Kahdeksas Pieni Elefantti

Tänään Ralli ja Riemu tapas sen pienen pissalta haisevan tyypin, jonka hajuja eilen porattiin mun vaatteista. Kiinnostus oli kova, mutta Ralli totes aika pian, että jahas, tämmönen tapaus. Mää meen hakeen palloo. Riemu taas oli mitä ilmeisimmin hieman huolestunu tän tulokkaan olemisesta, nimittäin se ei koko ulukoilun aikana hävinny omille retkilleen mettän siimekseen, missä se yleensä viettää suurimman osan ajasta ommaan suosioonsa sulukeutuen.

Terriereitten räksytykseen tottumaton pikkukaveri rohkastu kyllä ihhailtavan nopeesti tutkimaan ympäristöö. Ja Rico-pappahan se oli tietty se, jota tää kaveri rupes ensimmäisenä seuraileen. Rikspaapalle tää alkaa olla jo niin tuttua. Että jahas. Taas yks. No olkoon. Hyppiköön silimille ja seurakkoon perässä. Onhan näitä nähty. <3

Pappa huolehtii metelin pidosta, kun nuorukaiset yrittää kiusata sitä viemällä lelut.

Raider: Välillä toi pappa on kyllä aika raskas...

Jokohan mua nukuttaa

Pellolla

Pitkästä aikaa olis jokunen ees jokseenki julukasukeleponen kuva. Kyllä aurinko tekkee ihimeitä.

Pojjat pääs siis vähä pellolle mun autonpesu-urakan jäläkeen. Kurastahan siellä toki oli niinku näkkyy, mutta ah niin ihana vappaus. Mää sitte jotenki vaan niin paljo tykkään tosta sänkipellon värimaisemasta. Syksyllä se toki on kauneimmillaan.

Riemun perus-jos-mää-ihan-vähä-tästä-häippäsen-ilme

Vappauen nauttimisen lisäksi piti tietty nautiskella myös luonnon antimia. Peuran caccaa, oletan. Namsnams.

Liekkö se ikä teheny tehtävänsä, vai kastrointiko lie, kun herralla alakaa tuo mahalinja vaan laskeen. Ennen sillä oli niin kaunis vyötärö. Ja siis paino on pysyny kaikki nää vuojet hyvin samossa lukemissa nuoruuen ruokaongelmien taltutuksen jäläkeen.

Takasippäin tullessa Rallilla napsahti ja sen saa Riemu aina sitte tuntia nahossansa. Vähä aikaa mentiin aika lujjaa. Kuvasarjan nimi on "Ai lav juu tuu"...

Peltoreissun jäläkeen lähin morjestaan lauman tuoreinta jäsentä, pientä Runo-poikaa. Karvapäät sai vielä jäähä kotia, ehkäpä huomenna tapaavat tämän uuen pikkukaverin. Reippaan olonen pieni termiittihän siellä oli Reinon ja Ronin rauhaa murentamassa. Ronilla tosin oli vielä tässä kriisissä se denial-vaihe menossa eli ei suostunu oikeestaan kattoonkaan tätä pientä naskalihammasta. Ehkä se sillä siittä häviää...

Sulanu takapiha mahollistais taas ihan mukavasti tuon kotitokoilun. Ehkä se sieltä alkaaki taas aktivoitua. Kerittiin vielä valosan aikaan Rallin kans vähä piilotella tunnaria, tehä seuraamista ja luoksetulon pyssäytyksiä. Ihan vähä ja varovarovasti, ettei vaan mee ylikuntoon...