Seniorijumppaa ja Tuotekehittelyä

Sitten viime kirjottaman ei oo mittään erityistä tapahtunu kuntoutumisen saralla. Tai siis tietysti koko ajan enemmän käyttää leikattua poloveaan Ralli. Ja koko ajan enemmän on purkamatonta energiaa... Pelekäänpä pahoin, että täytyy rueta pian laittaan sitä häkkiin myös sillon, ku ollaan kotona. Varsinki tännään yritti monneen otteeseen lämmitellä Riemua leikkimään kielloista huolimatta. Ja Riemuhan totta kai olis kyllä valamis leikkimään, mitä nyt pikkasen tuo kauluri välillä arveluttaa.

Viime torstaina oli koirajumpan toinen kerta. Päätin ottaa sinne tuon Rallin isupapan, ku Rallilla oli kuitenki vasta alle viikko leikkauksesta. Riemu jäi matkasta siksi, että siellä on jumppakaverina 10 kk akitauros. Riemua sen verran tunnen, että vaikka ylleensä ottain vieläki on suhteellisen mittään sanomaton vastaan tuleville koirille, niin tuon tyyppiset isot urokset kyllä aktivoi sen Riemun uhovaihteen. No en tiiä menikö valinta ojasta allikkoon, ainakaan ääntä ei ollu yhtään sen vähempää tällä seniorijumpparilla.

Rico oli tietenki ihan tohkeissaan, ku pääs pitkästä aikaa mun mukkaan. Se on nyt ollu aikalailla kokoaikasella eläkkeellä pari vuotta, mitä nyt muutaman kerran on päässy vähä agilityä reenaan. Sillä kyllä eellen riittäis tuota energiaa ja se kaipais touhua melekeen, ku ennenki. Lenkkeily ei välttämättä ennään niin kiinnosta, mutta namit saa sen ihan ylikierroksille. Ja sitte lähtee välittömästi komennus päälle. Pikkasen siis varmaan koeteltiin jumppakavereitten hermoja, ku herra kerto aina välittömästi, jos namia ei tullu tarpeeksi tihiään.

Tekeminen on siis Ricolle eelleenki, 12-vuotiaana, tärkiää, mutta keskittymiskyky on hukkunu johonki matkan varrelle. Saatiin me se tunti siinä kuitenki kulumaan ja Rico sai testailla jumppapähkinää ja doboa niin, että varmana väsytti. Se ei kyllä pelekää eelleenkään mittään tuommosia uusia "vehkeitä". Onneksi lihasreenien ohessa Rico pääs myös testaamaan salin pallomerta. Sinnekki se hyppäs mittään miettimättä sekkaan ettiin nameja ja ku namit loppu, se totes, että tässäpä on mukavan palijo palloja leikittäväksi. On se vaan semmonen teräspapana.

Ihan hyvä oli käyä taas vähä pappakoiran kans tekemässä. Mulla tullee aina niin vertailtua tota Rallia siihen ja Ricon kans tekemisestä on niin kultautunneet muistot. Se on semmonen the one and only. Tietysti sillä on nyt jo ikä teheny tehtäväänsä, että vertailukeleposta se sen toiminta ei ehkä ennää oo. Mutta oon monesti miettiny ja puhunu, että oisin toivonu Rallille vähä enemmän isänsä kovvuutta ja rohkeutta. Rico on melekonen jäärä, Ralli taas enemmän miellyttämishalunen ja pehmeempi. Mutta yhtä energisiä ja aina valamiita tekemään yhessä ovat molemmat. Että ehkä se sittenki on mun hermojen kannalta ihan kiva, että Ralli on nuin kiltti ku on...

Sunnuntaina kehittelin Rallin haavasuojalahetta vähä lissää. On tuo jo huomattavasti parempi. Vaikia se on tehä semmosta, joka pyssyis, mutta ei kiristäis tai painais inhottavasti. Vielä jäi petrattavvaa. Tosin mää toivon, että me ei nuita ennää tartteta ikinä. Sen jäläkeen siis, ku nyt keskiviikkona tikit on poistettu.