Käytiin eilen Rallin kans kontrolliverikokeessa antibioottien jäliltä. Eläinlääkäri varotteli kyllä, että kun tätä mahaongelmaa on jonku verran ollu niin ei välttämättä ihan nuin vaan se haimatulehus parane. Mutta eipä mittään. Sain just soiton tuloksista ja ennakko-ootuksisa poiketen ne oliki normaalit. Eikä ees mitenkään viitearvojen ylälaijassa. Jes!
Koska Rallilla ilimeisesti kumminki on taipumusta tohon haimalla reagoimiseen niin jatkossaki, ainaki jonku aikaa, mieluiten loppuelämän, olis hyvä pittää ruokavalio vähärasvasena. Tuota törkykallista Lypexiä ei ainakaan tällä erää tartte jatkaa. Mutta käytetään se toki nyt loppuun. Nyt täytyski sitte rueta suunnitteleen joku hyvälaatunen, mutta vähärasvanen ruoka pienelle Pallikaiselle, joka kummiski energiaa kohtuullisesti tarttee. Sen verran tehokas kaveri ku on.
Täytyy muuten sanua, että ihan heti ei jää tuokaan pikkukaveri ruokkimatta. Että jos dementia meinaa iskee. Normaalisti tehään aamulenkki ja pian sen jäläkeen koirat saa ruokasa ja sitte Ralli rupee valamistautuun päivään esim. linnottautumalla sohovan selekänojalle (Riemuhan juoksee tässä kohtaa eteisen ja kojinhoitohuoneen väliä taukoomattoman neuroottisena, koska kohta emäntä lähtee ja se antaa namin....). No nyt ku se ruoka jäi välistä verikokeeseen tarvittavan paaston takia niin Ralli kyllä teki tämän hirvittävän unohuksen tiettäväksi. Mitä lähemmäs mun töihinlähtö tuli, sitä enemmän se pyöri mun jaloissa ja tuli jopa etteiseen, mitä se ei normaalisti mun lähtiessä aamulla tosiaankaan tee. Pieni raasu yritti kaikin keinoin kertua, että nyt perhana emäntä et voi olla tosissas ettet mulle muista antaa ruokaa.
Nythän sitä sais vaikka kisoja kattua, mutta taitaa olla taas tuo mukavuuenhalu iskeny niin, ettei viittisi viikonloppusi oikein mihinkää lähtiä. Mieluummin sitte käy tekemässä vähä ylitöitä, että ei tartte viikkosi painaa niin pitkää päivää, että saa hommat hoijettua. Noh, elämä jatkuu siis taas suht koht uomissaan pienen jännitysepisodin jäläkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti