Minne Katosi Päivät?

Oon kirjottanu, tai ainaki yrittäny kirjottaa koko päivän, joten enää tulee vaan kuvia. Kamalia, yli- tai alivalottuneita, tärähtäneitä ja väärin kohistuneita kuvia. Kyllähän mun teknisesti pitäis tietää edes jotain valokuvaamisen perusasioista, mutta mun pitkäjännitteisyys yhistettynä koirien kärsimättömyyteen... Ehkä mää vielä joskus meen jollekki kurssille.

- Emäntä

Muotitietoinen vol.2

Rallikin sen tietää, että paisley -kuvio on muotia tänä syksynä:

Täällä sitä vaan yritetään saaha kandi alakuun. Ehkä tää tästä vielä iloks muuttuu. Ja tiheemmin ilmestyviks blogiposteiksi. Tai sit ei.

- Emäntä

Pakko Päästä Pois

Ah, ihana sadesää jälleen. Eiku ihan oikeesti. Tällasella kelillä saan olla ihan rauhassa. Riemua ei kiinnosta ulos lähtö eli se ei oo heti aamusta ramppaamassa makuuhuone-etteinen väliä vaativana. Ja niinku sunnuntain sadetakkijengin lenkillä totesin; kyllä sateella ulukoilustaki voi nauttia. Eikai siinä voi ku hymmyillä, ku Rallilla napsahti lätäkkölaukka päälle ja hetken päästä Riemuki ylty kurraa roiskuttavvaan takaa-ajoon. Siihen ku lisätään teini-iän maalaismaisema niin avot. Tunnelmaan sopi oikein hyvin vanhan ystävän muistelu, jonka satulassa niitäki pellon reunoja joskus tuli tallattua...

Mutta munhan piti kerranki kirjotella jotaki meijän reenailuista. Alotetaas vaikka Riemulla, joka on saanu oman osansa keittiötokoiluista. Rallin kans "oikeesti" reenaamisesta rohkaistuneena päätin kokeilla Riemulle tokokapulan pion opettamista pakottamalla. Kai sitä on tyhymä tai hullu, ku jo etukätteen ossaa arvata, että eihän siittä mittään tuu, mutta yrittää kuitenki. Nimittäin siittähän ei tullu yhtikäs mittään. Toihan joutuu ihan tolaltaan, jos sitä yrittää pakottaa mihinkään. Opinhan mää sen jo pentuna (siis kun Riemu oli pentu :), että esim. selälleen sitä ei voi kääntää ollenkaan. Rupes meinaan löytyyn vähä terävyyttäki, joten päätin aika nopeesti lopettaa sen taktiikan.

No onneks Riemu ei siittä sen suuremmin traumatisoitunu, vaan jatkettiin sitte pitoreenejä sheippaamalla. Se menee muuten hyvin, ja kestooki olis, mutta mikäs se sen mukavampaa, ku alkaa pureskeleen sitä kapulaa. Täytyy kysyä joltaki apua tohon ongelmaan ennen jatkoreenejä.

Rallin kans on tahkottu seuraamisesta seisomista. Ensialkuun sitä ruettiin tekeen perinteisesti peruuttamalla ja namin heitolla. Joo, se meni ok. Mutta sitten, ku sitä ruettiin kääntään sivulla seisahtumiseksi niin eipä tullukkaan mittää. No seuraavaks kokkeiltiin seisahtumisen opettelua ihan siittä oikeesta asennosta viereltä heittämällä pallo oikeella käellä taaksepäin. Joo, pallohullu on pallohullu ja niinhän se rupes, vaan keskittyyn siihen leluun, eikä ollenkaan siihen pysähtymiseen. Nyt me sitten palattiin peruuttamiseen. Kotiläksynä ollaan treenailtu istu, maahan, top käskyjä peruuttelemalla ja naksuttelemalla ja tavotteena on saaha se keskittyyn siihen käskysanan kuunteluun. Sunnuntaiks olis tavote, että käskyt menis perille kädet selän takana ja sitte jossain vaiheessa vois vaikka taputella käsiään ja käskyt menis läpi.

Mää en tiiä, että yritänkö mää vaikeuttaa liian nopiasti vai hittaasti, ku aina vaan tuntuu tulevan takapakkia. Nyt top-käsky kyllä onnistuu, mutta maahan on ihan hukassa ja istu vähä niin ja näin. Täytyy palata siihen, että ite pysähyn sen käskyn ajaksi. Siks mää mietin, että etenenkö liian hittaasti, ku tuntuu, että Ralli jää niin kovin kiinni niihin auttaviin käsiin, eleisiin ym. Tai ehkä se ei ookkaan niin hyvä keskittyyn, ku oon aatellu?

Agilityn parissa on pikkuhilijaa oteltu uusia ohojauskuvioita, viimesimmäks pois päin -käännöstä. Kontaktit etenee hittaasti, ku kukkaan ei reenaa niitä. Nokkiminen kyllä käy, mutta oikeen paikan löytäminen kontaktilta tuntuu olevan ihan toivotonta. Vinokeppeihin lisättiin maanantaina ohjurit. Ensin ne tuntu Rallista aivan ällöttäviltä. Valkku oli just sanonu, että no voivoi eihän sille sitte mitään voi, niin Rallipa päättiki yhtäkkiä jättää koko systeemit ihan huomioimatta. Pätevä tyyppi! Jonkun ajan päästä voi siis olettaa pääsevänsä reenaan keppejä iliman hihnaa. Eteneminen tapahtuu näin kerran viikossa reenaavalla hittaasti, mutta kai sitä silti tapahtuu. Ehkä hallikausi innostais yhen itsenäisen reenikerran lissäämiseen per viikko...

- Emäntä

Lakananvaihtajan pikku apurit:

Tänään Ei Huvita

Hiphei... Eilen oli seuran SUURI agilitypäivä. Aamulla tuli vettä, mutta päivällä onnneks tuli vaan kymmenen minuutin kuuro. Muutenhan en ois lähteny mihinkään kotua kakluunin lämmöstä. Tännään taas on just vähä semmonen päivä.

Mutta siittä eilisestä. Se oliki kummallinen tapahtuma. Nimittäin ekalla ratalla isäntä, siis isäntä meni mun kans. Se rata oli naurettavan heleppo, mutta eihän sitä ny ihan puhtaasti viittiny mennä. Tein perinteiset pannastavapautumiskeikat kattelemaan, että ketä täällä on. Sitte menin puoli rattaa niinku isäntä viittoili. Yhtäkkiä huomasin, että siellä semmonen täti seiso pöyällä kamera käessä. No mää aattelin, että se varmaan haluaa musta lähikuvan, niin kävin sitä moikkaamassa. Loppuratan menin taas isännän mieliks.

Isäntä meni Roninki kans, mutta Lucan isäntä se kuulemma kuitenki harjas koko kisan Ronin kans sen jäläkeen, ku se eka vähä reenas Reinolla. Se oli vissiin joku huumorirata. Vaikka mulle kaikki ratat on huumoriratoja. Sen osotin emännän kans. Emännällähän on ollu tässä jo pari kessää tavotteena tehä mun kanssa epiksissä nolla. No se sitte päätti muka huijaamalla tehä sen nollan ja ilimotti mut mölliratalle medeihin. Pah. Haistatin sille peet. Siittä ois videomatskuaki, mutta emäntä ei sattuneesta syystä halua sitä esitellä.

Ralli on kyllä ihan nösverö. Se pääs ekaa kertaa oikeen kisaamaan, ku siellä järkättiin semmonen putkiluokka. No toi hikarihan veti sen ratan kaks kertaa puhtaasti läpi ja sijottu viienneksi. Emäntä jotaki vaahtos, että se oli muka tosi hyvä sijotus, ku samassa kisassa meni kaiken kokosia koiria. Että ne muka oli jotaki isoja koiria vissiin vaan, jotka Rallin voitti. Ihan sama. Mutta kai noi sen videot tähän kummiski pittää laittaa.

Rallin ihka eka episkisa:


Uusintakierros:


Emännällä oli joku kunnonkohotuspäivä ilimeisesti. Se köpötteli kaks rattaa myös Ricon ja Reinon kans. Rico hyppi vähä kontakteja oman tahon mukkaan, mutta päästeli taas pitkästä aikaa meleko vauhilla. Reiskan kanssa ne vielä voitti avoimen maksit. Että hyvähän tuo oli, ku pijin sitä vähä maan tasalla. Jos se ois vielä sen nollansa mun kansa saanu, niin tiiä miten ois ylypistyny. Näppäytin sitä vähä silläki, ku menin isännän kans paremmin. Ehkä se nyt taas antaa mun vähä olla rauhasa ja keskittyy tuon penikan kansa hössöttään. Paitti, että keittiötokotemppureeneistä määki haluan osani.

Taijanpa mennä kaivautuun peittojen keskelle noitten sänkyyn. Sen verran harmaalta ja satteiselta näyttää pihalla. Olihan tuossa aamulenkissä jo tarpeeksi sietämistä. Että satteista syyssunnuntaita vaan kaikille!

- Riemu

PS. Kiitos Kirsille tunnustuksesta!

Ota Kuva

Koulunalakulamaannus iskee niin, että turha edes yrittää mitään jäsenneltyä selvitystä yhtään mistään. Kaikki kurssin vetäjät vaan kaataa kottareilla tekemistä reppuun ja töitäki on vielä neljä päivää jälellä. Muutamana aamuna oon onnistunu kasteleen itteni noita kahta lenkillä perässä vetäessä niin, että sukat on saanu vääntää kuivaks kotia tullessa. Niin ja Pienen Pinseripojan saa tunnetusti pakottaa pihalle noilla keleillä.

Onneks nyt on ollu vähä aurinkoistaki. Yllätin itteni pitkästä aikaa kamera käessä. Ja saahan se keli vähä tätä melankoliaa hälvennettyä ennen sen täyttä päälle iskeytymistä, joka vanhoista merkeistä päätellen tapahtunee tässä parin viikon sisällä...

Mutta että kuvia siis, kun ei muuta. Voishan sitä kaikenlaista jauhaa reeneistä ja muista, mutta ehkä sitte joskus. Jos sillonkaan.

Luca tarkkailee tilannetta

Fiksun olonen ilime

Akrobatiaharkkoja

Pyhää Olaviako lie tähyileepi

Olen Kaunis

Meillä oliki oikeen näyttelyittentäyteinen viikonloppu. Kuvia nyt sitte ei montaa tullu, ku ei kumpanakkaan päivänä tullu kamera mukkaan. Mutta tässä näitä tuloksia.

Lauantaina Pirjo Aaltonen arvioi Riemua seuraavin sanakääntein:

Selvän sukupuolileiman omaava uros. Hyvät mittasuhteet & luusto. Vahva pää, joka voisi olla hieman pidempilinjaisempi. Hyvin kulmautuneet raajat. Hieman jyrkkä lantio. Liikkuu sivusta hyvällä askelpituudella. Hyvät liikkeet edestä ja takaa. VAL-ERI,SA, VAK3.

Riemu pääsi samalla reissulla, paitti nauttimaan ainokaisena olemisesta, niin myös valokuvattavaksi veljenpojan kanssa ja leikkisetäksi siskonplikalle. Kotimatkalla tyyppi pilikki oikeen lahjakkaasti. Ricolassa pienet rallattelut Rallin ja muitten kans, kotona ruoka ja ah, kyllä oli autuaat unet Pienellä Pinseripojalla!

Sunnuntaina Rimpula edusti isännän kanssa seuraavin laatusanoin kuvailtavasti, Gunnel Holm:

Hyväntyyppinen valio. Hyvä runko. Pään pituus hyvä. Alaleuka saisi olla voimakkaampi. Vinot silmät. Hyvä luusto. Hyvät värit: erinomainen tan-väri sekä erinomainen musta väri. Hieman leveät eturaajojen liikkeet. VAL-ERI

Koko tuntu nyt olevan kynnyskysymys, vaikka mitattaessa Riemu rotumääritelmän mittoihin meniki. Holmin mielestä Riemu oli liian iso. Pari vuotta sitte, ku kilipakumppanit oli erit, Riemu oli aina se pienin... Riemu pääs edustaan myös kasvattajaansa kolmen punasen kans ja erottu kyllä joukosta kaikin puolin. Punaset kun oli kaikki samasta pentueesta. Kyllä sillä porukalla (ROP ja VSP koirat mukana) silti KP irtos.

Ei oo eka kerta, kun ollaan oltu samana viikonloppuna tai ihan lähekkäin kahessa eri näyttelyssä ja oon naureskellu arvostelujen ristiriitoja. Tällä kertaa Aaltonen toivo pitempää päätä ja Holmille se oli hyvän pitunen. Muita tämmösiä on ollu mm. sukupuolileiman osalta. Niistä vaan käy niin todellisesti esille se, että arvostelu on aina tuomarin oma mielipide siittä, miltä jonku rodun pittäis näyttää. Ja Holmhan on arvostellu Riemua ennenki. Se arvostelu löytyy meijän heitteille jääneiltä nettisivuilta.

No mutta sunnuntainahan mukana oli sitte Rallikainen ekassa ja vikassa pentuluokassaan. Paikalle oli saapunu yhteensä kuus pentua (3+3). Vuoroo ootellessa mää aattelin, että hyvä, mää kerkiän ite Riemuaki esittään, mutta toisin kävi. Ekaks tuomari yllätti sijottamalla meijät ekaks uroksista ja sitte vielä ROPpi päälle! Mun pienen?! No tässäpä vapaasti suomennettuna, mitä tää täti, Andela Ban, Rallista loihe lausumahan:

8,5 kk vanha. Erittäin kaunis pää. Oikea purenta. Kaunis ylälinja. Erittäin hyvin kulmautunut. Erittäin hyvät liikkeet. Erittäin hyvä turkki. Hyvä temperamentti. Tällä hetkellä hieman liian lihava. Erittäin lupaava. ROP-Pentu, KP

Mulla varmaan loksahti suu auki ku se emäntä rupes Rallin selkänahkoja nosteleen ja sano, että kilo pitäis ottaa pois niin ois elegantimpi. Siis täh? Kilo? No joo, jätän kommentin omaan arvoonsa. Rallilla tuntuu varsin hyvin kylkiluut ja jopa näkyy. Mutta tiiän kyllä, että ton kohalla täytyy olla painon kans tarkkana. Ne geenit!

Ralli käyttäyty tosi hyvin. Kehän laialla ois tietenki pitäny päästä leikkiin toisten koirien kans. Ja ryhmässä juostessa takana tulleen lelunvingutus "vähä" häiritti omaan juoksuun keskittymistä. Mutta pöyällä oli rohkeesti ja anto tutkia ittensä ku vanaha tekijä. En tiiä onko se tapana näitten pienempien rotujen kohalla, mutta mun makkuun tuomari kyllä kopeloi ja kähmi aika kovakourasesti. Nosteli hännästäki. Ei Riemu kyllä ihan tommoseen taitas taipua.

Eipä tässä voi olla ku tyytyväinen. Rimpukka ei ollu unohtanu tota hommaa ja pieni osas sen luonnostaan. Täytyy vaan sen kanssa päästä ihimisten ilimoille ja harrastaa sitä kopelointia, ettei siittä tuu samanlaista ärrimurria ku isästään. Niin ja että siittä ei tulis mittään vouhkaajaurosta. Meinaan meinas kaveri tuolla muutamalle itteensä parikytäkertaa isommalle jotain mutista, mutta sai kyllä välittömät palautteet multa.

Näyttelyitten osalta Riemu jää taas tauolle, että nään miten noi allerkiat tänä vuonna menee. Silmät tuntuu jo vähä rähmivän. Jos syksy menee hyvin niin alakuvuojesta vois käyä jossain. Ja sitte tarttis sinne ulukomaille lähtiä, jos jotaki titteleitä niinku vielä tavottelis. Rallin saatan ilimottaa nyt syksylle johonki tässä "voitonhuumassani". Pallautuupahan sitte takas maanpinnalle, ku joutuu virallisseen luokkaan.

- Emäntä

Mustaa Ja Valkoista

Hupsista. Kesä vaan kuluu, eikä aikaakaan, ku saan taas vaihtaa virastossa istumisen luennoilla istumiseen. Huokaus. Emmätiiä, mutta kai sitä lomaakin ois ollu kiva pitää... No mää elän siinä toivossa, että jos vaikka pääsisin kandin valmiiks saamisen jälkeen keväällä ihan ulukomaille! Mieluiten Italiaan...

Kesä on menny kohtuullisen nopsaan ohi. Rico-papan kesäpäivän jäläkeen ei oo juur tapahtumia ollu. Paitsi viime viikolla vika M&M Cupin osakilipailu. Eipähän me Riemun kansa vieläkään sitä tavotetta saavutettu, että se nolla ois epiksistä saatu. Viime viikolla tyyppi oli taas ihan "haista sinä emäntä ite" -fiiliksellä mukana ja sitä myötä omatki tunnelmat oli aika kakat. Taas kerran puntaroittin mielessäni sitä, että jos vaan antas Riemun kans olla. Muttaku alakukesästä ja viime Cupissaki se meni vallan mainiosti. Noi pudotukset on vaan niin kovia. Onneks seura järkkää vielä yhen neljän kisan epispäivän syyskuussa 22. päivä, niin vois vielä kokkkeilla.

Onneks mukana oli Ralli the hyvän mielen lähettiläs. Treenailin sen kanssa vähän näyttelyhihnassa oleilua ja pari tuttua kopeloitti sen. Meillähän on viikon päästä näyttely, eikä päästy yhteenkään mätsäriin treenaamaan, niin otin hyödyn irti toisenlaisesta koiratapahtumasta. Näyttisreenien lisäksi Ralli teki vähän putkee ja hyppyä. Sillä on alakanu vauhti kiihtyyn, kun löysin sille oikeet palkkausvälineet eli vinkupallon. Tai siis kaks, että saa heitellä niitä. Ja on sitä seki sytytelly, kun oon pitäny kattelemassa, ku muut menee. Reiskan, Ronin, Lucan ja isäpapan meno tietysti kiihyttää eniten. Riemun menua seuraillessa on ehkä enämpi kyse mustasukkasuuesta.

Mun näyttelyilmouhkapelissä kävi just niinku arvasin. Molempien poikain kehät on varmaan just eikä melekeen sammaan aikaan. Täytyy ettiä händleriä toiselle noista, taikka sitte Rimpula saa essiintyä isännän kans. Nehän on kahestaan niittäny mainetta ja kunniaa meijän mätsäreissä joskus, että eihän sekkään mahotonta oo. En nimittäin tiiä, miten Rimpukka ossais mennä outojen kans, ku se ny on mikä on.

Oon tässä viime aikoina miettiny, miten vastakkaisia nuo mun pienet karvaset kaverit oikeestaan on. Siis joo, ne on musta ja valakonen ja isompi ja pienempi, mutta muuten myös. Riemulla on mun silimään aika lailla semmonen rakenne ja ulukonäkö kaikin puolin, mikä mua koirissa eniten viehättää. Hyvät mittasuhteen (siis MUN mielestä): korkeus - selän mitta, pään koko - muu kroppa, jalkojen jykevyys suhteessa muuhun kroppaan noin esimerkiksi. Ja värityshän on ihan paras: ikikiiltävä hieno musta turkki ja tummanpunaruskeet merkit.

Mutta sitten Riemulla on omat heikkoutensa tuon luonteen suhteen: koulutettavuus ei oo ollu ihan toivotunlaista ja onhan sillä hermoissa muutenki vähän toivomisen varaa. Jotkut asiat vaan tuntuu olevan sille päivittäin ihan uusia ja outoja. Niinku nyt esimerkiksi flexissä kulukeminen. Se tuntuu unohtavan aina se narun olemassa olemisen välittömästi, kun se on juossu sen töksloppuun ja ottanu pienen kiepin takasipäin. Ralli taas ei tarttenu montaakaan kertaa, kun se oppi, että sillä hihnalla on mittaa tietyn verran, ja rupes pysyttelleen sen maksimisäteen sisäpuolella.

Entäs Ralli muuten sitte. No sehän on maaliman söpöin tyyppi. Jos sen ulukonäkköö nyt kumminki vähä ruotii. Vaikka eihän se vielä valamis oo, mutta eppäilemättä siitä on kovvaa kyytiä tulossa ihan niinku isukistansa. Elikkä jytkylä lihaskimppu, jonka kaikki massa keskittyy rintakehhään ja kaulaan. Tikkujalat ja possupylly. Selekä on korkeuteen nähen vähä liian pitkä mun makkuun. Niin ja se kipparahäntä. Mutta niinku isukallansa, pää on kaunis ja ilime fiksu. Ja ne muut ominaisuuet päihittää monimonikertasesti sen, mikä ehkä ulukonäössä jää toivomisen varraan. Ja enhän mää mittään näyttelykoiraa oo halunnukkaan. Riemusta sellanen vaan tuli pyytämättä. :)

Rallillahan on loppumaton motivaatio tekemisseen. Se kohistuu kyllä Riemun ja muitten kaverien kans leikkimiseen ja pihalla touhuiluun, mutta aivan valtavan hyvin se pystyy ja jaksaa keskittyä nuoreksi urokseksi myös mun kans tekemisseen. Se on aktiivinen ja oppivainen. Se ossaa rauhottua ja olla tilanteessa ku tilanteessa. Paitsi, että häkkiin jääminen autossa riipoo sitä niin, että sitä pitää vähä protestoia huutelemalla. Mutta sinnekkin se rauhottuu hetken kitistyään.

Kai sitä vois sanua, että nää tyypit täyentää toisiaan. Kummallaki on oma erityinen paikkansa emännän sydämessä. Vaikka myönnettävä se on, että Ralli kyllä keräilee pisteitä aika nopsaan tahtiin. Riemun kans täytyy melekeen päivittäin muistuttaa ittiään, että ei se raasu voi itelleen mittään. Ja huokasta syvvään ja rauhallisesti. Onhan se kuitenki mun iänikunen sylivauva ja melekeen väsymätön leikkisetä Rallille.

Tekstiä taas pukkaa, vaikka mittään ei pitäny olla tapahtunu tässä välissä. Ehkäpä ens tekstiin saan taas aikaseks vähä kuviaki. Nyt on kamera lommaillu, eikä mittään julukastavvaa. Jospa sitä ens viikonloppuna sitte tuli kommeita posseerauskuvia ainaki, ku pojjat pääsee ihimisten ilimoille. :)

- Emäntä