Uusi Alku

Rico-papasta tuli tänä aamuna Rico-isukki! Viis pentua sieltä vissiinki tuli, että ei ihan huonosti. Nyt vaan toivotaan, että kaikki mennee hyvin tästä etteenki päin. Emäntä tietenki oottaa jo, että pääsis niitä pikku pötkylöitä ihastelemaan ihan livenä, mutta ei kai ny muutamaan viikkoon. Onnittelut ny kuitenki Ricolle, ku sai sukunsa jatkumaan! Ja Viiville tsemppiä niitten kirppujen hoitoon!

Riemu

Taluta Minua Kuin Sokeaa Kanaa

Emäntä saattaa kyllä pahastua ku nyt kerron tän, ku se kuitenki haluaa pittää ittestään semmosta "löyän heleposti perille" -kuvvaa. Mutta eihän näin hyvää juttua voi jättää palijastamatta. Me ajeltiin eilen aamulla sen kanssa kaksin Seinäjoelle näytelmiin. Ei vaan osuttu ihan kerralla kohilleen. Niin se tuo namikaattori sokkeuttaa ihimistä.

Emäntä asetteli siihen masiinaan lähtökuopissa sen näyttelypaikan osotteen. Kirkkokatu 23 ja Seinäjoki. Emäntä on kyllä ajellu Seinäjoen ohi monen monta kertaa, mutta ei nyt ihan lähiaikoina. Eikä koskaan just tuonne paikkaan. Jotaki se mutisi, että ei tän näin pittäis mennä, ku Parkanon jäläkeen käännyttiin ja lopulta ajeltiin jotaki Kihiniön pikkuteitä. Ei ollu mikkään kovin mukava kelikää, ku yöllä oli satanu lunta. Kyllä mää sieltä vähä yritin äänimerkkiä antaa, että nyt mennään kyllä mettään, mutta ei ku sinne vaan, ku namikaattorisetä niin sano.

Siinähän sitä sitte oltiin lopulta ruutulipun kohalla, Peräseinäjoen kirkon vieressä. Kirkkokatu 23. Muutaman kirosanan mää olin kuulevinani ja sitte se sano, että ei ennää ikinä aio käyttää namikaattoria. Ainakaan käyttämättä omia aivoja samalla. Ei muuta ku nasta lautaan ja matka jatku kohti oikiaa Seinäjoen Kirkkokatua. Sinne löyettiinki ihan iliman mittään elektroonisia vehkeitä loppujenviimeks.

Mutta se onki niin hokara tuo emäntä, että ei tämmönen vahinko oo sille mikkään ihime. Saa nähä millon se unohtaa mut johonki tai jättää esim. ruuan antamatta ajatuksissaa. Mulla on kuitenki onneksi suuta ilimottaa, että nyt on muuten hommat pielessä. Ku huomais vaan aina kuunnella mua tuo emäntä.

Näytelmissä tavattiin mukavaa pinseriporukkaa mm. tuolta pohojosen suunnasta. Edelleenkää nuo ihimiset ei antanu meiän koirien yhtään pittää hauskaa siellä. Piti vaan olla kiltisti ja pönöttää arvosteltavana. Joku oranssinen ruusuke sieltä emännälle kouraan tökättiin ja sitte lähettiin kotiappäin. Tällä kertaa vähä sujuvampaa reittiä ku tullessa.

Emäntä höpötti koko päivän jotaki, että ku mää olin niin nätisti. En hötkyilly mihinkään ja kulin reippaasti sen kanssa. Vissiinki se ajatteli, että se jotenki palkittee mut ku se sitte osti mulle tuommosen uuen pannan. Mää oisin kyllä halunnu jonku vähä katu-uskottavamman niittiversion. Mutta täytyy se emännän hyväksi myöntää, että tuo on kyllä mukavan tuntunen kaulassa.

Sit illalla me mentiin vielä tonne toiseen mummulaan kylläileen. Siellä oli kans kylässä niitä pikkukirviäisiä. Ne on aika metkoja tyyppejä, mutta noi isot ihimiset ei oikein antanu meiän tutustua rauhassa. Varsinki ne niitten vaippasysteemit on mielenkiintosia. Mää toiminki semmosena kakkavahtina siinä sitte ja olin muutenki tarpeellinen ajankulu sille pienimmälle. Emäntä oli tyytyväinen mun käytökseen, vaikka ne komensiki palijo ja vahti silimä tarkkana. Mutta ku mää oonki niin vähä ollu tekemisissä tämmösten tyyppien kans niin kai ne oli varovana. Ne pikkukaverit on niin heiveröisiä, että ne ei oikein taho kestää sitä jos Pieni Pinseripoika oikein kunnolla pussaa. Ne pyllähtää niin heleposti.

Että taas yks mukava touhupäivä takana. Tännään onki ollu meleko inhottava ilima. Loskaa ja p****aa lentää. Se alakaa seki aika olla taas lähellä ku Pieni Pinseripoika jää mieluummin ommaan koppaan lämpimään, ku lähtee pihalle.


Riemu

PS. Kuvat on kyllä taas kerran oikeesti isännän ottamia. Ihme räpsimiskohtaus sille tuliki.

Joo. Semmonen aamuajatuksissaharhailu. On se kumma, että tuo elektroniikka tarkottaa sitä, ettei omia aivoja tartte käyttää ollenkaa. Mutta olipahan silti mukava käyä pitkästä aikaa lakkeuksilla. Jotenki sitä tuntuu, että on niin kevyt hengittää, ku näkkee kilometritolokulla joka suuntaan. Vaikka kotikonnut vielä muutaman sata kilometriä pohojosempana onki, niin kyllä Seinäjoella jo tuntee olevansa meleko lähellä. Pohojammaalla joka tappauksesa.

Riemu on kyllä nyt ollu taas pari päivää ihan super. Eilen tosiaanki se näyttelykäyttäytyminen oli niin hyvää. Onneks just ku olin yksin liikenteessä. On meinaan meleko palijo helepompaa mennä näyttelyhallin tukkosilla käytävillä sievästi vieressä tepsuttelevan koiran kans kaikkine kamoineen ku joka suuntaan sinkoilevan yksilön kanssa.

Hyvä keskittyminen jatku tännään agilityreeneissäki. Ja mikä vauhti! Meikäläinen oli vissiinki niin äimistyny siittä vauhista, että meinas omat ohjaukset mennä ihan kiville. Sitä on niin tottunu siihen hömpsöttellyyn, että sitä suunnittellee ohojauksensa sen vauhin mukkaan. Ja sitte ku ei ehikkään niin... Se on vaan ihan 100 prosenttisesti hyvä asia! Näitä lissää! Hyvä fiilis molemmilla koko reenin ajan. Nam.

Emäntä

Tummat Silmät, Ruskea Sukka

Riemun silmät peilattiin taas tänään Tampereella Veterissä. Terveet olivat edelleen! Saapa nähä tuleeko tällä kertaa se PPM-diagnoosi näkyville KoiraNettiinkin, kun ekalla kertaa ei tullu.

Lääkärissä Riemu käyttäyty hienosti. Otti ihan lunkisti ja anto tutkia simmunsa esimerkillisesti. Ne tutkittiinkin kahteen kertaan, kun siellä oli peilausta opetteleva eläinlääkäri paikalla kans. Vähä se meinas se pöyällä olo alakuun tutisuttaa, mutta sitten Riemu rauhottu siihen ja yllätti mut taas sillä, kuinka nätisti se tommosten ammattilaisten antaakaa itteensä läpistellä. Itellä tahtoo nuo perinteiset kynsienleikkuut ja korvien putsaamisetki välillä olla semmosta tanistamista.

Oltiin Tampereella niin hyvissä ajoin ennen meiän aikaa, että päätin käyttää kaveria vähä kaupunkielämään tutustumassa. Keli ei ollu hommaan mikään paras. Ihan hirvee tuuli ja sataa ripottelikin. Eli Riemun maksimi-inhokkikeli. Riemu oli pääpiirteissään ihan reippaasti sielläkin. Kierrettiin Tammelantori ja vastaan tuli ihimisiä ja jopa opaskoira opastettavansa kanssa.

Koirien ja ihimisten kanssa Riemulla ei oo koskaan ollukkaa mitään ongelmia. Mutta joku siellä meinas pistää pelottaan. Ei autotkaan, koska niitä nyt huristelee täällä meiän lenkkiteilläkin ihan runsahasti. Mutta se meteli ja tuuli, joka pisti kaiken liikkuun kai. Välillä mentiin häntä koipien välissä, mutta sitte melekeen, ku pääsi johonki merkkaan niin reipastu taas hetkeksi. Pitäis varmaan harjotella lissää tuota kaupunkilaiselämää, mutta se on niin kaukana tuo isompi kaupunki. Tää meiän kotikaupunki ku on niin pieni, että se ei palijo poikkee siittä meiän aiemmasta asuinpaikasta.

Nuo Riemun pelkotilat on kyllä niin hämäriä. Esim. tuolla isolla tielläki se menee reippaasti ja yleensäottaen muutenki, kuhan ei oo liukkaita lattioita. Toi Tammelaki oli meleko rauhallinen paikka vielä. Mutta ehkä se oli se kova tuuli sitte. En tiiä. Välillä tuo on niin rohkee semmosissaki tilanteissa, joissa kuvittelisin sen panikoivan ja sitte jossain ihan normaalitilanteessa se saattaa yhtäkkiä vetää jostain nokkiinsa ja pötkiä hantä koipien välissä palan matkaa.

Saapa nähdä miten nyt sunnuntaina käy. Että tuleeko kovaääniskuulutuksista taas se kesän kamala koettelemus mieleen vai onko se eri asia, ku se tapahtuu sisällä. Toivottavasti ei tuu. On nimittäin aika hankala esittää hyvin koiraa, joka on varma, että taivas putoo niskaan hetkenä minä hyvänsä. :)

Emäntä

Hei Neidit

Hehheh. Meitsi on täällä vähä naureskellu Ricon ja Ronin kustannuksella. Siis voitteko uskoo, että ne oli lauantaina koiratanssissa? Meleko neitejä. Määhän tietty voisin tavallaan olla mustasukkanenki, ku emäntä meni Ripsan kans eikä mun. Selityksenä sillä oli se, että siellä piti olla vappaana eikä emäntä uskaltanu mua siinä paikassa päästää. Pah. Ämmien hommia sanon minä. En ois halunnukkaa.

Mukana mää olin silti. Seurailin autosta sitä naurettavvaa touhua. Siellä ne pyöri ympyrää pitkin pihhaa tai käveli eestaas. Jottain piruetteja kai koittivat heittää. Tosi huvittavia ne lähinnä oli. Emäntä selitti jottain, että nyt vasta opeteltiin semmosia temppuja, joita sitte voi siinä varsinaisessa koreografiassa käyttää. Mutta siis pyörimiseltä se musta lähinnä näytti. Kyllä meitsi ois vetäny samantien tuliset tangot tai jotain, jos mulle ois annettu mahollisuus. Mutta siis tosiaan, ei mua kiinnosta tollaset muijien hömpötykset.

Nyt toi emäntä täällä suunnittelee, että mikä kappale niille sopis Ricon kanssa ja teppaa tossa jotain miten se ite aikoo pyllerehtää. Mää ehotan kyllä Neiti Groovea tai Valssia tanssitaidottomille.

Riemu

PS. Nyt loppu ruuan maistuminen. Ei vaan huvita ennää. Kymmenen päivää jäi siis tältä osin historiankirjoihin.

Toivoo

Jaahas, se ois sitte niinku kymmenes päivä putkeen ruokakuppi tyhjennettynä. Jonku sortin enkka tää on ihan varmasti! Emäntä nyt tietty hermos heti, ku tänään tuli vähä sohjona toi kakka. Että varpaillaan ollaan edelleen.

Tuntuu, että toi emäntä on nyt ihan pimahtanu ton agilityn kans. Käytiin tänäänki reenaan, vaikka meiän varsinaiset viikkoreenit oliki jo maanantaina. Se on jotenki innostunu siittä, että oon vähä koittanu tehä niinku se pyytää. Ei oo nyt vaan ollu parempaakaa mielessä. Että elätelköön nyt taas toivoonsa hetken. Mutta kyllä toi tänpäivänen kuitenki vähä meinas mennä yli hilseen. Ihan kauhee keli. Vettä ja räntää ja lunta ja tuulta. Reenaan vaan piti päästä. En viittiny ihan niin hyvin mennä ku maanantaina ihan vaan osottaakseni, että keli ei ollu millään muotoo sopiva mun aristokraattiselle hipiälleni.

Huomenna meitsi pääseeki taas "mummulaan" yökyllään, ku noi menee johonki kylpylään. Hyvä vaan. Pääsenpähä vähä Ricoa kiusaan ja silleen. Mutta nyt mää meen sanoon tolle emännälle, että ruokaa kehiin tai tulee pinserirapinat! Mullon nälkä.

