torstai 26. elokuuta 2010

En Tietää Mä Voi

Heh. Kesällisten turhautumisten ja tuskastumisten jäläkeen luulen, että oon taas löytäny huumorin tähän Riemun kans harrastamiseen. Ainaki pieninä palasina. Mitä siinä voi muuta tehä ku nauraa, ku koira juoksee kaheksikkoo kahen putken ja yhen hypyn kans hepuli-ilme naamallaan, vaikka mää yritän olla siinä hypyllä sanomassa, että tähän kätteen ny ja sylkkäriä mars. Pää punasena siinä sai taas yrittää. Ja kattojat nauro katketakseen.

No, mitäs pienistä. Mää olin vaan tyytyväinen tämänpäiväseen reeniin. "Lämmittelin" Riemua pitämällä sitä kentän reunalla, ku Roni meni. Ilmeisesti onnistuin. Koska ei se niin lujjaa oo agilitykentällä esteitä (ees omia valintojaan) suorittaen menny ku kerran. Kaks viikkoo sitte M&M Cupissa isyyslomansa jäläkeen.

Toisilla on onnistunu reeni, ku koira tekkee harjotuksen virheittä ja vauhikkaasti ja ehkä jopa oppii jonku uuen ohjauskuvion. Meillä reeni on hyvä, jos a) koira ei haistata mulla pitkiä heti ennen ekaa estettä ja häivy haisteleen ja merkkaileen, b)koira menee ees suunnilleen, mitä pyyän, c) koira ei alita joka toista estettä, d) koira suorittaa esteitä ilosesti. Tännään oli siis superhyvä harkka pienistä alun haistatteluista huolimatta. Riemun ilme nimittäin kerto, että nyt mennään lujaa ja nyt mulla on hauskaa. Harmi vaan, että se vaihe on niin lyhyt. Mutta luulen, että onnistuin lopettaan sen vielä ollessa päällä.

Ehkäpä pittää mennä toistekki reenaileen Ronin kanssa, ku ei nuo omat reenikaverit oo vielä tämmöstä intoo Riemuun saanu. Virhelyönnit kasvaa joo, mutta mitäs noista. Mieluummin mää huuan ääneni käheeksi ja yritän saaha Riemun suorittaan esteet mun haluamassa järjestyksessä omien valintojen sijasta, ku käytän kaiken energiani, että saan sen ees kiinnostuun agilitystä eikä kaukalonseinistä. Mutta tää kaveri on vaan niin hemmetin tuulillakäypä. Koskaan ei voi kentälle mennessä tietää, että mitkä vinkeet on tällä kertaa mielessä. Vois kai sitä aatella, että se pittää mielenkiintoo yllä, mutta ei se kyllä ihan niinkään mee. Ite ku kumminki haluis harjotella sillee vähä pitkäjänteisemmin. Ehkä sitte sen seuraavan kaverin kanssa, jolle muuten ostin jo pannan oottamaan tänään... En voinu vastustaa. Mutta taitaa saaha panta-raasu ootella laatikossa vielä monta aikaa...

Emäntä

8 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että mun höyryämisestä oli Riemulle apua! Meikäpoika se menee aina täysillä ja oon oppinu jonkin verran tulkitteen emännän huitomistakin. Se ei mee kyllä kaaliin, että miksi se on niitten rimojen kans niin pilkuntarkkaa. Kumminki otetaan aikaa ja pitäs mennä täysillä ja siinä hötäkässä ne rimat on välillä vaan tiellä. Mun kans voit aina reenailla, kun siltä tuntuu. Mun motto: Ikinä ei voi pieni bortsu-poika tehä liikaa agilitya!

    Roni

    VastaaPoista
  2. Mutta onhan se seuraava kaverikin kuitenkin pinseri?! Onhanjoohan? Tietysti! :)

    VastaaPoista
  3. Sää oot kyllä Roni ihime elukka tuon agilityn kanssa. Mutta joo, voijaan reenailla toistekki, kuhan ei liian tihiään.

    Sari: Jos mää ihan oikein oon tuota emäntää tulukinnu, niin se saattaapi olla, että se seuraava kaveri, jolla se uhkailee ei oo pinseri. En kyllä ymmärrä mihin täällä toista koiraa tarttetaan enkä varsinkaa sitä, miksi se ei olis pinseri...

    VastaaPoista
  4. No oho!? :-o Emmääkään kuule Riemu tuosa asiasa sitte ymmärrä sitä sun emäntää ollenkaan... ;)

    VastaaPoista
  5. No ei todellakaan kyllä ymmärretä! Keksis jotain muuta harrastusta, lähtis pitkäjänteisesti vaikka itteään treenaamaan! Kummallisia akkojen kotkotuksia!


    ;D

    VastaaPoista
  6. Hyvä Riemu! Kateus on paras motivointikeino! ;) Vai saa Riemu kaverin..tästä haluan kuulla lisää. :)

    VastaaPoista
  7. Noo, se nyt on semmosta emännän hössötystä. Katotaan ny jos tuo isäntä vaikka saa sen järkiinsä. :)

    VastaaPoista