Lunta Tulvillaan

Onpahan taas yks touhupäivä takana. Tänään oli mukavaa ku isäntä ja emäntä oli molemmat kotona koko päivän. Aamulla sain ne ihan mukavasti ylös. Se on aina se mun raskas urakka. Sen ja aamupissalenkin jälkeen voinki ite sitte taas vähä levähtää. Tai siis pitäähän mun eka vahtia, että mitä ne pistää suuhunsa. Siihenki tarkotukseen on sohvan käsinoja hyvä paikka.

Emännän kans käytiin päivällä mettälenkillä. Siellä meinaa olla liian paljo lunta kyllä mun makuun. Onneks siellä menee sellanen polku. Siinon vaan se, että jos jään emännän taakse, vaikka jonku strategisen tärkeen merkkauspaikan takia niin sitte sitä joutuuki köpöttelemään sen kanssa jonossa seuraavaan ohituspaikkaan asti, ku se kävelee niin leviästi.

Takasipäin tullessa mulla napsahti pinserihepuli päälle eikä siinä sitte enää katottu, että onko eessä kinoksia, puunrunkoja vai emäntä. Vauhilla vaan niin kyllä ne väistää! Päästelin lähes valon nopeutta ristiin rastiin polkuja. Jostain syystä emäntä vaan nauro.

Lenkin jälkeen nuo emäntä ja isäntä meinas ihan hulluiksi ruveta. Ne meinas alkaa nukkumaan keskellä päivää! No ei siinä auttanu ku mun pitää niitä hereillä, koska eihän semmonen käy, että päivällä nukutaan. Kiikutin niille kaikkia mun leluja, että ne vois leikkiä niillä nukkumisen sijasta, mutta ei ne antanu viiä niitä sänkyyn. No ensin tuli järkiinsä isäntä. Kun mää sen sain ylös niin olinki ite jo aika poikki. Otettiinki sitte emännän kanssa pienet tirsat, koska pitäähän se aina käytää hyväksi, jos saa luvan olla sängyssä.

Sitte ku emäntäki nousi, jatkoin päiväunia omassa kopassa. Se meinaa välillä vähä keulia, vaikka hyvä koppa onki. Sopivan miehekäs.

Olin niin reippaana vielä iltapäivästä, että järjestin mun "huoneen" uusiksi. Siitä tuli aika kiva. Mut vois varmaan palkata vaikka sen Marko Paanasen tilalle telkkariin. Mulle ei tästä sisustushommastakaan tarttis paljoo maksaa. Hyvää ruokaa, vapaata ulkoilua kamujen kera ja vähä rapsutuksia. Sen ohjelman nimi vois olla, vaikka Riemu Design, vaikka isäntä onki käyttäny jo sen nimen omissa hommissaan.

Ainii. Rico-veli se oliki aamulla taas ollu agilityä kisaamassa. Oli kuulemma nollan napannu taas ja kolmospalkinnon. Mutta sillä on semmonen periaate, että ei makeaa mahan täydeltä ohjaajalle elikkä toisella radalla täytyy muistaa ainakin yks virhe tehä ettei pääse emäntä ylpistyyn. Rico on kuitenki niin kova jätkä, että se kyllä kans tietää ite, että se voittas kaikki jos haluis. Vähä mä välillä sitäki mietin, että miten se viittii kans nii hienosti mennä sitä agilityä, ku se on kuitenki tosi cool äijä. Että miten se viittii kuunnella sitä ohjaajaa nii hyvin. Ehkä se on sen joku taktiikka, ku kyllähän se sitte osaa ranttalikski pistää ku haluaa. Ja saahan se aika monesti jotain hienoja palkintoja sitte niistä sijotuksista.

Ehkä mää ymmärrän sitte joskus vanhempana. Huomenna onki taas mun agilitypäivä. Nyt ne on pistäny mut hyppään niitä ylikorkeita hyppyjä harkoissaki, mitä siellä kisoissa oli. No eihä siinä mulla mitää ongelmaa oo, mutta vähä se vielä arveluttaa. Kai mä tästä lähen vielä iltalenkille tsekkaan paikat ja sitte sitä saaki pian siirtyä yöpuulle.


Riemu