Rico hymyilee tärähtäneesti

Pieni Pinseripoika on ihan tyytyväinen. Ainoo karvaton kaveri sillon BIS viisikossa.

Riemu

Piste

...emännälle. Vois nimittäin jonkun sortin rastin raapustaa seinään. Jaa miks? No Riemu on nyt viitenä päivänä yhteen menoon tyhjentäny kuppinsa sekä aamulla että illalla! Tämmöstä ihmettä en muista tapahtuneen ennen. En ainakaan pentuajan jäläkeen.

Nooh, mutta eipä nyt vielä innostuta. Täällä maalla asumisessa on kuitenki se etu edelliseen asumukseen nähen, että koiria ei asu ihan naapurissa. Ja ilmeisesti ei ainakaan mitään kamalan herkullisia narttuja oo lähistöllä. Että sikäli tuo meiän hormoonihiirikään ei ihan hirveesti oo kevään haikailujen jäläkeen haikaillu. Tottahan toki reenipaikalla on hajuja ja lenkkipoluillaki, mutta ei ne kuitenkaa oo yöunia häirinny. Ainakaan vielä. :)

Mutta siis piti sanomani, että noi naisethan ne on aiemmin paljo Riemua saanu syömättömäksi. Mutta nyt siis tuntuu Hillssi maistuvan. Hyvä niin. Vielä en ossaa sanua sen muista ominaisuuksista, ku vasta viikko sitä on kokonaisvaltasesti syöty. Mutta piän peukkuja, että mitään ihmeempää ei ilmenis. Ainakaan maha ei oo menny sekasin, mutta kyllä se jätös tietenki kuivakkaampiki sais välillä olla... Katellaan nyt kuukausi ainaki etteenpäin ennen lopullista tuomiota ellei sitte jottain yllättävää vielä satu.

Semmosen muutoksen muuten tein ruokarytmiin, että kun se aamu on aina ollu niin huonoo ruokailuaikaa Riemulle niin annanki aamulla vaan 1/3 päivän annoksesta ja illalla 2/3. Että osasyynsä silläki aamun parempaan kupin tyhjenemiseen. Ehkä tarttis tällä uuella ruualla vielä kuitenki kokkeilla sitä vanhaa puolet ja puolet menetelmää. Meillä on nimittäin iltaruuan aika aina kaheksalta ja tällä viikolla Riemu on vissiin joka päivä alottanu sen ruuan oottamisen jo seittemältä. Se yrittää "houkutella" meitä omalle ruokakaapilleen aina kun me liikutaan lähistöllä. Ja osottaa se muutenki, että nyt tarttis jottain tapahtua. Käy välillä tökkimässä kaapin ovee ja välillä pyykkikoria tai jotaki muuta sopivasti ääntävää eteentulevaa kärsimättömänä. Kyllä Riemu ennenki on ruoka-ajat tienny, mutta ei se koskaan ihan tällä intensiteetillä sitä oo oottanu!

Emäntä

Punaiset Lehdet

Olipahan rentouttava mettälenkki. Ja sen päälle lämmin suihku. Henkilökohtasesti oisin kyllä jättäny sen suihkun väliin. Olin just löytäny hyvä liejupaikan metästä ja saanu tehtyä ittelle tosi näyttävän näköset inkkarimaalaukset. Näytin nimittäin aika uskottavalta. Mutta ei, emäntä ei ymmärrä Pientä Pinseripoikaa. Se meni ja pesi ne pois ja pesi mut samantien kokonaan.

Haettiin emännän kans Riksukkakin mukkaan lenkille. Aika kaunistaki oli. Aurinko ja syksy. Mutta en mä nyt sitä ehtiny juuri ihailla. Mulla oli täys työ pittää huoli siittä, että Rico ei kerinny merkkaan mihinkään ilman mua. Mää juoksin aina täysiä kattoon, ku se pysähty haisteleen jottai ja seurasin hyvin, hyvin läheltä kaikki merkkaustoimitukset. Ja merkkasin tietty ite päälle.

Välillä mä kyllä jätätin vähä itteeni, että sain sitte suhahtaa täyttä pinserilaukkaa ohi noista ihraperäpäistä. Säälittäviä köpöttelijöitä. Mut kyllä me Riksan kans löyettiin monta mielenkiintosta kannonkoloo ja kiventaustaa yhessä. Emmä tiiä, mutta olin aistivinani, että Rico ois mieluummin ettiny niitä ittekseen. Mutta en antanu sen aistin häiritä yhtään.

Ai että. Nyt on kyllä niin makia käpertyä ommaan tuoliin ottaan pikku torkut ennen iltaruokaa ja -touhotuksia. Luulenpa, että nään taas unia kissoista. Ne penteleet ei jätä mua rauhaan ees aamulenkillä. Hyppivät vaan miten sattuu tien yli ja pörhistelevät.

Ainiin ja seki mun piti muistaa sanua, että harjasinpahan lauantaina pöyän isännän kans mätsärissä. Oltiin isojen punasten ykkönen ja BIS-kehässä neljänsiä. Mä oon varma, että oisin voittanu koko homman, jos ei Ronin emäntä ois tullu sinne kehään häslään niitten palkintojen kaa ja sekottaan mun pasmoja. Mutta oli muutenki mukava tapahtuma. Kauhee määrä pentulaisia oli tullu treffeille ja ihan mukavasti oli mätsärissäki ilmottautuneita.

Riemu

PS. Kuvat on vuojen takasia. Arkistojen kätköistä.

On Kun Ois Syksy

Ainii, mulla onki jääny yks hupasa juttu kertomatta tässä hötäkässä. Tuossa joku aika sitte järjestin nimittäin emännälle semmosen pienen sunnuntaiaamun yllätyksen. Se lähti käyttään mua siinä kuuen pintaan pissalla. Ajatteli varmaan, että mää sitte antasin niitten nukkua vähä pitempään. Hah.

Noh, ei siinä päästy ku portaitten alapäähän, ku mää jo hoksasin, että nyt on joku kissa-pirulainen mun portaikon alla. Emäntä ei ehtiny tajuta mittään, ku kuulu vaan NAPS! Siihen se jäi seisoon hölömistynneen näkösenä portaitten viereen flexin kahava käessä, aamutakki päällä ja tukka pystysä, ku meitsi viiletti pitkin pihhaa hoitamassa mun talovahin hommaa. Oli meinaan lähellä etten teheny loppua koko kisusta, mutta sitte me tultiin pellolle ja se sai niinku kotikenttäedun se katti. Mua ku ei oo koskaan päästetty sinne pellolle niin se miukujainen kerkesi vilahtaa jollekki salareitille ja mää hukkasin jälen. Siinä mää sitte juoksentelin pitkin poikin peltua, ku emäntä viimenki teputti paikalle aamutossuisansa. En kerinny sitä sen kummemmin aatteleen, niin sehän sai mut heti kiinni tietenki, ku pitkä hihina perässä viisti.

Ei se mua siinä sitte sen kummemmin kehunu eikä torunu. Sen flexin syyhän se oli, että se katkes. Ja kehuahhan se paremmin oiski pitäny tommosesta urotyöstä. Mutta ei muuta ku takas sisälle ja nukkuun. Sit päivemmällä noi korjas sen flexin niin ei tartte pelekän lyhyen narun varassa mennä.

Riemu

PS. Onnittelut vielä täältäki kautta Ronille pääsylipusta kolomosiin! Mitä ikinä se sit tarkottaakaa, ku emäntä sano, että mulla sinne ei oo ikinä asiaa... Taitaa olla aika lopettaa Riemun lihotuskuuri ennenku mennäään sieltä kuuluisasta ojasta allikkoon. Aloin eilen katteleen meiän eteistokoreeneissä tuota kaverin selekää ja kyllä se meleko jykevältä jo näyttää. Ei varmasti oo ikinä vielä ollu nuin hyvässä lihassa. Me kuitenki "yritetään" tuota agilityäki harrastaa välillä niin ei parane ihan kauheen painavaksi päästää. Riemu joutuu (nimenomaan omasta mielestään joutuu!) kuitenki hyppään omaan korkeuteensa nähen niin korkeita hyppyjä, että en halua enenpäänsä rasittaa sen jalakojakaan. Mutta päivän lisäannos teki tehtävänsä ja saa nyt jäähä! Vaihto Hillsiin on ainaki vielä sujunu hyvin. Huomenna on eka päivä, ku se saa pelekkää Hillsiä. Sitte katellaan ja kuulostellaan, että miltä se elämä sen kans alakaa näyttää ja toivotaan parasta!

Muutama kuva Riemun lenkkipolun varrelta:

Peikon kolo?

Auringon maalaamaa

Päivänsäde ja menninkäismetsä

Emäntä