Kosketus

Lähinnä mää aattelin pistää tänne nää mun kosketusalustareenikuvat, jotka isäntä otti täsä joskus. Sen reenaaminen on kyllä hauskaa, vaikka se alaku oliki niin kummallista, ku emäntä vaan seisua tojotti eikä sanonu mittään. Mutta aika äkkiä mää sen homman sitte hoksasin. Emäntä on ihan mielissään. Se kuulemma aikoo käyttää tätä juttua jossaki tokohommissa.

Yks positiivinen asia muuten pittää kuitenki sanua terveyteen liittyen pitkästä aikaa. Lääkäri määräs mulle semmosen sokkitieetin, että mulle piti antaa kaikkia semmosta, mitä söin sillon joskus aikanaanki, ennenku nää oireet alako. Ai että mää oon herkutellu. Oon saanu grillikanan rääppeitä, nauvan mahhaa ja lihhaa, mun lempparikananameja ja vaikka mitä. Ja arvatkaa vaan, että maistu ne iänikuset kuivanappulatki hyvältä pitkästä aikaa. Ja entäs ne niin kuivakkaan oloset nahkapuruluut. Voe kuulkaa että mää oon niitäki nautinnollisesti nassuttanu!

No nyt se sokkiaika on vissiinki ohi, mutta pelekälle kalalle mun ei sentään tartte palata. Kuivaruuan lissääminen alotti semmosen kutinan, ettei mun tämänhetkinen kortisooniannos riittäny. Se on sen verran pieni annos, että jos näille jollekki sokkijuttuille oon allerkinen niin sen huomaa. Niinpä mää jatkan nyt sitte toistaseks raakaruualla, mutta kalan lisäksi ainaki se yks ylleisimmin ruoka-aineallerkisoiva eli nauta tuntus käyvän mulle.

Emäntä jutteli, että koitetaan saaha taas kutina kuosiin pelekällä kalalla ja nauvalla ja sitte kokkeillaan uuestaan muitaki. Lääkäri eppäili, että mulla ei välttämättä ois mittään ruoka-aineallerkioita, mutta ei se nyt ihan tällä testillä vielä selevinny, ku sitä kutinaa tuli. Mutta luultavasti se kutina nyt johtu niistä kuivaruuissa olevista varastopölypunkeista.

Asiasta kirvesvarteen. Eilen oli seuralla taas agikoulutuspäivä. Emäntä osallistu vissiinki puolentoista vuojen tauon jäläkeen. Mää pääsin kyllä mukkaan katteleen, mutta emäntä meni kumminki Ricon kans. Se tuli niin kärttyseksi siittä, että muut oli alottanu rattaantutustumisen ennen aikojaan iliman sitä, vaikka se tukka putkella tuli suorinta tietä töistä meijän kans, että sen ois ollu parempi lähtiä samon tein kotia syömään suklaata. No kai niillä silti ihan hyvin meni pappareisen kans, vaikkei se sitä rattaa kunnolla oppimaan ehtinykkään. Mutta tietäähän tuon, ettei siittä ainakaan mittään huippusuoritusta tuu ku lähtee kärttysenä kokkeileen.


Tulihan tuota kuitenki taas jaariteltua. Taijanpa mennä jatkamaan nokkaunia emännän ja tenttikirjojen viereen. Lepposaa sunnuntaita!

- Riemu