Mökillä oli aluks vähä liian rauhallista, mutta tottuhan siihen ja sittehän meikästä meinas tulla joku Hilijanen Haikailija. Emännän kans ku istuskeltiin ja ihimeteltiin maisemia ja elämän menua. Välillä se oleskelu kyllä pakotti vetämään kunnon pinseriöverit siinä pihamaalla. Oli muuten sikäli mukava reissu, että sain olla siellä melekeen koko ajan irti. Pääs rantaan tassuja kastaan ja muutenki tutkimaan paikkoja. Kylymäähän se vesi oli, mutta varsinki hepuloijessa meinas kastua ihan välttämättä ku kaarrokset rannasa tahto venyä veten puolelle.
Mutta se mökkielämästä. Kotona on taas arki alakanu. Tai miks sitä voi tuon emännän koulun kansa sanua, ku mikkään viikko ei oo samanlainen ku eellinen. No jokatappauksesa se kulukee nyt koulusa ja töissä ja isäntä töissä. Onneks emännällä on kuitenki välillä vappaata viikollaki ja koulupäivät kohtuullisen pitusia. Päivä mennee mukavasti sohovalla tuhunutellessa ku on ensin saanu vahittua aamun aikataulut kuntoon eli viimestään kasilta ylös, heti lenkille, ruoka, pikku unoset yläkerrassa, emännän lähtöseremoniat eli mulle herkkupulmapurkki tai piilotusleikki ja emäntä ovesta ulos.
Täytyy kyllä myöntää, että nuo sajekelit meinaa taas ällöttää mua. Kevväällä vissiin oli vähä talaviturkkia tai jotaki, ku niin reipastelin satteissa. Mutta nää syyssatteet on kyllä inhottavia. Pienen Pinseripojan ei kyllä kuulus semmosilla kelleillä ulukoilla ollenkaan. Ja tännään vielä oli niin tuulistaki. Tuulinen säähän se vasta inhokki numero yks on mun listalla. 
Emäntä on reenaillu agilityä kesästä asti lähinnä Ricon kans, mutta mää oon kyllä päässy reenireissuille mukkaan. Välillä se on sitte teheny siellä tokua mun kans ja joskus agilityäki, vaikka se niin kovasti vanno lopettavansa. Mutta matalilla rimmoilla vaan. Niitten kans sitä saa semmosen vauhin, että oksat pois! Tokosta sen verran, että Lucan emäntä opetti emännän käyttään tota kosketusalustaa. Määhän sen opin siinä sivussa ja se onki mukavaa harijotusta. Alustalle pittää luonnollisesti mennä näytöstyyliin nopiasti, tehokkaasti ja töminällä. 
Muutenki emäntä on kunnostautunu ton tokon reenailemisessa mun kans viime aikoina. Sen tarttis vaan päästä johonki kursseille vissiin, ku meinaa jumittaa sammoihin vanahoihin juttuihin. Mulla ei tosin sitä vastaankaa oo mittään. Varsinkaa keittiöreeneissä mun mielenkiinto ei lopu niin kauan ku namia riittää. Emäntä vaan aina napisee, että ku sais nää liikkeet tämmösiksi tuolla kentällä kans. Mutta hei, sielä on niin palijo muuta mielenkiintosta!
Se mun pittää vielä mun kuulumisista kertua, että mulla on ollu joku lapsiin tutustumiskausi vissiin päällä. Mökkireissulla tapasin usiampia lapsia ja nyt viikonloppuna käytiin isännän siskon perheen luona. Kaikki muksut on tietty muhun ihan ihastuneita, mutta tällä kyläreissulla kyllä hurmasin kaks nuorimmaista täysin. 8 kuukauen ikänen poitsu ois varmaan halunnu syyä mut ja oli niin tohkeissaan, ettei meinannu muistaa nielasta välissä. Ja sitte semmonen parin vuojen ikänen tyttö halus syöttää mulle namia ja teetti temppuja. Sehän se passas mulle oikeen mainiosti. Lopun kylläilyä se tytteli käveli mun perässä ihhaileva katse silimissään, vaikka aluks meinas ujostella. Emäntä ja isäntä oli kyllä musta selevästi ylypeitä.
Nyt painun pöyhiin emännän ja isännän peitot ja tyynyt sopivaksi pesäksi ja otan pienet iltatirsat ennen iltapissaa ja ommaan koppaan siirtymistä. Tästä nää sajepäivät on ainoostaan hyviä; pesien tekeminen ja nukkuminen tuntuu vielä mukavammalta, ku saje ropisee kattoon. Se pistää unimaiskuttelemaanki vielä normaalia makiammin.- Riemu
PS. Kaikki kuvat on mökkireissulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti