maanantai 7. kesäkuuta 2010

Ilkeitä Asioita

Kyllä se on tutkimaton tuo ihimisen mieli. Ei sitä voi pieni koira ymmärtää. Olipahan mukava mennä harkkoihin toteemaan ensinnäki, että sen saman pihan koulun lasten leikkipaikka oli hajotettu täyteen loisteputkia. Mukavan ohutta ja terävää lasia. Onneks ei meistä kukkaan pistäny sinne tassujansa tai jalakojansa, ennenku noi yhet reenikaverit sen huomas. Mikä siinä on niinku mahtanu käyä mielessä? Eihän sitä sieltä hiekasta ja nurmikolta saa millään muulla pois ku vaihtamalla maata. Melekeen tekis mieli kirota, mutta oon niin kiltti, että en viitti.

Oletettavasti tää tihutyö oli kuitenki suunnattu ihan selekeesti lapsia kohtaan, koskapa ne lasit oli ripoteltu semmosten lasten agilityesteitten, tai mitä ne tellingit on, ympärille eikä onneks kovin lähelle meiän kenttää. Mutta kyllä siellä moni tassuki vaarassa voi olla, jos ei kaikkia saaha varotettua, nimittäin siinä on monesti reenattu luoksetuloo yms. siinä niitten vieressä. Olivatpaha vielä mettäänki siihen lähelle muutaman varmuueksi särkeneet.

No eipähän mittään, tuota siinä ku harmiteltiin niin jopa huomattiin, että ei mekkään oltu ihan säästytty. Luultavasti ei varmaan samat tyypit oo tämän takana, mutta meiltä oli käyty nyysimässä muutama pari pussipainoja. Niitä nyt ei ihan helposti viiäkkään. Ne painaa ihan julmetusti. Pakkohan niitten on ku ne pysyy melkeen paikallaan Roninki jäliltä. Eipähän meiltä ookkaan vielä aiemmin tainnu mittään isompaa hävitä. Toivottavasti ei vastasuuessakkaan. Mutta kyllä se vähä päähän ottaa. Eikä ihan vähäkää. Talakootyöllä on rahat saatu kaikkiin esteisiin, ja suurin osa niistä on meiän porukat tehnykki.

No tulipahan tässä vaahottua. Mutta harmittaa vaan. Nuo ihimisetki oli niin pahalla tuulella noista juttuista, että päätin sitte vettää reenit ees hyvin. Kyllä se emäntä siinä vähä leppyki ja mentiin tosi pitkää rattaa sulavasti ja sujuvasti. Ohjaajatätiki, eli Ronin emäntä sano, että oli vähä vauhtiaki vaihteeksi. No kai sitä pittää vähä rueta tsemppaan ku tänään tuli joukkueet, joilla sinne Agirotuun mennään. Melekeen tais emäntää jo jännittään alakaa. Mutta ei mua tieteskää.

Näihin kuvattommiin tunnelmiin,
Harmitus-Riemu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti