Ilima ja maa on täynnä tuoksuja ja yks aamu tuossa sainki herätyksen, että määhän oon Suuri Mettästäjä. Näin jäneksen pellolla ja sillon läks. Se ristihuuli perhana vaan kerkis saaha semmosen etumatkan siinä jäisellä kynnöspellolla, että myönnettävä on; pupupaisti jäi haaveeksi. Olishan se ollu mukava aamupala. Emäntä ei kerinny ees säikähtää, että nyt se hävis. Kai se jotenki luottaa minnuun kuitenki ja sitte vielä ku se pupu suuntas mummulaan päin. Empä mää kauaa sen silimien alta pois ollukkaan, ku ne jälet vei sille meiän aamulenkkipolulle ja katos sitte.Täälä ollaan emännän kans kaksistaan tätä pääsiäistä vietelty. Isäntä lähti taas johonki reissuillensa, mutta kyllähän me näinki pärjätää. Ollaan löhhöilty. Emäntä on yrittäny lukia. Ja sitte ollaan tietenki vierailtu tuolla mummulassa moikkaamasa karvapäitä.
Tää on muuten ollu oikeen mukava pääsiäinen, mutta jotaki kummallista on ny ruennu tapahtuun. En tiiä, mutta luulen, että se liittyy semmoseen kummallisseen pantaan, jonka emäntä mulle osti. Ei mun mielestä mikkään erityisen komia panta, kauhee mötikkä keskellä eessä. Emännän maku tuntuu menevän vaa hullumpaan suuntaan.Mutta niin se ihimeellinen asia on, että aina ku mää vähä yritän komentaa noita karvapäitä taikka olla tottelematta emännän kutsuja niin tullee semmonen kummallinen suihkaus nokkaan. Se on aika inhottava. Aluksi aattelin, että mikä lie tussaus, mutta sitte niitä on ny pääsiäisen aikana tullu usiamman kerran. Se vähä pistää mietityttään ja olleen ehkä vähä vaisumpi ku normaalisti. Kyllähän tuo menua hijastaa, ku joutuu miettimään, että mitä tässä nyt voi tehä, että ei tuu sitä suihkausta.
Mutta enemmän kaikesta taas toisella kertaa. Sitä luulis, että emännällä ois aikaa mun kans plokata tällai juhulapyhinä, mutta ku ei nii ei. Aina vaa on jottai tärkiämpää muka. No kai se tästä kessää kohti helepottaa.
Riemu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti