Kun Saapuu Syys

Mistä sen tietää, että syksy on ihan aikuisten oikeesti tullu? No siittä ainaki, että Pieni Pinseripoika ei oo aamulla ensimmäisestä heräämisen elekeestä jaloillansa hokemassa että mennäänmennäänmennäänmennään. Eli nyt on syksy.

Ehkä noin viikon ajan aamut on jo menny vähä rauhallisempaan tahtiin. Riemu on jääny makoileen koppaansa ainaki siihen asti, että petaan petin. Mutta tänään, vaikka kyseessä ei ollu mikkään erityisen aikunen aamu, vaan ihan tavallinen, herra tuhnutteli kopassaan siihen asti, että kuuli mun alakerrassa alkavan tekemään lähtöä ulos. Tähän "aamu-unisuuteen" on varmaan syksyn lisäksi yks toinenki syy: vaatteet. Yök. Luulen, että Riemu ossaa arvostaa sitä, ettei sajevesi ropise suoraan selekään, mutta sen asian yhistäminen siihen, että takki tungetaan päälle voi olla jo utopiaa. Ja sitte on vielä ne ihan kamalat "pyllyvakoremmit"...

Kyllä nää kelit emännänkin sais mieluusti jäämään peiton alle aina välillä, mutta yllättävän vähän vielä väsyttää. Kävelyretket syksysessä mettässä ton karvapään kans piristää ja pakottaa sopivaan vaihteluun tenttikirjojen ja koulutehtävien välissä. Vielä kun Rimpulan kans löydettiin uusia mettäpolkuja tossa toissa viikonloppuna. Nyt päästään tekeen mukava mettälenkki ihan omalta ovelta vappaana juosten. Eihän me tässä vielä kauaa oltukkaan asuttu...

Sitte on yks harmittava seikka, josta pittää purnata. On se kumma, että pikkuherra on jo lähempänä nelijää ikävuotta ja nyt se keksii ton urosteluhomman. Se on aina tullu toimeen oikeestaan kaikkien koirien kans, eikä oo ollu ongelmia liikkua missään. Nyt se on sitte päättäny ottaa tuolta reeniporukoista muutamia uroksia, joita pittää tuijotella ja näytellä isoo selkäkarvat pystösä. Ja ne varsinkaan ei sais mennä agilityä. Tai ainaki jos menevät nii olisivat hilijaa.

En tiiä mikkä kaikki asiat tähän vaikuttaa, mutta ainaki sillä on varmasti iso osansa, että pian tullee vuosi siittä, ku viimeks on oltu kunnolla "ihimisten ilimoilla", kuten näyttelyissä. Ollaan asuttu täällä maalla nyt puoltoista vuotta ja ilimeisesti Riemu alakaa metittyä niinku isovelijensä Rico. Ja sekös harmittaa. Sille en maha mittään, että meillä ei oo asiaa näyttelyihin eikä muihinkaa isompiin tapahtummiin tällä lääkityksellä. Oman seuran sempaloissa kyllä yritettään pyöriä. Mutta jotenki muuten tähän täytys osata puuttua, ettei tää toiminta ainakaan laajene.

Hemmetti. Mää en ois kaivannu ennää yhtään uutta harmia tän tyypin kans. Mutta eipä ne luppaa kysele.

- Emäntä

PS. Muistakaahan kaikki tulla nyt sunnuntaina Sastamallaan Sempaloimaan agilityn parissa! ks.

PPS. Kuvat on jottain tärähtäneitä kännykkäkamerakuvia. Ei uskalla kantaa kameraa mukana, ku vettä voi tulla hetkenä minä hyvänsä. Ja sitte ku aurinko paistaa niin en muista koko vehjettä.