Riemu 20.3.2008-22.5.2016
Nyt ei enää satu mihinkään, ei ole huono olo. Ei koskaan enää ole nälkä tai vilu. Ei kutita korvia eikä silmiä. Hyvää matkaa Pieni Pinseripoika!
Riemulla oli koko nuoruusiän niin iho kuin mahaongelmiakin, niin kuin täällä blogissa on moneen kertaan todettu ja päivitelty. Ne saatiin moneksi vuodeksi haltuun siedätyshoidolla ja raakaruualla. Vuosi sitten mahaongelmat alkoi alusta. Erilaisia ruokintavaihtoehtoja kokeiltiin. Tämän kevään ajan yritettiin monella eri keinoin hoitaa niin ruokavaliolla ku lääkkeillä ilmeisen kroonisesti tulehtunutta suolta. Eilen aamulla Riemun kunto oli romahtanut.
Riemu oli laihasta kunnostaan huolimatta viimeiseen asti reipas ja pääosin iloinen. Vielä sunnuntaita vasten yöllä Riemu vaikutti ihan normaalilta. Aamulla se vaikutti vaisulta, mutta oli kuitenkin lähdössä aamulenkille. Lenkillä se kulki viimeisenä ja kakkaamisen jälkeen kieltäytyi kävelemästä enää. Riemu kannettiin kotiin. Kotona se ei katsonutkaan ruokaa, mutta joi vähäsen. Nukkui vain, vaihtoi muutaman kerran paikkaa.
Olin itse reissussa tuon Riemun viimeisen yön. Kun tulin kotiin päivällä, Riemu ei oikeastaan reagoinut siihen mitenkään. Makasi vain isännän sylissä pihalla. Jalat eivät oikein kantaneet ja silmistä oli Riemu kadonnut. Oli selvää, että oli viimeisen palveluksen aika. Riemu nukahti rauhallisena meidän syliin ja toimitettiin tuhkattavaksi.
Tämä kevät on ollut synkkä. Riemun sairastamisen vuoksi ainakin itse olin jo osannut varautua, että tämä ratkaisu voi olla hyvinkin pian edessä. Mutta eihän siihen tietysti täysin koskaan pysty valmistautumaan. Koville se ottaa joka tapauksessa, vaikka toisaalta on myös helpotus, että pitkään jatkunut epävarmuus on nyt päättynyt.
Aivan ilman varoitusta meidän laumasta kuitenkin hiipui vain muutama viikko aikaisemmin lyhyen sairastamisen päätteeksi vasta viisi vuotias Reino. Vain muutama viikko ennen sen kuolemaa seisoimme sen, siskoni ja Dedin kanssa ensimmäistä kertaa elämässä yhtäaikaa agilitykisojen maksiluokan palkintopallilla. Lähipiirin koiramurheet ovat viimeisten muutaman kuukauden aikana olleet lähes musertavia. Elämä on välillä kovin epäreilua.
Kahdeksan vuoden mittainen jakso meidän elämässä on siis ohi. Tässä blogissa on seurattu aika montaa vuotta niistä. Vuosiin on valitettavasti mahtunut paljon huolta ja murhetta terveysongelmien vuoksi, mutta toisaalta Riemun vilpitön ja iloinen persoona on myös antanut paljon. Loogista olisi, että tämä olisi myös tämän blogin päätös. En tiedä vielä, voi ollakin. Toisaalta meidän elämää sulostuttaa edelleen Ralli, joka on nyt ensimmäistä kertaa ainoana koirana talossa. Toivottavasti sen eroahdistus ei kärjisty tämän myötä... Hellyyttä ja hoivaa se tulee ainakin saamaan tästä lähtien kahden koiran mitalla.
Riemu oli meidän ensimmäinen yhteinen koira. Nimensä veroinen ja unohtumaton.
Osanotot <3
VastaaPoistaPinserin omistajana oli ihana seurailla Riemun seikkailuja blogin kautta..
Voimia suureen suruun, tiedän kokemuksesta kuinka raskasta on menettää rakastakin rakkaampi (pinseri)ystävä..
VastaaPoistaJos pystyt kuitenkin surultasi vastaamaan niin olisin kovin kiitollinen...
Minulla on itselläni nyt n. 12kk ikäinen pinseriuros, jonka terveydestä olen ollut huolissani jo pidemmän aikaa. Koirallani tuntuu vatsa menevän sekaisin aivan kaikesta, vatsa on enemmän tai vähemmän löysällä koko ajan. Tällä hetkellä ruokavalio koostuu 50/50 raa'asta lihasta ja laadukkaasta nappulasta. En ole huomannut suurta eroa vatsan toiminnassa esim. sen mukaan minkä eläimen lihaa syötän, nappulamerkkiäkin on vaihdettu.
Lisäksi varsinkin korvista on koiraltani puuttunut karvaa jo aivan pienestä asti, karvattomia/vähä karvaisia alueita on silloin tällöin muuallakin. Joskus koirani käytös on kuin vanhalla koiralla, eikä se innostu esim. uloslähdöstä vaan saattaa kävellä pois päin tai omaan sänkyynsä kun otan hihnan esille.
Kysyisinkin että selvisikö teille koskaan mitä Riemu sairasti? Millaisia oireita teillä ilmeni? Olen menossa koirani kanssa lääkäriin, mutta näillä oireilla ja tiedoilla on varmasti hankala lähteä koiraa tutkimaan ja itsestäkin tuntuu että diagnoosin etsiminen olisi kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Välillä taas ajattelen että olen vainoharhainen eikä koirallani todellisuudessa ole mikään hätänä.
Kiitos jos jaksat vastata ❤
Heippa,
VastaaPoistaKiitos viestistäsi. Toki vastaan, en tiedä onko tästä sen kummemmin apua teille tosin. Riemulla loppuvaiheessakaan ei tehty mitään tiettyä diagnoosia, sen tekeminen olisi vaatinut koepalojen ottamisen suolesta tähystyksessä. Vahva epäily oli kroonisesta suolistotulehduksesta. Nuorempana Riemun mahaa sekoittivat ainakin allergiat.
Riemu siis pärjäsi nelisen vuotta lähes ongelmitta raakaruualla. Liikkeelle lähdettiin pelkästä lohesta kasviksien kera. Sitä laatua meni useampi kuukausi ja sitten vasta kokeiltiin yksi uusi aine kerrallaan muita. Loppujen lopuksi en mitään yksittäistä proteiininlähdettä tm. löytynyt, joka selkeästi olisi ongelmia aiheuttanut. Riemu söi siis nelisen vuotta vähän kaikkea monipuolisesti, mutta raakana: kanaa, lohta, nautaa, possua, lammasta, poroa, hevosta, kalkkunaa sekä kasvissoseita. Tuohon aikaan Riemun kesti kyllä syödä myös mm. nahkaluita ja melkein mitä vaan pieninä herkkupaloina.
Jostain syystä ongelmat kuitenkin tosiaan alkoivat reilu vuosi sitten uudestaan, vaikka ruokavaliota ei varsinaisesti siinä kohtaa muutettu. Ongelmien alettua kokeilinkin sitten taas yhtä jos toista, mutta tässä kohtaa mikään ei oikein enää auttanut. Viimeisen puoli vuotta Riemu söi pitkälti vain ja ainoastaan hyvin vähärasvaista lohta ja riisiä, viimeiset kuukaudet riisi vaihdettiin vielä kaurapuuroon. Ruokahalu säilyi viimeiseen iltaan saakka hyvänä, mutta tuon ruokavalion energiaköyhyyden vuoksi Riemu pysyi hyvin laihana. Silti se oli reipas (paitsi sadepäivinä ja myöhään illalla :) ihan loppuun asti, vaikka toki nukkuikin enemmän kuin toinen koiramme.
Toivottavasti löydätte apua. Tuota eliminaatiodieettiä ainakin voin suositella, jos ei muuta selkeää syytä esim. verikokeista löydy niin kuin ei Riemullakaan koskaan löytynyt. Sen kanssa täytyy vain sitten itse olla tiukkana ja tarkkana, että se pitää, koska muuten siitä ei ole apua, kun ei voi tietää, mistä ruoka-aineesta millainenkin reaktio tulee. Tsemppiä teille!
*Eveliina