Ulkona

On ollu niin monta nuita pelekkiä tekstiposteja viime aikoina niin korjataanpa tilanne pitkällä liualla ulukoilukuvia. Kelit on ollu niin upioita, että emäntä on huomannu ottaa kameraa mukkaan. Varsinki aamulla on aivan huippua lenkkeillä, ku pellolla hanget kantaa ja ei oo vielä niin märkää.

Emäntäki on melekeen aamulenkillä aina parhaimmillaan. Ihastellee ilimoja ja kuuntelee lintujen laulua. Muuten se sitte onki niin takakiriä että. Koko ajan vaan töissä taikka sitte nokka kiinni kirjassa. Ja sitte se vielä kehtaa haukkua mua, että en muka taas näin kevvään tullen kuuntele sitä yhtään. Muutamat reenitki on taas jätetty välliin. Voi siinä tietenki osa olla tottaki. Nuo lintuset tuolla metässä ku laulelee näillä aurinkoisilla kelleillä niin lujjaa, että ei siinä emännän piipitykset meinaa kuulua, ku antautuu tuon luonnon pauloihi.

Rico-pappa köpöttellee hankikannossa.
Reiska alakaa jo päästä meleko lujjaa nuilla hehtaarisäärillänsä. Ku vaan saa ne pysymään järjestyksesä.
Neljä pientä koirapoikaa maaarssi näääin...
Hemmetti, Reiska! Näähän oot kohta mua korkiampi nuitten koipies kans!

Rico on ollu meillä aina välillä "päivähoijossa". Sillon harvon, ku emäntä on vappaalla. Noukataan se aina aamulenkiltä mukkaan. Sen kans on kyllä ihan mukava pittää vahtia. Joskus se jopa on niin suotusalla päällä, että intoutuu nähväämään mun kans. Ja jos ei muuta niin onpahan ainaki joku härnättävä välillä täällä kaverina.



Riemu