Tässä päivänsankarista muutama otos. Osa jo useempaan kertaan julukastujaki.
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
Vinkuvaa Syntymäpäivää
Tänään Rico, the One and Only täytti 12 vuotta! Herra juhuli perhepiirissä. Papana sai lahajaksi muutaman lelun, joiden kans tyyppi touhus koko illan. Lähti sentään poikansa ja Riemun kans lyhyelle lenkille, mutta kiire takas vinguttamaan oli melkonen. Vauhti on paikotellen ihan samaa ku vuosia sitte, mutta kyllä ikäkin alakaa jo näkyä tehoukkelissa mm. pitempinä kauneusunina. Hienoo on myös se, että koko sisarkatras on mun tiedon mukkaan edelleen hyvissä voimissa. Olispa mahtava nähä kaikkia näin 12 vuojen jäläkeen! Kuvista päätellen ovat meleko samasta puusta veistettyä sakkia ainaki nuin ulukomuovollisesti.
Tässä päivänsankarista muutama otos. Osa jo useempaan kertaan julukastujaki.
Roskanen mutta ryhdikäs papana viime syksyltä.
Väsymätön vinguttaja juhulapäivänänsä.
Tässä päivänsankarista muutama otos. Osa jo useempaan kertaan julukastujaki.
lauantai 21. helmikuuta 2015
Lauantai-illan Ratoksi
On tämä kummallista tämä elämä iliman jatkuvaa huonoo ommaatuntua siittä, että ei oo lukemassa tenttiin. Ei siihen näköjään hevillä totu. Liekkö se on alotettava joku uus prokkis tähän työn oheen... No ei vaiskaan. Mutta ehkä parempiki, että ei totu. Saattaa hyvässä lykyssä saaha itestään enämpi irti.
Täällä elellään taas rauhasaa arkee koirien kans kolmin. Isäntä poikkes viime viikonloppuna Suomessa ja yhen yön käväsi kotonaki. Pojjat oli vähän hämillään ehkä. Ne on niin mammanpoikia, että eivät yhtäkkiä taas osanneet ottaa isännästä "hyötyä irti". Joku yö tän isännän käynnin jäläkeen taas piti keskellä yötä pöhistä pienimmästäki kolahuksesta, että nyt se varmasti könyää kotia. Mutta näillä mennään taas pääsiäiseen asti.
Rallin antibiootit loppuu sunnuntaina, mutta haimaystävällinen ruokinta ja lisäravinne jatkuu ainaki näillä näkymin. Uuet verikokkeet on eessä maaliskuun puolivälissä ja sitten selevinnee jatkotutkimusten tarve. Sain kotia nuo ensimmäisten kokkeitten tulokset viime viikolla. Osa arvoista oli tosiaan nelinkertaset normaaleihin verrattuna. Siinä oliki niistä tulukinta, joka oli ihan lohuttava sikäli, että sen mukkaan noin korkiat arvot viittais nimenommaan akuuttiin haimatulehukseen. Nyt sitte vaan toivotaan, että tosiaan sitä vaan oli ja toivottavasti meni eikä mittään kroonistunutta tai vajaatoiminnaksi edennyttä ongelmaa olis.
Antibioottien tuplapläjjäyksestä huolimatta Ralli on ollu täysin oma ittensä. Ollaan yritetty pittää matalaa profiilia ja olla enempää reuhaamatta. Mutta koitappa nyt tuommosta ikiliikkujaa ja energiapakkausta täysin hillitä. Ens viikolla torstaina varmaan palaillaan reeneihin. Kisoja en oo viittiny katellakkaan. Eikä toki lääkityksen takia oo asiaa hetkeen. Että josko nyt oottelis ne seuraavat tulokset ja "tuomion" ja kattelis sitte.
Täytyy vielä vähä ommaa tyhymyyttään tässä toitottaa. En oo ton raakaruokinnan myötä hirveesti tuijotellu ruokien rasvaprosentteja, johon taas tottuin Riemun ollessa nuori, kun luulin että sen ongelmat johtu rasvasta. Ne toki myöhemmin palijastu allergian aiheuttamiksi, mutta tottahan tuota rasvan määrääki vois edelleen vähä seurailla. Ja kun näin tein niin tajusin, että noi lihathan on kaikki ihan älyttömän rasvasia... Ei yksin rasvanen lohi vaan suurelta osin muutkin pyörii 20 %:ssa ja yli. Se on aika palijo jos vertaa esim. kuivamuoniin joista niissä aktiivisten versioissaki rasvat on jossain 15-18 % monissa. Tästä etteenpäin kyllä täytyy valita Riemullekkin ruokia niin, ettei ainakaan kaikki oo nuin rasvasia. Silläkin kun tuppaa tuohon rinnanympärykseen vähän kertymään kiinni tuo sapuska, kun ei niin innostunu mistään harrastamisista ja enemmistä liikkumisista oo.
