ja molemmat oli oikein hyvässä kunnossa. Rallilla oli vähemmän mitään ku aikoihin, vaikka on kuitenki alettu taas reenaan ja kisaamaan ihan kunnolla. Jes. Ei parane nyt muuttaa mittään, ku pomputuski on tosi vähästä tällä errää!
torstai 20. maaliskuuta 2014
Kolme
...on viime aikojen teemanumero. Itellänihän napsahti kymmeniä moinen määrä mittariin reilu kuukausi sitte. Riemulla taas on tänään 2 x 3 synttärit. Ja Ralli tuli siirretyksi kolmosluokkaan viime viikonloppuna. Mutta alotetaas vähäsen päivänsankarista.
Tein tämmösen pienen koosteen Rimpukan pentuajalta. Sanotaanko näin, että noitten kiltisti paikallaan istuvien/seisovien tyyppien määrä on ryhmäkuvissa lissääntyny, mutta Riemu on on pitäny tyylinsä... Ihan aina sille ei jaksa nauraa enää aikuisen koiran kohalla. Mutta tuommonen hössöttäjähän tuo nyt on eikä ikinäläkäselle itelleen mittään voi.
Tännään herra näytti omalta vaativalta itteltään. Että missäs on mun synttärikakut ja herkut? No kun niitä ei alakanu kuulumaan niin Riemu otti ohojat ommiin tassuihinsa ja nautiskeli iltalenkillä tienpielestä jonkun lajitoverinsa terveisiä... Lempiharrastuksensa parissa siis Pieni Pinseripoika. Tulihan sitä illalla vähän sallittuja herkkujakin totta kai.
No Ralli tosiaan kunnostautu kisailussa näin tauon jäläkeen. Ekoista kisoista ei vielä nollia tehty, mutta toissa viikonloppuna napsahti hyppynolla. Siittä tuossa Sannin kuvaama ja lataama video. Voitettiin luokka ja etenemäki oli varmaan Rallin ennätysluokkaa: 4,61 m/s. Mutta köpöttelyltähän tuo silti näyttää ja oma meno ihime käsien viuhtomiselta. Ihan ok sujuva rata kumminki. Mukava ja melko helppoki.
Viime viikonloppuna tuntu jo, että olis voinu jäähä kotia. Kolomas viikonloppu peräkkäin kisaamista, ku sattu täällä lähellä olemaan kisoja. Mutta onneksi lähettiin. Heti ekalta agiratalta saatiin nolla, voitto ja serti. Ralli kyllä hyppäs aan kontaktin, mutta se hyvä puoli on leviässä persauksessa, että tuomari ei ihan kaikkia näje. Tuo rata oli muutenki aika räpellystä, etenemä vähä alle neljän. Olin ite vähä pihalla ja esimerkiksi yhessä kohtaa en kerinny suunnittelemaani valssiin niin ohojaus oli vähintäänki mielenkiintonen. Mutta Ralli pelasti.
Että nyt tarttis rueta suunnittelleen kolomosten kisoja. Katotaan nyt. Syksyllä, ku siirryttiin juoksuaahan niin aattelin, että kai nuin pieni köpykkä niin isolle alueelle ossuu. Mutta eipähän vaan osu ennää, ku 2-on-2-off on rikottu. Eikä tuo puomin pyssäytyskään oikein onnistu kissoissa. Kierrokset nousee. Täytyis ottaa joku kontaktikausi ja keksiä tohon aalle jotaki. Tai ainaki tehä lissää ja lissää ja lissää toistoja. Mutta mää en jaksa ottaa tätä niin tosissaan tätä hommaa. Että katellaan nyt, mennäänkö kuitenki parin viikon päästä kokkeileen onnia.
Tein tämmösen pienen koosteen Rimpukan pentuajalta. Sanotaanko näin, että noitten kiltisti paikallaan istuvien/seisovien tyyppien määrä on ryhmäkuvissa lissääntyny, mutta Riemu on on pitäny tyylinsä... Ihan aina sille ei jaksa nauraa enää aikuisen koiran kohalla. Mutta tuommonen hössöttäjähän tuo nyt on eikä ikinäläkäselle itelleen mittään voi.
Tännään herra näytti omalta vaativalta itteltään. Että missäs on mun synttärikakut ja herkut? No kun niitä ei alakanu kuulumaan niin Riemu otti ohojat ommiin tassuihinsa ja nautiskeli iltalenkillä tienpielestä jonkun lajitoverinsa terveisiä... Lempiharrastuksensa parissa siis Pieni Pinseripoika. Tulihan sitä illalla vähän sallittuja herkkujakin totta kai.
No Ralli tosiaan kunnostautu kisailussa näin tauon jäläkeen. Ekoista kisoista ei vielä nollia tehty, mutta toissa viikonloppuna napsahti hyppynolla. Siittä tuossa Sannin kuvaama ja lataama video. Voitettiin luokka ja etenemäki oli varmaan Rallin ennätysluokkaa: 4,61 m/s. Mutta köpöttelyltähän tuo silti näyttää ja oma meno ihime käsien viuhtomiselta. Ihan ok sujuva rata kumminki. Mukava ja melko helppoki.
Viime viikonloppuna tuntu jo, että olis voinu jäähä kotia. Kolomas viikonloppu peräkkäin kisaamista, ku sattu täällä lähellä olemaan kisoja. Mutta onneksi lähettiin. Heti ekalta agiratalta saatiin nolla, voitto ja serti. Ralli kyllä hyppäs aan kontaktin, mutta se hyvä puoli on leviässä persauksessa, että tuomari ei ihan kaikkia näje. Tuo rata oli muutenki aika räpellystä, etenemä vähä alle neljän. Olin ite vähä pihalla ja esimerkiksi yhessä kohtaa en kerinny suunnittelemaani valssiin niin ohojaus oli vähintäänki mielenkiintonen. Mutta Ralli pelasti.
Että nyt tarttis rueta suunnittelleen kolomosten kisoja. Katotaan nyt. Syksyllä, ku siirryttiin juoksuaahan niin aattelin, että kai nuin pieni köpykkä niin isolle alueelle ossuu. Mutta eipähän vaan osu ennää, ku 2-on-2-off on rikottu. Eikä tuo puomin pyssäytyskään oikein onnistu kissoissa. Kierrokset nousee. Täytyis ottaa joku kontaktikausi ja keksiä tohon aalle jotaki. Tai ainaki tehä lissää ja lissää ja lissää toistoja. Mutta mää en jaksa ottaa tätä niin tosissaan tätä hommaa. Että katellaan nyt, mennäänkö kuitenki parin viikon päästä kokkeileen onnia.
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Kypsyttelyä
Long taim, nou sii vai miten ne sanoo. Tässä on ollu vähä kiirusta. Gradua, pyöreitä vuosia, tenttiä sun muuta pientä. Eikä tää kevät suoraan sanottuna mitenkään kevyeltä vieläkään näytä. Mutta jospa koirarintamalla sais aktivoiuttua. Sitä toivoo ainakin nimimerkki Kypsynyt.
Pieni russeliherra on nyt reiluun kahen vuojen ikään mennessä kypsyny elämänsä kevvääseen. Tuntuu siis hajut vievän mukanansa ja pari päivää sitte tojistin lenkillä ihka ensimmäistä kertaa, ku Ralli päätti näyttää ossaavansa myös äijäilyruopia merkkauksen päälle. No eipä tää elämän kevät nyt vielä mittään merkittävää muutosta herrassa nuin muuten oo saanu aikaan, mutta lenkillä sais kyllä menneen aikaa tovin jos toisen hajujen kans.
Muutamana viime viikkona on vihon päästy reenaamaan ja toissa viikolla oltiin myös Elinan koulutuksessa. Kaikkinensa on menny yllättävän mukavasti. Syksyllä tauon jäläkeen oli melekosta raivoomista meininki, mutta nyt on päästy aika mukavaaki menua. Mitä nyt kääntymään tarttis opetella. Ja malttamaan paikalla lähössä. Tai ehkä se ei oo sen kummosempaa, mutta ite on vaan erilaisella asenteella... Joka tappauksessa Elinalta saatiin "läksyksi" erityisesti sylkkäri ja se, että ku käännetään niin pittää myös kääntyä. Yritetään, yritetään. Jos vaikka sais otettua reeneissa tavaksi hinkata aina ekaks jottain ohojauskuvioo tai yksittäistä estettä ja lopuksi pätkä rattaa.
Lähössä malttamisesta on hyvä esimerkki tää eka kisarata kolomeen kuukauteen tältä päivältä Lempäälästä. Kuten kuvasta näkkee, hetken mietin, että meen vaan karkaamisesta huolimatta, mutta sitte sain itteeni niskasta kiinni. Ilimeisesti sain sillä Rallista yliotteen ja sen asennehan oli suorastaan kuuliainen etenki alakuratan ton kurinpallautuksen jäläkeen. Mää varmaan koettelin taas rajojani, ku vaan kylymästi jatkoin koko ratan, vaikka kouluttamistahan tuo oli eli ois kai pitäny poistua ratalta... Jäläkeen päin sain kuitenki tuomarilta pointsit pallauttamisesta, että ainakin noin "henkilökohtasella" tasolla toi tekonen ilimeisesti sai hyväksynnän.
Toisella ratalla lähtö oli kyllä erittäin liipasimella ja hiipikin pirulainen pikkunen, mutta matkaan päästiin. Asenne oli taas kuitenki mitä sattuu ja heti toinen rima tippu. Rata oli jokseenki eksoottinen ja kepeillä meijän tie katkes lopullisesti. Oikeeta väliä ei löytyny millään ja se siellä käytetty aika tuntu ikkuisuuelta. Ehin jo aatella, että kohta toi tuomari tulee heittään meijät pihalle. No apaut kymmenennellä kerralla se eka väliki sitte löyty, mutta melekeen heti sen jäläkeen puomilla tuli niin törkee roiskasu, että eiku takasi kontaktille. Ralli-raasu ei uskaltanu sitte lähtee siitä mun vappautuskäskyllä ja huomasin poisjuostessani vasta viimesellä esteellä, että siellä se tököttää kontaktilla vieläki. Koita siinä sitte olla vakavana.
Viimenen rata oli oikeen mukava ja sen kyllä mokasin ite. Tutustumisessa vielä erikseen mietin, että keinulla täytyy tulla kaks painokasta käskyä, ku viimesimmästä keinusta oli taas aikaa. Mutta sitä toista ei koskaan tullu ja tuossapa tulos. Muuten ihan mukava rata, vaikka tokihan noista kiekoista vois nipistää muutaman sajasosan eikä tää reeneissä nähtyyn verrattuna tainnu ihan parasta vauhtia olla.
Tämmöttiis tällä erää. Katotaanpa menneekö seuraavaan kertaan taas kuukausi, ku kerkiän istahtaan konneelle näissä merkeissä. Seuraaviin kisoihin ainaki ois tarkotus mennä heti ens sunnuntaina, ku kerran täällä lähimaastoissa on tarjontaa. Niin joo ja tietysti tarttee vielä mainita viime aikojen merkkipaaluina Rico-papan 11-vuotistuminen, joka tosin jäi ilimeisen ajattelemattomalta ja hokaralta perhueelta hieman huomaamatta. Jälkijunassa papanaa on kyllä lahjottu erinäisillä vinkuvilla paketeilla, joista suurimmasta osasta on jo tehty selvää.
Pieni russeliherra on nyt reiluun kahen vuojen ikään mennessä kypsyny elämänsä kevvääseen. Tuntuu siis hajut vievän mukanansa ja pari päivää sitte tojistin lenkillä ihka ensimmäistä kertaa, ku Ralli päätti näyttää ossaavansa myös äijäilyruopia merkkauksen päälle. No eipä tää elämän kevät nyt vielä mittään merkittävää muutosta herrassa nuin muuten oo saanu aikaan, mutta lenkillä sais kyllä menneen aikaa tovin jos toisen hajujen kans.
Muutamana viime viikkona on vihon päästy reenaamaan ja toissa viikolla oltiin myös Elinan koulutuksessa. Kaikkinensa on menny yllättävän mukavasti. Syksyllä tauon jäläkeen oli melekosta raivoomista meininki, mutta nyt on päästy aika mukavaaki menua. Mitä nyt kääntymään tarttis opetella. Ja malttamaan paikalla lähössä. Tai ehkä se ei oo sen kummosempaa, mutta ite on vaan erilaisella asenteella... Joka tappauksessa Elinalta saatiin "läksyksi" erityisesti sylkkäri ja se, että ku käännetään niin pittää myös kääntyä. Yritetään, yritetään. Jos vaikka sais otettua reeneissa tavaksi hinkata aina ekaks jottain ohojauskuvioo tai yksittäistä estettä ja lopuksi pätkä rattaa.
Lähössä malttamisesta on hyvä esimerkki tää eka kisarata kolomeen kuukauteen tältä päivältä Lempäälästä. Kuten kuvasta näkkee, hetken mietin, että meen vaan karkaamisesta huolimatta, mutta sitte sain itteeni niskasta kiinni. Ilimeisesti sain sillä Rallista yliotteen ja sen asennehan oli suorastaan kuuliainen etenki alakuratan ton kurinpallautuksen jäläkeen. Mää varmaan koettelin taas rajojani, ku vaan kylymästi jatkoin koko ratan, vaikka kouluttamistahan tuo oli eli ois kai pitäny poistua ratalta... Jäläkeen päin sain kuitenki tuomarilta pointsit pallauttamisesta, että ainakin noin "henkilökohtasella" tasolla toi tekonen ilimeisesti sai hyväksynnän.
Toisella ratalla lähtö oli kyllä erittäin liipasimella ja hiipikin pirulainen pikkunen, mutta matkaan päästiin. Asenne oli taas kuitenki mitä sattuu ja heti toinen rima tippu. Rata oli jokseenki eksoottinen ja kepeillä meijän tie katkes lopullisesti. Oikeeta väliä ei löytyny millään ja se siellä käytetty aika tuntu ikkuisuuelta. Ehin jo aatella, että kohta toi tuomari tulee heittään meijät pihalle. No apaut kymmenennellä kerralla se eka väliki sitte löyty, mutta melekeen heti sen jäläkeen puomilla tuli niin törkee roiskasu, että eiku takasi kontaktille. Ralli-raasu ei uskaltanu sitte lähtee siitä mun vappautuskäskyllä ja huomasin poisjuostessani vasta viimesellä esteellä, että siellä se tököttää kontaktilla vieläki. Koita siinä sitte olla vakavana.
Viimenen rata oli oikeen mukava ja sen kyllä mokasin ite. Tutustumisessa vielä erikseen mietin, että keinulla täytyy tulla kaks painokasta käskyä, ku viimesimmästä keinusta oli taas aikaa. Mutta sitä toista ei koskaan tullu ja tuossapa tulos. Muuten ihan mukava rata, vaikka tokihan noista kiekoista vois nipistää muutaman sajasosan eikä tää reeneissä nähtyyn verrattuna tainnu ihan parasta vauhtia olla.
Tämmöttiis tällä erää. Katotaanpa menneekö seuraavaan kertaan taas kuukausi, ku kerkiän istahtaan konneelle näissä merkeissä. Seuraaviin kisoihin ainaki ois tarkotus mennä heti ens sunnuntaina, ku kerran täällä lähimaastoissa on tarjontaa. Niin joo ja tietysti tarttee vielä mainita viime aikojen merkkipaaluina Rico-papan 11-vuotistuminen, joka tosin jäi ilimeisen ajattelemattomalta ja hokaralta perhueelta hieman huomaamatta. Jälkijunassa papanaa on kyllä lahjottu erinäisillä vinkuvilla paketeilla, joista suurimmasta osasta on jo tehty selvää.
tiistai 21. tammikuuta 2014
Ei Mee Putkeen
Huhhuijaa. Täällä ollaan. Vielä just ja just järjissään, vaikka gradu pitäis palauttaa parin viikon sisällä ja onhan siinä vielä tekemistä... Loppua kohti rupiaa luovutusajatukset iskeen, että en mää tästä tämän parempaa saa niin antaako olla. Mutta jos nyt vielä jonkulaiseen järjestykseen sais sen, ettei tarttis hävetä.
Tajusin tuossa viime viikolla, että meillä tulee pian melekeen puol vuotta täyteen tämmöstä melekeen taukoilua Rallin kanssa. Tää nihkee vaihe alako alakusyksystä osteopaattikäynneillä. Sen jäläkeen on reenattu varmaan ihan äärimaksimissaan kymmenen kertaa ja kisattu kahesti. Jumishokista ku päästiin nii oliki vuorossa kennelyskä. Sen kanssa otettiin tooosi rauhallisesti. Joulun aikaan vasta käytiin muutama pienehkö reeni. Sitte oli taas osteopaatin jäläkeistä lommaa ja sitte tuliki nämä pakkaset.
No ens viikolla oli aatellu palata ruotuun, mutta toisin kävi. Ralli kävi osteopaatin vinkistä pari kertaa Tampereen koirauinnissa polskimassa ja "kuntoutumassa". Viime viikolla mukana oli myös Rico-pappa, joka hyppi altaaseen sytämmensä kyllyyestä. Kyllä Ralliki mieluusti ui, mutta on huomattavasti varovaisempi. No pakkanenhan se oli, mutta yritettiin kuivailla pojjaat hyvin ja lämmittää autoo valmiiksi. Ja tietysti topattiin vaatetta päälle kunnolla. Rico veti puolet kotimatkasta hinkaten ittiänsä pitkin takakontin seiniä ja ilimeisesti piti sillain ittensä lämpimänä ja tervennä. Mutta pari päivää uinnin jäläkeen Ralli alako nuuhkuttaa. Että nuha iski. Tännään aamulla sitten rupes vielä röhimäänki, joten eipä muuta ku lääkäriin.
Lääkäri eppäili, että uinti saatto olla laukaseva, mutta että olis joku bakteeritulehus oireista päätellen kummiski. Antibioottia ja tulehuskipulääkettä määräs. Puhuttiin myös Rallin ahtaanolosista henkiteistä. Tai semmoset oon sillä päätelly olevan, kun se aika ussein selevittää kurkkuansa, ku on juonu ja kennelyskäki oli tosiaan meleko mahoton, vaikka rokote oli voimassa. Lääkäri sano, että se on kohtuullisen ylleistä pikkukoirilla ja luonnollisesti altistaa tulehuksille ja ongelmille. Kehotti kuvvauttamaan kurkun, jos ei antibiootti helepota, tai jos näitä ongelmia rupiaa olemaan.
Että onpahan sairastettu oikein olan takkaa. Tai siis Ralli on. Emäntään eppäilemättä iskee joku megatauti sitte, ku saan gradun pallautettua. Eipä oo Rallin tarttenu antibioottia ennen syyä tauteihin, näppyleikkauksen jäläkeen vaan. Ja nuin muutenki on ollu aikas terve kaveri, jos Riemuun vertaa. Siis jos lihasjumeja ei lasketa. Toivottavasti on nyt vaan kertaluontosta ja selevitään tällä ei niin pikkasen pitemmällä hilijasella jaksolla. Että jos sitte ens kuun lopulla vaikka päästäis taas kisaamaan. Ja se uintiki olis tosi hyvä niin Rallille ku Ricollekki, mutta ei parane näillä pakkasilla mennä onneensa koittaan ainakaan ennenku ompelen Rallille kunnon haalarin ja villamanttelin alimmaiseksi.
Että tämmösiä valituksia. Josko ens kerralla olis nuo ikävät velevollisuuet jo saatu pois päiväjärjestyksestä, Ralli terveeksi ja uus reenikausi pikkuhilijaa aluilleen.
Tajusin tuossa viime viikolla, että meillä tulee pian melekeen puol vuotta täyteen tämmöstä melekeen taukoilua Rallin kanssa. Tää nihkee vaihe alako alakusyksystä osteopaattikäynneillä. Sen jäläkeen on reenattu varmaan ihan äärimaksimissaan kymmenen kertaa ja kisattu kahesti. Jumishokista ku päästiin nii oliki vuorossa kennelyskä. Sen kanssa otettiin tooosi rauhallisesti. Joulun aikaan vasta käytiin muutama pienehkö reeni. Sitte oli taas osteopaatin jäläkeistä lommaa ja sitte tuliki nämä pakkaset.
No ens viikolla oli aatellu palata ruotuun, mutta toisin kävi. Ralli kävi osteopaatin vinkistä pari kertaa Tampereen koirauinnissa polskimassa ja "kuntoutumassa". Viime viikolla mukana oli myös Rico-pappa, joka hyppi altaaseen sytämmensä kyllyyestä. Kyllä Ralliki mieluusti ui, mutta on huomattavasti varovaisempi. No pakkanenhan se oli, mutta yritettiin kuivailla pojjaat hyvin ja lämmittää autoo valmiiksi. Ja tietysti topattiin vaatetta päälle kunnolla. Rico veti puolet kotimatkasta hinkaten ittiänsä pitkin takakontin seiniä ja ilimeisesti piti sillain ittensä lämpimänä ja tervennä. Mutta pari päivää uinnin jäläkeen Ralli alako nuuhkuttaa. Että nuha iski. Tännään aamulla sitten rupes vielä röhimäänki, joten eipä muuta ku lääkäriin.
Lääkäri eppäili, että uinti saatto olla laukaseva, mutta että olis joku bakteeritulehus oireista päätellen kummiski. Antibioottia ja tulehuskipulääkettä määräs. Puhuttiin myös Rallin ahtaanolosista henkiteistä. Tai semmoset oon sillä päätelly olevan, kun se aika ussein selevittää kurkkuansa, ku on juonu ja kennelyskäki oli tosiaan meleko mahoton, vaikka rokote oli voimassa. Lääkäri sano, että se on kohtuullisen ylleistä pikkukoirilla ja luonnollisesti altistaa tulehuksille ja ongelmille. Kehotti kuvvauttamaan kurkun, jos ei antibiootti helepota, tai jos näitä ongelmia rupiaa olemaan.
Että onpahan sairastettu oikein olan takkaa. Tai siis Ralli on. Emäntään eppäilemättä iskee joku megatauti sitte, ku saan gradun pallautettua. Eipä oo Rallin tarttenu antibioottia ennen syyä tauteihin, näppyleikkauksen jäläkeen vaan. Ja nuin muutenki on ollu aikas terve kaveri, jos Riemuun vertaa. Siis jos lihasjumeja ei lasketa. Toivottavasti on nyt vaan kertaluontosta ja selevitään tällä ei niin pikkasen pitemmällä hilijasella jaksolla. Että jos sitte ens kuun lopulla vaikka päästäis taas kisaamaan. Ja se uintiki olis tosi hyvä niin Rallille ku Ricollekki, mutta ei parane näillä pakkasilla mennä onneensa koittaan ainakaan ennenku ompelen Rallille kunnon haalarin ja villamanttelin alimmaiseksi.
Että tämmösiä valituksia. Josko ens kerralla olis nuo ikävät velevollisuuet jo saatu pois päiväjärjestyksestä, Ralli terveeksi ja uus reenikausi pikkuhilijaa aluilleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)