Ulkona

On ollu niin monta nuita pelekkiä tekstiposteja viime aikoina niin korjataanpa tilanne pitkällä liualla ulukoilukuvia. Kelit on ollu niin upioita, että emäntä on huomannu ottaa kameraa mukkaan. Varsinki aamulla on aivan huippua lenkkeillä, ku pellolla hanget kantaa ja ei oo vielä niin märkää.

Emäntäki on melekeen aamulenkillä aina parhaimmillaan. Ihastellee ilimoja ja kuuntelee lintujen laulua. Muuten se sitte onki niin takakiriä että. Koko ajan vaan töissä taikka sitte nokka kiinni kirjassa. Ja sitte se vielä kehtaa haukkua mua, että en muka taas näin kevvään tullen kuuntele sitä yhtään. Muutamat reenitki on taas jätetty välliin. Voi siinä tietenki osa olla tottaki. Nuo lintuset tuolla metässä ku laulelee näillä aurinkoisilla kelleillä niin lujjaa, että ei siinä emännän piipitykset meinaa kuulua, ku antautuu tuon luonnon pauloihi.

Rico-pappa köpöttellee hankikannossa.
Reiska alakaa jo päästä meleko lujjaa nuilla hehtaarisäärillänsä. Ku vaan saa ne pysymään järjestyksesä.
Neljä pientä koirapoikaa maaarssi näääin...
Hemmetti, Reiska! Näähän oot kohta mua korkiampi nuitten koipies kans!

Rico on ollu meillä aina välillä "päivähoijossa". Sillon harvon, ku emäntä on vappaalla. Noukataan se aina aamulenkiltä mukkaan. Sen kans on kyllä ihan mukava pittää vahtia. Joskus se jopa on niin suotusalla päällä, että intoutuu nähväämään mun kans. Ja jos ei muuta niin onpahan ainaki joku härnättävä välillä täällä kaverina.



Riemu

Paljon Onnea Vaan

Meikäläisellä oli sunnuntaina kolomivuotissynttärit. Aika mitättömästi niitä huomioitiin. Muutama pusu ja rapsutus enämpi ja yks kämänen puruhammasharja allerkiatestejä uhmaten. Oon mää aika iso äijä jo mutta tarvittaissa vieläki niinku pieni penikka.

Tältä mää näytän nyt kolomevuotiaana. Ai että oonki komia!

Rico sai vissiin sen mulle tarkotetun lahajanki. Ehkä ilimeestä arvaatte minkä? No siittä sitte myöhemmin enämpi. Aurinkoisia loskapäiviä!


Riemu

Pienen Pojan Elämää

Ai että on mukavaa, ku kelit on lauhtunu! Ja tännäänhän se varsinki oli ihan sokasevan kaunis päivä! Oltiin emännän kans meijän yhistyksen vuosikokkouksessa. Aluks noi ihimiset horis jottain ja me karvatyypit ooteltiin autossa. Mutta tajus ne sit vihdoin tulla hakkeen meijät.

Se kokkous pijettiin meiän vanahan reenipaikan lähellä. Sinne vie semmonen peltotie. Sitä ku on koko talavi aurattu niin näki palijo siinä oli lunta. Siinä kuluki vähä niinkö semmosessa kujassa. Niin tolokuttomasti sitä lunta onki, mutta sen päälle ja pois oli mukava pomppia.

Ekaks mentiin vaan "sivistyneesti" hihinassa, mutta sitte noi tajus päästää meijät irti. Meitä oli siellä varmaan parikytä koiraa. Pentuja monta, mutta harmillisen vähä naisia. Vitsit, että me vejettiin siellä pellolla porukoissa niin täysiä että. Tommosia tapahtumia tarttis olla useemminki, ku pääs moikkaileen kunnolla noita treeneistä tuttuja tyyppejä! Eikä mittään kähinöitäkään ollu mihinkää suuntaan.

Muuten meillä on täällä aika hilijasta. Emännän kans oltiin jo toista perättäistä viikonloppua kaksin, ku isäntä mennee menojaan. Mutta pärjätäänhän me toki näinki. Emännällä alakaa vissiin kaikkien koulu- ja työjuttujen kansa olla vähä pinna kiriällä. Se ei esim. agireeneissä ossaa yhtään arvostaa mun huikasevan hienoo taitua lukia A-este missä tahansa kohtaa rattaa ja vaikka kuinka kaukaa. Meinaa ääni kohota taas vaihteeks semmosiin korkeuksiin, että pakko sitä on yrittää vähä hauskuttaa. Mutta ei sen huumori tunnu kestävän nyt mun hauskutuksiakkaan.

Vähä paremmalle tuulelle se tuli hetkeks, ku se kuuli, että Ricon morsmaikku oli pitkän ootuksen jäläkeen alottanu juoksut. Että papparaisella on sitte viikon päästä vissiinki reffit. Emäntä mulle sano, että mulle ei semmosta ilua ennää suua, että joutais vaikka nipsasta ylimääräset roikkuvat pois. Mää en semmosia kuuntele ollenkaa. Ricolle tietenki tsemppiä, että suku jatkuis taas. Mutta tuolle emännälle pittäis kai jotaki keksiä, ku se on siittä hommasta taas ihan liian innostunu...

Riemu

PS. Kamera oli isännällä niin jäi monta hienua kuvvaa ottamatta tän päivän touhotuksista.