Kaikenlaista parempaa elämää ja suunnitelmaa sitä taas on tullu mietiskeltyä. Eikä yksin koirien osalta vaan itekkin täytyis taas ottaa vähän niskasta ittiään kiinni noitten syömisten kans. Saapa nähä onnistuuko se jo ens viikolla niinku aattelin. Jotenki ei vaan oo motivaatio ollu senkään osalta kohillaan. Ja sillon se ei vaan onnistu. Jostain tarttis kaivaa se sama asenne ja tottumukset ku pari vuotta sitte, ku meleko kivuttomasti sain elopainoo vähä alemmaksi iliman sen kummempia sähäläämisiä.
Herra Pikkuherran nautinnollisia unia:
Täällä elellään taas rauhasaa arkee koirien kans kolmin. Isäntä poikkes viime viikonloppuna Suomessa ja yhen yön käväsi kotonaki. Pojjat oli vähän hämillään ehkä. Ne on niin mammanpoikia, että eivät yhtäkkiä taas osanneet ottaa isännästä "hyötyä irti". Joku yö tän isännän käynnin jäläkeen taas piti keskellä yötä pöhistä pienimmästäki kolahuksesta, että nyt se varmasti könyää kotia. Mutta näillä mennään taas pääsiäiseen asti.
Rallin antibiootit loppuu sunnuntaina, mutta haimaystävällinen ruokinta ja lisäravinne jatkuu ainaki näillä näkymin. Uuet verikokkeet on eessä maaliskuun puolivälissä ja sitten selevinnee jatkotutkimusten tarve. Sain kotia nuo ensimmäisten kokkeitten tulokset viime viikolla. Osa arvoista oli tosiaan nelinkertaset normaaleihin verrattuna. Siinä oliki niistä tulukinta, joka oli ihan lohuttava sikäli, että sen mukkaan noin korkiat arvot viittais nimenommaan akuuttiin haimatulehukseen. Nyt sitte vaan toivotaan, että tosiaan sitä vaan oli ja toivottavasti meni eikä mittään kroonistunutta tai vajaatoiminnaksi edennyttä ongelmaa olis.
Antibioottien tuplapläjjäyksestä huolimatta Ralli on ollu täysin oma ittensä. Ollaan yritetty pittää matalaa profiilia ja olla enempää reuhaamatta. Mutta koitappa nyt tuommosta ikiliikkujaa ja energiapakkausta täysin hillitä. Ens viikolla torstaina varmaan palaillaan reeneihin. Kisoja en oo viittiny katellakkaan. Eikä toki lääkityksen takia oo asiaa hetkeen. Että josko nyt oottelis ne seuraavat tulokset ja "tuomion" ja kattelis sitte.
Täytyy vielä vähä ommaa tyhymyyttään tässä toitottaa. En oo ton raakaruokinnan myötä hirveesti tuijotellu ruokien rasvaprosentteja, johon taas tottuin Riemun ollessa nuori, kun luulin että sen ongelmat johtu rasvasta. Ne toki myöhemmin palijastu allergian aiheuttamiksi, mutta tottahan tuota rasvan määrääki vois edelleen vähä seurailla. Ja kun näin tein niin tajusin, että noi lihathan on kaikki ihan älyttömän rasvasia... Ei yksin rasvanen lohi vaan suurelta osin muutkin pyörii 20 %:ssa ja yli. Se on aika palijo jos vertaa esim. kuivamuoniin joista niissä aktiivisten versioissaki rasvat on jossain 15-18 % monissa. Tästä etteenpäin kyllä täytyy valita Riemullekkin ruokia niin, ettei ainakaan kaikki oo nuin rasvasia. Silläkin kun tuppaa tuohon rinnanympärykseen vähän kertymään kiinni tuo sapuska, kun ei niin innostunu mistään harrastamisista ja enemmistä liikkumisista oo.
Kaikenlaista parempaa elämää ja suunnitelmaa sitä taas on tullu mietiskeltyä. Eikä yksin koirien osalta vaan itekkin täytyis taas ottaa vähän niskasta ittiään kiinni noitten syömisten kans. Saapa nähä onnistuuko se jo ens viikolla niinku aattelin. Jotenki ei vaan oo motivaatio ollu senkään osalta kohillaan. Ja sillon se ei vaan onnistu. Jostain tarttis kaivaa se sama asenne ja tottumukset ku pari vuotta sitte, ku meleko kivuttomasti sain elopainoo vähä alemmaksi iliman sen kummempia sähäläämisiä.
Herra Pikkuherran nautinnollisia unia:
torstai 12. helmikuuta 2015
Kuratalkoot
Huhhuijaa. Täällä on kuukausi harjoteltu poikain kans keskenään elelyä. Ja mikäs meillä pärjätessä. Pojjaat on onneksi saanu olla Ricolassa, jos mulla on ollu pitkiä päiviä tai sitte täällä on joku käyny niitä päästämässä pihalle. Ensimmäisen viikon ajan kaverit oli varsinki iltasin aikalailla joka rissauksesta sitä mieltä, että nyt se isäntä varmasti tullee, mutta sittemmin on meininki rauhottunu. Riemu nyt jaksaa optimistina olla edelleen pitemmän lenkin tai autoreissun jäläkeen, ku tullaan kottiin, sitä mieltä, että nyt siellä varmasti on isäntä vastassa.
Mutta ans olla. Ei selevitty tervennä tätäkään alakuvuotta. Tää kevättalavi tuntuu olevan Rallilla tämmöstä. Viime vuonna sitkee röhä ja nyt sitte hirvee mahatauti, jonka syyksi paljastu haimatulehus... Tännään alako tupla-antibiootti, jonka lisänä vähärasvanen dieetti ties kuinka pitkään. Kuukauen päästä kontrolliverikokeet ja sitte maholliset lisätutkimukset, jos arvot on edelleen päin peetä. Eli jos on kroonistunu tai peräti edenny vajaatoiminnaks asti.
Homma tosiaan alako viikko sitte perjantaina. Töistä tullessa eka tunti meni paikkojen putsaukseen ja kurailu jatku Rallilla koko yön. Oksensiki muutaman kerran. No lauantai-aamuna sillä oli jo kauhee nälkä ja virtaa oli taas melkeen normaalisti. Varovasti tietenki aloteltiin riisi-raejuusto-keitetty kana-linjalla. Illalla oliki Riemun vuoro alottaa sama setti, mutta lievempänä. Sunnuntai meni ok, mutta su-ma yönä Rallilla alko homma alusta. Eppäilin ite, että joku ruoka on ollu härskiintynyttä tai sitte Ralli sai edellisviikon kissoista jonku pöpön, ku molemmille tuli. Maanantaiaamuna vein sen lääkäriin ja siellä otettiin verikokeet, ku lääkäri muisti, että olin kesälläki samoilla asioilla siellä ja kerroin, että kyllähän tuolla aina välillä tuppaa vatta löysällä oleen. Että tiiä sitten kauanko tuo tulehus on jo ollu. Mutta maanantaina päivän aikana vuorostaan Riemu oli taas ripaskoinu kämpän mukavaan kuntoon.
No mistähän tää sitte tulee? Luultavasti ainaki rasvasista ruuista. Varsinki lohi on ollu viimesen vuojen, ku vaihoin toimittajaa, varsin rasvasta. Ja tietty Rallillaki on ollu aktiivisen koiran ruokaa, ku se nyt sattuu melkosen aktiivinen tyyppi olemaan. Ehkä viime viikon lohi oli jotenki ekstrarasvasta, tai tiiä vaikka tosiaan pilaantunuttaki lisäksi, ku molemmilla tuli noin rajut oireet. Nyt joka tappauksessa molemmilta täytyy jättää ainaki rasvasimmat jutut pois ja seurata tilannetta. Tuo tulehus on myös kuuleman mukkaan ylleisintä just pienillä terriereillä ja snautsereilla. Tiiä mistä sitte johtuu. Mutta kyllä täällä taas täytyy ittiä moralisoija oikein kunnolla, että en oo tajunnu liikaa rasvasuutta saati vaatia tutkimuksia aikasemmin... Sitä on ite tullu eesautettua omien koiriensa pahhoinvointia ja pahimmassa tappauksessa loppuelämän jatkuvaa kroonista tulehusta/vajaatoimintaa. Taas näitä koiran omistamisen hienoja puolia...
