sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Pienen Pojan Elämää

Ai että on mukavaa, ku kelit on lauhtunu! Ja tännäänhän se varsinki oli ihan sokasevan kaunis päivä! Oltiin emännän kans meijän yhistyksen vuosikokkouksessa. Aluks noi ihimiset horis jottain ja me karvatyypit ooteltiin autossa. Mutta tajus ne sit vihdoin tulla hakkeen meijät.

Se kokkous pijettiin meiän vanahan reenipaikan lähellä. Sinne vie semmonen peltotie. Sitä ku on koko talavi aurattu niin näki palijo siinä oli lunta. Siinä kuluki vähä niinkö semmosessa kujassa. Niin tolokuttomasti sitä lunta onki, mutta sen päälle ja pois oli mukava pomppia.

Ekaks mentiin vaan "sivistyneesti" hihinassa, mutta sitte noi tajus päästää meijät irti. Meitä oli siellä varmaan parikytä koiraa. Pentuja monta, mutta harmillisen vähä naisia. Vitsit, että me vejettiin siellä pellolla porukoissa niin täysiä että. Tommosia tapahtumia tarttis olla useemminki, ku pääs moikkaileen kunnolla noita treeneistä tuttuja tyyppejä! Eikä mittään kähinöitäkään ollu mihinkää suuntaan.

Muuten meillä on täällä aika hilijasta. Emännän kans oltiin jo toista perättäistä viikonloppua kaksin, ku isäntä mennee menojaan. Mutta pärjätäänhän me toki näinki. Emännällä alakaa vissiin kaikkien koulu- ja työjuttujen kansa olla vähä pinna kiriällä. Se ei esim. agireeneissä ossaa yhtään arvostaa mun huikasevan hienoo taitua lukia A-este missä tahansa kohtaa rattaa ja vaikka kuinka kaukaa. Meinaa ääni kohota taas vaihteeks semmosiin korkeuksiin, että pakko sitä on yrittää vähä hauskuttaa. Mutta ei sen huumori tunnu kestävän nyt mun hauskutuksiakkaan.

Vähä paremmalle tuulelle se tuli hetkeks, ku se kuuli, että Ricon morsmaikku oli pitkän ootuksen jäläkeen alottanu juoksut. Että papparaisella on sitte viikon päästä vissiinki reffit. Emäntä mulle sano, että mulle ei semmosta ilua ennää suua, että joutais vaikka nipsasta ylimääräset roikkuvat pois. Mää en semmosia kuuntele ollenkaa. Ricolle tietenki tsemppiä, että suku jatkuis taas. Mutta tuolle emännälle pittäis kai jotaki keksiä, ku se on siittä hommasta taas ihan liian innostunu...

Riemu

PS. Kamera oli isännällä niin jäi monta hienua kuvvaa ottamatta tän päivän touhotuksista.

2 kommenttia:

  1. Nuo reffit on aina hienoja, kun pääsee hännänheiluttajia moikkaamaan! Varmasti ollut hurjan hieno päivä. :)

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä hienoo. Ku vaan olis usiamminki tuommosia joukkoreffejä!

    VastaaPoista