Katseet

Meillä käy kylässä yks aika kuvauksellinen tyyppi. Siis sellanenhan se on, että jos oikeen asiaksensa ottaa, että seisoppa siinä niin otetaan kuva, niin sillon vetää ihan puihin. Selkä köyryyn, häntä alas, korvat luimuun... Mutta sillon kun se keskittyy johonki muuhun ku kameraan niin onnistuu. Huomattavasti helepompi kuvata ku Riemu, joka ei pysy paikallaan hetkeekään ja on musta.

Mää voisin kuvata tuota ukkelia loputtommiin. <3

Kuka, mitä, hä? Avaa ovi. Kato ku mää oon niin söpö ja kiltti. Heitä ny...

- Emäntä

Näitä Polkuja Tallaan

Sunnuntaina sempaloitiin meijän seuran epiksissä. Siellä oli oikeen nelijä rattaa. Me osallistuttiin emännän kans kahteen ja sitte emäntä osallistu Ricon ja Ronin kans yhteen. Emäntähän lähti mun kansa ihan vaan hauskuttaan ylleisyä, mutta mitä vielä. Tein taas kerran niin kellontarkkaa työskentelyä, että emäntä oli lentää persiilleen.

Ylleisö nyt sitte ehkä vähä petty, mutta näytinpähän emännälle, että vois sitä mun kans enempiki kisata. Mentiin kylläki molemmissa medikorkeuksilla, mikä on mun mielestä ihan oikeus ja kohtuus. Siks ei sitte tosin mittään palakintoja voitu pokata.

Ensimmäisenä oli möllirata, josta tuli vitonen ja aika hyvällä ajalla. Yllätin emäntää lissää ja tein virheen kontaktilla. Mitäpä rupes ite hötkyileen puomin alastulolla. Mää rankasen semmosista virheistä heti. Meijän toinen rata oli hyppyrata. Sieltäki saatiin vitonen, jota emäntä kyllä kovin purnas tuomarilta. Se anto virheen keppien sisäänmenosta, ku ensin meinasin mennä väärälle puolelle. Mutta ehän mää sitä linjaa ehtiny ylittää, ku emäntä rupes kilijuun niinku palosirreeni. Kai sen tuomarin piti olla tiukkana, ku se oli se Ronin ja Reinon emäntä.

Kuvia ei taaskaan oo sempaloilta. Kaikki oli niin kiireisiä, ettei ehtiny. Sitte siellä oli kyllä niin harmaa päivä ja nopioita koiria, että ei valokaan riittäny.

Tännään meinasin muuten pistää yhen peuran lihhoiksi "mummulan" lähellä. Emäntä väitti, että se näki sen peuran. Mää en mittään nähäny, mutta vainun otin ja säntäsin perrään. Eikä eppäilystä, ettenkö ois sitä kiinni saanu, mutta emäntä kuttu tulleen takasi. Siinähän sitä olis ollu luomulihhaa vähäks aikaa. Ai että. Voi olla, että jos toinen tsäänssi tullee mun kohalle, niin en emäntää kuuntele. Rico-pappa, joka oli mukana, tais olla autuaan tietämätön koko elukasta. Tai sitte ne on sille niin jokapäiväsiä koikkelehtijoita.

Korven kummajainen

Niin sitäki mun on vähä pitäny ihimetellä, ku mua nyt harva se päivä raahataan elläinlääkärillä. Taikka ei mua ees viiä mihinkää hoitohuoneeseen. Joku niistä vastaanoton tyttöistä aina tullee mua kattoon. Se aina vähä jännittää, että mitä ne tekkee, mutta eipä ne taija tehä mittään. Joku itikan pisto siinä niskassa tuntuu ja homma on ohi parissa sekunnissa. Ihime reissuja. Mutta kutinat on ehkä vähä vähentyny. Tai ehkä mää vaan luulen.

Piilossa

- Riemu

Kun Saapuu Syys

Mistä sen tietää, että syksy on ihan aikuisten oikeesti tullu? No siittä ainaki, että Pieni Pinseripoika ei oo aamulla ensimmäisestä heräämisen elekeestä jaloillansa hokemassa että mennäänmennäänmennäänmennään. Eli nyt on syksy.

Ehkä noin viikon ajan aamut on jo menny vähä rauhallisempaan tahtiin. Riemu on jääny makoileen koppaansa ainaki siihen asti, että petaan petin. Mutta tänään, vaikka kyseessä ei ollu mikkään erityisen aikunen aamu, vaan ihan tavallinen, herra tuhnutteli kopassaan siihen asti, että kuuli mun alakerrassa alkavan tekemään lähtöä ulos. Tähän "aamu-unisuuteen" on varmaan syksyn lisäksi yks toinenki syy: vaatteet. Yök. Luulen, että Riemu ossaa arvostaa sitä, ettei sajevesi ropise suoraan selekään, mutta sen asian yhistäminen siihen, että takki tungetaan päälle voi olla jo utopiaa. Ja sitte on vielä ne ihan kamalat "pyllyvakoremmit"...

Kyllä nää kelit emännänkin sais mieluusti jäämään peiton alle aina välillä, mutta yllättävän vähän vielä väsyttää. Kävelyretket syksysessä mettässä ton karvapään kans piristää ja pakottaa sopivaan vaihteluun tenttikirjojen ja koulutehtävien välissä. Vielä kun Rimpulan kans löydettiin uusia mettäpolkuja tossa toissa viikonloppuna. Nyt päästään tekeen mukava mettälenkki ihan omalta ovelta vappaana juosten. Eihän me tässä vielä kauaa oltukkaan asuttu...

Sitte on yks harmittava seikka, josta pittää purnata. On se kumma, että pikkuherra on jo lähempänä nelijää ikävuotta ja nyt se keksii ton urosteluhomman. Se on aina tullu toimeen oikeestaan kaikkien koirien kans, eikä oo ollu ongelmia liikkua missään. Nyt se on sitte päättäny ottaa tuolta reeniporukoista muutamia uroksia, joita pittää tuijotella ja näytellä isoo selkäkarvat pystösä. Ja ne varsinkaan ei sais mennä agilityä. Tai ainaki jos menevät nii olisivat hilijaa.

En tiiä mikkä kaikki asiat tähän vaikuttaa, mutta ainaki sillä on varmasti iso osansa, että pian tullee vuosi siittä, ku viimeks on oltu kunnolla "ihimisten ilimoilla", kuten näyttelyissä. Ollaan asuttu täällä maalla nyt puoltoista vuotta ja ilimeisesti Riemu alakaa metittyä niinku isovelijensä Rico. Ja sekös harmittaa. Sille en maha mittään, että meillä ei oo asiaa näyttelyihin eikä muihinkaa isompiin tapahtummiin tällä lääkityksellä. Oman seuran sempaloissa kyllä yritettään pyöriä. Mutta jotenki muuten tähän täytys osata puuttua, ettei tää toiminta ainakaan laajene.

Hemmetti. Mää en ois kaivannu ennää yhtään uutta harmia tän tyypin kans. Mutta eipä ne luppaa kysele.

- Emäntä

PS. Muistakaahan kaikki tulla nyt sunnuntaina Sastamallaan Sempaloimaan agilityn parissa! ks.

PPS. Kuvat on jottain tärähtäneitä kännykkäkamerakuvia. Ei uskalla kantaa kameraa mukana, ku vettä voi tulla hetkenä minä hyvänsä. Ja sitte ku aurinko paistaa niin en muista koko vehjettä.