Nyt on tosiaan antibiootit alotettu ja mahat ollu molemmilla paranemaan päin. Riemulla on ruokahalu ollu jatkuvasti hyvä, Ralli vähä nirsoilee, varsinki jos yrittää sekottaa ruokaan mahatabletteja tai antibiootteja. Eipä tässä taas auta, ku toivua parasta ja yrittää jälleen oppia tästäki jotaki tulevaa aatellen. Huomenna kaverit menee taas yöksi Ricolaan hoitoon niin täytyy toivoo, että nyt tosiaan mahat on ok. Ja katotaan, jos vaikka saavat ennakkotiioista poiketen isännän pikavisiitille kotia sunnuntaina.
Riemun siivousilme
Mutta ans olla. Ei selevitty tervennä tätäkään alakuvuotta. Tää kevättalavi tuntuu olevan Rallilla tämmöstä. Viime vuonna sitkee röhä ja nyt sitte hirvee mahatauti, jonka syyksi paljastu haimatulehus... Tännään alako tupla-antibiootti, jonka lisänä vähärasvanen dieetti ties kuinka pitkään. Kuukauen päästä kontrolliverikokeet ja sitte maholliset lisätutkimukset, jos arvot on edelleen päin peetä. Eli jos on kroonistunu tai peräti edenny vajaatoiminnaks asti.
Homma tosiaan alako viikko sitte perjantaina. Töistä tullessa eka tunti meni paikkojen putsaukseen ja kurailu jatku Rallilla koko yön. Oksensiki muutaman kerran. No lauantai-aamuna sillä oli jo kauhee nälkä ja virtaa oli taas melkeen normaalisti. Varovasti tietenki aloteltiin riisi-raejuusto-keitetty kana-linjalla. Illalla oliki Riemun vuoro alottaa sama setti, mutta lievempänä. Sunnuntai meni ok, mutta su-ma yönä Rallilla alko homma alusta. Eppäilin ite, että joku ruoka on ollu härskiintynyttä tai sitte Ralli sai edellisviikon kissoista jonku pöpön, ku molemmille tuli. Maanantaiaamuna vein sen lääkäriin ja siellä otettiin verikokeet, ku lääkäri muisti, että olin kesälläki samoilla asioilla siellä ja kerroin, että kyllähän tuolla aina välillä tuppaa vatta löysällä oleen. Että tiiä sitten kauanko tuo tulehus on jo ollu. Mutta maanantaina päivän aikana vuorostaan Riemu oli taas ripaskoinu kämpän mukavaan kuntoon.
No mistähän tää sitte tulee? Luultavasti ainaki rasvasista ruuista. Varsinki lohi on ollu viimesen vuojen, ku vaihoin toimittajaa, varsin rasvasta. Ja tietty Rallillaki on ollu aktiivisen koiran ruokaa, ku se nyt sattuu melkosen aktiivinen tyyppi olemaan. Ehkä viime viikon lohi oli jotenki ekstrarasvasta, tai tiiä vaikka tosiaan pilaantunuttaki lisäksi, ku molemmilla tuli noin rajut oireet. Nyt joka tappauksessa molemmilta täytyy jättää ainaki rasvasimmat jutut pois ja seurata tilannetta. Tuo tulehus on myös kuuleman mukkaan ylleisintä just pienillä terriereillä ja snautsereilla. Tiiä mistä sitte johtuu. Mutta kyllä täällä taas täytyy ittiä moralisoija oikein kunnolla, että en oo tajunnu liikaa rasvasuutta saati vaatia tutkimuksia aikasemmin... Sitä on ite tullu eesautettua omien koiriensa pahhoinvointia ja pahimmassa tappauksessa loppuelämän jatkuvaa kroonista tulehusta/vajaatoimintaa. Taas näitä koiran omistamisen hienoja puolia...
Nyt on tosiaan antibiootit alotettu ja mahat ollu molemmilla paranemaan päin. Riemulla on ruokahalu ollu jatkuvasti hyvä, Ralli vähä nirsoilee, varsinki jos yrittää sekottaa ruokaan mahatabletteja tai antibiootteja. Eipä tässä taas auta, ku toivua parasta ja yrittää jälleen oppia tästäki jotaki tulevaa aatellen. Huomenna kaverit menee taas yöksi Ricolaan hoitoon niin täytyy toivoo, että nyt tosiaan mahat on ok. Ja katotaan, jos vaikka saavat ennakkotiioista poiketen isännän pikavisiitille kotia sunnuntaina.
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
Vuosi 2014
Se on kohta tammikuu jo pulukassa eikä vuosikatsaustakkaan vielä tehtynä! Mutta semmosta se on. Kun koulun sai valamiiksi niin tilalle tuli hirviä hinku tehä käsitöitä. Kaikki motivaatio kohistuu nyt riemunkirjaviin villalankoihin ja sisustus- ja koirantakkikankaisiin. Ja tällä errää kulluu vähä enemmän aikaa ihan arkisiin touhuihinki, ku koko setti on yksin emännän vastuulla kolome kuukautta, ku isäntä läks Enklantiin työtä harjottelleen.
Reenien osalta on palattu päiväjärjestykseen, mutta siitä kauan kaivatusta tokon reenauksen alottamisesta ei oo vielä kuulunu eikä näkyny mittään. Totesin tuossa, että kannattaako meijän reenatakkaan, ku koesäännöt muuttuu. Tuskin nimittäin voittajan kokeeseen ollaan ennen muutosta menossa. Tietenkihän sitä vois ottaa selevää niistä uusista säännöistä ja rueta reenaan niitten mukkaan. No ehkä jossain kohtaa. Jos Rallilta kysytään niin hitot säännöistä, kuhan tehtäs jotaki...
Mutta otetaas nyt kuitenki pieni perinteinen vuosikatsaus. Elikkä vuonna 2014...
...alakuvuosi kulu gradua viimestellessä ja uutta työtä opetellessa. Gradu valamistu sopivasti kolomikymppisten aattona, mutta kevät meni kulukiessa 100 kilometrin työmatkaa ja tehessä pitkiä päiviä ja opiskellessa loppuja kursseja.
...Ralli sairasti alakuvuonna joulusen kennelyskän jäliltä jonku jäläkitauvin, joten syäntalavi meni siitä rauhassa paranemiseen ja kuntoutumiseen.
...maaliskuussa palattiin pitkän kisatauon jäläkeen Rallin kans hommiin ja tojettiin pieni lähössä pysymisen ongelma. Vähä liipasimellahan tuo on ollu siittä lähtien, mutta pienellä kurinpallautuksella saatiin se haltuun. Ja niinpä me lopulta siirryttiin maaliskuun loppupuolella kolomosluokkaan.
...päätin siirtyä Rallin kans aalla juoksukontaktiin, mutta bumpereilla se ei tuntunu etenevän. Pääsiäisenä alotettiin kehikon kanssa. Sen reenaaminen on ollu vähä niin ja näin, eikä sen varmuus vieläkään mikkään hyvä oo. Mutta sillä tiellä mennään.
...kesäkuussa Ralli sai kunnian edustaa ekaa kertaa seuran agilityn SM-joukkueessa. Meinas se "ison maaliman meininki" vähä pientä poikaa hämmentää, joten tuloksella ei juhulittu. Tai no, tulos kuitenki, kai siitäki pittää olla ihan tyytyväinen nuoren koiran kans.
...elokuussa taiski olla vuojen kohokohtia, ku matkattiin lomalle mökille. Siellä vaan koirat ja ihimiset nauttii sillailla, ihan iliman mittään sen kummempaa muuta ku oleskelemalla. No jo vain olin muutaman kisan hommannu siihen matkaevväiksi ja menomatkalla Ralli tekiki Oulussa ensimmäisen kolomosen nollistaan. Loman keskivaiheilla tehtiin maaseutumatka Kajjaaniin, jossa ei tuloksilla juhulittu. Ainua merkittävä tekijä tässä reissussa oli se, että se sai luvan olla päätepiste Riemun kanssa kisaamiselle. Paluumatkan ja loman loppumisen ainaisen ankeuven katkasi Ralli tekemällä Iisalamessa triplanollan ja pokkaamalla myös ekan agilitysertinsä.
...elokuun lopussa kerittiin vielä tokokokkeeseenki Nokialle. Kolomostulos ja kiitos näkemiin.
...syyskuussa kuitenki saavutettiin vielä se viimenenki mun Rallille ja mulle asetetuista 2014 tavotteista eli avoimen luokan ykköstulos tokossa. Se tuli kyllä pienen onnenkantamoisenki kautta, jos nyt siksi voi kutsua sitä, että viereinen koira tulee paikkamakkuussa haastaan riitaa...
...loppuvuosi meniki hilijaiselossa. Muutamat kisat käytiin, saldona yks aginolla lissää kisakirjaan. Eli SM-nollista puuttuu vielä kaks aginollaa. Emäntä sai maisteriurakkansa papereita vaille valamiiksi joulun alla. Kovat oli puhheet, että kuinka sen jäläkeen rupiaa koiraharrastuksiinki olemaan enemmän aikaa, mutta johonki se vaan kulluu muuhun.
...on siis terveyen osalta pysytty ite kukin kohtuullisessa kunnossa. Kevvään Rallin flunssan jäläkeen on muutama ripaska meillä vieraillu ja Rallin pomputus nyt on edelleen olemassa, mutta onneksi seki on pysyny vähintäänki kohtuullisissa mitoissa. Riemun allergiat on pysyny siedätyspistoilla ja pienellä määrällä kortisoonia kurissa. Mitä tuohon Riemun mielenterveyteen tullee niin se kyllä edelleen jättää vähä toivomisen varraa...
...meijän perheen lauman koko on pysyny seittemässä karvapäässä aika monen perättäisen "kasvuvuojen" jäläkeen. Mutta ollaanko nyt maksimissa? Se taijetaan nähä tässä kevvään mittaan...
Semmonen kiireinen vuosi oli 2014. Mutta mitäs tänä vuonna keksitään? No ainaki toivosin, että vuonna 2015...
...pysyttäis edelleen terveenä ja ehkä jopa kohotettas Rallin kans vähä kuntua.
...reenailtais agilityä ja tokoa Rallin kans sillailla sopivan tavotteellisesti, mutta mukavasti.
...saatais kassaan ne SM-nollat, vaikkakaan niillä ei välttämättä mittään tehtäsi.
...saisin aikaseksi tehä enemmän käsitöitä, mieluiten valamiiksi "tuotteiksi" asti, eikä vaan keskenerästen kassaa kasvattamaan.
...nauttisin elämästä ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen iliman jatkuvaa työn ja koulun yhteensovittamisen stressiä. Vielä se ei ihan onnistu, ku takaraivossa on eelleen koko ajan semmonen ajatus, että muka pittäis lukia tenttiin tms.
Loppuun vielä muutama kuva noista tämänhetkisen motivaation kohteista...
Reenien osalta on palattu päiväjärjestykseen, mutta siitä kauan kaivatusta tokon reenauksen alottamisesta ei oo vielä kuulunu eikä näkyny mittään. Totesin tuossa, että kannattaako meijän reenatakkaan, ku koesäännöt muuttuu. Tuskin nimittäin voittajan kokeeseen ollaan ennen muutosta menossa. Tietenkihän sitä vois ottaa selevää niistä uusista säännöistä ja rueta reenaan niitten mukkaan. No ehkä jossain kohtaa. Jos Rallilta kysytään niin hitot säännöistä, kuhan tehtäs jotaki...
Mutta otetaas nyt kuitenki pieni perinteinen vuosikatsaus. Elikkä vuonna 2014...
...alakuvuosi kulu gradua viimestellessä ja uutta työtä opetellessa. Gradu valamistu sopivasti kolomikymppisten aattona, mutta kevät meni kulukiessa 100 kilometrin työmatkaa ja tehessä pitkiä päiviä ja opiskellessa loppuja kursseja.
...Ralli sairasti alakuvuonna joulusen kennelyskän jäliltä jonku jäläkitauvin, joten syäntalavi meni siitä rauhassa paranemiseen ja kuntoutumiseen.
...maaliskuussa palattiin pitkän kisatauon jäläkeen Rallin kans hommiin ja tojettiin pieni lähössä pysymisen ongelma. Vähä liipasimellahan tuo on ollu siittä lähtien, mutta pienellä kurinpallautuksella saatiin se haltuun. Ja niinpä me lopulta siirryttiin maaliskuun loppupuolella kolomosluokkaan.
...päätin siirtyä Rallin kans aalla juoksukontaktiin, mutta bumpereilla se ei tuntunu etenevän. Pääsiäisenä alotettiin kehikon kanssa. Sen reenaaminen on ollu vähä niin ja näin, eikä sen varmuus vieläkään mikkään hyvä oo. Mutta sillä tiellä mennään.
...kesäkuussa Ralli sai kunnian edustaa ekaa kertaa seuran agilityn SM-joukkueessa. Meinas se "ison maaliman meininki" vähä pientä poikaa hämmentää, joten tuloksella ei juhulittu. Tai no, tulos kuitenki, kai siitäki pittää olla ihan tyytyväinen nuoren koiran kans.
...elokuussa taiski olla vuojen kohokohtia, ku matkattiin lomalle mökille. Siellä vaan koirat ja ihimiset nauttii sillailla, ihan iliman mittään sen kummempaa muuta ku oleskelemalla. No jo vain olin muutaman kisan hommannu siihen matkaevväiksi ja menomatkalla Ralli tekiki Oulussa ensimmäisen kolomosen nollistaan. Loman keskivaiheilla tehtiin maaseutumatka Kajjaaniin, jossa ei tuloksilla juhulittu. Ainua merkittävä tekijä tässä reissussa oli se, että se sai luvan olla päätepiste Riemun kanssa kisaamiselle. Paluumatkan ja loman loppumisen ainaisen ankeuven katkasi Ralli tekemällä Iisalamessa triplanollan ja pokkaamalla myös ekan agilitysertinsä.
...elokuun lopussa kerittiin vielä tokokokkeeseenki Nokialle. Kolomostulos ja kiitos näkemiin.
...syyskuussa kuitenki saavutettiin vielä se viimenenki mun Rallille ja mulle asetetuista 2014 tavotteista eli avoimen luokan ykköstulos tokossa. Se tuli kyllä pienen onnenkantamoisenki kautta, jos nyt siksi voi kutsua sitä, että viereinen koira tulee paikkamakkuussa haastaan riitaa...
...loppuvuosi meniki hilijaiselossa. Muutamat kisat käytiin, saldona yks aginolla lissää kisakirjaan. Eli SM-nollista puuttuu vielä kaks aginollaa. Emäntä sai maisteriurakkansa papereita vaille valamiiksi joulun alla. Kovat oli puhheet, että kuinka sen jäläkeen rupiaa koiraharrastuksiinki olemaan enemmän aikaa, mutta johonki se vaan kulluu muuhun.
...on siis terveyen osalta pysytty ite kukin kohtuullisessa kunnossa. Kevvään Rallin flunssan jäläkeen on muutama ripaska meillä vieraillu ja Rallin pomputus nyt on edelleen olemassa, mutta onneksi seki on pysyny vähintäänki kohtuullisissa mitoissa. Riemun allergiat on pysyny siedätyspistoilla ja pienellä määrällä kortisoonia kurissa. Mitä tuohon Riemun mielenterveyteen tullee niin se kyllä edelleen jättää vähä toivomisen varraa...
...meijän perheen lauman koko on pysyny seittemässä karvapäässä aika monen perättäisen "kasvuvuojen" jäläkeen. Mutta ollaanko nyt maksimissa? Se taijetaan nähä tässä kevvään mittaan...
Semmonen kiireinen vuosi oli 2014. Mutta mitäs tänä vuonna keksitään? No ainaki toivosin, että vuonna 2015...
...pysyttäis edelleen terveenä ja ehkä jopa kohotettas Rallin kans vähä kuntua.
...reenailtais agilityä ja tokoa Rallin kans sillailla sopivan tavotteellisesti, mutta mukavasti.
...saatais kassaan ne SM-nollat, vaikkakaan niillä ei välttämättä mittään tehtäsi.
...saisin aikaseksi tehä enemmän käsitöitä, mieluiten valamiiksi "tuotteiksi" asti, eikä vaan keskenerästen kassaa kasvattamaan.
...nauttisin elämästä ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen iliman jatkuvaa työn ja koulun yhteensovittamisen stressiä. Vielä se ei ihan onnistu, ku takaraivossa on eelleen koko ajan semmonen ajatus, että muka pittäis lukia tenttiin tms.
Loppuun vielä muutama kuva noista tämänhetkisen motivaation kohteista...
lauantai 27. joulukuuta 2014
Lomapuuhia
Ihania lomapäiviä on vietelty, ku saatiin sitä kauan toivottua lunta eli ihka oikia, mahtava valakonen joulu! Lumessa kirmailu on vaan niin siistiä, mutta on sitä toki sisälläki kyhjätty ja rentouvuttu.
Ostin Rallille, ja no, Riemulle myös, joululahajaksi pallolla toimivan namiautomaatin ja annoin isännälle tehtäväksi sen toiminnan opettamisen. Riemun osalta ilimeisesti annettiin periksi kahen kerran jäläkeen. Samoissa kahessa kerrassa Pallikainen hoksas jutun juuren ja muistaakseni kolomannella kerralla kuvattiin jo tuo video.
Rallista tuli kerrasta nettijulukkis. Tuota videoo on nimittäin katottu tuolla isännän naamarissa jo nelijä ja puoltuhatta kertaa! Tokikaan en tiijä, miten tuo laskuri toimii ja luultavasti siinä on mukana kaikki semmosetki kerrat, ku se vaan jollaki ohi rullatessa kerkiää alakaa pyöriin. Mutta on sillä kuitenki tykkääjiäki 160. Hauska juttu kyllä. Elukkavideot näköjään vetuaa ihimisiin.
Vielä olis yks vappaapäivä vieteltävänä ja sitte takas sorvin ääreen. Onhan tuosa vielä muutama ylimääränen pyhä onneksi tulossa niinku nyt esmes uus vuosi. Täytyy toivua, että Ralli ja Riemu jatkaa paukuista pelotonta elämäänsä. Tähän asti ne on päässeet ylleensä uueksi vuojeksi Ricon luo mettän keskelle, jossa kumminki aika hyvin välttyy isommilta paukuilta. Tänä vuonna ollaan kotosalla ja tässä kylillä varmaan pauketta riittää. Täytyy laittaa kaihtimet kiinni ja jotaki taustamelua. Niijja tietenki olla ite henkisenä tukena sisällä, eli hengailla normaaleja hommia touhuillen pahimman räiskeen ajan varsinki. Täytyy olla sormet ja varpaat ristissä, ettei kukkaan idiootti räjjäyttele paukkujansa sitte etu- tai jäläkikätteen ainakaan meijän lenkkireittien varrella... Että panniikitonta uutta vuotta vaan toivottavasti kaikille!
Tuosapa vielä muutama kuva Rallin lumisemmista pallohommista.
Ostin Rallille, ja no, Riemulle myös, joululahajaksi pallolla toimivan namiautomaatin ja annoin isännälle tehtäväksi sen toiminnan opettamisen. Riemun osalta ilimeisesti annettiin periksi kahen kerran jäläkeen. Samoissa kahessa kerrassa Pallikainen hoksas jutun juuren ja muistaakseni kolomannella kerralla kuvattiin jo tuo video.
Rallista tuli kerrasta nettijulukkis. Tuota videoo on nimittäin katottu tuolla isännän naamarissa jo nelijä ja puoltuhatta kertaa! Tokikaan en tiijä, miten tuo laskuri toimii ja luultavasti siinä on mukana kaikki semmosetki kerrat, ku se vaan jollaki ohi rullatessa kerkiää alakaa pyöriin. Mutta on sillä kuitenki tykkääjiäki 160. Hauska juttu kyllä. Elukkavideot näköjään vetuaa ihimisiin.
Vielä olis yks vappaapäivä vieteltävänä ja sitte takas sorvin ääreen. Onhan tuosa vielä muutama ylimääränen pyhä onneksi tulossa niinku nyt esmes uus vuosi. Täytyy toivua, että Ralli ja Riemu jatkaa paukuista pelotonta elämäänsä. Tähän asti ne on päässeet ylleensä uueksi vuojeksi Ricon luo mettän keskelle, jossa kumminki aika hyvin välttyy isommilta paukuilta. Tänä vuonna ollaan kotosalla ja tässä kylillä varmaan pauketta riittää. Täytyy laittaa kaihtimet kiinni ja jotaki taustamelua. Niijja tietenki olla ite henkisenä tukena sisällä, eli hengailla normaaleja hommia touhuillen pahimman räiskeen ajan varsinki. Täytyy olla sormet ja varpaat ristissä, ettei kukkaan idiootti räjjäyttele paukkujansa sitte etu- tai jäläkikätteen ainakaan meijän lenkkireittien varrella... Että panniikitonta uutta vuotta vaan toivottavasti kaikille!
Tuosapa vielä muutama kuva Rallin lumisemmista pallohommista.
tiistai 23. joulukuuta 2014
Jouluterkut
Russeliduo lähettää omakuviensa myötä jouluterveiset kaikille! Toivotukset myös kuvaan pyrkineeltä mustalta kaverilta.
perjantai 19. joulukuuta 2014
Melkein Maisteri
Hupsista taasen. Syksy on vierähtäny ja ihan kohta on joulu. Tässä on keritty vähän kisailemaan, suorittaan viimesiä tenttejä ja viettään Ralli-herran synttäreitä. Pikkuteini täytti kolome vuotta itsenäisyyspäivänä. Pieniä äijäilyn merkkejä on ollu ilimassa viime kuukausina, että liekö tuo tulossa aikuisikkään.
Katotaan nyt, josko tähän blogiin tulis taas vähä elua tässä joulun ja uuen vuojen myötä. Tällä errää kuitenki vaan totian, että Tunnelmallista Joulua ja Onnia ja Ilua Uuelle Vuojelle 2015!
Katotaan nyt, josko tähän blogiin tulis taas vähä elua tässä joulun ja uuen vuojen myötä. Tällä errää kuitenki vaan totian, että Tunnelmallista Joulua ja Onnia ja Ilua Uuelle Vuojelle 2015!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)